SEITSEMÄN SYNTIÄNI

23.06.2018
3

Huomenta! En tiedä kuinka moni on tänään ruutujen ääressä lueskelemassa, joten laitetaan ulos tällainen kevyempi postaus. Kuten mun eilisestä postauksesta pystyi jo haistella, on juhannus mennyt tänä vuonna ilman sen suurempia muutoksia normaaliin arkeen/viikonloppuun.

Kävin eilen salilla penkkaamassa ja yllätyin kuinka paljon jengiä oli treenaamassa! Itse kun on aina ollut juhannukset jossain humputtelemassa, niin olen kai kuvitellut muidenkin tekevän niin, hah. No ei tästä yhdestä viikonlopusta tarvirse ottaa stressiä. Jotenkin tuntuu, että oli mikä juhlapyhä tahansa niin ihmiset ottavat kauheat paineet siitä, että pitää juhlia ja tehdä jotain. Itse näen hieman hulluna ajatustyylin, että tuli taivaalta sitten saavista vettä tai räntää, niin nyt perkele ollaan ulkona ja rillataan kun on juhannus! 😀

No se siitä, mennään meikämuijan synteihin seuraavaksi…

Herkuttelusyntini

En haluaisi ajatella syömistä syntinä, mutta jos jotain pitää tähän sanoa niin suklaakuorrutteiset pähkinät on mun heikkous. Parrotsin pähkinälaarilta lähtee aina jäätävä säkki mukaan, sillä nykyään on niin paljon kaikkea ihania herkkuja. Eilen justiin ostin ensimmäistä kertaa toffee-valkosuklaakuorrutteisia pähkinöitä, ei hemmetti kun hyviä!

Ihonhoitosyntini

Laiskuus, sillä vaikka mulla on kaapit täynnä erilaisia kuorintoja, naamioita ja ties mitä, niin oon aika laiska käyttämään niitä. Kasvojen ihon kyllä puhdistan (jos meikkiä :D) ja rasvaan, mutta kropan ihon huolto jää liian vähäiselle huomiolle. Lisäksi mua on alkanut vähän ahdistaa kaikki synteettiset aineet mitä kroppaan imeytetään kosmetiikan kautta, joten ajattelen niidenkin käytön syntinä. Onneksi mulla alkaa olla tuo luonnonmukainen kosmetiikka jo hyvin hallussa kaikelta osin!

Siivoussyntini

Vaatekaappini on melkoinen pommi ja omistan aivan liikaa vaatteita, ahdistaa ihan välillä kaikki tavaran määrä. Myös kaapin ovien auki jättäminen on meitsin pahe. Mä en tiedä onko tämä joku syndrooma vai mitä, mutta siis multa jää aina kaikki ovet auki. Keittiössä touhuillessa saattaa olla joka ikinen kaapin ovi auki ja tästä kun ne nopeasti laskin, sain määräksi 15 😀 Ihmettelen aina itsekin näkyä, mutta en vaan osaa sulkea niitä, etenkään jos olen ajatuksissani.

Lisäksi mun siivoominen on usein hyvin pintapuolista ja tälläkin hetkellä tämä kämppä oikeen huutaa lattioiden, kaappien ja ikkunoiden kunnollista pesua. Oon jo kauan miettinyt että tilaan jonkun siivouspalvelun, mutta en ole sitäkään saanut aikaiseksi. 😀

Hiussyntini

Hiustenpidennykset! Tiedän, että olisi parempi olla ilman, mutta oon niihin koukussa. Mitä pidemmät sen paremmat! 😀 Aikaisemmin olisin voinut lisätä tähän hiusten kotivärjäyksen, mutta onneksi oon jo pari vuotta luottanut vakkarikampaajan palveluun, jossa käyn aina neljän viikon välein. Hiukset voivat paremmin ja niiden väri on mun silmään ihan täydellinen. 🙂

Ystävyyssyntini

Tuli pisto sydämeen jo tämän ajattelemisesta, mutta joo..Oon siis tosi huono pitämään yhteyttä ja vastaamaan viesteihin. Tuo viesteihin vastaaminen ei koske pelkästään ystäviä, vaan ihan kaikkia. Koen jotenkin, että kun mulle tulee joka tuutista jatkuvalla syötöllä viestejä, kysmyksia ja yhteydenottoja (some + työ) niin välillä ihan kaikki viestit ahdistaa ja haluaa vaan olla ”rauhassa”.

PS. Tämän johdosta vastasin juuri kahteen viestiin, joihin piti jo eilen vastailla kamuille takas…Terkkuja! 😀

Pukeutumissyntini

Onko muka syntiä pukeutua 90% ajasta mukaviin vaatteisiin a.k.a urheiluvermeisiin? No, ehkä ihan vaihtelun vuoksi voisin useammin vetää sieltä kaapista muutakin kuin ne trikoot. Synniksi voisin kuitenkin mainita mielummin sen, että tilailen ja omistan paljon normaaleja vaatteita ja tykkään seurata muotia, mutta jostain syystä käyttö jää aina ihan liian vähälle ja sielä ne lojuvat mun kaapissa käyttämättöminä! Jostain syystä ne niket, addut ja gymsharkit osuu aina käteen kun valitsen päälle laitettavaa. 🙂

Parisuhdesyntini

Tietynlainen itsekkyys. Pistän monesti omat tärkeät asiat kaiken muun edelle ja keskityn liikaa esimerkiksi töiden ja treenien yhteensovittamiseen. Kun on monta rautaa tulessa, on haastavaa ottaa vielä toinenkin henkilö ja hänen tarpeet huomioon. Koen tämän asian todella negatiivisena piirteenä itsessäni.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


MITÄ TATUOINNISSA LUKEE?

21.06.2018
2

Oon ihan yllättynyt miten paljon kyselyjä oon saanut tuosta tatunoinnista somessa! Tatskat eivät ole olleet itselleni koskaan mikään big deal, mutta onhan se ihan kiinnostavaa, että mitä sinne ihoon laittaa, koska kyseessä ei ole mikään ohimenevä juttu, vaan pysyvä kuva.

Mullahan on niskassa yksi pieni tatuointi, jonka otin hetken huumassa 8 vuotta sitten. Sen jälkeen en ole sen kummemmin miettinyt uuden kuvan ottamista, mutta kun sain synttärilahjaksi lahjakortin Vaasan tatuointiliikkeeseen, tiesin heti millaisen tekstin haluan. Jonkun mielestä tää saattaa olla jopa hieman kliseinen, mutta se on ollut aina mulle jotenkin merkityksellinen ja uskon lauseen sanomaan todella paljon. Ihossani lukee siis:

WHERE THERE’S A WILL THERE’S A WAY

Suomeksi tämä olisi kai ”Missä on tahtoa, siellä on tie”. Ja tuo symboli tatunoinnin taustalla on kreikkalainen symboli Inguz, joka kuvastaa kyseistä lausetta sekä myös mm. tasapainoa, energiaa ja tuottavuutta (productivity). Mä oon aina ajatellut, että kaikki on mahdollista jos vain itse haluaa, päättää ja tekee. Aiheesta on tullut kirjoiteltua täälläkin paljon ja kannustan muitakin uskomaan siihen, että jos on tahtoa, on varmasti keino saada haluamansa.

Kuva on ollut ihossa nyt viikon päivät ja alkaa olla hyvin parantunut. Moni on kysellyt, että sattuiko mutta ei se mun mielestä juurikaan sattunut. Jos oot käynyt karvanpoistoissa sekä ties missä hoidoissa ja toimenpiteissä niin tällainen oli aika pientä siihen nähden. 😀

No mitäs sanotte? Oliko yllättävää, että ylipäätään tällaisen päätin ihooni laittaa?

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


ASIOITA JOITA EN YLEENSÄ KERRO

17.06.2018
7

Treeniblogi täynnä hyvinvointia ja ravintohommia sekä hieman näitä sivuttavia aiheita myös. Kun aihealue rajautuu hyvinkin pieneen osaan, jää paljon asioita kertomatta ja kirjoittamtta, koska ajattelen ettei hyvinvoinnin pariin hakeutuneita lukijoita kiinnosta mitä esimerkiksi tein viikonloppuna. ;D

Tänään ajattelin kuitenkin kertoa asioita, joita en yleensä täällä jaa. Satunnaisesti toki tulee höpistyä ihan yleisiäkin hommia, mutta paljon jää myös kertomatta. Kyse ei ole siitä että haluaisin salata tai antaa toisenlaisen kuvan elämästäni, vaan ihan siksi että koen ettei tietyt asiat kuulu tänne suurissa määrin.

Kävin heittämässä talviturkin eilen! Kertomisen arvoinen asia on myös se, että viime kesänä en uinut kertaakaan, kun aika meni vain bilettäessä ja festareilla. 😀

Söin viikonloppuna 500 g karkkisäkin. Mun karkkisäkin sisältö koostuu usein salmiakkikarkeista, suklaa kuorrutteisista pähkinöistä ja suklaakarkeista. Pikkasen oli huono olo, mutta yllättävän hyvin upposi tuollainenkin määrä. Alle vetäisin toki itse tehtyä pizzaa, johon kokeilin ensimmäistä kertaa laittaa halloumjuustoa, toimi!

Halloumjuusto onkin mun ylivoimainen herkku kesällä, sitä tulee ostettua joka kauppareissulla ja ilman sitä ei vaan voi grillata!

Mun piti eilen mennä paikallisille festareille täällä Vaasassa, mutta jostain syystä ne jäi väliin. Viime viikoloppuna mun piti lähteä baanalle, kun kotiuduin tampereen koulutuksesta. Hain automatkalla kurkun kostukkeetkin valmiiksi, mutta kun pääsin kotiin ja kävin suihkussa niin popparikulho ja paradise hotel alkoikin vetää enemmän puoleensa. Missäköhän nyt mättää?

Laitoin tatuoinnin tällä viikolla. Toinen tatska ja tällä kertaa vähän isompi ja näkyvämpi kuin edellinen, lomamatkalla extemporee hankittu. Tatuoinnissa lukee sanoma, joka on aina ollut mulle sellainen tärkeä juttu!

Piti mennä treenaamaan tänään, mutta oon vaan siirtänyt hommaa eteenpäin ja näillä näkymin jää kyllä koko treeni välistä. Olisi vaan pitänyt mennä silloin aamulla, kuten olin suunnitellut. 😀

Tykkään istua auton kyydissä ja eilen mm. ajettiin täältä Vaasasta Seinäjoelle ihan muuten vaan. Oltiin mestoilla ehkä 10 minuuttia ja käännyttiin takas. Auton kyydissä istuminen on jollain tavoin rentouttavaa. Tosin pidemmät matkat alkavat kyllä jossain vaiheessa puuduttaa. Tähän vaikuttaa myös paljon se, kenen kanssa matkustaa. 🙂

Kävin yhden päivän aikana ruokakaupassa kolmesti, koska en näköjään osaa ajatella pidemmälle kuin, että mitä syön seuraavaksi.

Tällä viikolla koin jotain mitä en olisi ikinä halunnut kokea, mutta samalla se asia oli jollain tavoin helpottava juttu ja tuntuu, että oon samalla herännyt kuplasta jossa oon taas vedellyt menemään koko kevään. Opetus oli kai, että kaikessa huonossa on aina mukana myös jotain hyvää.

Mun on todella vaikea luottaa ihmisiin. Tuntuu, että on olemassa yhden käden sormilla laskettava määrä ihmisiä, joihin pystyn luottaa varauksetta. Taitaa olla nykypäivän vitsaus.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


ARJEN MUST HAVE – JUTUT

04.06.2018
7

Moikka! Uusi viikko ja kesäkuuta porskutetaan jo menemään. Oon tunnetusti arjen ja myös rutiinien ystävä. Viikonloput on toki todella jees, mutta nautin isosti myös ihan normaalista arjesta ja siihen sisältyvistä asioista. En ole koskaan ollut työssä (kesätöitä lukuunottamatta), jossa tekisin ma-pe 8-16 hommia ja sitten menisin kotiin. Jokainen päiväni on erilainen, mutta silti niitä rytmittää tietty pohja.Tässä mun arkipäivien pienet ja vähän isommat tärkeät asiat.

Rauhalliset aamut – Saan nukkua siihen saakka kun haluan, en siis tunne käsitettä herätyskellon soimiseen herääminen. Aamuun kuuluu keittiössä istuskelua koneen ääressä, jossa starttaan duunit selailemalla mailit ja muut hommat läpi. Suunnittelen usein myös päivän tarkemman kulun aamulla. 

Kahvi – Luomukahvi, mielellään Löfbergsin lila eco (medium roast) ja Oatlyn kauramaito. Keittimeen lyön useimmiten viisi kuusi kuppia määräksi ja hörpin nämä pitkin aamua isosta Ikean mukista, joka vetää sisäänsä kolmen tavallisen kupin verran tsufeeta. Luomukahvi on yksi asia mistä en luovu. Ainoa huono puoli on se, että ei pysty juoda kahvia kahviloissa tai muualla, kun se maistuu aivan karseelle ja tekee myös olosta tärisevän ja huonon. Hyvä, laadukas kahvi ei tee olosta huonoa vaan päinvastoin. Juon aina ensin kahvin ja syön aamiaisen vasta noin 1-2 h heräämisestä.

Pakastin täynnä vihanneksia & marjoja – Ramppaan kaupassa vähän liiankin usein, sillä aktiivisen arjen vuoksi myös ruokaa kuluu kivasti. Mulla on aina pakkasessa iso määrä vihanneksia ja marjoja, sillä ne ovat jokaisen ateriani tärkein ja suurin perusta. 

Aamupäivän treenit – Omistinkin jo kokonaisen postauksen aamutreenaamiselle ja itse teen siis omat treenini poikkeuksetta aina aamulla/aamupäivällä. Unirytmini on sellainen, että tulee kuitenkin herättyä suhteellisen ajoissa, vaikka se kello ei herätäkkään. Vaikka olo olisi kuinka epätoivoinen niin treenin jälkeen päivä näyttää aina valoisammalta. Vaikka teen paljon töitä (2 työtä + oma yritys) niin raivaan aina kalenteriin tilaa myös itselle tärkeille jutuille. Kaiken saa onnistumaan, jos haluaa.

Piikkimattopäikkärit – Joka päivä en ehdi nukkua päivällä, mutta ainakin kerran pari viikossa tulee nollattua kaikki keskellä päivää ja otettua unet piikkien päällä. Etenkin jos mulla on illalla kova jumppasetti ja alla oma treeni, niin päiväunet palauttaa kivasti niin, että jaksaa vielä sykkiä kunnialla jumpatkin. En pysty nukkua keskellä päivää vaikka sohvalla, vaan sen on oltava juuri piikkimatto ja oma makkari. Useimmiten nukun 15-30 min ja tämän jälkeen huiviin iso lasi kylmää vettä ja koiran kanssa kävelylle ja olen kuin uusi ihminen, valmiina uusiin haasteisiin! 😀

Korvatulpat – En voisi elää ilman, tai sanotaanko nukkua ilman. Okei, jos olen ihan yksin asunnossa, silloin voin nukkua myös ilman, mutta jos vieressä on mies tai talossa kuorsaava koira, niin nukkumisesta ei tule mitään. Oon kai aika herkkäuninen ja pakkomielteinen myös sen suhteen, että on oltava ihan pimeää (kiitos pimennysverhoista) sekä äänetöntä. Oon löytänyt ihan parhaan korvatulppamallin, joita onkin tullut käytettyä jo usemman vuoden putkeen (siis mallia, ei samoja tulppia :D). Teippasin jopa makkarissa olevan tv:n valonapin mustalla teipillä ja sitten ihmettelin että miksi kaukosäädin ei toimi.. 😀

Siinäpä muutama juttu, joka kulkee useimmissa päivissä mukana rytmittämässä mun arkea. Tänään oon noudattanut melkeinpä jokaista kohtaa ja nyt olisikin aika lähteä kohti salia ja jumppia. Tänään luvassa olisi melkoinen urakka, kun ohjaan omien tuntien päälle vielä toisen Bodyattack- tunnin. Hieman jännittää, että mitä tästä tulee, mutta toisaalta en malta odottaa sitä fiilistä kun olen selvinnyt jokaisesta tunnista ja pääsen kuumaan suihkuun. Aaah, niin parasta!

Kuva: Anna Riska / Annmarias

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


VANHENEMINEN & SIIHEN LIITTYVÄT TABUT

27.05.2018
4

Ikä on vaan numeroita, mutta usein jossain vaiheessa elämää ne numerot alkavat ahdistamaan jollain tavoin. Lapsena ja nuorena sitä odottaa että ikää tulisi enemmän ja jossain vaiheessa parinkympin toisella puolella, sitä alkaakin toivoa että aika hidastuisi. Useimmilla iskee jonkinlainen ikäkriisi juuri kolmenkympin tienoilla, johtuen ehkä yhteiskunnan asettamista odotuksista. Pitäisi olla parisuhde, lapsi, oma koti ja vakituinen työ. Mäkin oon käynyt läpi melkoista itsetutkiskelua ja pientä paineilua asian tiimoilta. Erosin pitkästä suhteesta juuri silloin, kuin kaikki muut ympärillä alkoivat mennä naimisiin, perustaa perheitä ja niin edelleen. Kyllä siinä tuli mietittyä, että mitähän omasta tulevaisuudesta oikeen tulee.

Kun koemme paineita erilaisista asioista, tulevat odotukset useimmiten juuri näistä ulkoisista ”säännöistä” että miten asioiden tulisi mennä. Mistä ne säännöt tulee? Haluatko oikeasti täyttää ne odotukset vai toimitko vaan koska pitää? Ja siitä päästään kysymykseen, että kuka sen päättää mitä pitää tehdä tai saavuttaa. Oman tien kulkeminen ja omista arvoista kiinni pitäminen on nimittäin paras päätös mitä voi elämällään tehdä. Onni ja onnellisuus tulee siitä, kun elää ja tekee asioita joista aidosti nauttii.

Sullakin saattaa olla vahva ajatusmalli siitä, miten oma elämä tulee menemään, mutta tiiättekö kun harvemmin asiat menee kuten on suunnitellut. Ikäkriisin tai jonkun muun kriisin iskiessä kannattaakin pysähtyä miettimään, että mistä ne paineet tulee, onko itse vain luonut itselleen turhia olettamuksia ja sitten pettyy kun ne eivät täytykkään?

Monesti sitä ajatellaan ja lokeroidaan juuri sitä mitä pitäisi omistaa tietyni käisenä ja myös sitä millainen tulisi olla. Oon itse sitä mieltä, että ikä ei ole mittari siitä mitä asioita voi tehdä tai miten tulisi käyttäytyä. Oon esimerkiksi kuullut seuraavanlaisia oletuksia ikää koskien..(huom. nämä eivät koske ainoastaan itseäni)

Ei kolmekymppisenä voi enää mennä festareille.

Kolmenkympin jälkeen kroppa rupsahtaa, eikä sille vaan voi mitään.

Ei ton ikäisenä voi käyttäytyä kuin parikymppinen (kyseessä sponttaani hauska veto)

Meinaatko vielä 10 vuoden jälkeen muka vetää jumppia? 

Eikö pitäisi jo rauhoittua (viitaten treenaamiseen), et palaudu enää samalla tavalla kuin nuorempana. 

Olisiko aika hankkia kunnon työ?

Ei ton ikäinen voi käyttää napapaitaa ja värjätä hiuksia noin räikeäksi.

Itse koen olevani luonteeltani ikinuori. Innostun edelleen samoista asioista kuin kymmenen vuotta sitten, en kaipaa elämääni tämän enempää vakautta tai tasapainoa. Tykkään siitä, että saan määritellä omat menemiset ja aikataulut sekä työn että vapaa-ajan puolesta.

Ulkoisille muutoksille ei kaikille mitään voi, mutta aika paljolle voi. En koe, että kuntoni olisi huonontunut, päinvastoin, voimaa löytyy enemmän kuin vaikka parikymppisenä ja kestävyyskuntokin yhtä hyvällä tolalla edelleen. Rupsahtamisesta (mitä se sitten ikinä tarkoittakaan) tai esimerkiksi lihomisesta tuskin tarvitsee edes sanoa, että se on ihan oma valinta kuinka kehoaan kohtelee, oli sitten nuori tai vanhempi.

Miettikääs kuinka paljon energiaa ja ahdistusta syntyy juuri siitä mitä meiltä oletetaan odotettavan? Tällainen johtaa nopeasti jatkuvaan suorittamiseen ja unohdetaan mitä oikeasti halutaan tehdä. Loppupeleissä fakta on se, että me ihmiset ollaan aika itsekeskeisiä ja keskitytään paljon oman navan ympärille.

Oikeasti ketään ei kiinnosta kahta minuuttia pidempään jos mokasit jotain, tai kukaan ei edes huomaa että lihosit kaksi kiloa. Kukaan ei mieti ja pohdi miksi olet poissa somesta kaksi päivää, eikä sitä tarvitse perustella ja selitellä, miksi et ole päivittänyt blogia hetkeen. Etenkin some altistaa tähän, että kuvitellaan olevamme maailman napoja, joita kaikki seuraa. Kuvitellaan, että aina tulisi olla saatavilla ja jotenkin tilivelvollisia raportoimaan kaikki omasta elämästä. Välillä sorrun tähän itsekin, mutta pyrin muistuttamaan itseäni siitä, että on mun ihan oma valinta mitä esimerkiksi jaan sosiaalisessa mediassa ja mitkä asiat pidän sieltä poissa.

Oletteko te törmänneet oletuksiin koskien ikää tai jotain muita asioita?

Kuvat: Anna Riska / Annmarias

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


« Vanhemmat
Uudemmat »