Kiinteytymiskulttuuri on ollut pinnalla jo vuosia. Halutaan timmi ja kiinteä kroppa. Se mitä ei haluta on liian isot lihakset, mutta silti pitäisi olla perberi kuin kardashianeilla. Jatkuvassa kiinteytymisen havittelussa on kuitenkin yksi juttu pielessä ja palaan siihen aivan kohta.
Kehon muokkaamisessa tulisi ymmärtää, että läski ei suoraan muutu kiinteäksi lihasmassaksi, vaan prosessi menee niin, että kun rasva palaa, paljastaa se mahdolliset alla olevat lihakset, joka saa siis aikaan kireämmän vaikutelman ja sen timmin ulkomuodon. Se mitä tässä usein unohtuu, että siellä alla täytyy olla lihasmassaa, jotta lopputulos on edes jollain tavoin sporttinen, kun ne rasvat kuoritaan minimiin.
Mikäli treenitaustaa on alla muutama vuosi ja sekin aika on käytetty kiinteyttävien treenien tekemiseen, eli pumpattu pikkupainoilla pitkää sarjaa ja oltu dieetillä samaan aikaan, niin ei siellä luultavasti kovinkaan paljon lihasmassaa löydy. Pitkissä sarjoissa tai diettaamisessa ei sinänsä ole mitään väärää, mutta kannattaa ymmärtää että kiinteytymiseen tarvitaan jonkinlainen pohja.
Jos aloittaa nollasta, tavoiteena kiinteytyä niin silloin pitäisi ensin tehdä pohjatyö, eli hankkia lihasmassaa ja syödä kunnolla. Jälkimmäisen kanssa on usein enemmän ongelmia ja aiemmin mainittu jatkuva dieettaaminen pysäyttää kehityksen erittäin tehokkaasti. Laihduttaminen ja kehonkoostumuksen muuttaminen on kuitenkin eri asia ja jälkimmäinen vaatii enemmän aikaa ja enemmän työtä!
Lihaskasvu ja rasvanpoltto samaan aikaan on toki mahdollista, mutta silloinkin energiansaannin tulee olla riittävää, ja treenien tulisi sisältää voimaharjoittelua. Tällaista metodia suosittelisin myös niille, joilla on jo jonkinlainen pohjatyö tehtynä. Aloittelijan kannattaa mielestäni aloittaa puhtaasti lihasmassan/voiman hankkimisella ja pistää ruokakuviot kuntoon. Pelkkien aerobisten veivaaminen ja kevyillä painoilla tekeminen on paljon hitaampi prosessi ja johtaa yleensä enemmänkin laihtumiseen kuin kiinteytymiseen. Aerobisia voi tietysti tehdä, mutta tällaisessa tavoitteessa tulisi mukana olla kuitenkin raskailla painoilla harjoittelua!
Streotypinen esimerkki voisi olla naishenkilö, joka syö terveellisesti, mutta liian kevyesti. Käy lenkillä, jumppaa ja tekee myös salilla hommia, mutta joko aerobisten määrät ovat liian korkeita tai sitten treenien teho on liian heppoista, eli treenipainot jäävät liian pieneksi tai treenit ovat muuten liian kevyitä, jotta tuloksia tulisi. Tällainen henkilö omaa hyvän kunnon ja on perusterve, mutta ei saavuta haluamiaan tavoitteita. Kun tehdään vähän kaikenlaista samaan aikaan, niin ei saavuteta mitään. Kirjoitan siis nyt juurikin tästä kiinteytymisen tavoittelusta, joka useimmiten vaatisi ensin kunnon pohjan eli voiman/lihasmassan hankinnan.
Eri asia on henkilöt, jotka omaavat pitkän pohjan ja heille riittää pelkkä rasvojen tiristely, jolloin vuosien aikana hankitut muskelit tulevat esiin. Suunnitelma täytyy tehdä aina sen mukaan mikä on oma lähtötaso, eikä kopioida starojen tai fitnessminkkien treenejä, vain koska he ovat hyvässä kunnossa!
Nykyään vallitsee myös ajatusmalli, että kaikki pitäisi saada hyvin nopeasti. Ei jakseta suunnitella tavoitteita pitkällä tähtäimellä, vaan pyritään menemään oikoreittejä ja vedetään mutkat suoriksi. Se mikä nopeasti tulee, lähtee yleensä samalla vaudilla. Urheilussa ja kehon muokkaamisessa kannattaa aina edetä mielummin liian rauhassa kuin liian nopeasti kaikkea hamuten! 🙂
instagram: ainorouhiainen
snapchat: ainopaino
