Heippa! Kuinkas moni teistä käyttää sykemittaria treenatessaan? Veikkaan, että nykyään aika moni. Itsellä on ollut erilaisia mittareita, mutta tällä hetkellä en käytä sykemittaria lainkaan. Syy siihen on kellon hajoaminen ja en ole ehtinyt/jaksanut korjauttaa sitä tai hankkia uutta.

Sykemittarista on paljon hyötyä treenatessa. Etenkin, jos harjoittelu on tavoitteellista, pystyy mittarin avulla kontrolloimaan mitä osa-aluetta treenataan. Jos esimerkiksi halutaan harjoittaa peruskuntoa, täytyy sykkeen pysyä tietyllä syke-alueella.

Jotta nämä sykerajat saadaan tietoon voi tehdä erilaisia testejä esim. tasotestin, josta voi lukea enemmän täältä, tai käyttää netistä löytyviä laskureita, jotka eivät tietenkään ole yhtä tarkkoja kuin testaukset. Olen itse tehnyt tasotestin juosten personal trainer – koulutuksessa. Maksimisykkeeni on 185.

Jokaisella meistä on yksilöllinen maksimisyke. Maksimisykkeen voi laskea erilaisilla kaavoilla, jolloin tulos on enemmänkin suuntaa antava. Yksi laskukaava on seuraavanlainen:

205 – 1/2 x ikä = laskennallinen maksimisykkeesi. Esim jos olet 20 -vuotias, niin 205 – 10 = 195.

Leposykkeen voi laskea laittamalla mittarin aamulla herättyään (voi tehdä myös muina vuorokauden aikoina) ja makaamalla hetken rauhassa, jolloin alin lukema on leposykkeesi. Mitä alempi leposyke sitä paremmassa fyysisessä kunnossa olet.

Yleisesti erilaiset sykealueet ovat:

Peruskuntoharjoittelu (PK) kasvattaa sydämesi kokoa, lisää hiussuonten määrää lihaksissa ja totuttaa hengitys- ja verenkiertoelimistöä pitkäkestoiseen rasitukseen. 

Vauhtikestävyysharjoittelu (VK) puolestaan totuttaa kroppaasi kestämään maitohappoja sekä parantaa kykyäsi poistaa niitä lihaksistostasi suorituksen aikana. Vauhtikestävyys tarkoittaa prosentuaalisesti noin 70-85% harjoittelutehoa, eli käytännössä harjoittelu tapahtuu aerobisella alueella. 

Maksimikestävyysharjoittelu (MK) tapahtuu anaerobisen sykkeen ja maksimisykkeen välimaastossa. Maksimikestävyysharjoittelu opettaa kehoasi sietämään maitohappoja ja tehostaa solujen hapenkäyttöä. Tällaisella harjoittelulla saadaan aikaan myös EPOC efekti joka tarkoittaa kehon jälkipolttotilaa (afterburning), jolloin elimistö polttaa energiaa vielä tunnin pari itse treenin jälkeen. 

Sykemittari on siis kätevä treenikaveri, jonka avulla voi saada treenistä enemmän tehoja irti. Silti kannattaa opetella urheilemaan myös ilman kelloa ja oppia tunnistamaan omasta kropasta missä mennään. Tässä helppoja tunnistusmerkkejä niille, jotka eivät omista sykemittaria 🙂

• Kun pystyt puhumaan urheilusuorituksen aikana, olet peruskuntoalueella
• Kun tunnet hengästyväsi ja puhuminen vaikeutuu, olet vauhtikestävyysalueella.
• Kun puuskutat kovaa ja puhuminen on jo mahdotonta olet maksimikestävyysalueella.

Sykemittarit näyttävät myös urheilusuorituksen aikana saavutetun kalorinkulutuksen. Kannattaa muistaa, että myös nämä ovat suuntaa antavia lukuja. Kello laskee kulutuksen sykkeen mukaan ja ne, joilla on luonnostaan korkea syke saavat yleensä aika huimia lukuja, vaikka todellisuudessa kulutettu määrä olisi pienempi. 🙂

Sykejuttuja olen kirjoittanut myös: täällä , ylikunnosta täällä.