PALJONKO RYHMÄLIIKUNNAN OHJAAMISELLA VOI TIENATA?

Huippu-urheilijat ja ammatikseen kilpailevat saavat toki elantonsa usein urheilusta, mutta voisiko ammatikseen liikkua päivittäin jotenkin muulla tavoin? No voihan toki. Ryhmäliikunnan ohjaus on ala, jossa saa liikuttaa ihmisiä, mutta pääsee myös itse liikkumaan niin paljon kuin jaksaa!

Mun mielestä tämän ammatin parhaita puolia on juuri se, että saan töiden lomassa treenata itsekin. Usein sanotaan, että ohjaaja ei ole tekemässä omaa treeniä vaan treenauttamassa asiakkaita, mutta mä oon tästä ehkä vähän eri mieltä. Toki ohjaaja on ensisijaisesti ohjaamassa treeniä asiakkaille, mutta mä oon kyllä aina ajatellut, että me treenataan yhdessä, minä ja asiakkaat. Kun suunnittelen tuntia ja sen sisältöä, mietin aina, että saanko itse siitä hyvän treenin ja onko kyseisen tunti riittävän tehokas omalle kuntotasolleni. Jos treeni läpäisee oman seulan, toimii se usein myös muillekkin!

Kun ohjataan suurta ihmisjoukkoa, on toki tärkeää, että treenin intensiteettiä ja vaikeusastetta voi säätää moneen eri kuntotasoon sopivaksi. Itse kuitenkin koen, että vahvuuteni on nimenomaan se, että mun treenissä ei (toivottavasti) jää koskaan fiilis, että treeni ei ollut riittävän tehokas, oli kuntotaso mikä tahansa! Vaikka oon ohjaamassa asiakkaita varten, koen tärkeäksi, että teen myös itse sen mitä heiltä vaadin.

Ryhmäliikunnan ohjaaja voi siis sanoa elättävänsä itsensä urheilemalla olematta kuitenkaan jonkun lajin huippu-urheilija! Miinuspuolena on se, että pitää hyväksyä myös se, että usein pitää jaksaa treenata myös niinä päivinä kun ei ole palautunut tai ohjata joskus päivän aikana monta tuntia/samoja tunteja esimerkiksi tuuratessa. Sama ”ongelma” on tosin kaikissa ammateissa, kaikki ei ole aina kivaa saati järkevää!

Itse suosittelen, että ohjaamisen sivussa olisi myös toinen tulonlähde, esimerkiksi pt:n työt tai kurssien ohjausta, jotta tulot eivät ole pelkistä ohjauksista kiinni. Mikäli haluaa tienata kaikki tulonsa ohjaamalla, täytyy pystyä ohjata määrällisesti paljon tunteja ja usein siirtyä salilta toiseen, jolloin koko päivä voi mennä siirtymiin ja siihen, että odottaa seuraavan ohjauksen alkamista.

Itse oon aina ohjannut oikeastaan pelkkiä kovatehoisia jumppia ja pystyisin nostamaan ohjausmäärää lisäämällä mukaan kehonhuoltotunteja ja kevyempiä juttuja, joissa kroppa pääsee vähän helpommalla. Oon aikoinaan ohjannut Fitness Pilatesta ja venyttelyä, mutta silloin en ainakaan kokenut sen olevan mun juttu, enkä halua mennä ohjaamaan tunteja, joiden ohjaaminen tuntuu väkinäiselle. Mulla on myös muita tulonlähteitä, joten voin rajata ohjaukset siihen mitä haluan ohjata. 

Tämän alan haaste ja ongelmat ovat siinä, että selkeitä sääntöjä ei oikeastaan ole/ niitä noudatetaan melko huonosti. On paljon saleja, joissa palkkaa maksetaan ihan ala-arvoisia summia tai esimerkiksi yllä olevassa kuvassa näkyvät kohdat eivät toteudu. Palkkauksesta kysellään paljon ja kuten mainittua, se voi vaihdella todella paljon.

Tässä yksityisten liikunta-alojen vähimmäispalkkasuositukset (lähde:https://www.erto.fi/palvelut/palkkasuositukset)

  • Luokka 1 – kiertoharjoittelu, circuit, patteriharjoitteet, laiteopastukset, kuntosaliohjaus Fyysinen vaativuus.
  • Luokka 2 – koreografinen ryhmäliikunta, kuten ohjaajan itse rakentamat koreografiset tunnit, lisenssilajit kuten Les Mills -lajit ja Zumba, sisäpyöräily.
  • Luokka 3 – erityistä osaamista vaativa ohjaus kuten tanssin opettaminen (ryhmäliikunnasta poikkeuksena Les Mills BodyJam), pilates, jooga, Tension Releasing Exercises TRE, kilpaurheiluvalmennus, Crossfit, vaativa yksilövalmennus, kamppailulajien ohjaaminen.

Minä laittaisin kyllä nuo itse rakennetut tunnit luokkaan 3, sillä ne vievät paljon enemmän aikaa ja osaamista kuin esimerkiksi Les Mills-tuntien harjoittelu ja ohjaaminen. Toki itse rakennettuja tunteja on laidasta laitaan ja siinä ratkaisee pitkälti ohjaajan oma panostus, mutta omalla kohdallani aikaa ja vaivaa menee ihan todella paljon enemmän juuri omiin tunteihin.

Toisaalta niiden ohjaus on kaikista palkitsevinta ja hyvin tehty näkyy usein myös kävijämäärissä, mutta jos on tilanne ettei kävijämäärät esimerkiksi vaikuta palkkaukseen, on varmasti helpompi mennä sieltä mistä aita on matalampi. Palkkaus voi siis perustua provisiotuloon, kiinteään tuloon tai yrittäjän laskuttamaan tuntitaksaan. Jos olet yrittäjä, voit itse määritellä tuntihintasi, joka voi olla esimerkiksi noista ylläolevista vähimmäisuosituksista paljon korkeampi.

Jos ohjaajalla on ”nimeä” ja hän vetää paljon asiakkaita tunneille, on hänen helpompi laskuttaa enemmän. Toinen puoli on sitten se, että jos salilla on vaihtoehtona ottaa ohjaaja joka laskuttaa 35€/tunti tai ohjaaja joka laskuttaa 90€/tunti, niin vaaka saattaa kääntyä edullisemman ohjaajan suuntaan. Useilla saleilla on ohjaajia sekä tuntipalkalla sekä itsenäisinä yrittäjinä.

Uskon, että tuo vähimmäispalkkaus ei valitettavasti toteudu suurimmalla osalla ohjaajista ja usein jos kyseessä on uusi ohjaaja, joka vain haluaa päästä ohjaamaan tunteja, hän voi suostua melkein mihin tahansa palkkaan ihan vain, koska ei tee työtä rahan takia. Toivon että myös tälle alalle tulisi selkeämmät säännöt ja myös ohjaajan osaaminen sekä kouluttautuminen näkyisi jotenkin myös palkkauksessa. Muutokset vievät aina aikaa ja uskon kuitenkin, että ollaan menossa parempaan suuntaan.

Esimerkkinä yrittäjä, joka laskuttaa 60 € per ohjaus ja ohjaa 15 viikkotuntia viikossa, tekee kuukaudessa 3600 € tilin ennen veroja ja vähennyksiä.

(Aloitteleva) ohjaaja joka ottaa kaikki vapaat tunnit ja tuuraukset sekä tekee 15 € tuntipalkalla 10 ohjausta viikkoon ja tienaa 600 € kuukaudessa ennen veroja ja vähennyksiä.

Täytyy huomioida, että yrittäjällä ei ole usein samoja oikeuksia (esim. sairaslomapalkkaus yms.) kuin palkallisella ja hän maksaa tuloistaan enemmän vähennyksiä.

Nyt haluaisinkin kysyä teiltä hyvä ohjaajakolleegat, täyttyykö vastuullisen liikkujan tarkistuslistan kohdat sinun salillasi? Koetko saavasi työstäsi riittävän korvauksen, vaikka tekisitkin pääosin hommia rakkaudesta lajiin?

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


24. RASKAUSVIIKKO

Raskauden puoliväli ylitetty ja kuudes raskauskuukausi vetelee viimeisiään! Aika päivitellä hieman meininkejä ja lyödä yhteen koostetta osa-alueilta kehon muutokset, treeni sekä ruokavalio! Yleisesti ottaen fiilis on ollut jollain tavoin rauhallisempi, sillä rakenneultran ja hyvien uutisten jälkeen olo on ollu varmempi, että kaikki menee hyvin.

Muussa elämässä on taas ollut paljon järjestettävää ihan vuoden alusta saakka, joten viikot ovat olleet todella kiireisiä, eikä pelkälle olemiselle ole juuri jäänyt aikaa. Oon yrittänyt pitää yhden vapaapäivän joka viikko, mutta usein seuraavan viikon työkuorma/hoidettavien asioiden lista painaa mielessä myös vapaapäivänä sen verran paljon, että oon nähnyt paremmaksi vaihtoehdoksi tehdä hieman töitä myös sunnuntaisin.

Toisaalta oon tottunut sellaiseen elämäntyyliin, että työt seuraa mukana aina, mutta nyt on ollut töiden lisäksi kaikenlaista ylimääräistä vielä lisäksi! Tällä viikolla pistin myös äitiys -ja vanhempainraha hakemukset vetämään ja sen mukaan mulla alkaisi lomat palkkatyöstä 19.5!  Sinne asti olisi tarkoitus jumpata ja tehdä palkkatöitä ihan normaaliin tahtiin.

vielä menee Gymsharkin xs koon trikoot, tosin istuvuus ei ehkä enää niin hyvä kuin aiemmin. 😀

Kehon muutokset:

Vatsa on alkanut kasvaa pikkuhiljaa, mutta ei edelleenkään ole mitenkään häiritsevän suuri, jos niin voisi sanoa. Vatsanympärys on nyt + 8 cm, joten liikkuminen on vielä helppoa, mitä nyt nouseminen esim. sängystä on hieman hitaampaa kuin normaalisti. 😀

Painoa mulla on tullut noin + 5 kg, mikä on ihan normaali painonnousun tahti tähän mennessä. Painon nousu tai kehon muutokset eivät tunnu mitenkään erikoiselle, sillä on ihan luonnollista, että näin tapahtuu. Muuten oon niin kiitollinen tästä kehosta ja siitä että oon tehnyt siitä vahvan ja kestävän, koska tää raskausaika on ollut mulle todella helppoa siinä mielessä, että en ole joutunut kärsimään mistään ikävistä jutuista kehon osalta.

Edelleenkin olo on muuten ihan normaali, mitä nyt vatsassa potkii, temppuilee ja kasvaa pieni tyyppi, heh! Vauvan liikkeet ovat tosiaan alkaneet tuntua paremmin, mulla on istukka edessä, joten se vähän vaimentaa tuntemuksia, mutta kun itse rauhoittuu esim. makuuasentoon niin kyllä siellä polsketta tuntuu.

Treeni:

Oon ohjannut koko raskauden ajan kaikki jumppani joka viikko, päälle muutamat omat harjoitukset jotka ovat lähinnä olleet peruskuntoharjoittelua ja kevyitä kävelylenkkejä. Kuukausittain on tullut tehtyä keskimäärin 55 harjoitusta, joista suurin osa on noita jumppia! Aika paljon oon saanut kyselyitä jumppien jälkeen, että miten ihmeessä jaksat noin tehokkaasti ja kauanko meinaat vielä ohjata! 😀 Vastaus on, että jaksan koska se ei tunnu sen erillaisemmalta kuin muutenkaan ja lomalle tosiaan pitää vissiin jäädä 19.5! Voihan se olla, että hommat vaikeutuu kun tämä kumpu tästä kasvaa vielä.

Tällä viikolla Les Millsien ohjelmat ovat vaihtuneet ja oon jo ehtinyt ohjata kaikista lajeistani uuden ohjelman. Seuraava vaihto taitaa olla kesäkuun alussa, joten taitaa tulla mun 11 vuoden Les Mills – uralle ensimmäinen tauko kesällä!

En yhtään tiedä miten kauan olen jumpista tauolla, mutta loogisestihan homma menis niin, että kesän aikataulu jäisi väliin ja syksyn aikatauluun sit taas mukaan, tosin pienemmällä ohjausmäärällä. Todellisuudenhan näkee sitten vasta lähempänä, kun tietää miten kaikki tulee menemään!

Mun keskimääräinen treeniviikko on näyttänyt viime aikoina tältä:

Ma: Total Body Workout, Bodyattack, Spinning

Ti: Kävelylenkki/PK-treeni, Booty Workout 

Ke: Tabata, Total Body Workout

To: Kävelylenkki, Bodystep, Sprint

Pe: RPV

La: Spinning, Body

Su: Kävelylenkki / Täyslepo fiiliksen mukaan!

Ruoka

Ruokahommista jo kirjoittelinkin hieman tällä viikolla, mutta tosiaan ruokahimot ovat loistaneet poissaolollaan. Ruoka on kyllä maistunut ja oon ottanut siitä kaiken irti! Mulla ei ole mitään sen kummempia tavoitteita ravinnon suhteen, mutta kasviksia, vihanneksia ja marjoja/hedelmiä pyrin syömään runsaasti joka päivä.

Viime viikon neuvolakäynnillä otettiin hemoglobiini ja se oli noussut jopa edelliseltä mittauskerralta, joten se oli ihan positiivista. Hemoglobiini ei tosin kerro ferritiinistä vielä mitään, mutta ei mulla kyllä ole ollut mitään oireita, väsymystä tai muutakaan. Ainoa mitä mietin on se, että jos ferritiini olisi matala ja se olisi osasyy mun melko huonoihin yöuniin. Verenpaineet olivat ihanteelliset myöskin, ettei senkään osalta mitään probleemaa. Mullahan on sukurasitteena diabetesta, joten joudun mennä vielä uudelleen sokerirasitukseen maaliskuun lopulla.

Tuntuu, että nyt raskauden myötä oon jotenkin alkanut ottamaan tätä ruokavaliopuolta entistä rennommin ja se on johtanut vaan entistä parempaan lopputulokseen. Historiasta löytyy kuitenkin aikoja kun syöminen on aiheuttanut harmaita hiuksia ja stressiä, joten arvostan niin paljon tätä, että vaikka ruuan laitto ja ruoka on mulle myös tietynlainen intohimo ja harrastus, niin se ei enää ohjeista mun elämää ja rytmiä niin paljon kuin joskus ennen.

Täällä siis kaikki hyvin ja toivotaan että sama meininki jatkuu! 🙂

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


PALJONKO NIITÄ HIILAREITA SITTEN KANNATTAA SYÖDÄ?

Usein kun olen kirjoittanut turhasta hiilaripelosta, olen saanut otsikon kaltaisia kysymyksiä. Haluaisin vastata, että sen verran että jaksat arjessa ja treeneissä, mutta koska monelle tuo on liian ympäripyöreä vastaus, käydään tänään tarkemmin läpi, miten paljon hiilihydraatteja kannattaa ruokavalioonsa lisätä. Uskon, että nykyään on todella yleistä että proteiinin osuus on ruokavaliossa liian suuri kun taas hiilihydraattien (ja rasvan) liian pieni. En suosittele tarkan makrojakauman mukaan syömistä, mutta joskus tällainen tsekkaus voi herätellä siihen, että tekee tarvittavia muutoksia ruokavalioon ja huomaa sen myötä positiivisia vaikutuksia. Tämä postaus on pääosin suunnattu aktiivisille ihmisille, sillä uskon että suurin osa lukijoistani osuu juuri tähän ryhmään.

Proteiinin saantia on painotettu viime vuosina niin paljon, että meille on ehkä syntynyt mielikuvia, miten annos voi olla terveellinen vain jos se on proteiinipitoinen ja usein myös vähähiilihydraattinen. Proteiini on tärkeä makroravinne, mutta ei kuitenkaan millään tavoin ylivertainen ja esimerkiksi kalorien aspektista katsottuna siinä on saman verran energiaa kuin hiilihydraatissa. (1 g proteiinia = 4 kcal, 1 g hiilihydraattia = 4 kcal).

Makrojakaumaa voi muokkailla monella eri tavalla, mutta yksi helppo keino on laskea ensin tarve proteiinille ja rasvalle ja sitten täyttää loput hiilihydraateista.

Lihasmassan kasvatus/liikkuvan henkilön suositus:

  • Proteiinia 1,6-2,2 g per painokilo vuorokaudessa (vegaaneilla 15% korkeempi)
  • Rasvaa 1-1,5 g
  • loput hiilareista

Otetaan esimerkiksi koehenkilöksi 60 kg painava, arkiaktiivinen 18-30 vuotias nainen joka lisäksi harrastaa paljon liikuntaa –> 1378 kcal

Perusaineenvaihdunnan laskeminen:

Naiset

18-30 vuotiaat: 14,7 x paino + 496

31-60 vuotiaat: 8,7 x paino + 829

yli 61 vuotiaat: 10,5 x paino + 596

Miehet

18-30 vuotiaat:15,3 x paino + 679

31-60 vuotiaat:11,6 x paino + 897

yli 61 vuotiaat: 13,5 x paino + 487

Kun perusaineenvaihdunta on laskettu, lasketaan kokonaiskulutus:

Kokonaiskulutuksen laskeminen:

Kerro perusaineenvaihdunnan tulos aktiivisuustasosi mukaan ja saat päivittäisen kokonaiskulutuksesi.

60 kg hyvin aktiivinen nainen(18-31v) = 1378 x 2,2 = 3031 kcal

  • 1,3 = ei lainkaan aktiivinen
  • 1,5 = satunnaisesti aktiivinen tai arkiaktiivisuutta jonkin verran
  • 1,7 = liikkuminen säännöllistä tai arki aktiivista/työ fyysistä
  • 1,9 = arkiaktiivinen kuntourheilija
  • 2,2 = kovaa fyysistä työtä tekevä (tai arkiaktiivinen), paljon kuntoileva
  • 2,4 = hyvin raskas työ + kilpaurheilija

Näin saimme kaloreita käytettäväksi ~3000 kcal ja jos käytämme aiemmin mainitsemaani kaavaa, eli

  • Proteiinia 1,6-2,2 g per painokilo vuorokaudessa: 120 g proteiinia (120 x 4 = 480 kcal)
  • Rasvaa 1-1,5 g: 90 g rasvaa (90×9= 810 kcal)
  • loput hiilareista: proteiinista ja rasvasta tulee 1290 kcal (3000-1290=1710 jää hiilihydraateille)
  • 1710/4 = 427 g hiilihydraattia

(1 g proteiinia = 4 kcal, 1 g hiilaria = 4 g ja 1 g rasvaa = 9 kcal)

427 grammaa hiilaria, oh boy! No miltäs tällainen määrä voisi näyttää ihan konkreettisesti? Täytyy mainita tähän väliin, että tällainen makrojakauma on käytännössä jopa haasteellinen, sillä proteiinin saanti tulee täyteen jo melkein pelkästään syömällä tämän verran hiilihydraatin lähteitä, kuten puuroa, leipää, riisiä, vihanneksia ja marjoja.

Proteiinin saannissa kannattaa nimittäin katsoa hieman myös lähteitä; kasvikunnan proteiinin lähteet eivät usein sisällä kaikkia välttämättömiä aminohappoja ja niitä tulee syödä monipuolisemmin, jotta saadaan kaikki tarvittavat aminohapot. Makrojakaumiin ei kannata liiaksi jumittua, mutta ne voivat antaa suuntaa omalle syömiselle ja sille mitä sinne lautaselle valikoituu.

En yleensäkkään kannusta jatkuvaan kalorien/makrojen laskemiseen, vaan oman kehon tuntemukseen ja nälkäsignaalin kuunteluun. Usein syömingit myös vaihtelevat päivittäin, joten se ei kaada maailmaa jos jotain markoravinnetta tulee yhtenä päivänä vähän liikaa tai liian vähän. Kokonaiskuva on se mihin kannattaa panostaa!

Tekaisin tämän melko nopeasti ja tämä ei ehkä ole ihan optimaalisin tapa syödä, jos aletaan katsoa rasvan laatua tai muita aspekteja. Pointtina tässä on kuitenkin se, että proteiinin kanssa ei tarvitse vetää överiksi ja se menee silti helposti jopa ”yli tarpeen.”

Toinen huomio on, että vaikka hiilarin lähteitä on runsaasti, jää määrä silti hieman tästä tavoitteesta, samoin kuin rasvatkin. Tämä esimerkkityyppi on todella runsaasti liikkuva ja aktiivinen, mutta vaikka olisi hieman vähemmänkin aktiivinen, ruokavalioon mahtuu silti ruokaa ja niitä hiilihydraatteja runsaastikkin!

Olen sitä mieltä, että riittävästi syöminen edistää painonhallintaa parhaiten. Silloin jää kaikki ylilyönnit ja jojoilun aiheuttamat ongelmat kokematta. Kun syö jatkuvasti riittävästi, ei ruokahimot yllätä juuri koskaan ja esimerkiksi herkkujen arvo laskee silmissä, sillä kylläinen keho ei niitä himoitse. Sitä paitsi mikäs sen mukavampaa kuin että jaksaa oikeesti tehdä tehokkaita ja kehittäviä treenejä!

Jos vaikka katsotaan tätä esimerkkityyppiä ja mietitään, että hän ei luultavasti ihan joka päivä saa kaikkea tätä ruokamäärää syötyä ja useina päivinä hän voisi syödä vieläkin enemmän hiilihydraatteja optimoidakseen harjoittelunsa.

Kun hän sitten yhtenä tai kahtena päivänä päättää herkutella, kannattaako hänen syödä esimerkiksi proteiinijäätelöä, proteiinisipsejä, proteiinipatukoita vai ehkä sittenkin annos vaikkapa irttareita, jotka ovat ns. pelkkää hiilihydraattia ja varastoituvat lihaksien glykogeenivarastoihin myöhempää käyttöä varten? Hyötyykö hän ylimääräisestä proteiinilisästä, kun päivittäinen proteiinin tarve täyttyy jo tavallisella ruualla?

Terveysherkuilla tai kevyillä karkeilla voi olla oma paikkansa, mutta se ei ole mikään kiveen lyöty fakta, että tällaisia on pakko käyttää jos haluaa elää terveellisesti. Kokonaisuus ratkaisee, aina!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


    RASKAUSAJAN TREENAAMINEN HERÄTTÄÄ TUNTEITA

    Raskausajan treenaamisesta ollaan montaa mieltä. Edelleen elää vanhentuneita myyttejä siitä, että treenaaminen voisi olla jotenkin haitallista äidille tai sikiölle. Olen minäkin saanut jonkin verran aiheettomia varoitteluja, mutta aika helpolla olen päässyt, verrattuna siihen mitä olen kuullut monelta muulta. 😀

    Toki on olemassa tilanteita, jolloin liikkuminen kannattaa pitää rajoitettuna tai kokonaan poissa kuvioista esimerkiksi ennenaikaisen synnytyksen vuoksi, mutta hei niin on rajoituksia ei-raskaillakin. Jos et ole terve, et voi silloinkaan urheilla. Mikäli olet terve (ja raskaana) mikään ei estä sinua liikkumasta. Jokaiselle löytyy lajeja ja liikuntamuotoja harrastettavaksi ja on ihan tutkittua, että raskauden aikainen liikunta tekee hyvää myös vauvalle.

    Tässä viimeisten kuukausien aikana olen törmännyt useaan otteeseen tilanteeseen, jossa on kysytty miten uskaltaa liikkua raskaana. Epävarmana ollaan jätetty kaikki liikunta pois, ihan varmuuden vuoksi. Tällainen päätös voi olla loppupeleissä jopa huonompi kuin se että olisi jatkanut tuttujen lajien harrastamista. Liikuntahistoria vaikuttaa jonkin verran, mutta vaikka ei olisi aiempaa kokemusta treenaamisesta, ihan varmasti löytyy myös liikuntamuotoja kaikille.

    Mun mielestä liikuntaan suhtaudutaan liian varovasti, sillä raskaus ei kuitenkaan ole mikään sairaus. Toki pitää osata kuunnella oloa ja kehoa, sekä muuttaa omaa fokusta kehittävästä treenistä enemmänkin ylläpitävään harjoitteluun. Netistä lötyy todella paljon vaihtelevaa tietoa, joten jos kokee epävarmuutta siitä mitä voi tehdä, on aina mahdollisuus kääntyä ammattilaisen puoleen ja varata aika esimerkiksi äitysfysioterapiaan.

    Oma kokemukseni treenaamisesta raskausaikana on ollut tähän saakka vain positiivinen. Voisi sanoa, että liike on lääke – myös raskaana. Aina jos on ollut esim väsy tai huono olo, on se karissut pois kun oon vaan lähtenyt liikkeelle! Pitää osata levätä, mutta makaaminen ei ole kuitenkaan välttämättä aina se paras keino esim. kolotuksiin tai pahoinvointiin. Kuten olen maininnut aiemmin, omalla kohdalla alkuraskauden pahoinvointiin ei tepsinyt mikään muu kuin kunnon hikitreeni.

    Edelleenkin pystyn hyppiä, juosta ja tehdä kaikkea samaa mitä ennen raskautta. Hyppiminen tai juokseminenkaan ei ole vaarallista, vaikka usein niin ajatellaan. Toki pitää osata hallita kehoa ja alastuloilla ja tekniikalla on oma osuutensa. Asiaa tieteellisesti tutkinut J.F Clapp ja hänen tutkimusryhmänsä ei löytänyt mitään yhteyttä juoksun ja aerobicin aiheuttaman iskutuksen ja ennenaikaisen synnytyksen riskin tai sikiökalvojen ennen aikaisen puhkeamisen välillä. Sen sijaan koko raskauden läpi harjoitelleita naisia tutkinut Clapp löysi paljon liikunnan aiheuttamia positiivisia vaikutuksia niin äitiin kuin lapseenkin, vielä vuosia lapsen syntymän jälkeen.

    Uskon, että runsas liikunta on helpottanut kohdallani tyypillisiä raskaudenaikaisia oireita, kuten väsymystä, mielialojen heittelyä ja erilaisia kolotuksia kehossa. Mulla on nyt kuudes raskauskuukausi käynnissä, eikä keho ole ilmoitellut kremposta tai kivuista vielä, kuin hyvin satunnaisesti ja nämäkin yleensä sellaisina hetkinä kun olen vaikka istunut liian pitkään paikoillaan koneen ääressä.

    Niin paljon varoitellaan ja epäröidään liikunnan harrastamista raskaana, mutta haluan mielummin rohkaista pysymään liikkeellä – omien resurssien mukaan! Vertaaminen toisiin ei kannata koskaan. Kannattaa luottaa omaan kehon tuntemukseen ja tarvittaessa kääntyä ammattilaisen puoleen, ei ole suuri investointi rahallisesti eikä ajallisesti, mutta voi säästää monia harmaita hiuksia!

    Tänään vaihtui raskausviikko 22 ja mun treeniviikko näyttää tällä hetkellä kutakuinkin tältä! Muutamana päivänä pyrin tekemään pidemmän kävelylenkin ja muina päivinä teen lyhyempiä pätkiä. Etenkin silloin kun koirani on minulla, tulee tietysti lenkkeiltyä enemmän!

    Maanantai:

    • Total body workout (koko vartalon treeni)
    • Bodyattack
    • Spinning

    Tiistai:

    • 60 min kävelylenkki
    • Booty Workout

    Keskiviikko

    • Tabata
    • Total body workout

    Torstai

    • 60 min Kävelylenkki
    • Bodystep
    • Sprint

    Perjantai

    • RPV (=reisi-pakara-vatsa)
    • (kävelylenkki)

    Lauantai

    • Spinning
    • Body

    Sunnuntai

    Lepo / kevyttä liikuntaa esim. kävellen/ulkoillen

    instagram: ainorouhiainen 

    Facebook


    RAVINTO & TREENI – NÄITÄ OLEN MIETTINYT VIIME AIKOINA!

    Sunnuntaisin on hyvä heittää ilmoille ajatuksia ravinnon ja treenin ympäriltä. Viime aikoina mielessä on pyörinyt taas kaikenlaista aiheeseen liittyvää ja ajattelinkin jakaa niistä kolme teille.

    1. Moni kuntoilija harjoittelee samoilla määrillä ja tehoilla kuin huippu-urheilija, mutta ei syö lähellekään samalla metodilla kuin ammatikseen urheilevat. Huippu-urheilijan pääsääntöinen tavoite on riittävä energiansaanti. Kehittyminen nimittäin vaatii riittävästi energiaa. Toki on olemassa lajeja, joissa painolla tai ulkomuodollakin on oma osuutensa, mutta pääsääntöisesti urheilijat eivät hifistele mikromakrojen kanssa, vaan syövät ruokaa niin, että treenit kulkee, keho palautuu ja tuloksia näkyy.

    Mitään ei voi yleistää ja poikkeuksia on aina molempiin suuntiin, mutta kovilla määrillä ja tehoilla treenaavat kuntoilijat taas usein nipistävät aivan turhaan ruokavaliosta kaikkea mahdollista siinä kuvitelmassa, että niin kuuluu tehdä jos haluaa elää terveellisesti ja kehittyä. Diettaaminen ja laihduttaminen (normaalipainon sisällä) ei kuitenkaan edistä terveyttä, eikä rasvaton keho ole merkki siitä että on kovassa kunnossa suorituskyvyllisesti. Uskon, että moni saisi niin paljon enemmän tuloksia treenistään jos vain uskaltaisi syödä riittävästi ruokaa.

    2. Tiede vastaan kokemus? Viime aikoina somessa on ollut puhetta siitä kehen uskoa. Pseudotiede leviää etenkin somessa eri vaikuttajien toimesta, joka johtaa juuri siihen, että ollaan pihalla kuin lumiukko kun ei tiedetä enää mitä syödä ja ketä uskoa. Tiedekin on ollut joskus väärässä, eikä tieteellinen tutkimus tietenkään aina tarkoita sitä että se on absoluuttinen totuus ja oikea keino kaikille. Siltikin tiede on paras tapa selvittää, kuinka asiat todella ovat. Pitkän ajan muuttumattomana oleva tieto on myöskin luotettavaa, koska muuten tieteen itseään korjaava menetelmä olisi jo parannellut niitä. Tarkoittaa, että kun asioita tutkitaan jatkuvasti niin uusi tutkimus korjaa edellistä tietoa. 

    Mistä sitten tietää mikä on tieteellisesti tukittua tai mikä on omaa kokemusta? No aina ei tiedäkkään, ellei sitä missään mainita, mutta kannattaa luottaa mielummin asiantuntijaan kuin somestaraan joka vannoo omiin kokemuksiin pohjautuvaan tietoon. Netissä on paljon vaikuttajia, joilla ei ole mikäänlaista koulutusta alalta jonka parissa työskentelevät ja silti he saattavat myydä esimerkiksi tuhansia ravinto-ja treenivalmennuksia kuukausittain. Pelkkä koulutuskaan ei ole aina tae hyvästä osaamisesta, mutta kannattaa aina kyseenalaistaa etenkin silloin jos ohjeet tai säännöt tuntuvat erikoisilta noudattaa.

    Esimerkiksi ravintolisäbisnes on hyvä esimerkki tähän. On olemassa muutama lisäravinne, josta on tutkitusti hyötyä treenissä/kehittymisessä ja miettikää kuinka paljon erilaisia tuotteita nykyään kaupataan. Esimerkiksi tämän hetken trendinä on nuo erilaiset BCAA-juomat ja valmisteet, jotka ovat paitsi hyvin hintavia, mutta myös hyödyttömiä. Kolmen euron tölkin sijaan kannattaakin juoda mielummin ihan vaan vaikka vettä. Jos ravinnosta ei saa riittävästi proteiinia (mikä on aika epätodennäköistä) kannattaa panostaa mielummin esimerkiksi tutkitusti toimivaan heraproteiiniin.

    3. Suomalaisia ravitsemussuosituksia dissataan paljon ja erilaiset erikoisruokavaliot valtaavat markkinoita luvaten vaikka ja mitä. Ongelma tässä asiassa on se, että ravitsemussuosituksia ei juurikaan noudateta, eli silloin ei voida laittaa ravinnosta aiheutuvia ongelmia suosituksien piikkiin.

    Esimerkiksi hiilihydraatteja parjataan hurjasti ja viitataan mm. ravitsemussuosituksien sisältämiin viljatuotteisiin huonona asiana. Usein viitataan siihen, että hiilihydraatit nostavat insuliinitasoja, mutta niin nostaa myös proteiinikin, joka kumoaa sen harhaluulon on että ainoastaan hiilihydraatit nostavat veren insuliinitasoja ja näin ollen ”lihottavat”. Mikäli insuliini lihottaisi, silloin proteiinikin lihottaisi.

    Proteiinilla on havaittu samanlaista veren insuliinitasojen nousua kuin hiilihydraateilla. (lähde) Tätä insuliini lihottaa argumenttiä käytetään paljon mm. ketogeenisen ruokavalion markkinoinnissa. Totuus on kuitenkin, että liika energia suhteessa kulutukseen lihottaa.

    Proteiinin liikasaannista onkin alettu puhua enemmän ja enemmän, mikä on hyvä asia. Monet syövät tarpeeseensa nähden liikaa proteiinia, joka saattaa rasittaa esimerkiksi munuaisia. Liiallisesta proteiinista ei siis ole hyötyä. Siltikin usein käy niin, että kun jokin asia ”trendaa”, viedään se äärimmäisyyksiin. Törmäsin kuluneella viikolla mm. väittämään että jos syö kerralla enemmän kuin 20 g proteiinia, muuttuu se rasvaksi kehossa.

    Tämä on sitten toinen ääripää, joka aiheuttaa vain turhaa hysteriaa siitä miten paljon mitäkin ruokaa voi syödä. Mikään ruoka-aine ei yhtäkkiä muut rasvaksi tietyn grammamäärän ylittämisen jälkeen, vaan jälleen kerran, energiatasapaino on se mikä ratkaisee. Tämän kun sisäistää, helpottaa ihan hurjasti omaa elämää! 🙂

    instagram: ainorouhiainen 

    Facebook