Ammattina bloggaaminen sekä vinkit blogin kasvattamiseen

Uusi viikko ja vanhat kujeet, vai miten se meni? Viikonlopun koulutuksen informaatiotulva on saanut oloni samaan aikaan tosi inspiroituneeksi, olen innoissaan kaikesta oppimasta ja haluan päästä kokeilemaan ihan käytäntöön näitä juttuja. Toisaalta olen aika väsynyt ja huomaan, että pienetkin jutut pistää ärsyttämään ihan huolella. Meinasin repiä pelihousuni aamulla, kun huomasin että tuo toinen osapuoli on keitellyt mun kalliita luomukahveja viikonloppuna ja yli puolet jäänyt pannuun lillumaan. Kahvipaketti oli tyhjillään ja meitsi kun oli justiin haaveillut rennosta, kiireettömästä aamusta ison kahvipannullisen kera. Lisäksi uusi kämppä kaipaisi viimeistelyä, kaikista muista rästiin jääneistä asioista puhumattakaan.. Aloin taas panikoida, että miten hitossa saan kaiken tehtyä, mutta nyt pitää vaan vetää happea ja hoitaa asia kerrallaan. Keitin kupin teetä ja nyt ajattelin kertoa teille lisää mun työstä. Tällä kertaa käsittelen tätä bloggaajan työtä. Miten kaikki alkoi ja kuinka tähän pisteeseen on tultu?

DSC02658

Perustin tämän blogin melkein 4 vuotta sitten, marraskuun 15. päivä 2010. Idea kaikkeen tähän lähti varmasti samasta syystä kuin muillakin, olin lukenut muita blogeja saanut niistä idean ryhtyä samaan puuhaan itsekin. Tuolloin ei ollut vielä paljon blogeja, treeniblogeista puhumattakaan. Itse luin paljon ruotsalaisia blogeja ja mielestäni oli aika hauskaa, että he saivat elantonsa kirjoittelemalla omasta päivästään nettiin.

Alkuun mun kirjoittelut oli aikalailla puutaheinää. Kirjoittelin lifestyle-tyyppisesti omista jutuista ja omista urheiluista. Nyt kun käy kurkkimassa noita vanhimpia postauksia, niin voi kokea melkoista myötähäpeää itseään kohtaan. 😀 Jostainhan on kuitenkin lähdettävä, ja koska minulla ei ollut muita treenibloggaajia inspiraationlähteenä, aloin kehittämään hommaa pikkuhiljaa oman näköiseksi. Aloin saada paljon kysymyksiä ruokavaliosta ja treenaamisesta. Yksi kysytyin kysymys olikin ”miten voin kiinteytyä” ja eräänä päivän päätin kirjoittaa asiasta tekstin, ihan vain siksi että voisin aina linkata tähän artikkeliin, jos joku kysyy kiinteytymisestä. Tästä syntyi koko bloggaajauran luetuin teksti: KIINTEYTYS-OHJELMA koko vartalolle, olkaa hyvät! Tekstin sisällössä ei ole varmasti mitään kovin uutta, omat mielipiteetkin ovat muuttuneet tuosta hieman, mutta kun lumipallo lähti pyörimään, se ei enää pysähtynyt. Blogin kävijämäärät räjähtivät kasvuun ja minä hiffasin mistä asioista minun kannattaa alkaa kirjoittaa. Aloin kirjoitella enemmän asiatekstejä ja siitä saakka lukijamäärät ovat olleet kasvussa. Siirto Fitfashionille ja vuosi siellä kasvatti minua bloggaajana hurjasti. Ymmärsin tärkeitä asioita ja mielestäni olen saanut kehitettyä blogiani parempaan suuntaan jatkuvasti. Blogi on kasvanut oman henkisen kasvun mukana, kun olen muuttanut elämäntapaani ja rutiineja sitä kohti missä ollaan nyt.

DSC_0236-001_Fotor_Collage

Bloggaan tällä hetkellä päivätyöni ohella, mutta tulevaisuuden suunnitelmana on luultavasti tasapainottaa näitä kahta niin, että vähennän mahdollisesti jostain nykyisistä työtehtävistä. Sen aika on kuitenkin vasta hieman myöhemmin, sillä ensin haluan saada asiat rullaamaan kunnolla täällä Indiedaysin puolella. Mitä bloggaajan työpäivään sitten kuuluu? Olette varmasti lukeneet myös muiden bloggaajien tekstejä asiasta, mutta kerron hieman omista rutiineista.

Mun tavoitteena on kirjoittaa ainakin yksi postaus per päivä. Joskus, melko harvoin saattaa olla päiviä kun en postaa mitään, mutta viimeisimpään vuoteen näitä ei ole mahtunut kovinkaan montaa. Varaan postaamiseen 1-3 tuntia päivässä, riippuen hieman muista työajaoista. Useimpina päivinä kirjoitan aamupäivällä. Tekstejä ideoin jatkuvasti omassa päässä ja jos saan hyvän idean, kirjoitan sen valmiiksi luonnoksiin, jolloin kuivan kauden iskiessä voin kaivaa vanhoista ajatuksista jotain raapustettavaa. Ideointia helpottaa se, että työskentelen blogin aihealueen parissa ja saan paljon ideoita ihan sitä kautta. Saan paljon inspiraaatoita myös lukijoiden kysymyksistä ja toiveista. Neljän vuoden aikana olen ehtinyt kirjoittaa todella monesta asiasta, joten olen antanut itselleni luvan käyttää myös vanhempien tekstien aiheita uudelleen, yritän silti löytää niihin uuden näkökulman tai jotain uutta lisättävää. Itse kirjoittamiseen menee siis se 1-3 tuntia päivässä, aiheesta riippuen.

Kirjoittamisen lisäksi tähän puuhaan kuuluu uusien kuvien päivittäminen, muokkaaminen ja ideoiminen. Yhteistyö-ehdotuksia ja kutsuja erilaisiin tapahtumiin tippuu sähköpostiin säännöllisin väliajoin, joten niiden läpikäynti, valinta, vastaaminen ja toteuttaminen ottaa oman aikansa. Harmittaa, kun usein kaikki tapahtumat järjestetään Helsingissä, jolloin itsellä ei ole mahdollisuutta osallistua näihin, kuin erittäin harvoin. Kommenttien moderointi ja vastaaminen vie myös aikaa. Tapaankin keskittyä kommentteihin aina iltaisin, tai jos olen kiireinen, teen sen ennen uuden artikkelin kirjoittamista. Kommentointi ja vuorovaikutus lukijoiden kesken pitää blogin hengissä, joten arvostan myös teidän aikaa ja vaivaa. On hienoa että jaksatte kommentoida päivästä toiseen. 🙂

10627429_10152584153424774_1436757314_o

Välillä bloggaaminen voi olla stressaavaa, jos on vaihe ettei keksi mitään sanottavaa, tai on kiirettä ehtiä kirjoittamaan. Jos tiedän, että edessä on vaikka kiireisempi viikonloppu, pyrin kirjoittamaan postauksia valmiiksi ja ajastan ne näille päiville. Bloggaamisesta ei juurikaan ole vapaapäiviä, ellei niitä itse päätä pitää. Blogi ja bloggaaminen pyörii päässä jatkuvasti, mutta en koe sitä silti rasitteena, sillä nautin suunnattomasti kirjoittamisesta ja kaikesta tähän liityvästä.

Loppuun vielä mun vinkit aloitteleville bloggaajille:

* Blogin aihepiiri täytyy olla sellainen josta on oikeasti jotain sanottavaa sekä myös paljon sanottavaa. On hyvä, että aihepiiri on ns. osa omaa elämää, muuten inspiraatio katoaa aika nopeasti. Toki on eri asia, kirjoittaako ihan muuten vaan vai haluaako kasvattaa blogista suuremman. Satsaa siistiin ulkoasuun ja oikeinkirjoitukseen, sillä se antaa heti alkuun ammattimaisen kuvan koko touhusta. Liian ”virallinen” kirjotustapa voi kuitenkin olla tylsää, joten anna persoonasi näkyä myös tekstissä, kyseessähän ei kuitenkaan ole oppikirja tai virallinen artikkeli.

* Päivitä usein ja mielenkiintoisilla aiheilla – mieti millaiset kirjoitukset herättävät sinun mielenkiinnon? Useimpia ihmisiä ei kiinnosta onko Pirkko kävellyt tänään 10 km lenkin ja tehnyt salitreenin päälle, ainakaan jos he eivät tunne Pirkkoa. Tunnetumpien persoonien tekemiset toki kiinnostaa enemmän, eikä ole juurikaan väliä mistä he kirjoittavat.

* Käytä laadukkaita kuvia ja yritä keksiä muitakin asentoja, kuin peilin kautta otettuja selfieitä. On myös hyvin tärkeää minkä kuvan valitset ensimmäiseksi kuvaksi postaukseen, sillä se näkyy portaalien etusivuilla ja seurantakanavilla, kuten bloglovinissa.

* Otsikolla on väliä! Otsikko on se joka herättää mielenkiinnon ja saa lukijan klikkaamaan sivullesi. Ei kannata kuitenkaan yrittää liikaa tai kirjoittaa otsikkoa, joka ei vastaa tekstin sisältöä. Lyhyesti ja ytimekkäästi toimii usein parhaiten.

* Vastaa kommentteihin, muuten kommentointi vähenee ja blogin vuorovaikutus katoaa. Alkuvaiheessa en itse ymmärtänyt tätä, luin toki kaikki kommentit ja olin niistä iloinen, en silti ”ymmärtänyt” miksi niihin olisi pitänyt vastata, eihän Kenzakaan koskaan vastaa! 😀

* Tee blogille Facebooksivut, lisää se blogloviniin ja blogilistalle. Hyvällä säkällä jokin teksteistäsi lähtee leviämään sosiaalisessa mediassa ja tämä tuo blogille rutkasti näkyvyyttä ja uusia lukijoita.

* Liity portaaliin. Etenkin alussa portaalissa bloggaamisesta saa paljon hyötyä, sillä portaalin etusivun kautta kulkee läjä potentiaalista lukijakuntaa. Lisäksi portaalien kautta voi saada tuloja ja mahdollisuuksia yhteistöihin.

Minullakin on vielä paljon opittavaa, enkä väitä olevani valmis vieläkään. Jos teillä on jotain ajatuksia tähän liittyen niitä voi mielellään jakaa kommenttiboksissa! =)

 


Oman elämän huippusuorittaja

Moikka! Täytyy heti alkuun hehkuttaa tätä viikonloppua ja steppi-koulutusta. Etukäteen tiesin, että tulen oppimaan paljon uutta, mutta en osannut ajatella, että saisin näin paljon uusia näkökulmia. Tämähän on ihan loistava juttu ja juuri sitä mitä halusinkin. Olisi niin paljon sanottavaa ja kerrottavaa, mutta en vaan osaa pukea kaikkea sanoiksi, ainakaan vielä. Olemme ohjanneet useemman ohjauksen päivässä ja saaneet jälkeenpäin palautetta. Omalla kohdalla vahvuudet ovat ne, mitkä jo periaatteessa tiesin. Joskus kuitenkin se oma vahvuus voi olla samalla myös heikkous. Tätä olen saanut miettiä tänään ohjaamiseen liittyen ja samalla ihan muussakin elämässä. Sain seuraavan päivän tehtäväksi olla enemmän inhimillinen, eli suorittaa vähemmän ja ”relata” enemmän. Oon aika kova piiskaamaan itseäni ja haluan suoriutua aina mahdollisimman hyvin.

_MG_8467Jos ihan rehellisiä ollaan, niin tämähän pätee myös normaalissa elämässä ja siitä sain myös idean tähän postaukseen. En tiedä milloin musta on tullut tällainen suorittaja, mutta jostain syystä heräsin siihen, että nyt vois ehkä hieman löysätä. Homman nimi on se, että nuoremapana ja vielä muutama vuosi sitten, olin hyvinkin huoleton ja elin enemmän hetkessä. Urheilun saralla oon tietysti aina ollut aika perfektionisti, se kai kuuluu asiaan jos kilpa-urheilee, jolloin urheilu-uran jälkeen sama juttu helposti jatkuu. Pikkuhiljaa suorittaminen ja itseltä vaatiminen on siirtynyt myös muille osa-alueille. On vaikea elää hetkessä, sillä mietin tosi paljon miten nykyhetki vaikuttaa tulevaan ja välillä tuntuu että aina ”odotan” jotain. Esim. jos mun tekee mieli jäätelöä, mietin, että en syö sitä, koska huomenna on sitten huono olo ja löysä fiilis sen vuoksi. Tämä nyt oli vain heitto, mutta ehkä ymmärsitte pointin. Jos en jaksa lähteä treenaamaan, mietin että mua kaduttaa kuitenkin illalla jos en ole tehnyt kaikkea mitä olin suunnitellut. Onko muilla samankaltaisia ajatustyylejä? Tämähän on tiettyyn pisteeseen ihan hyvä juttu, sillä saa paljon aikaiseksi ja itsekurin kanssa ei tosiaan ole ongelmia, mutta jos homma menee siihen, ettei koskaan voi löysätä, alkaa se menemään liiallisen suorittamisen puolelle.

_MG_8723

Helposti sitä kuvittelee, että kaikki asiat on vain pakko hoitaa. On toki tärkeää hoitaa sovitut jutut, kuten ne kuuluu. Mutta oikeasti, kuinka tärkeää on aina osallistua kaikkeen ja hoitaa kaikki itse? Kuten sanoin, mulla ei ole viime aikoina juurikaan vapaapäiviä ollut, sillä on ollut ”pakollisia” asioita joka viikonloppu. Jos nyt ihan rehellisesti mietin, osan olisin voinut jättää väliin, mutta en vaan antanut itselle lupaa luopua mistään. Oon joskus ennenkin puhunut omasta rimasta ja kuinka joskus voi olla vaikeaa mennä oman riman alle. Jos on vaikka treenannut joka viikko viisi kertaa ja yhtenä viikkona treenaa vain kolme, voi se tuntua epäonnistumiselta. Itse koen hyvin monissa asioissa näin. Pikkuhiljaa se rima vaan nousee ja nousee, kunnes oravanpyörä on valmis.

Uskon, että tämä on nykyään melko yleistä. Tunnollisuus ja ahkeruus on voimavara, joka auttaa menestymään elämässä ja joka yleensä johtaa terveelliseen elämäntapaan. Mutta jos homma lähtee käsistä ja oma pärjäämisen sekä näyttämisen tarve korostuu liikaa, on saattanut lipsahtaa ylitunnollisuuden puolelle. Jos aina on kiire, eikä tehtävät koskaan lopu, pidemmän päälle alkaa ahdistaa. Silloin taas ajattelee helposti, että jos olen oikeen tehokas ja teen kaiken tiukan aikataulun mukaan, asiat tuntuvat olevan ainakin näennäisesti hallinnassa ja ahdistus helpottaa. Näinhän se ei kuitenkaan aina mene, sillä yleensä ne tehtävät ei koskaan lopu.

_MG_8491

Mulla olisi muutama pohdinta tähän liittyen. Haluan, että mietit..

..elätkö omaa elämääsi? Elätkö sinun unelmiasi kohti, vai opiskeletko alaa jota sinulta oletetaan? Haluatko lajisi mestariksi vain koska sitä kuuluu haluta? Meillä kaikilla on vain yksi elämä ja sitä tulisi elää kuten itse tahtoo, tavoitellen asioita joita oikeasti haluaa.

..kuka oikeasti olet? Oletko sellainen kuin sismmässäsi haluat, vai oletko rakentanut itsellesi imagon jollainen sinun kuuluu olla? Jos sinun tulisi kertoa itsestäsi tuntemattomille, ilman että saisit kertoa työstä, harrastuksista tai perheestä, mitä kertoisit?

..mitä muistat viimeisen puolen vuoden ajalta? Onko tähän aikaan mahtunut paljon kokemuksia ja elämyksiä, vai onko aika tasaista ”harmaata massaa”?

Seuraava askel olisikin sitten alkaa pikkuhiljaa päästämään irti joistakin naruista ja antaa itselle oikeus myös epäonnistua ja mennä sen riman ali joskus. En tiedä saitteko yhtään kiinni tästä tekstistä, mutta halusin jakaa näitä ajatuksia johonkin ja samalla selventää myös omaa päätä. Kertokaa ihmeessä jos on omia ajatuksia aiheeseen liittyen. 🙂

Kuvat: Anna Snickars


Parhaat liikkeet ja treenit jalkojen&pakaroiden treenaamiseen

Treenaatko aina samalla tavalla? Kroppa on nimittäin sellainen kapistus, että se tottuu hyvin nopeasti moniin asioihin, jolloin pitkään samalla tavalla treenaaminen ei enää kehitäkkään, kuten alussa. On olemassa pieniä kikkoja, miten treeniin saa uusia ulottuvuuksia ja uutta ärsykettä. Helpoin tapa on kuitenkin kokeilla välillä jotain ihan muuta, eli tehdä erilainen treeni mihin on tottunut. Tällaiset pienet muutokset nostavat yleensä myös motivaation uusiin sfääreihin. Mietin tätä asiaa yhtenä päivänä, ja tulin tulokseen, että hyvin helposti (etenkin pienessä kiireessä) sitä tulee aina tehtyä niitä samoja asioita, tuttuja treenejä, jotka osaa ulkoa. Tuntuu ehkä hieman pelottavaltakin mennä tekemään jotain uutta, sillä ei ole varma osaako, jaksaako tai onko se edes tehokasta? Tuleeko siitä  ylipäätään mitään? Yleensä kun vaan menee ja kokeilee, jälkeenpäin on todella iloinen että uskalsi kokeilla ja tehdä uutta. Tätä voi olla ihan pienet asiat, kuten salitreeni erilaisilla toistomäärillä, uusi ryhmäliikuntatunti tai vaikka vain uusi reitti lenkillä.

_MG_8664

Viime aikoina on ollut pop treenata pakaroita erilaisilla liikkeillä salilla. Reisiä ja pakaroita voi kuitenkin treenata myös monella muulla tavalla! Olen parhaillaan Bodystepin ATM-koulutuksessa ja tänään ollaan pohdittu mm. miten erilaiset pienet viilaukset tekniikkaan aktivoivat ne halutut lihasryhmät. Itselläkin syttyi muutama lamppu tänään ja tajusin yhden syyn, miksi mun etureidet dominoi niin voimakkaasti. Hassua on, että tämä on periaatteessa ihan pieni muutos tekniikkaan, mutta suuri muutos tuntumaan ja tuloksiin. Näistä lisää myöhemmin, mutta oon tosi innoissani jo ensimmäisen päivän jälkeen, paljon uutta näkökulmaa omiin tuttuihin rutiineihin. 🙂 Mun steppiasiakkaat pääsee kunnon tekniikkakouluun heti ensi viikolla, heheh.

Jos nyt kuitenkin palataan takaisin aiheeseen, ajattelin listata omasta mielestäni parhaat liikkeet sekä treenit reisien ja pakaroiden treenaamiseen!

  • Isoja lihasryhmiä kuormittavat liikeet salilla, kuten kyykky, maastaveto ja niiden erilaiset versiot, lantionnosto lisäpainolla on myös erittäin hyvä tapa saada polte pakaraan, pakaran pienemmät lihakset aktivoituvat loitonnusliikkeillä, eli liikkeillä joissa jalkaa avataan sivulle. Mulla on tällä hetkellä RPV-tunnilla tehokas kuminauhaloikka, jonka avulla saa kivasti nuo pienemmät pakaran lihakset hapoille.
  • Loikkatreenit, täältä yksi
  • Plyometristet harjoitukset kehon omalla painolla, esimerkiksi circuit-tyyliin tehtynä, myös erilaiset pudotushypyt tuovat kivaa maustetta ja ärsykettä omiin jalkatreeneihin
  • Mäkivetotreenit, jyrkkään ylämäkeen kävely tai spurttailu on mitä loistavinta kankkujen kiintetys treeniä, lisäksi hapenottokyky ja kestävyys paranee
  • Tasapainoa haastavat liikkeet, kuten yhden jalan kyykky bosupallon päällä, ponnistukset yhdellä jalalla tehtynä tai vaikka yhden jalan maastaveto polttelee kivasti kankuissa
  • Rappusjuoksu haastaa alavartalon lisäksi kestävyyden! Tähän tarvii toki melko pitkät portaat, mutta usein esim. urheilukenttien katsomoista löytyy hyviä, pitkiä rappusia joita voi sitten tikata menemään. Askeltaminen on todella tehokasta treeniä alavartalolle, joten myös bodystep ja muut steppilaudalla tehtävät tunnit muokkaavat kivasti reisiä ja peppua, mutta kuten aikaisemmin mainitsin, myös oikeanlainen askellustekniikka on hyvin tärkeää.

10612138_10152584115009774_1599284904_o

Pahoittelut jos tekstissä on kirjoitusvirheitä tai lauseet ovat töksähteleviä. Olin tosiaan herännyt 5 aamulla eilen ja steppaillut koulutuksessa koko päivän. Illalla kirjoittaessa ei ollut enää ihan terävimmillään.

Noiden aikaisemmin mainittujen tekniikkajuttujen lisäksi eilen tuli aimo annos uutta aateltavaa omaan ohjaamiseen liittyen. Tarkoitus olisi haastaa itseään, eli kokeilla niitä juttuja, joissa ei ehkä ole parhaimmillaan. Kehittää niin sanotusta heikompia puolia itsessään! Tänään siis jatkuu steppailut uudella energialla ja innolla!

Mukavaa lauantaita kaverit! <3


Syö hyvin, voi hyvin

Heippa! Kuukausi sitten sain yhteenoton yritykseltä nimeltä YESFOODS. Kyseessä on pieni perheyritys, joka on erikoistunut terveellisiin, luonnollisiin ja hyvänmakuisiin tuotteisiin. Mielestäni on ilo kertoa tällaisista yrityksistä eteenpäin ja kokeilla myös heidän tuotteitaan. Itse innostuin pastakastikkeista, sillä olen intohimoinen kokkailija ja tällaiset ovat aina tervetullut lisä mun keittiöön. Kyseessä on siis New Yorkista lähtöisin oleva, italialaisten omistama Rao´s Specialty Foodsin kastike eri mauissa. Nämä kastikkeet on valmistettu vain parhaista ainesosista ja ne ovat lisäaineettomia, gluteenittomia eivätkä ne sisällä lisättyä sokeria. Iso peukku!

DSC02953

DSC02960

Kyseessähän on pastakastike, mutta ruokaa valmistaessa, olin lähdössä seuraavana päivänä reissuun ja kaapit ammottivat tyhjyyttään, päätin valmistaa kastikkeen naudan paistisuikaleista, herkkusienistä ja vihanneksista. Itse asiassa tämä ruokakeissi meni sillä tavalla, että saavuin kotiin ja mulla oli niin kamala nälkä, että meinasin pökrätä. En ollut kiireessä huomannut kellon kulkua ja edellisestä ruuasta oli ihan liian kauan. Ensin etsin kissojen ja koirien kanssa kaapeista riisiä, mutta en löytänyt, joten täytyi tyytyä itsetehtyihin lohkoperunoihin, jotka sitten lopulta olivat aika positiivinen yllätys, sopivat nimittäin erinomaisesti tämän ruuan kanssa. 🙂

DSC02945 DSC02954 DSC02955

Mullahan on tapana yhdistellä välillä ihan outojakin juttuja yhteen, mutta vatsassa ne ruuat kuitenkin sekoittuu niin mitäs pienistä! 😉 Tähän helppoon ja nopeaan ruokaan tuli siis:

Uuniperunat ovat todella iisi valmistaa. Pilko perunat lohkoiksi, suihkuttele päälle oliiviöljyä ja mausta runsaalla kädellä. Paista 250 asteessa 20 minuuttia, niin että perunat ovat rapeita! Nam!

DSC02957

Sain testiin myös Be-Kind välipalapatukoita. Kyseessä on siis tuote, joka on valmistettu kokonaisista pähkinöistä ja hedelmistä. Lisäksi pakkaus on läpinäkyvä, joten näet mitä olet ostamassa. Ihan hauska idea mun mielestä! Patukan sisältö on täysin luonnonmukainen, eikä sisällä lisäaineita. Patukat ovat lisäksi gluteenittomia. Yhdessä patukassa on noin 200 kaloria ja muuten tuotesisältö vaihtelee hieman maun mukaan, lisää infoa löytyypi täältä. Ainoa mikä näissä harmitti, on se, että niihin on lisätty sokeria. Osassa patukoista kyseessä on aika pieni määrä, mutta tällaisena sokerinatsina ottaisin tuotteen mielummin täysin sugarfreenä. Poikaystävä tykkäsi näistä ja kommentoikin, että ”kerrankin jotain mitä mäki voin syödä” 😀

DSC02947

 

DSC02950

Mukavaa viikonloppua ystävät!

Tuotteet saatu blogin kautta


Omista treeni- ja ruokatavoista + arvonta

Heippa! Ei saisi valittaa, mutta pakko avautua hieman silti. KIIRE! Mikä siinä on että nämä hommat ei lopu koskaan, aina on kiire johonkin. Oon vetänyt tässä pian neljä viikkoa ilman ainuttakaan vapaapäivää ja en tosiaan ole siitä ylpeä. Alkaa pikkuhiljaa kiristää tuolla pääkopassa, mutta eipä auta, vielä tämä viikonloppu ja ensi viikko, sitten saan relata ainakin päivän. 😀  Huomenna lähden tosiaan Helsinkiin kolmeksi päiväksi koulutukseen, eli en ole paikalla ohjaamassa omia tunteja viikonlopun aikana!

Muutimme tosiaan viime perjantaina uuteen, omaan kotiin ja myös mun entinen 100 metrin työmatka kasvoi monta kilometriä pidemmäksi. Tämän ansiosta en pysty enää seilata viisi kertaa päivässä kodin ja työpaikan välillä, vaan on pakko hieman muokata rutiineja. Olen tehnyt tammikuusta lähtien säännöllisesti kolme salitreeniä viikkoon ja nyt alkaa tuntua siltä, että jonkinlainen muutos maistuisi vaihteeksi. Ajattelin hyödyntää meidän uuden kodin ulkoilumaastoja ja alkaa tekemään maanantaisin treenin ulkosalla. Suunnitteilla on tehdä plyometrinen treeni alavartalolle, tarkemmin en ole vielä suunnitellut. Mietin myös, että korvaisin toisen ylävartalosalin jollakin Bikinibody Bootcampin toisen treeniohjelman treenillä. Näin saisin hieman vaihtelua noihin omiin puuhiin, kun viime aikoina on hieman alkanut kyllästyttää salilla puunaaminen. Torstaisin on ollut tapana treenata rintaa ja selkää oman RPV-tunnin jälkeen ja tänäänkin päädyin nostelemaan painoja (ja itseäni) pienen arpomisen jälkeen. Mä en tykkää fiiliksestä, kun pitää ”pakottaa” itsensä treenaamaan, joten senkin takia pieni vaihtelu tekee varmasti hyvää. Tietysti joskus on päiviä kun pieni piiska tekee ihan hyvää ja nousee sohvalta, vaikka ei niin kovasti huvittaisikaan. Tänään jouduin tosiaan tsemppailla, että sain itseni painojen sekaan, mutta lopussa olin kyllä tästä kiitollinen itselleni. Treenin jälkeen on vaan niin hyvä fiilis!

Näin youtubessa videon, jossa vedettiin leukoja niin, että ylhäällä ote vaihtui toiseen ”hypäten ilmassa”. Päätin sitten itsekin testata, onnistuisiko tuo temppu multa. Hyvä lähteä tekemään näitä uusia kokeiluja kun takana on jo 4 x 5 sarja leuanvetoa, mutta kyllä se vaan jollain ihmeen voimalla meni. Kokeilin myös leuanvetoa yhdellä kädellä, mutta se ei enää onnistunut. Tuntui vaan, että koko käden lihakset repee, jos lähden nostamaan. Täytyy kokeilla kuminauhan avulla joku toinen päivä! Videolla meitsi heiluu kuin heinämies, mutta kai se ihan kivasti onnistui ekalla yrittämällä. Huomioikaa lopun tuuletus 😀

Ravintorintamalla mennään aika samaan tyyliin kuin ennenkin. Aamupalaksi on tosin vakioitunut viher-marjasmoothie ja olen pikkuhiljaa jättänyt viljatuotteet lähestulkoon kokonaan pois. Yhtenä viikonloppuna söin pitkästä aikaa ruisleipää ja sen kyllä huomasi seuraavana päivänä. En ollut edes ajatellut, että siitä voisi tulla tuollainen pöhö ja tukkoinen olo kroppaan, mutta näköjään. Asiaa ei parantanut yhtään se, että olin sopinut vielä kuvaukset sille seuraavalle päivälle ja aamulla naama ei ollut kyllä ihan parhaimmillaan. 😀 No eipä tuo niin vakavaa ole, turvotuskin katosi heti kun palasin normaaliin! Korostan vielä, että syön aika hiilaripitoisesti muuten, lähteet ovat vaan hieman erilaiset.

DSC02919

DSC02924

DSC02741

Aamupalan lisäksi syön vähintään kaksi lämmintä (ja suurta) ateriaa päivässä. Questbareja menee yleensä ainakin yksi päivässä, ne ovat niin helppoja napata kiireessä välipalaksi.

Loppuun vielä hieman aiheesta ohi, sillä muutaman viikon kuluttua, 17-19.10 on luvassa I love me hyvinvointi- ja kauneusmessut. Itse olen osallistumassa messuille, sillä viime vuonna harmitti kovasti kun en päässyt. Luvassa on siis jokaisen treenistä ja hyvinvoinnista kiinnostuneen must-tapahtuma! Kiinnostaisko osallistua? Mulla olisi nimittäin muutama lippu arvottavana teille! Arvontaan pääset osallistumaan kommentoimalla ja kertomalla oletko uusi vai vanha lukija, ja jos tahdot, lisää vielä millaisia juttuja tykkäät blogistani lukea. Näin saan hieman postausvinkkejä samalla! Periaatteessa kommentoimalla ihan mitä vaan, olet mukana arvonnassa! 😉 Arvonta päättyy keskiviikkona 9.10.2014!