Menneisyydellä on jostain syystä ollut mulle aina iso merkitys. Voin viettää edelleen pitkiä hetkiä muistellen jotain, mitä tapahtui 10 vuotta sitten. Kyllä, omaan todella hyvän muistin ja muistan asioita pikkutarkasti monien vuosien takaa. Omalla kohdallani aika on myös kullannut monia muistoja ja tykkään muistella niitä hyvällä, joskus jopa kaipauksella. Joskus jopa haaveilen jostain mitä olen ollut aikaisemmin, tuntuu että silloin ja silloin olin hoikempi/parempi/onnellisempi yms. Olenko menneisyyteen takertuja?
kuva: Riikka
Tiedätte sanonnan ”Yesterday is history, tomorrow is a mystery, today is a gift”. Sanonta viittaa siihen, ettei menneeseen kannattaisi takertua, vaan keskittyä enemmänkin tähän hetkeen. Mielestäni hetkessä eläminen on haastavaa, sillä aina sitä miettii jotain tulevia juttuja ja eilisiä tapahtumia. Olen kova analysoimaan ja pohtimaan outojakin asioita, kuten tätä. Viime yönä mietin, kuinka lyhyt tämä elämä todellisuudessa onkaan ja yhtäkkiä se vaan loppuu ja katoat. Ajatus on jollain tavoin pelottava, mutta uskon että iän myötä tähänkin asiaan oppii suhtautumaan eri tavalla. Muistan edelleen, kuinka alle 10-vuotiaana pelkäsin ihan kamalasti läheisteni kuolemaa. Eihän kuolemaa ole edelleenkään helppo käsitellä, mutta sen oppii hyväksymään, että kaikella on aikansa.
Nämä kaikki ajatukset johtivat siihen, että aloin miettimään kuinka tästä kaikesta ajasta saisi tehtyä hyvää ja sen arvoista ettei vanhempana kaduta? Koen olevani onnellinen ja tyytyväinen, mutta myös minä ajaudun välillä suorittamisen katalaan loukkoon, jossa ainoa päämäärä on selviytyä tehtävästä ja siirtyä seuraavaan. Odotetaan, että maanantai olisi jo ohi ja sitten odotetaan viikonloppua, tai seuraavaa lomaa. Todellisuudessa nämä asiat joita kovasti odotetaan, on niitä jotka kestävät vain pienen hetken ja muu aika meneekin ohi hujauksessa, kun vain odottaa jotain.
onnen hetki Italiassa 🙂
Aloin miettiä menneisyyttä ja asioita, jotka ovat jääneet mieleen onnellisina hetkinä. Ehkä löytämällä ne asiat, joista on tullut onnelliseksi voi löytää avaimet myös siihen, mihin kannattaa keskittyä tulevaisuudessa?
Oliko mun onnen hetkiä ne hetket, kun vatsapalat paistoivat peilistä ja kroppa oli rapsakan kiree?
Entä jäikö mieleen hetki, kun pankkitilillä on ollut rahaa enemmän kuin käyttöön tarvitsee?
Muistelinko hetkiä, kun olen saanut ihailua ja hyväksyntää muilta ihmisiltä livenä tai somessa?
Oliko yksi onnenhetkistä se, kun olin vetänyt duunia pää kolmantena jalkana ja vihdoin suoriutunut pitkästä putkesta?
Vastaus kaikkiin kysymyksiin on ei.
Sen sijaan mieleen palasi esimerkiksi yksi sunnuntai, kun käytiin perheen voimin kävelyllä, leivottiin porkkanakakku ja syötiin se puoliksi sarjamaratonia katsellen sohvalla.
Hetki, kun jumppien jälkeen makaan hikisenä salin lattialla ja aloitetaan venyttelemään. Treenin jälkeen odottaa suihku ja hyvä ruoka.
Hetki, kun lähdetiin kaveriporukalla Himos Festareille ja vietettiin mahtavat 3 päivää siellä.
Hetki, kun viikonlopun jälkeen olo on levännyt ja oon supermotivoitunut uuteen viikkoon, koska en ole buukannut kalenteria ahdistavan täyteen.
Usein onni lähteekin pienistä asioista, eikä siitä suorittamisesta ja asioista, joita nykypäivänä palvotaan. Menestys, raha, valta ja ihailu. En usko noiden tuovan onnea, ei ainakaan omalla kohdallani! Vaikka kropan ulkomuoto ei ole ykkösprioriteetti, silti haluan elää terveellisesti, jotta voin hyvin ja viihdyn omassa kehossa. Haluan tehdä töitä niin, että mulla on varaa ostaa laadukasta ruokaa ja tulla toimeen ilman stressiä. Toki se on myös kivaa, kun huomaa että blogin lukijamäärä on kasvanut ja voi olla ylpeä, että on tehnyt jotain oikein. Kaikki nämä ovat omalla tavallaan tärkeitä, mutta ne eivät saisi olla ykkösprioriteetti, sillä yhtäkkiä voi käydä niin, että huomaat olevasi 10 vuotta vanhempi kuin hetki sitten ja kaikki aika on vaan mennyt odotellessa ja suorittaessa.
Mikä on sun oma onnenhetki viimeisen kuukauden aikana?
Meni vähän diipiksi tänään, toivottavasti joku sai langan päästä kiinni enivei. 😉
Siinä yksi onnen hetki ilmi elävänä 🙂
Tää postaus tuli kyllä niin hyvään saumaan! Itse oon just sellainen, joka miettii paljon esimerkiksi menneitä ja tulevia työjuttuja, jolloin vapaapäivätkin kuluvat tavallaan työtä ajatellen. Tämä on äärimmäisen ärsyttävää, ja siksi tämä sinun postauksesi onneksi taas muistutti siitä, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Olet muutenkin todella inspiroiva ja saan sun postauksista uutta puhtia arkeen. Kiitos siitä ja mukavaa syksyä! 🙂
Voi kuinka hyvin sait kirjoitettua ajatukset sanoiksi. Tosi mielenkiintoinen ja inspiroiva postaus!
Toivottavasti tää sai mutkin heräämään siihen, ettei aina pitäis odottaa jotakin.. Tuntuu että välillä ei päässä muuta pyörikään kuin raha,lomat ja kroppa. Palkkapäivää odottaa, viikonloppuja odottaa ja sitä hetkeä kun on tyytyväinen kroppaansa. Kunpa sitä vois olla onnellisempi ihan vain tästä hetkestä!
Tän kuukauden onnellisin hetki oli kun järjestettiin mun siskolle yllätys BabyShowerit! =)
Kiitos Maija! Kiva kuulla että sai sutkin ajattelemaan muutakin kun noita mainittuja. Tunnistan noista myös itseni ja välillä on hyvä pysähtyä ja muistaa ne oikeesti tärkeet asiat. 🙂 <3
En olisi paremmin voinut sanoa! Peukut tälle 🙂
http://www.karhusportscience.com
Kiitti 🙂
En vois olla enemmän samaa mieltä! Nykyhetkestä täytyy pystyä nauttimaan ja arjen täytyy pääasiassa olla mukavaa. Onneksi oma elämä on niin mukavaa, että en elä viikonloppuja odotellen 🙂 Olen ihan tietoisesti kehittänyt sitä, että pyrin nauttimaan myös hetkestä, vaikka tykkäänkin suunnitella asioita pitkällekin eteenpäin.
Itse pon kans havahtunut tohon iänikuisen odotukseen. Varsinkin näin opiskelijana sitä helposti vain odottaa viikonloppua/ lomaa. Onkin ottanu tavaksi päivittäin pysähtyä ja huomaamaan sellaisen ’mun momentin’. Siis esim koiraa aamulenkittäessä ihan oikeesti katon ympärille ja hengitän sisään pirtsakan ilman ja ruskan värit. Tai bussissa suljen silmät ja kuuntelen hetken, mitä kaikkea ympärillä tapahtuu. Ovet aukeaa, vieressä joku kääntää sanomalehteä, patteri lämpimänä vieressä.. Ja nää kestää siis ihan 30 sekuntia- 5 min. 🙂
Tänään mieletön onnen hetki ku meijän 3 vee tyttö sanoi että rakastan sinua äiti!
Tämä postaus on niin hyvä.. ja asiaa. Tunnistan itseni tästä. Pitäisi joka päivä osata nauttia tästä hetkestä!
Näin se menee. Samaan havahtuu aina välillä itsekin, mutta onneksi tän lapsen kanssa on oppinu kyllä priorisoimaan asioita ja elämään hetkessä. Oikeastaan toivoisi, että se aika välillä pysähtyis eikä päivät menis niin vauhdilla eteenpäin. Tällä hetkellä kyllä tuntuu, että on löytänyt onnen hetkestä eikä tarvi tavoitella väkisin mitään (suuria blogituloja, kireempää kroppaa..). Liikunta tuntuu kivalta pitkän tauon jälkeen eikä siinä oo mitään suorituspaineita ja blogi menee omalla painollaan ilman suuria tavoitteita.
Hyvä Aino! Ihanaa tekstiä:)
Jeeh, tänx Katri! =)
Tämä postaus osui kyllä niin asian ytimeen! Mä en itse ole lainkaan menneisyyteen takertuja, mutta sen sijaan uskon kyllä että menneisyydestä voi löytää vastauksen nykyhetken onneen – kun miettii mitkä asiat ovat tehneet onnelliseksi ja mitkä ei – mihin haluaa elämänsä ja päiviensä aikana satsata ja mikä taas on toisarvoista.
En tiedä miettiikö ihmiset nykyään hirveästi elämän tarkoitusta, mutta uskon että monilla vastaus olisi tämä : elää onnellinen elämä. Kun mietitään elämän valintoja ja mitä elämässään tekee, olisi mielestäni syytä miettiä, viekö valinnat kohti tuota tarkoitusta. Moni meistä haluaa toki tehdä myös jotain merkityksellistä elämänsä aikana ja jättää ”jälkensä” tähän maailmaan, ja sen vuoksi on haaveita ja unelmia. Tottakai saa unelmoida ja haaveilla, mutta mielestäni ihmisen pitäisi kokea olevansa ”täysinäinen” myös matkalla kohti haavetta. Tuntuu että monille siitä haaveesta tulee kuin vankila, eikä mahdollisuus. Eikä se haavekaan todellisuudessa aina vastaa niitä kuvitelmia. En ehkä nyt saanut lainkaan tuota punaista lankaa, mutta tarkoitan sitä että tavoitteista huolimatta, elämässä on myös paljon muita ihania asioita mitä en kannata jättää unelmien varjoon. Kuten ystävät, perhe ja hienot hetket joita saa kokea, kun antaa itselleen aikaa nauttia elämästä ja olla läsnä.
On totta, että hetkessä eläminen on vaikeaa, ja yhä useampi ihmisistä ajautuu siihen suorittamiskierteeseen. Monilla on elämässä tavoitteita elämässä – kuten vaikkapa valmistua ammattiin tai jotain muuta. Tavoitteen saavuttaminen saattaa tuoda mukanaan todella paljon hyvää, mutta se matka ei aina ole yhtä auringonpaistetta. Sen takia ei ehkä kannatakaan ruveta liikaa stressaamaan että mitenkähän saisi mahdollisimman suuren ilon irti kaikista päivistä. Kun hyväksyy sen, että elämään kuuluu hyviä ja huonoja hetkiä, ja ajattelee että yrittää vaan ”make the most of it” niin jotenkin asiat rullaa. Mulla on ollut nyt monta vuotta monta rautaa tulessa, joten oon opetellut vaan elämään päivä kerrallaan ja tekemään asioita yksi kerrallaan. Silloin mun paljon parempi pitää silmät auki kaikelle muullekin mitä tapahtuu, enkä väsy siihen että mielen päällä on samaan aikaan viisituhatta asiaa.
Kiitos hyvästä postauksesta, tämä herätti paljon ajatuksia 🙂 En nyt saanut tähän kommenttiin oikein mitään järkeä, mutta halusin kuitenkin kommentoida tähän ja jakaa ajatuksia.
Kiitos kommentista Janna! Kiva että herätti ajatuksia ja oli oikeen paljon järkeä sunkin sanomassa. Just toi että ymmärtää sen ettei aina kaikki oo pelkkää ruusuilla tanssimista auttaa jaksaan vastoinkäymisten ja vaikeiden hetkien yli. =)
Pakko kommentoida pitkästä aikaa, koska nyt tuli kyllä niin hyvää settiä taas, että huhhuh! Sait mut todella ajattelemaan asioita. Mietin itsekkin kaikkia ihania onnen hetkiä ja sen jlkeen kysyin iteltäni noi kysymykset ja totta tosiaan sain vastaukseksi kaikkiin ei. En todellakaan ajatellut onnen hetkekseni sitä aikaa, kun vatsapalat koreili komeasti esillä ja muutenkin kunto oli aika napakka ja sain paljon hyvää kommenttia muuttuneesta ulkomuodosta. Koska siihen kuntoon pääseminen vaati multa ihan järkyttvän paljon (esim. menkkoja odottelen takaisin, kohta 2 vuotta ollut karkoteilla, toisin kuin huippausta ja raivonpuuskia en halua enää tapailla :D). Mieleen pulpahteli ihania tavallisia hetkiä poikaystävän, perheen ja kavereiden kanssa, ihanat yksinäiset tappotreenit salilla, hyvän ruuan kokkaaminen ja syöminen ja okei ehkä mielessä kävi myös poikaystävän kanssa sohvalla löhöäminen hyvän leffan parissa ja jäätelöpurkki kädessä ;D (ja ihan oma jäätelö, omaani en varmasti jaa)
Kiitos, tosi kiva kuulla että teksti herätti ajatuksia, sillon oon onnistunu tavoitteessani =)
Ihana postaus! Tää pisti miettimään <3 Menneisyyttä saa muistella, mutta kannattaa silti elää nykyhetkessä. Ja kyllä se on totta, että parhaimmat hetket elämässä ovat pieniä ja arkisia. 🙂
Ps. I love organic