Menneisyydellä on jostain syystä ollut mulle aina iso merkitys. Voin viettää edelleen pitkiä hetkiä muistellen jotain, mitä tapahtui 10 vuotta sitten. Kyllä, omaan todella hyvän muistin ja muistan asioita pikkutarkasti monien vuosien takaa. Omalla kohdallani aika on myös kullannut monia muistoja ja tykkään muistella niitä hyvällä, joskus jopa kaipauksella. Joskus jopa haaveilen jostain mitä olen ollut aikaisemmin, tuntuu että silloin ja silloin olin hoikempi/parempi/onnellisempi yms. Olenko menneisyyteen takertuja?

Tiedätte sanonnan ”Yesterday is history, tomorrow is a mystery, today is a gift”. Sanonta viittaa siihen, ettei menneeseen kannattaisi takertua, vaan keskittyä enemmänkin tähän hetkeen. Mielestäni hetkessä eläminen on haastavaa, sillä aina sitä miettii jotain tulevia juttuja ja eilisiä tapahtumia. Olen kova analysoimaan ja pohtimaan outojakin asioita, kuten tätä. Viime yönä mietin, kuinka lyhyt tämä elämä todellisuudessa onkaan ja yhtäkkiä se vaan loppuu ja katoat. Ajatus on jollain tavoin pelottava, mutta uskon että iän myötä tähänkin asiaan oppii suhtautumaan eri tavalla. Muistan edelleen, kuinka alle 10-vuotiaana pelkäsin ihan kamalasti läheisteni kuolemaa. Eihän kuolemaa ole edelleenkään helppo käsitellä, mutta sen oppii hyväksymään, että kaikella on aikansa.

Nämä kaikki ajatukset johtivat siihen, että aloin miettimään kuinka tästä kaikesta ajasta saisi tehtyä hyvää ja sen arvoista ettei vanhempana kaduta? Koen olevani onnellinen ja tyytyväinen, mutta myös minä ajaudun välillä suorittamisen katalaan loukkoon, jossa ainoa päämäärä on selviytyä tehtävästä ja siirtyä seuraavaan. Odotetaan, että maanantai olisi jo ohi ja sitten odotetaan viikonloppua, tai seuraavaa lomaa. Todellisuudessa nämä asiat joita kovasti odotetaan, on niitä jotka kestävät vain pienen hetken ja muu aika meneekin ohi hujauksessa, kun vain odottaa jotain.

Aloin miettiä menneisyyttä ja asioita, jotka ovat jääneet mieleen onnellisina hetkinä. Ehkä löytämällä ne asiat, joista on tullut onnelliseksi voi löytää avaimet myös siihen, mihin kannattaa keskittyä tulevaisuudessa?

Oliko mun onnen hetkiä ne hetket, kun vatsapalat paistoivat peilistä ja kroppa oli rapsakan kiree?

Entä jäikö mieleen hetki, kun pankkitilillä on ollut rahaa enemmän kuin käyttöön tarvitsee?

Muistelinko hetkiä, kun olen saanut ihailua ja hyväksyntää muilta ihmisiltä livenä tai somessa?

Oliko yksi onnenhetkistä se, kun olin vetänyt duunia pää kolmantena jalkana ja vihdoin suoriutunut pitkästä putkesta?

Vastaus kaikkiin kysymyksiin on ei.

Sen sijaan mieleen palasi esimerkiksi yksi sunnuntai, kun käytiin perheen voimin kävelyllä, leivottiin porkkanakakku ja syötiin se puoliksi sarjamaratonia katsellen sohvalla.

Hetki, kun jumppien jälkeen makaan hikisenä salin lattialla ja aloitetaan venyttelemään. Treenin jälkeen odottaa suihku ja hyvä ruoka.

Hetki, kun lähdetiin kaveriporukalla Himos Festareille ja vietettiin mahtavat 3 päivää siellä.

Hetki, kun viikonlopun jälkeen olo on levännyt ja oon supermotivoitunut uuteen viikkoon, koska en ole buukannut kalenteria ahdistavan täyteen.

Usein onni lähteekin pienistä asioista, eikä siitä suorittamisesta ja asioista, joita nykypäivänä palvotaan. Menestys, raha, valta ja ihailu. En usko noiden tuovan onnea, ei ainakaan omalla kohdallani! Vaikka kropan ulkomuoto ei ole ykkösprioriteetti, silti haluan elää terveellisesti, jotta voin hyvin ja viihdyn omassa kehossa. Haluan tehdä töitä niin, että mulla on varaa ostaa laadukasta ruokaa ja tulla toimeen ilman stressiä. Toki se on myös kivaa, kun huomaa että blogin lukijamäärä on kasvanut ja voi olla ylpeä, että on tehnyt jotain oikein. Kaikki nämä ovat omalla tavallaan tärkeitä, mutta ne eivät saisi olla ykkösprioriteetti, sillä yhtäkkiä voi käydä niin, että huomaat olevasi 10 vuotta vanhempi kuin hetki sitten ja kaikki aika on vaan mennyt odotellessa ja suorittaessa.

Mikä on sun oma onnenhetki viimeisen kuukauden aikana?

Meni vähän diipiksi tänään, toivottavasti joku sai langan päästä kiinni enivei. 😉