Täytyy myöntää, että aina loman alkaessa on jotenkin vaikee pysähtyä. Oon tottunut olemaan menossa lähestulkoon aamusta iltaan ja yhtäkkiä ei olekaan mitään sen kummempia velvollisuuksia. Kun on tottunut treenaamaan todella paljon, on myös vaikea vähentää määriä. Olen hyvin pitkälle rutiinien orja, ja kerta päivässä treenaaminen tuntuu melkein kuin se olis yhtä tyhjän kanssa. Tällä tarkoitan että jos en treenaa normaaleilla määrillä, voin yhtä hyvin olla treenaamatta kokonaan, tyhmä ajatus vai mitä? Jokotai-Aino nostaa jälleen päätään ja tässä tilanteessa täytyy vaan pysähtyä, miettiä järkevästi ja uskoa itseään. 🙂
Muistan, kun viettelin ensimmäistä kunnon kesälomaani vuosia sitten. Se oli aika pitkälle sitä, että treenasin aamulla, päivällä ja illalla. Ei siis mitään järkeä! Joka vuosi on aina sama tilanne. Alussa en tiedä miten päin olisin, mutta jo viikon jälkeen uudet rennommat rutiinit alkaa tuntua hyvältä ja loppulomasta ajattelen jo, että mitä järkeä on treenata mun normimäärillä ylipäätään?! 😀
Mä tykkään rutiineista, mutta toisaalta joskus on oikeesti hyvä heittää rutiinit romukoppaan ja elää minuutti kerrallaan fiiliksen mukaan. Tänään oon ollut koko päivän kotosalla, syönyt (liian) ison levyn raakasuklaata, maannut sohvalla, välillä sängyssä, katsonut Dexteriä, Orange is the new blackia ja surffaillut netissä. Välillä on iskenyt olo, että mun pitää tehdä jotain, mutta välillä on taas ollut aivan ihana fiilis, kun ei tarvitse katsoa kelloa, eikä tarvi mennä minnekään. Joskus kun on se kauan kaivattu loma, tulee fiilis että loma menee hukkaan jos ei tee jatkuvasti jotain. Tai ainakin mä oon ajatellut niin aina ennen. Nyt oon päättänyt, että jos mua huvittaa olla kotona, en ota siitä stressiä. Miksi tässä ylipäätään pitää tehdä helposta asiasta vaikee? 😀
Huomaan kuitenkin aika suuren edistyksen tässä asiassa. Se mistä oon lähtenyt ja missä oon nyt. Nykyään sentään kuuntelen omia järkeviä ajatuksia, enkä mieti että jos en liiku 3 tuntia päivässä kaikki menee pilalle. Saattaa kuulostaa sairaalta, mutta kun on tällainen duracell eläin, joka on tottunut aina liikkumaan paljon, on vaikea mennä sen oman riman alle. Uskon, että teilläkin on monilla ne omat määrät joita ”noudatatte” viikosta toiseen. Jos joskus menee määrän ali, voi kokea epäonnistuneensa viikon treenien suhteen. Tämän vuoksi mä en käytä sykemittaria, sillä se teki asiasta vielä raskaampaa, kun kaikki oli ylhäällä ja edellisen viikon saldo piti saada täyteen.
Onko teillä jotain hyviä rentoutumiskeinoja joita haluatte jakaa mulle ja muille elämän suorittajille? 😀
Nyt ajattelin vetästä lenkkarit jalkaan ja lähtee pienelle happihyppelylle, ihan vaan siksi koska mua oikeesti huvittaa! 🙂
