TÄNÄÄN ALKOI 8 VIIKON HAASTE!

16.04.2018
0

Kerroin viime viikolla lähteneeni mukaan nettivalmennus-haasteeseen ja kahdeksan viikon valmennus alkoikin tänään. Tulimme eilen illalla kotiin Helsingistä ja täytyy sanoa, että vaikka oli ihan huippu viikonloppu, niin vitsit on ollut tahmee päivä tänään. Ohjelmassa oli kuitenkin ensimmäinen treeni, joten tunnollisesti painuin salille aamulla. Vaikka hieman väsytti, niin olin silti motivoitunut, sillä oli kiva päästä kokeilemaan uutta treeniä, joka oli itseasiassa aika paljonkin erilainen mihin olen itse tottunut. Haasteen aikana tulen tekemään 3-4 omaa treeniä viikkoon ja ainakin ensimmäisen setin perusteella saa kyllä kroppa uutta ärsykettä ja muutenkin hieman uutta inspiraatiota näihin puuhiin.

viikonlopulta!

Valmennus johon lähdin on siis nimeltään Power Booty Challenge ja se on Lauren Simpsonin käsialaa. Oon seuraillut Laurenia instagramissa jo tovin ja mun mielestä hänen ajatustapa ja metodit ovat sellaisia, joihin itsekin uskon (ja onhan hänellä ihan huikee body, ei voi kieltää :D) joten tämä tuntui kokeilunarvoiselta jutulta. 8 viikkoa tuntuu sopivalta ajalta tähän väliin ja uskon että saan motivaation nousuun, kunhan saan taas hommista rutiinia. Haasteita tulee olemaan siinä mielessä, että ruokavalio on hyvin eri tavalla rakennettu mihin olen tottunut ja esimerkiksi ruokien painot ovat eri mittayksiköissä joita suomessa käytetään. Lisäksi ruuat ovat punnittu kypsänä ja ateriat ovat aina erilaisia reseptikokonaisuuksia. Otan tämän kuitenkin myös haasteena, sillä ainakin oppii uutta ja erilaisia näkökulmia toteuttaa terveellistä ruokavalioita.

Treenit ovat siis nimensä mukaisesti pakarapainotteisia ja onkin kiva nähdä millaista muutosta saa aikaan, kun treenaa saman lihasryhmän sen 2-4 krt viikkoon. Tämän päivän treeni oli pelkkiä supersarjoja ja giantteja, mutta mukana on melko paljon liikkeitä kehonpainolla + kuminauhan kanssa tehtynä. Vaikka uskonkin kunnon painojen käyttöön, niin ihan mielenkiintoista kokeilla myös erilaista settiä välillä. Jos mikään ei muutu, mikään ei muutu. Skeptisyyden sijaan, aionkin vain luottaa prosessiin ja katsoa mitä tapahtuu! 😀 Ohjelma sisältää myös aerobisia treenejä, mutta ne jäävät mulla väliin, sillä nuo jumpat korvannee ne paremmin kuin hyvin!

Mikä tavoite? 8 viikossa ei nyt mitään maata mullistavaa saa aikaan, mutta haluan saada hieman säännöllistettyä treeni – ja ravintohommia ja siistiä ulkomuotoa kesää kohti. En pistä pahitteeksi jos pakaroihin tulee vähän lisää poweria ja alakroppa kiinteytyy shortsikelejä varten. 😀

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


KAUANKO KESTÄÄ PALAUTUA TREENISTÄ?

11.04.2018
4

Treenaat kovaa, syöt terveellisesti, harrastat hyötyliikuntaa ja olet hyvässä kunnossa, mutta silti jotain puuttuu. Olet ehkä hieman stressaantunut, ylikierroksilla, motivaatio puuttuu tai ärsyynnyt helposti. Joskus on päiviä kun v*tuttaa ilman syytä tai sitten heräilet öisin, etkä saa unta. Alipalautuminen / ylirasitus on asia, josta puhutaan nykyään jo enemmän, mutta uskon monen kuntoilijan siltkin ajattelevan, että kyseinen ongelma koskee vain niitä jotka treenaavat ammattimaisemmin tai kovempaa. Olen itse käynyt tämän tien ja edelleen saan taistella itseni kanssa tämän asian kanssa, koska jostain syystä mulle on juurtunut mieleen se, että ”eihän tämä nyt mua koske”. Oon tottunut treenaamaan paljon ja kovaa, mutta se  ei tarkoita, että mun keho ei tarvitse lepoa palautumiseen. On fysiologinen fakta, että kuormituksen jälkeen tarvitaan palautuminen, olit sitten supermies tai nainen. 😀

Inspiraation tekstiin sain ohjaajakolleegaltani Hannalta, joka kirjoitti kaksi erittäin hyvää artikkelia tästä aiheesta. Artikkelit koskevat etenkin ryhmäliikuntaohjaajia sekä ryhmäliikunnassa käyviä. Hannan blogiin ja teksteihin pääsee täältä! Ongelma tai haaste (kuten itselläni) voi olla se, että selkeitä oireita ei ole. Treenit kulkee ihan hyvin ja tyypillisiä ylikunnon oireita ei koeta, vaikka kroppa paukkuisi ihan äärirajoilla. Paljon ja kovaa treenaavat ovat totuttaneet kehonsa kovaan rasitukseen ja jopa siihen ylirasittuneeseen tilaan. Voit siis olla jatkuvasti alipalautunut, mutta vain tottunut siihen. Saatat tuntea joskus hapottavaa fiilistä kun kuljet rappusia tai steppitunnilla tuntuu, että ponnistukset eivät meinaa millään irrota laudasta. Kovissa jumpissa jaksaisit muuten, mutta jalat vetää ihan spagetiksi. Kovissa treeneissä ja kovilla tunneilla hermosto onkin kovilla ja kun hermosto on jatkuvasti kovilla, menevät hermosto ja hormonitoiminta sekaisin eivätkä osaa palautua normaalitilaan rasituksen jälkeen. 

Ylikunto voidaan jakaa hermostollisesti sympaattisen hermoston ja parasympaattisen hermoston ylikuntotiloihin (autonomisen hermoston kaksi eri osaa). Olen kirjoittanut näistä aiemmin ja erilaisista oireista on enemmän infoa esimerkiksi noissa Hannan postauksissa. Uskon itse käyneeni läpi molemmat, sillä molemmilla kerroilla mulla oli erilaiset oireet.

Ensimmäisellä kerralla kehon elintoiminnot ikäänkuin hidastuivat, oli kylmä, syke alhaalla, masensi ja aineenvaihdunta hidastui, jolloin neste kerääntyi etenkin kasvoihin. Toisella kerralla en huomannut psyykkisiä oireita, sillä mielestäni voin aivan loistavasti. Tämä tila johtui oikeastaan siitä, että olin virittänyt kehoni ”huippuunsa”, eli treenannut ja dietannut pitkään. Kesäkuussa sairastuin flunssaan ja menin treenaamaan, joka laukaisi ”tilan” päälle. Keho kävi ylikierroksilla, hikoilin, laihduin ja oli olo kuin olisin pienessä kännissä jatkuvasti. Treenaaminen ei käynyt mielessäkään, sillä olo oli hyvin hutera. Ruoka ei oikeen uponnut. Koko viime kesän elin jonkinlaisessa sumutilassa, etenkin aamuisin. Kuten huomaatte, oireita voi olla hyvin erilaisia, mutta silti sitä yleensä tietää jossain sisimmässä, jos on treenannut liikaa ja levännyt liian vähän. Terveydellä ei kannata leikkiä. 🙂

Tästä kaikki lähti. Olin flunssassa, mutta en malttanut olla pois meidän attack-maratonista. Lisäksi olin ohjannut aamulla vielä spinning-tunnin, mikä on yksi kovimpia treenejä mitä teen. Maratonin jälkeinen yö oli ehkä yksi elämäni pahimpia, sillä olin niin kipeä että itkin vaan..Tästä lähtikin käyntiin prosessi joka johti lopulta sairaalaan ensiapuun ja pitkään sairaslomaan.

Kauanko kestää…

Kovasta salitreenistä palautuminen kestää noin 72 tuntia, eli jos teet jalkatreenin maanantaina. Olet palautunut keskiviikkona/torstaina. 

Intervallitreenit, kuten kovasykkeiset (melkein kaikki ryhmäliikunnat nykyään) jumpat vievät keholta palautuessa jopa 2-5 päivää. Mieti, jos teet Bodyattackin maanantaina, joka tarkoittaa että olet palautunut siitä suunnilleen torstaina. Luultavasti olet kuitenkin ehtinyt tehdä Bodycombatin jo viimeistään keskiviikkona, ennen kuin olet edes palautunut edellisestä rasituksesta. Tätä kun kerryttää riittävän pitkään, tulevat ongelmat vastaan jossain vaiheessa.

Ongelma ei välttämättä ole mikään tietty oire, vaan suoritustaso voi laskea ja sitä ei helposti edes huomaa, sillä esim. jumpissa suoritusta ei mitata millään tavoin. Voimaharjoittelussa huomaa selkeämmin, sillä voimaa on helpompi mitata esimerkiksi painojen avulla. Tiedän, että nyt joku ajattelee, että jos meen sinne attackiin maanantaina niin enkö siis voi treenata ennen torstaita? Ja tämä ei ole pointti, vaan se että teet sitten ehkä jotain muuta kuten tasasykkeisempää treeniä, balancea tai vaikka voimaharjoittelua seuraavaksi. Pelkkä kovien treenien tempominen ei vie pidemmän päälle pitkälle.

Palautuminen ja rasituksen ”sietäminen” on tietysti myös yksilöllistä, toiset palautuvat nopeammin kuin toiset jne, mutta tätä kannattaa oikeasti miettiä. Kuten alussa mainitsin, on helppo turvautua ajatukseen, että mä oon tottunut tähän, kestän paljon ja niin edelleen. Se ei poista faktaa, ettei mikään keho siedä jatkuvaa tykitystä ja kuritusta. 🙂

Mutta kun tykkään treenata…

Jep, i know the feeling! Mistään ei haluaisi luopua, mutta jos on mahdollisuus niin kannattaa monipuolistaa omaa repertuaariaan. Aina ei tarvitse vetää veren maku suussa, vaan itseasiassa tekemällä välillä tasaisempia, huoltavia treenejä, saa ihan varmasti myös niistä tykitystreeneistä enemmän irti. Salitreenaajalla auttaa tietysti järkevä treenijako, jolloin toisen lihasryhmän palautuessa, pystyy rasittaa toista. Kuitenkin myös voimaharjoittelussa hermosto rasittuu ja sekin vaatii täydellistä palautumista aina tasaisin väliajoin.

Suosittelen myös kevennettyjen viikkojen käyttöä myös ihan normikuntoilijoilla. Kevennystä voi tehdä eri tavoin, mutta yksi keino on esimerkiksi puolittaa sarjojen määrä salitreeneissä tai vaikka tehdä pelkkiä peruskuntotreenejä, kuten reipasta kävelyä tai kevyempiä lajeja kuten yogaa (tiedän, kaikki yoga ei ole kevyttä), kehonhuoltotunteja tai venyttelyä. Kevennetyn viikon voi pitää esimerkiksi joka viides viikko (4 vkoa treeniä – 1 kevennetty).

Tämän tekstin pointtina ei ollut peloitella ketään niin ettei enää uskalla treenata lainkaan, vaan herätellä ajattelemaan monipuolisuutta ja sitä ettei lepopäivistä tarvitse ottaa huonoa omaatuntoa – päinvastoin. Lepopäivänä annat kehollesi just sitä mitä se tarvitsee. Asiathan eivät ole mustavalkoisia tässäkään asiassa ja ylikunto ei iske päälle, jos välillä ottaa kovempia rykäyksiä tai ajanjaksoja, mikäli muistaa myös riittävän ravinnon ja levon. Jos kuitenkin jatkaa päivästä päivään, vuodesta toiseen aina täysillä ja vähän enemmän, on lopputulos huono.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


PARHAAT PEPPULIIKKEET JOTKA EIVÄT KASVATA REISIÄ

08.04.2018
10

Hellurei vaan! Mä en oikeen tiedä mitä mun bloggaamiselle on tapahtunut, mutta viime aikoina on tullut ihan laittoman pitkiä taukoja kirjoittamisesta. Kun on tottunut pakertamaan päivittäin täällä wordpressin puolella, niin muutaman päivän pituinen taukokin tuntuu ikuisuudelta! Täällä sitä kuitenkin ollaan taas ja tänään ihan puhtaasti treeniasioilla.

Kaikki tietävät, että lihastasapaino ja vartalon tasapuolinen treenaaminen on järkevintä ja hyvin tärkeää. Nykyään monilla on kuitenkin haasteellista saada etenkin tuota vartalon takaosaa samalla tavalla aktivoitua kuin etupuolta. Monesti etureidet, lonkankoukistajat ja rintalihakset kinnaa ja dominoi, kun taas selkä, hartian takaosa, pakarat ja takareidet ovat heikommassa jamassa.

Joskus taas reiskat ottavat liiankin hyvin kuormitusta vastaan ja peppu pysyy litteenä kuin lätty. Onneksi on olemassa liikkeitä, joilla voi kehittää puhtaasti takapuolta, ilman että reidet kuormittuvat paljoakaan. Pakaran aktivointiin liittyy moni asia ja esimerkiksi jatkuva istuminen laiskistuttaa lihakset, jolloin niitä on vaikeampi saada hereille. Ennen harjoituksia kannattaakin tehdä aktivointia ja hakea kontaktia lihaksiin ja vasta sen jälkeen alkaa latoa isompaa kuormaa kehiin. Pakara on ihmiskehon suurin lihas, joten kannattaa muistaa, että pelkkä pikkupainojen heiluttelu ei välttämättä riitä. Iso lihas tarvitsee isoa kuormaa, kunhan tekniikka on kunnossa.

Maastavedot:

sumo maastaveto – Meikäläisen lemppari! Jalat riittävän leveälle, kapeampi ote tangosta. Monesti näkee tätä tehtävän liikaa selällä, joten etenkin pakara-aktivoinnin kulmasta katsottuna, riittävän syvä kyykkäysasento alkuun ja pakaroiden jännitys heti noston alussa ja etenkin ylä-asennossa.

yhden jalan maastaveto – Tällä liikkeellä on helppo kohdistaa tuntuma suoraan takalistoon. Jos ongelmia tasapainon kanssa, voi liikkeen tehdä myös esimerkiksi smith-laitteessa. Yhdellä raajalla tehtävät liikkeet ovat myös omiaan pitämään huolta raajojen välisestä lihastasapainosta.

suorin jaloin maastaveto polviin saakka (romanialainen maastaveto) – Tässäkin liikkeessä on hyvin tärkeää keskittää liike pakaraan ja tehdä liike lantiota suoristamalla. Huom. lantiota ei tarvitse työntää eteenpäin, vaan riittää kun supistaa pakaraa ylä-asennossa. Pakaroiden supistelu ei itsessään edesauta esim. lihaskasvua, mutta itse saan näin helpommin liikkeen kohdistettua haluttuun paikkaan.

Lantionnostot:

Hip thrust ~ lantionnosto selkä korokkeella – Mielestäni ehdottomasti paras liike pakaroiden treenaamiseen. Liikettä voi tehostaa laittamalla kuminauhan jalkojen ympärille, jolloin saadaan helpommin myös pienemmät (gluteus minimus & gluteus medius) pakaralihakset mukaan liikkeeseen. Itse oon ymmärtänyt vasta viime aikoina laittaa oikeasti kunnolla rautaa tähänkin liikkeeseen ja oon tehnyt sarjoja jopa 160 kilolla. Voin kertoa että kyllä menee perille! 😀 Myös tätä liikettä voi tehdä kohdistetusti yhdellä jalalla esimerkiksi ilman lisäpainoa superina perään!

Lantionnosto yhdellä jalalla & lantionnosto lisäpainolla – Hyviä herättelyliikkeitä treenin alkuun, etenkin pienemmällä kuormalla tai kumpparin kanssa tehtynä.

Pakarapotkut/loitonnukset:

Taljassa, laitteissa tai kehonpainolla tehtynä hyviä eristäviä liikkeitä pakaroille. Liikerataa ja kulmaa muokkaamalla pystyy kohdistaa liikettä tehokkaasti pakaran eri osiin. Oma suosikkini on potku taljassa suoraan taakse, tai toinen jalka penkillä jalan pyyhkäisy takaviistoon. Myös perinteinen ”koiran kusetus” – liike toimii jumpissa ja herättelyssä hyvin! Itse tykkään myös höystää näitä jonkun kuormittavamman liikkeen kaveriksi, esimerkiksi supersarjana hipthrust + jalkojen loitonnus istuen on todella hyvä combo! Supereista puheenollen lantionnosto tangolla yhdistettynä suorinjaloin maastavetoon toimii myös kivasti. 🙂

Mielestäni on myös hyvä ymmärtää, että vaikka joku liike olisi pop ja kaikkien suosikki, se ei välttämättä toimi jokaisella. Nämä yllä mainitut ovat omasta mielestäni toimivimpia ja kun haluaa välttää reisien työskentelyä, kannattaakin keskittyä liikkeisiin, joissa tapahtuu lantion ojennus, ilman polvien koukistumista. Tällöin suurimman työn tekee the pakara! Olisi kiva kuulla teidän ultimaattiset peppuliikkeet, joilla saatte parhaan kontaktin ja tuntuman?

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


KUN TREENI ON MUUTAKIN KUIN TAVOITTEITA

25.03.2018
6

Ne, jotka seuraa mun somea eivät ole välttyneet näkemästä, että meillä oli eilen monen muun salin tavoin BODYATTACK100 – ohjelman lanseeraus. Kyseessä on siis kyseisen lajin 25 vuotispäivä ja sadas ohjelma. Ne, jotka ovat seuranneet blogia pidempään, tietävät myös että Bodyattack on aina ollut mulle the laji, sillä se on tuntunut omalta ihan alusta saakka. Oon ohjannut attackia jo pian 9-vuoden ajan (?!) säännöllisesti joka viikko. Oon siis itse ehtinyt opetella ja ohjata 33 erilaista ohjelmaa!

Tämä ohjelma numero 100 onkin varmasti yksi parhaista, sillä mukana on niin monta hyvää biisiä, että menee ihan kylmät väreet niitä kuunnellesaa! 😀 Mulle henkilökohtaisesti musiikilla on se suurin rooli ja se vaikuttaa tosi paljon siihen pidänkö jostain tai en. Harvoinhan noissa mitään ihan kuraa musiikkia on, mutta on hyviä ja sitten on helmiä. Joskus harvoin sellaisia kappaleita joihin kyllästyy vaan tosi nopeasti.

Meidän salilla on aina vähän sellainen meininki, että kun tehdään jotain niin tehdään se sitten isosti ja kunnolla. Oltiin suunniteltu tätä lanseerausta jo hyvissä ajoin ja meitä oli siis neljä (+ 1 bonus :D) ohjaajaa toteuttamassa suunnitelmaa. Jaettiin biisit pareittain niin, että kaksi ohjaajaa ohjasi aina yhden kappaleen niin, että ohjausvuoro vaihtui suunnilleen kierroksien välein. Jotkut biisit menivät yhden ohjaajan voimin. Sali koristeltiin viimeisen päälle ja mukana oli savukonekin tuomassa meininkiä. Meillä oli myös todella kattava markkinointisuunnitelma joka ilmeisesti onnistui hyvin, sillä tunnilla oli yli 100 asiakasta eilen! 😀

Koska kyseessä oli synttärit oli oltava kakku ja skumppaa (alkoholitonta)! Skumpat tarjoiltiin asiakkaille heti saliin tultaessa ja samaan aikaan laitettiin screeneiltä pyörimään Bodyattack-fiilisvideo. Videon ja skoolauksien jälkeen käynnistettiin homma pienellä Bodyattack-muistelolla. Vedettiin Jannan kanssa BA-potpuri, joka oli siis mixaus vanhoja attack biisejä vuosien varrelta. Kyseessä oli siis noin 8 minuutin mittainen setti, niin että jokaista biisiä luukuteltiin 30-60 sek! 🙂 Tämän jälkeen meikäläisellä oli kunnia aloittaa itse tunti ja siitä se sitten lähti. Voitte kuvitella, että kun 100 ihmistä treenaa ja hikoilee samassa tilassa niin tunnelma on melko lämmin ja kostea. 😀 Jo kakkosbiisissä mulla valui hiki pitkin pläsiä ja hikoilin koko tunnin aikana varmaan yhtä paljon kuin olisin ohjannut kolme attackia putkeen.

Meillä oli tosiaan mukana yksi kuopion vahvistus, eli mun rakas ystävä Jenni. Ohjattiin yhdessä kasibiisi ja olin alussa niin huumassa, että laitoin väärän biisin soimaan. 😀 😀 Ollaan ohjattu yhdessä niin paljon attackia, että oli superia saada Jenni mukaan myös tuonne lanseeraukseen! Meno oli kirjaimellisesti katossa alusta loppuun ja mun mielestä parasta tällaisissa tapahtumissa on se, että tunti ei ollut pelkkä ”treeni”, vaan kokemus, jonka sai jakaa samanhenkisten ihmisten kanssa. On hassua, miten liikunta, musiikki ja ihmiset yhdessä voi saada aikaan niin hyvän fiiliksen, että ei edes huomaa treenaavansa.

Koko homma päättyi kakkukahveihin ja allekirjoittanut kärsi vissiin sen verran pahasta nestehukasta, että oli pakko lähteä kotiin tankkailemaan nestettä ja ruokaa niin olo koheni melko nopeesti! Eilinen menikin pääosin lepuutellessa kroppaa ja koppaa, sillä takana on todella hektinen viikko niin fyysisesti kuin psyykkisesti.

Joko te olette kokeilleet uutta ohjelmaa? Mielipiteitä? lempparibiisi?

Olen ehdolla kategoriassa ”energisin”. Kiitos jos jaksat äänestää! 🙂

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


RAVITSEMUKSEEN LIITTYVÄT SÄÄNNÖT MUKA HYVINVOINTIA?

22.03.2018
1

Iltaa kaverit! Huhheijaa mikä jumppailta taas tänään! Ainahan tunnit vedetään samalla meiningillä, mutta kun salit ovat olleet koko viikon täynnä porukkaa, on fiilis ollut entistä korkeemmalla. Tänään jumpautin stepissä 60 jumpparia ja sprintissä sali oli täysi, kun 50 polkijaa oli saapunut mestoille. Kävin myös tekemässä aamupäivällä pakaroihin keskittyvän alavartalotreenin, joten päivä liikunnat ovat enemmän kuin paketissa. Tästä aasinsiltana sujuvasti illan aiheeseen, eli treeni – ja ravitsemusmaailman erilaisiin sääntöihin. Mitä hyvinvointiin tulee, nykyään informaatiota ja ohjeita on paljon ja helposti saatavilla. Tämä taas on johtanut siihen, että myös ihan perus kuntoilija on aika hyvin kartalla miten tulisi syödä tai liikkua hyvinvoinnin tai jonkun tavoitteen kannalta.

Olen kuitenkin huomannut myös sen, että koska sellaista tietynlaista nippelitietoa on hyvin paljon saatavilla, ovat ihmiset alkaneet tehdä erilaisia ”sääntöjä” ruokavalion tai treenin suorittamiseen. Itsekin oon jakanut tällaista nippelitietoa melko paljonkin ja se johtuu puhtaasti myös siitä, että kun postailee näin usein, on välillä kiva hifistellä ja keskittyä johonkin yksityiskohtaan esimerkiksi ravitsemuksessa. Ongelma tässä on ehkä se, että helposti unohdetaan kokonaisuus ja ne toimivat perusasiat ja jumitutaan epäolennaisiin yksityiskohtiin. Otan tässä esimerkkinä asian, josta oon viime aikoina keskustellut aika monen kanssa. Kyseessä on siis treenin jälkeinen ruokailu, joka munkin ohjeiden mukaan, kannattaa pitää vähärasvaisena. Vähärasvainen ei kuitenkaan tarkoita rasvatonta, eikä vähärasvaisuus ole treenin jälkeisen ruokailun oleellisin asia. Vähärasvaisuuteen liittyy myös se, mitä syö muilla aterioilla ja kuinka paljon rasvaa syödään pitkin päivää. Uskon, että monet ottavat ohjeita liian mustavalkoisesti vastaan ja sama pätee myös treeniin liittyvissä asioissa.

Monesti kysytään ja mietitään esimerkiksi että meneekö tämä lihaskasvu tavoite ihan pilalle kun kävin jumpassa/lenkillä viime viikolla? On toki totta, että lihaskasvua toivoessa ei kannata ravata joka päivä pitkin lenkkipolkuja, mutta asia ei jälleen kerran ole ihan mustavalkoinen. Pointti mitä yritän tässä ilmeisesti saada ulos on se, että kun tarraa jokaiseen ohjeeseen ja pyrkii toimimaan näiden nippelisääntöjen mukaan, on elämä yhtäkkiä täynnä sääntöjä ja rajoitteita jonka mukaan eletään suoritetaan. Sitä ei itse edes huomaa, että on yhtäkkiä ollut gluteenittomalla ruokavaliolla vuosia, ihan ilman syytä. En toki tarkoita, että gluteeniton olisi jotenkin väärin, mutta jos ei ole allergiaa tai yliherkkyyttä, voi tällainen ”muutenvaan” välttäminen sellaisen aiheuttaa.

Melkein kaikkeen hyvinvointiin toimii parhaiten maalaisjärki. Keho ei ole robotti, joka toimii sellaisten sääntöjen mukaan mitä netistä voi lukea. Mä oon aina ollut todella kova sokerinatsi, eli täälläkin puhunut paljon sokerin negatiivisista vaikutuksista ja edelleen olen sitä mieltä, että sokeri ei kuulu terveelliseen ruokavalioon ainakaan suurissa määrin. Sen haluan kuitenkin myöntää, että kun olen kirjoittanut sen masentavista vaikutuksista ja muista psyykkeeseen vaikuttavista puolista, niin omalla kohdalla nämä fiilikset ovat tulleet kuitenkin siitä, että olin omassa mielessä luonut nämä säännöt itselleni ja kun rikoin niitä, aiheutti se myös mielialan madaltumista. Näitä asioita kannattaa pohtia, jos itse kokee epäonnistumista tai masentavaa fiilistä sen jälkeen kun on ottanut vaikka päivän tai viikon rennommin, tai tekee jotain ”mikä ei kuulu terveellisiin elämäntapoihin”. Kuka sen oikeastaan määrittää, mikä on terveellistä just sulle? Luulen, että tiedät sen parhaiten itse. 🙂

Ruokavalio vaikuttaa mielialaan paljonkin ja mun mielestä terveellinen ravitseva ruoka on myös avain hyvään oloon  ja sitä kautta yleiseen fiilikseen, mutta liian tiukka ja sääntöjä täynnä oleva ruokavalio ei pidemmän päälle tee hyvää kenellekkään.

Olisi kiva kuulla onko teillä jotain tällaisia sääntöjä, joille ei oikeastaan ole edes mitään perustavanlaatuista selitystä? Oletteko itse tarrautuneet liikaa esimerkiksi  blogeista luettuun nippelitietoon?

Olen ehdolla kategoriassa ”energisin”. Kiitos jos jaksat äänestää! 🙂

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


« Vanhemmat
Uudemmat »