Hei! Mun piti ensin kirjoittaa Questbar-postaus, mutta se jääköön huomiselle. Tuli tarve avautua hieman aiheesta nimeltä ulkonäkökeskeisyys. Mä en tiedä olenko ainoa, jonka mielestä etenkin viime aikoina ulkonäkö ja siihen liittyvät asiat ovat pyörineet monien huulilla. Mä oon kirjoitellut itsekin paljon aiheesta, on ollut ennen-jälkeen kuvia ja muuta. Olen omalta osaltani yrittänyt tuoda esiin sitä puolta, ettei välttämättä tarvita tiukkoja dieettejä tai muita dramaattisia muutoksia ollakseen hyvässä kunnossa. Mun elämä pyörii todella paljon näiden asioiden ympärillä. Olen kuntosalilla töissä, jossa näkee paljon hyvässä kunnossa olevia ihmisiä, suurin osa elää terveellisesti tai superterveellisesti, blogin aihepiiri liittyy juurikin treeniin, ravintoon ja myös niihin vatsapaloihin. Voin kertoa, että välillä täytyy olla aika kova pää, jotta pysyy järki mukana.

Olen nähnyt työurani aikana aika monta burnoutia, ylikuntoa ja syömishäiriötä ihan vain henkilökunnan sisällä. Jos kaikki muut treenaa sata tuntia viikossa ja syö pelkkää salaattia, luo se luultavasti paineita olla samanlainen. Jos on vähääkään epävarma, etenkin nuoremmilla on vaikeaa poiketa porukasta. Itse pyrin aina vetämään omaa juttua, omalla tyylillä. Toki minuunkin vaikuttaa muiden tekemiset. Aikoinaan ”kilpailtiin” monta vuotta erään hyvän ystäväni kanssa melkein kaikesta jumppien kävijämääristä omiin treenimääriin. Tämä oli sinänsä ihan hyvä juttu, sillä sen vuoksi olen kehittynyt todella paljon ja antanut aina kaikkeni, pääsin esimiesasemaan ja kehitin itseäni. Kilpaileminen on aika hyvä motivaattori jos on vähääkään kilpailuhenkinen. Toisaalta, välillä oli aika raskasta, kun piti aina yrittää olla parempi kuin se toinen. Jos se treenas 4 tuntia päivässä, niin itse piti sitten vetää ainakin 5. Ollaan sittemmin puhuttu tämä asia moneen kertaan ja tultiin lopulta siihen tulokseen, että yhdessä ollaan vahvempia kuin erikseen, eikä toisen menestys ole toiselta pois. Terkkuja vaan <3 🙂

Tiedän, että myös mun elämäntyyli voi aiheuttaa ahdistusta toisille. Miten toi jaksaa treenata noin paljon? Pitäsikö munkin olla samanlainen kun ohjaan jumppia? No ei todellakaan pitäisi. Painotan aina, että täytyisi löytää se oma polku ja kulkee ylpeenä sitä! Tämä ulkonäkökeskeisyys ja terveellisyyden ihannointi kukoistaa toki muuallaki kuin liikunta-alalla. Todella monet ihmiset pohtivat ja sumplivat entistä enemmän miltä näyttävät. Olenko liian lihava tai liian laiha, onko mulla liian isot reidet vai liian pienet pakarat? Uskon, että monien minäkuvakin on aivan vinksallaan. Kuvitellaan, että normaalinnäköinen ihminen on sixpäkillä, pyöreillä pakaroilla ja silareilla varustettu hottis. 😀 Nykyään voit olla julkkis ja miljoonien ihannoima, jos vain omistat mielettömän peräsimen!

Jen Selterin pylly ja hän itse 😉 (instagram)

Mä oon itsekin todella kiinnostunut ulkonäöstä ja haluan olla fyysisesti hyvässä kunnossa. Koen myös, että mun täytyy pitää itseni kunnossa. Ei olisi kovin mukavaa mennä päivittäin ihmisten eteen ohjaamaan liikuntaa ja paasaamaan terveellisistä elämäntavoista, jos kokisin itse oman kroppani liian löysäksi tai olisin esim. ylipainoinen. Tiedän, että myös ylipainoisia ohjaajia ja Personal Trainereita on paljon, enkä syyllistä tai aliarvio heitä millään tavalla. Itse vain tuntisin oloni epämukavaksi, jos en kokisi olevani tarpeeksi hyvä ”roolimalli” tai hyvässä kunnossa. Mun oma periaate on, että voin vaatia asiakkailtani vain sitä, mitä pystyn myös itse tehdä.

Kaikesta näistä huolimatta, välillä (esim. juuri nyt) mua melkein oksettaa tämä koko ulkonäkökeskeisyys. Kaikki pyörii vain vartaloiden ympärillä ja vaikka niitä on kiva katsella, toivoisin vaan, että jokainen toimisi taas sen oman tarpeen mukaan. Sun ei tarvitse alkaa dieetille, koska kaikki muutkin. Jos tuo on sokerilakossa, sun ei tarvi ahdistua siitä jos itse et ole. Kannattaa muistaa, että usein sen pintakiillon alla on myös jotain muuta. Ihmisillä on luonnolisesti tapana tuoda esiin vain ne hyvät asiat ja hyvät puolet itsestään, jolloin kuva toisten elämästä voi vääristyä paljonkin. Miksei muilla ole koskaan ongelmia? Olenko ainoa joka tuntee itsensä turvonneeksi joka maanantai? Eikö tuo muka sorru ikinä mihinkään epäterveelliseen? Monista asioista ei vain puhuta ääneen.  

Terveellinen elämäntapa on hieno juttu, mutta tietty rentous pitäisi osata säilyttää. Rentous ei välttämättä tarkoita kakkupalan syömistä joka päivä. Se voi tarkoittaa sitä, että antaa itselle oikeuden olla sellainen kun on, eikä aina vaadi parempaa ja enemmän. Hyväksyy itsensä ja muut, sekä arvostaa jokaisen valintaa elää sillä tyylillä kuin itse tahtoo!