Moikka! Jälleen olisi aika summailla menoa ja meininkejä, kun hyvinvointihaastetta on jo neljä viikkoa takana. Samaan syssyyn ajattelin kirjoitella aiheeseen sopivasti diettaamisesta/terveellisistä elämäntavoista sekä juhlapyhistä. Kysyin mun IG-storissa viime viikolla mikä on haastavinta diettaamisessa ja sain aivan älyttömän suuren vastausryöpyn. Teen aiheesta kokonaan oman tekstin, jossa käyn näitä haasteita läpi, mutta nyt ajattelin pohtia yhtä haastetta, eli juhlapyhiä, sosiaalisia tilanteita ja diettaamista.
Myös PT:n työssä olen törmännyt siihen, että monien asiakkaiden suurin haaste pysyä elämäntapamuutoksissa on muiden ihmisten ongelma siitä mitä toinen syö. Eikö ole hullua?! Oletko miettinyt, miten itse reagoit jos joku kertoo olevansa dieetillä tai yrittävänsä muuttaa elämäntapoja parempaan? Suhtaudutko neutraalisti, kannustavasti vai vähättelevästi? Vähätteleminen ja yrityksen dissaaminen kertovat yleensä kateudesta ja viestivät siitä, että vähättelevä tyyppi pelkää, että toinen onnistuu asiassa johon itse ei pysty. Monesti tällainen tyyli verhoillaan vielä muotoon että oltaisiin muka huolissaan toisen hyvinvoinnista. 😀
Mun neuvo on yksinkertaisesti seistä omien mielipiteiden ja toiveiden takana. Sillä ei loppupeleissä ole mitään merkitystä, mitä muut ovat mieltä sun elämäntavoista, jos itselle tulee siitä hyvä mieli. Kannustan myös aina rehellisesti kertomaan mitä on meneillään. Jos et halua syödä kahvipöydässä jotain, sanot vain että ei kiitos tällä kertaa ja sen pitäisi riittää. Aikuiset ihmiset ovat vapaita päättämään mitä syövät tai eivät syö. Jos joku alkaa sitä kyseenalaistamaan, on se hänen ongelmansa.
Täytyy mainita viel ätoisesta ääripäästä, sillä usein jos joku ihminen elää terveellisesti ja liikkuu, oletetaan automaattisesti että hän ei koskaan syö mitään epäterveellistä. Mun mielestä voisi vaan antaa ihmisten tehdä omat päätökset siellä ruoka- tai kahvipöydässä ja olla kyseenalaistamatta tai ihmetellä ääneen toisen valintoja. 😀
Miten toimia juhlapyhinä jos on dieetillä? Henkilökohtainen mielipiteeni on, että dieetti ei kaadu yhteen tai kahteen päivään, mikäli hommaa toteutetaan pitkäjänteisesti. Mielestäni on hyvä oppia joustavuus, että kun on tilanne että täytyy syödä jotain ruokavalion ulkopuolelta, silloin pystyy tehdä niin ja sitten palata takaisin normaaliin ruokavalioon ja that’s it. Jos kyseessä on jokin lyhyempi rutistus, kuten kuukauden pikadieetti, on aika selvää että silloin ei siihen mahdu juuri mitään ylimääräistä ruokavalion ulkopuolelta. Ihmisillä tuntuu aina olevan kauhean kova kiire tavoitteeseensa, mikä tekeekin asioista helpommin mustavalkoisia, eli ensin ollaan tiukalla dieetillä ja sitten se loppuu ja homma leviää käsiin. Näissä asioissa on aina myös yksilöllisiä eroja, joita täytyy huomioida.
Yksi yleisimmistä kysymyksistä mitä olen saanut asiakkailtani on, että olemme menossa kylään, voinko syödä tarjottua ruokaa? Vastaukseni on aina, että syö ruoka, nauti siitä ja palaa sen jälkeen takaisin normaaliin. Jos haluaa pudottaa painoa, tällaista ei voi ihan joka päivä tai viikonloppu harrastaa, mutta edelleen: pitkällä tähtäimellä pienillä poikkeuksilla ei ole vaikutusta. Sama pätee toisinpäin, yksi ateria tai treeni ei tuo tuloksia, vaan tarvitaan pitkäjänteistä tekemistä.
Itse olen ottanut tämän pääsiäisen ajan todella rennosti. Olin neljä viikkoa ilman herkkuja ja nyt olikin sitten taas ihanaa herkutella isommin ja nautiskella suklaamunia. 😀 Tänään palaan takaisin ruokavaliooni ja jatkan hommia entiseen tapaan. Energiavarastot ovat nyt todellakin täytetty, joten treenitehot pitäisi olla hyvällä mallilla tällä viikolla.
kuva 1: Anna Riska / Annmarias
instagram: ainorouhiainen
