AMMATTINA SOSIAALINEN MEDIA & LIIKUNTA

23.10.2017
2

Aina välillä kysellään mun työnkuvasta ja siitä miten oon tähän pisteeseen lopulta päätynyt. Oon kirjoitellut ennenkin mun ammatista, mutta tänään ajattelin kertoa hieman, miten kaikki rakentuu ja mitä oikeen puuhailen päivät pitkät. Mun työnkuva on siitä hieman erikoinen, että mulla on niin sanotusti aika monta rautaa tulessa. Teen siis paljon erilaisia juttuja somen ja treenaamisen ympärillä. Oon onnistunut yhdistämään nämä kaksi ihan kivasti yhteen ja oon jopa ylpeä siitä, missä pisteessä olen tänä päivänä. Työn haasteena on se, että se rakentuu niin monesta palasesta, että välillä on vaikea keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Toisaalta, erilaiset jutut antavat toisilleen vastapainoa, sillä tämä kotona yksin näpertely voisi käydä pidemmän päälle hieman yksinäiseksi, kun taas ryhmäliikunnan ja PT-työn parissa oon kontaktissa ihmisten kanssa, mikä antaa mulle henkilökohtaisesti paljon energiaa.

Hyvä ja huono puoli on myös se, että koko tämä homma liittyy periaatteessa mun persoonaan ja minuun itseeni. Jos etsitään jotain hienoa sanaa niin henkilöbrändi on kai sellainen, sillä esimerkiksi tämä some-puoli rakentuu pitkälti sen varaan. Kaikki on periaatteessa mun omissa käsissä ja määrään millaista sisältöä tuotan ja milloin, eli työ on aika vapaata. Toisaalta taas haastavissa tilanteissa tämä kääntyy itseäni vastaan, sillä mua ei voi kukaan esim. tuurata ja tämä aiheutti tosi paljon paineita esimerkiksi kesällä kun jouduin ottaa taukoa bloggaamisesta. Bloggaaminen vaatii luovuutta ja sitä on tosi vaikea tehdä väkisin. Toisaalta, kun on tuottelias fiilis, on tää ihan parasta puuhaa, enkä edes kutsuisi työksi. Tykkään kirjoittaa ja koen, että osaan tuoda ajatuksiani hyvin julki juuri kirjoittamalla.

Some-vaikuttaja – Blogi, instagram & snapchat ovat ne kanavat, jotka tuovat ”leivän pöytään”. Olen siis työntekijänä Indiedaysilla ja saan palkkani kerran kuukaudessa, koostuen kiinteästä palkasta ja kaupallisten yhteistöiden määrästä. Snapchattia käytän pääosin omaksi ilokseni, sillä tykkään sen rentoudesta ja helppoudesta. Jos blogin ja instan sisältö on enemmän juuri tähän hyvinvointigenreen suunniteltua, saattaa mun snäpissä vaihdella jutut aina koiravideoista omiin illanviettoihin kamujen kanssa.

Tuottamiseen sisältyy aika paljon muutakin kuin pelkät ulos näkyvät tekstit ja kuvat. Itse toimin niin, että ideoin ja mietin jatkuvasti erilaisia blogiin sopivia aiheita. Saan paljon inspiraatiota ympäristöstä, jossa vietän muuten aikaani paljon. Tämä onkin helpottanut tuottamista paljon. Kun juttelen asiakkaiden kanssa tai treenaan salilla ja katselen ympärilleni, saatan saada jonkun idean, josta lähden tuottamaan tekstiä.

Ensi kuussa tulee täyteen 7-vuotta bloggaamista ja kuten tännekin on välittynyt, oon kokenut pientä kriisiä sen suhteen mihin suuntaan haluan tätä viedä. Tekstien suhteen mietin aina, että klikkaisinko itse tekstin auki vai en. Mikä on tällä hetkellä kiinnostavaa ja mihin kannattaa ottaa kantaa. Teen paljon analysointia ja ajatustyötä sosiaalisen median parissa ja voisin sanoa tietäväni tästä bussineksesta todella paljon.

Saan paljon yhteistyöehdotuksia, joista murto-osa toteutuu tänne blogiin saakka. Parasta on tietysti tehdä yhteistyötä tuotteen ympärillä, jota käyttäisi ihan muutenkin, ilman mitään ”etuuksia”. Toisaalta, olen löytänyt paljon uusia suosikkituotteita ja juttuja, joita en välttämättä muuten olisi ostanut.

Mulla on hyvin vapaat kädet tämän blogin suhteen ja päätän itse kaikesta. Eli vaikka olen Indiedaysin alla bloggaajana, ei mua voida esimerkiksi pakottaa mihinkään mitä en itse halua. Aiemmin pyrin tuottamaan sisältöä ihan päivittäin, mutta nykyään tekstejä tulee keskimäärin 5 per viikko. Blogiin menevä aika vaihtelee todella paljon, joskus tekstit syntyvät hetkessä ja joskus postaukseen saa menemään todella paljon aikaa. Joskus toivoisin, että saisin vaan kirjoittaa, ilman että stressaisin kuvituksesta, sillä kuvat ja niihin menevä aika on välillä todella iso siivu omasta ajasta.

Annan kanssa on otettu monet #photoshoot sessiot ja hän on mun virallinen ”blogikuvaaja” 🙂

Ryhmäliikuntaohjaaja & Ryhmäliikuntavastaava – Toimin siis vastaavana ohjaajana Wasa Sports Clubilla. Ohjauksieni lisäksi huolehdin siis ryhmäliikunnasta ylipäätään meidän salilla. Uudet ohjaajat, aikataulujen suunnittelu, tapahtumat ja kaikki niihin liittyvä kulkee kauttani. Tällä hetkellä ohjaan itse noin 8 tuntia viikossa.

Ryhmäliikunta on ollut mun henkireikä jo vuosien ajan. Mulle on ollut aina tärkeää panostaa omiin ohjauksiini ja oonkin laittanut paljon aikaa ja energiaa siihen, että kehittyisin hyväksi ohjaajaksi. Mielestäni paras tapa kehittyä on itse työn tekeminen. Mietin paljon ohjaamistani, asiakkaiden reagointia ja sitä millaiset ”keinot” toimivat ohjauksissani parhaiten. Vaikka suhtaudun ohjauksiini melko rennosti nykyään, haluan että mulla on langat käsissä ja vaikka toimin paljon spontaanisti, yhden tunnin takana voi olla paljon suunniteltuja asioita, mitä ei välttämättä edes huomaa ulospäin. Tällaisia ovat esim. äänenkäyttö, musiikin ja liikkeen yhdistelmä, musiikin käyttö tehokeinona, valojen käyttö jne.

Oon saanut ryhmäliikunnan parista niin paljon, että sitä on vaikea tuoda kirjoittamalla julki. Se on auttanut vaikeina aikoina ja nostanut mun itsetuntoa, oon oppinut paljon ja saanut todella paljon uusia ystäviä ja tuttuja tän homman parista.

Haastavana puolena voisi mainita, että päivinä kun väsyttää ja on paska fiilis, voi ohjaamaan lähtö tuntua tosi raskaalta. Toisaalta taas, usein ohjauksien jälkeen nuo fiilikset ovat poissa. Koen, etten saa missään muussa treenissä samanlaista oloa aikaiseksi kuin ohjauksien aikana. Se hien ja hapotuksen määrä jonkun tiukan spinningin tai muun jälkeen on ihan parasta! 😀

Personal Trainer & Nettivalmennus – Tällä hetkellä en tee kovinkaan paljon PT-hommia, mutta mulla pyörii kuitenkin aina hommat muutaman asiakkaan kanssa, sen mukaan miten aikaa vaan riittää. Oon tehnyt myös etävalmennusta jonkun verran ja sitten meillä pyörii tuo ainorouhiainen.fi – sivusto, johon suunnittelen uusia ohjelmia aika ajoin. Välillä mietin, että haluaisin tehdä tätä puolta enemmänkin ja keskittää aikaa uusien juttujen suunnitteluun, mutta toistaiseksi tämä on vienyt hieman pienemmän siivun kaikesta. Kumpa olisi rajattomasti aikaa, sillä ideoita mulla olisi vaikka kuinka paljon. Lisäksi on aina ikävää kieltäytyä valmennuspyynnöistä, joita tipahtelee jatkuvasti melko paljon.

Jos mun rooli ryhmäliikuntaohjaajana on aika dominoiva ja vaativa, niin PT:nä oon hieman erilainen. Mulla on vuosien aikana muokkautunut tietynlainen tyyli ohjaajana, jonka koen toimivan parhaiten asiakkaitteni kanssa. Vahvuutena mulla on monipuolinen osaaminen treenin parissa sekä ravitsemuspuolen tieto&taito. Oon myös oppinut, että psyykkisellä puolella on nykyään hyvin iso rooli muutoksien onnistumisen kanssa. Tällaisissa PT-suhteissa on tärkeetä, että kemiat kohtaa, sillä työskentely on yleensä aika tiivistä.

Asiakkaiden muutostarinoita on tullut jaettua myös täällä!

SOME-vastaava – Oman sosiaalisen median lisäksi, vastaan nykyään myös Wasa Sports Clubin somesta ja tuottamisesta. Tämä työ sisältää pitkälti samoja asioita kuin oman brändin tuottaminen, mutta tietysti kuntosalin näkökulmasta. Lisäksi mukana on enemmän puhdasta markkinointia. Mun on helppo tehdä tätä työtä, koska tunnen firman paremmin kuin omat taskuni ja vietän siellä muutenkin paljon aikaa. Aluksi mietin, että riittääkö aika ja rahkeet, mutta toistaiseksi tämä on sujunut kätevästi muiden töiden ohella, kunhan muistan vain delegoida ajankäyttöni järkevästi.

Sellaisia puuhia tapahtuu siis mun arjessa. Oon nimenomaan pyrkinyt siihen, että arki ja viikonloput eroaisivat toisistaan ja välillä siinä onnistunutkin. Silti on vaan hyväksyttävä, että tämä ammatti on sellaista, että se kulkee tavalla tai toisella mukana myös niinä vapaapäivinä. Kuten kaikessa, myös eri ammateissa on aina omat hyvät ja huonot puolensa. Itse oon onnellinen, että suurimman osan ajastani, nautin siitä mitä teen!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


4 x PAREMMAKSI RYHMÄLIIKUNTAOHJAAJAKSI

04.10.2017
5

Joskus tulee selailtua vanhoja postauksia ja sieltä löytyy jotain mielenkiintoista, minkä olemassaolon on ehtinyt jo unohtaa. Näköjään sitä on joskus ollut jotain ihan fiksuja ajatuksia, jotka esimerkiksi nyt muistuttivat itseäni muutamasta jutusta! Jumppia ohjatessa jää helposti päälle sellainen samanlainen kaava, mitä helposti tulee toistettua autonomisesti. Vähemmän suorittamista ja enemmän läsnäoloa ja hyvä ilmapiiri on melkeinpä taattu!

Oon monesti ennenkin kertonut että ei ole olemassa yhdestä muotista tehtyä ”hyvää ohjaajaa”, mutta tässä tekstissä siis ajatuksia ja juttuja joiden avulla oon oivaltanut uutta ja tullut mielestäni paremmaksi ohjaajaksi. Tämähän on yllättävänkin monipuolinen ja haastava ammatti, etenkin jos haluaa kehittää itsensä huippuohjaajaksi.

Mielestäni hyvän ohjaajan tunnilla ei vain treenata, vaan tunti on kokonaisvaltainen nautinto treeniä, musiikkia, tunnetiloja, fiiliksiä ja hyvää oloa. Treenin jälkeen suupielet ovat kohti korvia, vaikka jalka vähän painaisikin. Hommahan on niin, että voit suunnitella miten loistavan tunnin tahansa, mutta jos et osaa ohjata sitä riittävän hyvin, ei mistään hienouksista ole oikeastaan mitään hyöytyä. Useasti moni erehtyy ajattelemaan, että mitä rankemman tunnin teen, sitä parempi. Suunnitelma voi olla miten rankka tahansa, mutta toinen asia on saada ihmiset tekemään se niin, että se on myös järkevä. Rankka ja tehokas ei välttämättä ole aina sama asia. 🙂

Kokosin muutamia juttuja, joita voi lähteä miettimään omissa ohjauksissaan:

Äänenkäyttö & puhuminen – Monesti me ohjaajat halutaan sanoa kaikki mahdollinen tieto ja ohjeet mitä omataan ja monilla tunneilla ohjaaja puhuu non-stoppina alusta loppuun. Mitä virkaa on niillä hienoilla biiseillä, jos ne peittyvät jatkuvan puheen, tai pahimmassa tapauksessa, jatkuvan huudon alle. On ihan ok olla täysin hiljaa välillä. Se saattaa tuntua itsestä oudolle, mutta osallistujille se ei tunnu vaivaannuttavalta, mikäli siis kyseessä ei ole pelkkää hiljaisuutta alusta loppuun. 😀 Jos kappaleessa on makeita kohtia, kokeile antaa niille tilaa ja pitää välillä myös suu kiinni. Ohjata voi myös visuaalisesti!

Oman äänen kontrastia kannattaa käyttää, nimittäin sillä saa aika suuren vaikutuksen aikaiseksi. Jos aloittaa tunnin ekan biisin huutamalla, mitä on enää jäljellä kun tulee se kovin sykehuippu? Alkuun sopii tasaisempi puheääni ja sitten kun mennään niin saa revitellä ihan kunnolla ja luoda fiilistä. Esimerkkinä vaikka Bodyattackin kasi ja ysi biisien ohjausääni saa mielestäni olla erilainen, kasi on enemmän iloa ja fiilistelyä kun taas ysissä saa se dominoiva vahva puoli tulla kunnolla esiin.

Ohjeiden anto & korjaaminen – Monesti meille ohjaajille jää ne tutut mantrat ja ohjeet, joita hoetaan tunnista toiseen ilman tarkoituksen häivääkään. On tietysti myös niin, että tietyt perusohjeet tulee aina antaa, mutta välillä kannattaa miettiä voisiko asioita sanoa myös uudella tavalla. Mitä ohjeiden antamiseen ja esim. tekniikan korjaamiseen tulee, kannattaa muistaa, että less is more. Nimittäin hartiataaksevatsasisäänkantapäätmaahansuoraselkäleukaylös – lausahdukset eivät luultavasti mene perille kenellekkään. Useasti tosiaan annetaan ohjeita, ilman että edes katsotaa tarvitaanko niitä. Jos koko sali tekee jo maastavetoja hienolla tekniikalla, miksi hokea edelleen että suora selkä, hartiat taakse? Ongelmana on yleensä se, että ollaan opeteltu/kuultu muiden tunnilla jotkut asiat mitä usein sanotaan ja sitten vaan toistellaan niitä monotomisesti.

Tämän ajattelisi olevan ihan peruskauraa, mutta se ei sitä ole, sillä usein ohjaajaa jännittää hieman, pitää keskittyä moneen asiaan samaan aikaan, jolloin ei edes katsota mitä siellä nenän edessä on. Kannattaa siis ensin katsoa mitä ne osallistujat siellä puuhaa ja sitten lähteä korjamaan ja antamaan vinkkejä. Tämän jälkeen odota, että viesti menee perille ja vasta sen jälkeen mahdollisesti uusi ohje. Katsominen ja näkeminen on eri asia, ja sillä on aika suuri ero loppupeleissä. Mielestäni on parempi sanoa yksi ohje, joka menee perille kuin latoa koko tietämyksensä ja oksentaa se ulos, jolloin kukaan ei saa ohjeista mitään irti. Tämä on hyvin pitkälti kiinni osallistujista, sillä ohjaajan tulee aina keskittyä siihen mitä kyseinen ryhmä tarvitsee ja miten heitä tulee ohjeistaa.

Ihmistyyppien tunnistaminen – Me ollaan kaikki erilaisia ja tykätään erilaisista asioista. Joskus esimerkiksi sama ryhmäliikuntatunti voi olla toisen mielestä ihan loistava ja toinen taas kokee tunnin eri tavalla. Kyseessä on toki aina myös makuasiat, mutta asiaan vaikuttaa myös se millaisia ihmistyyppejä olemme. Sosiaalinen tyyppi rakastaa huomiota ja iskeytyykin useasti jumpassa eturiviin, kun taas analyyttinen tyyppi kaipaa enemmän faktaa ja aikareferenssejä, jotta tunti tuntuu mielekkäältä. Ohjaajana on hyvä tiedostaa, että siellä tunnilla on erilaisia ihmisiä, eri mieltymyksillä ja eri lähtökohdilla. Kun osaa ottaa huomioon nämä, voi olla varma että kävijämäärän potentiaali kasvaa entisestään. 

Ohjaajana olen itse Dominant Director. Tyyppikuvauksen mukaan haluan pitää kontrollin omissa näpeissä ja vahvuuksiani on johtajuus ja auktoriteetti, kun taas heikkouksena on usein eimerkiksi kärsimättömyys. En tykkää tehottomuudesta ja minussa korostuu diktatorinen piirre. 😀 Tiedostan itse, että nämä piirteet nousevat helposti pintaan kun ohjaan ja olenkin opetellut tuomaan mukaan enemmän pehmeyttä, iloa ja hyväksyntää. Kaksi vuotta sitten testiä tehdessäni, olin selkeästi tuo Dominoiva ohjaajatyyppi, mutta nyt pari viikkoa sitten Interactive socializer oli tullut aika hyvin tasoihin tuon dominoivan puolen kanssa. 🙂

Olen kirjoittanut aiheesta ja testistä enemmän postauksessa MILLAINEN JUMPPARI OLET?

Yleisesti – Tiedän itsekin, että ohjaajana sitä analysoi kovasti mitä ne osallistujat oikeen ajattelevat minusta. Jos joku ei hymyile tunnilla, tarkoittaako se, että olen ihan paska? Entä jos joku lähtee yhtäkkiä kesken tunnin pois? Varsinkin aloittavana ohjaajana tuollaisista voi tulla tosi paha mieli, vaikka todellisuudessa siinä ei olisi mitään henkilökohtaista ohjaajaa kohtaan. Moni näyttää keskittyneenä jopa vihaiselta/kyllästyneeltä, tai joskus vain tunnilla voi tulla vaikka huono olo, jolloin on pakko lähteä pois, oli tunti kuinka kiva tahansa. Ei siis kannata ottaa kaikkea liian henkilökohtaisesti, vaan esimerkiksi palautteetkin voi kääntää voimavaraksi – mitä voin muuttaa että kehittyisin? Toisaalta taas, jokaista palautetta ja toivetta ei vaan voi ottaa huomioon, sillä jos joku toivoo että tehdään enemmän punneruksia, niin seuraavan mielestä niitä on jo ihan tarpeeksi. Liika miellyttämisen yrittäminen tekee vain hommasta sekavaa. Ohjaaja on se joka pitää langat käsissä ja huolehtii että kaikki on järkevää ja sujuvaa.

Tuleeko mieleen jotain lisää?

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.

 


ÄLÄ VAAN MOKAA!

20.09.2017
0

Sitä on itsekin tullut kirjoiteltua hienoja ohjeita, miten tulla hyväksi ryhmäliikuntaohjaajaksi. Nykyään kuitenkin ajattelen asiasta hieman eri tavalla kuin ennen, sillä aikaisemmin juuri tällaiset tietyt asiat, kuten koreografian täydellinen osaaminen oli esimerkiksi hyvinkin tärkeää. Tottakai tietyt perusasiat täytyy olla hallussa ja se kuuluu luultavasti useimpien ellei kaikkien ohjaajien prosessiin, että tiettyihin asioihin panostaa ja keskittyy tietyissä vaiheissa. Ohjaaminen on ollut mulle aina tosi suuri osa elämää ja sen vuoksi myös tosi tärkeä juttu, jossa oon halunnut olla hyvä. Oon ohjaillutkin tässä jo yli kymmenisen vuotta erilaisia jumppia lähes päivästä toiseen, joten on kai aika selvääkin, että ne perusasiat ovat kunnossa. Tässä ammatissa nimittäin kaikista tehokkain keino kehittyä on harjoitella, eli ohjata.

Fakta on kuitenkin se, että vaikka teet kuinka kaikki ns ulkoiset asiat täydellisesti, ei se kuitenkaan erota sua vielä kovinkaan monesta muusta. Kuka tahansa pystyy opetella koreografian, hienon tekniikan sekä sanomaan asiat oikeissa kohdissa jne. En väitä, että nuo edellä olevat olisivat helppo homma, mutta tulevat harjoittelun mukana, jos jaksaa hieman panostaa. Usein tässä harjoittelussa mennään kuitenkin siihen, että aletaan hakemaan täydellisyyttä. ”Haluan olla hyvä, joten en saa mokata. Haluan olla hyvä, joten mun täytyy miellyttää kaikkia. Haluan olla hyvä, joten mun on pakko saada hyvä fiilis aikaiseksi.”

Edellä mainitut haluamiset johtavat taas usein siihen, että aletaan suorittamaan. Suorittamista tapahtuu nykyään niin monella elämän osa-alueella, että sitä ei enää edes huomaa kuinka suoritellaan päivää aamusta iltaan ja sitten taputetaan itseä olalle illalla, että hienosti sait taas kaiken hoidettua ja huomenna uudelleen. 😀 Mä oon ainakin huomannut, ettei ne asiat lopu suorittamalla ja harvemmin mikään asia on niin tärkeä, että sen takia tarvitsee stressata hulluna. Kai se on kuitenkin nykyään aika normaalia, että pyritään suoriutumaan kaikesta mahdollisimman hyvin, aika tylsää jos en sanois.

Muutamia vuosia sitten ollessani Bodystepin AIM-koulutuksessa sain paljon palautetta juuri tästä ”täydellisyydestä”, eli ohjaukseni olivat sellaisia hiottuja settejä ja tein jokaisen koreografian oikein ja vedin itsekin täpöllä, totta kai, koska ohjaajan pitää olla täydellinen esimerkki. Tuolloin en oikein ymmärtänyt, että mitä muka tein väärin kun tein kaikki kuitenkin oikein. Mulle sanottiin muutamaankin otteeseen, että mokaa jotain, se olisi hauskaa. En vaan tajunnut, että miks ihmeessä mokaisin, kun kerran osaan olla mokaamatta. 😀 Koulutuksen jälkeen sain toki paljon uutta ohjauksiini, mutta suurin osa jäi kyllä vielä leijumaan sinne ajatuksen tasolle, enkä osannut ottaa vinkkejä käyttöön.

Myöhemmin oon vasta tajunnut, että läsnäolo on tärkeämpi asia kuin mikään täydellinen koreografia tai ennakointi. En väitä, että tämäkään olisi vielä jokaisessa ohjauksessa mukana, mutta koen että oon mennyt asiassa eteenpäin. Välillä sitä huomaa vetävänsä pelkkää koreografiaa, varsinkin jos on väsynyt tai ollut muuten vaan raskasta. Nyt kun oon vähentänyt hieman tunteja, tuntuu että pystyn olla paremmin läsnä niillä tunneilla mitä ohjaan. Yksi tärkeä asia mitä mietin paljon on se, että katson mitä siellä mun edessä tapahtuu ja reagoin siihen, enkä siihen että sanon jokaisen tekniikkaohjeen vaan koska se pitää sanoa. 

Usein kysytään, että miten ohjaaja jaksaa aina olla iloinen ja energinen ja vastaus on ettei kukaan ohjaaja ole aina sellainen. Välillä on päiviä, kun jumppaan lähtö kiinnostaa yhtä paljon kuin kilo paskaa. Se, että väsyttää tai on ollut huono päivä, ei kuitenkaan tarkoita ettei pystyisi hoitaa ohjausta kunnialla läpi. Itseasiassa joskus tuollaiset fiilikset kääntyvätkin energiaksi ja tunnista tuleekin ihan huippu. Jos ennen tuntia on huono fiilis niin mun mielestä ei tarvi vetää mitään megapirteetä feikkiolemusta päälle, vaan keskittyä silloin ihan vaan olemaan läsnä ja vaikka olla enemmän hiljaa ja antaa musiikille tilaa.

Miten sitä läsnäoloa ja ”inhimillisyyttä” pystyisi sitten opetella? Varmaan ainakin niin, että unohtaa juuri tuon täydellisyyden tavoittelun ja ne normit mitä kenenkin ”pitäisi” olla. Enkä tokikaan tarkoita, että mennään pitämään jumppia takkia auki, ilman että opetellaan tai suunnitellaan mitään, mutta ehkä ymmärätte mitä tarkoitan. Vaikka kirjoittelin näitä ajatuksia juuri ryhmäliikunnan näkökannasta niin niitä voi mielestäni soveltaa myös muihin elämän osa-alueisiin. Täydellisyys ja sen tavoittelu on aika tylsää, sen sijaan persoonallisuus ja erilaisuus on mielenkiintoista, joten muistetaan korostaa niitä juttuja sen sijaan, että pyritään olemaan tietynlaisia. 🙂

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


5 + 1 SYYTÄ MIKSI KANNATTAA HARRASTAA RYHMÄLIIKUNTAA

05.04.2017
4

Tänään hieman jumppajuttuja! Ryhmäliikunta jakaa usein mielipiteet, voisi sanoa, että jopa melko vahvasti. Toiset rakastavat jumppaamista ja toiset pitävät turhanpäiväisenä heilumisena. Tiedätte kumpaan ryhmään itse kuulun, ja täytyy taas hehkuttaa miten paljon fiilaan juuri sitä musiikin, liikkeen ja tunteen yhdistelmää. Tykkään toki myös salilla treenaamisesta, mutta en kyllä saa samalla tavalla kylmiä väreitä aikaiseksi muulloin kun jumpissa!

Monesti puhutaan millainen treeni on tehokasta ja mikä ei, mutta mielestäni treenaamista on ylipäätään turhaa lokeroida ”tehokkaaksi” tai ”ei tehokkaaksi”. Kaikessa on kyse siitä mitä treeniltä haetaan. On totta, että maksimaalisesta lihaskasvusta haaveilevan ei kannata suunnata jumppatunnille, mutta sama tyyppi voi hakea kestävyystreenin kautta satunnaista vaihtelua treeniin ja jopa uutta erilaista ärsykettä lyhyiden voimasarjojen kaveriksi. Mikään treeni ei yksistään anna kaikkea, jonka vuoksi monipuolisuus on mielestäni kaikkein tärkeintä. Harjoittelussa olisi hyvä olla voimatreeniä, syketreeniä ja kevyempää peruskuntotreeniä. Aina ei tarvitse, eikä kannata etsiä sitä maksimaalisinta kalorinkulutusta tai syketreeniä, eikä salillakaan tarvitse aina kiskoa ennätyksiä, koska kevyet viikot ovat yhtä tärkeitä kuin ne kovat ja kehittävät.

Miksi ryhmäliikuntaa?

Sopii hyvin aloittelijoille – Treeni on valmiiksi suunniteltu ja ohjattu, jolloin itse tarvitsee vain tehdä mukana. Ensikertalaiselle sopivia treenejä esim. spinning (sisäpyöräily-tunnit), bodypump ja basic askellustunnit, joissa ei ole kovin vaikeita kuvioita. Myös esim. Bodyattack sopii mielestäni aloittelijoille sen helpon koreografian vuoksi. Tunnin voi myös suorittaa monella eri intensiteetillä.

Treenin tasoa voi säätää tarpeen mukaan – Monet tunnit voidaan muokata joko peruskuntoharjoitteluksi tai intervalltreeniksi. Esimerkiksi osa omista tunneista on tällaisia ja oon tunnilla sanonutkin, että valitsemalla itse tehon, voi päättää mitä treeniltä tahtoo. Body-tunti –> askellusosio ilman hyppyjä ja lihaskunnossa kevyet painot –> peruskuntotreeni. Askellusosiossa tehosteet mukaan ja lihaskuntoon kunnon painot –> intervaltreeni. Samoin monet LM-tunnit voi tehdä usealla eri tasolla. Ohjaajan tehtävänä on näyttää ja selittää kaikille vaihtoehdot. Sitten on tietysti tunteja, joihin on ehkä hieman turha mennä hengailemaan. Esim. Les Mills Sprint – tunti on vahvasti kovatehoinen intervaltreeni (HIIT) ja osa tunneista on selkeästi suunniteltu tietylle sykealueelle. Onneksi on paljon vaihtoehtoja joista valita omansa.

Kehonpainotreenillä voi opetella aktivoimaan oikeat lihasryhmät – Monilla on haasteena saada kontaktia esimerkiksi pakaraan tai selkälihaksiin, jolloin kehonpainotreenillä tai vaikka kuminauhan avulla voidaan vahvistaa heikompia lihaksia ja opetella hermottamaan oikeat lihasryhmät, jolloin ne aktivoituvat tehokkaammin myös muussa treenissä. Itse olen saanut todella paljon apua omasta RPV-tunnistani, joka on nimenomaan keskitetty etenkin pakaroiden aktivointiin. Eristävillä liikkeillä ja kuminauhan avulla kontakti löytyy ja lisäämällä sekaan vielä plyometristä treeniä, saadaan aikaa todella hyvä paketti tuonne alavartalolle. En väitä, että tällainen treeni on parasta pakaroiden kasvattamiseen, mutta se on hyvä lisäapu salitreenien ohella!

Aerobiset treenit pakettiin hauskalla/helpolla tavalla – Jos käy paljon salilla tai treenaa muuten itsekseen, on välillä kivaa heittää aivot narikkaan ja osallistua valmiiseen treeniin, joka on vielä hyvin suunniteltu. 😉 Aerobinen treeni tulee hoidettua kätevästi ryhmäliikunnassa, joko sen pk-treenin, vk-treenin, tai hiitin muodossa. Toisten ihmisten läsnäolo saa usein jaksamaan paremmin, eikä tule luovutettua yhtä helpolla kuin yksin tehdessä. Esimerkiksi yksi Vaasalainen fitness ammattilainen (sara) tapaa käydä mm. mun bodyattackissa ja sprint-tunneilla dieetillä ollessaan.

Fiilis! – Ryhmäliikuntatunnilla on usein tosi hyvä fiilis, eli tunti tuo myös hyvää mieltä ja endorfiineja mielelle. Aina jos mulla on paska päivä tai muuten mieli maassa, jumppa auttaa aina. Sen jälkeen kaikki tuntuu aina astetta paremmalta. Itselleni tunnelma ja sen luonti on todella tärkeässä osassa treeniä. Kun kaikki menee kohdilleen, tunne on jotain niin törkeen siistiä, etkä edes huomaa treenaavasi maksimisykkeillä kun on niin kivaa. Yksi asiakas sanoi maanantaina, että on odottanut ja fiilistellyt koko päivän tulevaa jumppaa ja juuri siitä kaikessa on kyse. Kun ihmiset rakastuvat siihen treenin tuomaan tunteeseen, ei motivaatiota enää tarvita vaan he tulevat tunnille, vaikka väkisin. Tätä asiaa yritän aina selittää, kun joku väittää että joku tunti on huonoon tai hyvään aikaan. Jos tunnille halutaan tulla, sinne tullaan milloin tahansa. 😀

Viimeisenä vielä edelliseen liittyvää asiaa treenaamisesta. Mielestäni nykyään mietitään ihan liikaa treenin fyysisiä ominaisuuksia. Okei, se on tietysti tärkeä asia ja osa koko pointtia, mutta se miten treeni vaikuttaa psyykkeeseen, mieleen ja fiilikseen on myös yhtä tärkeää! Tämän vuoksi on mielestäni hyvin hyvin hyvin tärkeää tehdä sitä mistä tykkää, eikä mennä vain sokeana eri trendien perässä. Jos ajattelee pelkästään kalorien kuluttamista tai muita ulkoisia seikkoja, väitän että motivaatio ei säily samalla tavalla, kuin silloin kun treenaa myös sen vuoksi, että rakastaa sitä mitä tekee ja hamuaa treenin jälkeistä olotilaa.

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ


5 x RYHMÄLIIKUNTATUNNILLA ÄRSYTTÄVÄT ASIAT

14.03.2017
8

Ohjaajana saan kuulla melko paljon asioita, mitkä ärsyttävät jumppaajia toisten treenaajien toimesta. Fakta on, että aina kun on paljon ihmisiä samassa tilassa, aiheuttaa toisten tekemiset joissakin ihmisissä närää. Henkilökohtaisesti en ärsyynny juurikaan mistään, mutta muutamat käytöstapojen unohtumiset ottaa joskus päähän. Mielestäni on hyvin ärsyttävää jos tunti on jo alkanut ja edelleen höpötetään kaverin kanssa mun puheen päälle. Toinen asia mikä ärsyttää on jatkuva myöhästyminen tunnilta. Ymmärän, että kaikki myöhästelevät joskus, mutta jos tunnille tullaan aina vähintään 5 minuuttia myöhässä, on se enemmänkin epäkunnioittavaa kuin sattumaa. Mielestäni niin kuntosalilla kuin jumpissakin tulisi muistaa kunnioittaa muita treenaajia, eikä aiheuttaa omalla käytöksellä harmia. Haastattelin muutamia aktiivisia ryhmäliikkujia ja lähes kaikkien suusta nousi samat ärsytyksen aiheet.

Ennen kuin mennään ärystyksen aiheuttajiin, niin täytyy kertoa yhdestä jutusta, jonka oon havainnut uutena asiana ryhmäliikunnassa viime aikoina. Tämä juttu on siis kännykän mukaan ottaminen jumppaan. Eikä siinä vielä kaikki, vaan saattaa olla että kesken tunnin aletaan ottaa selfieitä. 😀 Tiedän, että jotkut joutuvat pitää puhelinta mukana esim. päivystäessä tms, mutta se, ettei voi olla yhtä tuntia ilman somettamista, alkaa olla mielestäni jo aika huvittavaa. 😀

  1. Yksi asia mistä kaikki haastateltavat olivat samaa mieltä ja mikä aiheuttaa eniten ärsytystä on myöhästelijät. Eli tullaan tunnille myöhässä ja parhaimmassa tapauksessa parkkeerataan jonkun toisen paikalle/eteen ja häiristee näin ajoissa olleen treeniä. Hieman samaan kategoriaan menee se, että asetutaan liian lähelle niin, että treenatessa osuu vieressä olevaan kaveriin jatkuvasti käsillä tai jaloilla.
  2. Joillain saleilla on varaus-systeemi, eli paikka tunnille varataan etukäteen ja sitten on kuulemma niitä, jotka varailevat, mutta eivät saavu paikalle ja näin ollen vievät jonkun toisen paikan ja tämä ärsytti kovasti.
  3. Välineiden raahaaminen kesken tunnin ärsytti hyvin monia. Tämä tulee etenkin Bodypump-tunneilla ilmi. Jos siellä on joku joka on harrastanut tätä, kannattaa muistaa että on aika vaarallista jos painot putoavat esimerkiksi lattialla makaavan ihmisen päälle. Mikäli on niin kiire, ettei ehdi siivota jälkiään tunnin jälkeen, tulee tästä ilmoittaa ohjaajalle ennen tuntia, jolloin ohjaaja yleensä lupaa siivota välineet pois.
  4. Väärään rytmiin tekijät/väärään suuntaan liikkuvat ärsyttivät melko useita jumppaajia. Luultavasti siksi, että väärään suuntaan menevät tulevat tielle, jolloin syntyy törmäyksiä.
  5. Viimeisenä vielä tuo josta itsekin mainitsin harmistuvani, eli tunnin aikana keskustelu. Se häiritsee aika monia, etenkin jos keskustellaan kovaan ääneen, niin että se kuuluu ohjaajan äänen ja musiikin yli.

Loppujenlopuksi kyse on aika pitkälti ihan vaan käytöstavoista ja toisten huomioonottamisesta. Näillä pääsee aika pitkälle niin jumppatunnilla kuin elämässä yleensäkkin. 🙂

KUVA: Anna Riska / Annmarias

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


« Vanhemmat
Uudemmat »