Muistatteko Riikan? Personal Trainer asiakkaani, joka laihtui parissa kuukaudessa 10 kilon verran? Riikka kertoi tarinansa täällä blogissa ja vanhan tekstin pääsee lukemaan täältä. Mulla olisi toki monia asiakkaita ja onnistumistarinoita, mutta mielestäni tällaisten projektien jälkeen on kiva kuulla miten onnistujilla menee nyt, joten tänään on luvassa jatko-osa Riikan tarinaan.

Aloitimme uuden, kahden kuukauden pituisen paketin syyskuussa ja jälleen on nainen painanut ihan mielettömiä tuloksia. Tunsin Riikan tyylin jo edellisen paketin tiimoilta ja tiesin, että hän tulee kyllä tekemään juuri kuten pitää, sen kanssa ei ole ollut ongelmia. Tämän paketin aikana olemme keskittyneet hieman enemmän ns. mentaalivalmennukseen, eli siihen pään sisällä tapahtuvaan. Riikka onkin ottanut huiman askeleen eteenpäin tässä asiassa. Moni onnistuu painonpudottamisessa, mutta miten se ylläpito? Siihen tarvitaan muutakin kuin lyhytjänteistä itsekuria. Kuinka löytää balanssi, joka säilyy läpi elämän? Tässä Riikan onnistumistarina.

Aloitin vuosi sitten Ainon pt-asiakkaana. Entisenä jojolaihduttajana halusin tehdä elämäntapamuutoksen, jonka avulla karistaa raskausaikana kerätyt kilot ja kohentaa kuntoa. Kiloja lähti kolmessa kuukaudessa -11 kg sekä kuntotaso parani huimasti. Pääsin takaisin lähtöpainooni ennen raskautta, mutta nälkä kasvoi syödessä ja halusin tiputtaa vielä lisää painoa. Kolmen kuukauden pt-paketin jälkeen olin omillani. Kuvittelin handlaavani homman tuosta vain, mutta pian sain huomata, että kolmen kuukauden pt-paketti oli vasta aloittanut päässäni elämäntapamuutoksen, joka onkin pidempi prosessi. 

Minulle jäi pt-kaudesta käteen paljon hyviä juttuja, jotka ovat kulkeneet siitä asti mukana. Olin aiemmin kausiliikkuja ja ahkerat treenikaudet ajoittuivat laihdutuskausiin. Nyt olen vuoden ajan treenannut systemaattisesti 3-4 kertaa viikossa ja aion jatkaa samalla tiellä. Oivalsin, että liikunnan avulla on helpompi säilyttää balanssi elämässä ja liikunnasta saa paljon energiaa jaksaa kaikki muut jutut. Liikunnat alkoivat siis sujua loistavasti, mutta ruokapuolen kanssa oli haasteita.

Opin syömään säännöllisesti ja kiinnittämään huomiota ruoan laatuun. Perusteet olivat siis kunnossa, mutta pääkoppa ei ollut vielä täysin sisäistänyt kaikkea. Olimme keskustelleet Ainon kanssa, että pitäisin jatkossa karkkipäivän ja muuten jatkaisin siististi syömistä. Se tunne kun käveli Makuunin karkkilaarien ääreen kolmen sokerittoman kuukauden jälkeen. Meinasi lähteä lapasesta koko homma. Aluksi karkkipäivä pysyi karkkipäivänä, mutta sitten se alkoi pikku hiljaa lipsua viikonlopun mittaiseksi sessioksi. Huomasin koukuttuvani helposti sokeriin. Skarppasin ja pidin parin kuukauden herkuttoman kauden, jonka aikana painoa lähti kolme kiloa. Sitten tulikin kesä ja lomamatkat ja kaikki kolme kiloa tulivat takaisin. Palasin syksyllä äitiyslomalta töihin ja mietin, etten halua vajota kiireen myötä huonompiin elämäntapoihin ja skipata liikuntoja kiireisiin vedoten. Niinpä otin Ainoon yhteyttä ja aloitettiin syyskuussa treenailemaan yhdessä. 

Aloin taas noudattaa Ainon laatimaa ruokavaliota, joka oli juuri minulle passeli ruokavalio. Tällä kertaa ruokavalion noudattaminen oli paljon helpompaa ja huomasin konkreettisesti, miten pitkälle olin tullut vuoden takaisesta. Ei tuntunut enää siltä, että elämä on pilalla kun ei saanut lauantaina karkkia 😉 Liikuntoja jatkoin samaan malliin, lisänä pt-treenit kerran viikossa. Pt-treenit ovat olleet tämän syksyn piristysruiske ja olen ollut todella tyytyväinen treeneihin. Olemme tehneet bikini bootcamp -treenejä, salia, treenanneet juoksua, mäkivetoja sekä bodystep- ja bodycombat-tekniikkaa. Mitä rankempi treeni, sitä parempi fiilis.

Suurin työ tapahtuu korvieni välissä, kun opettelen pois joko-tai-ajattelutavasta ja myös olemaan lempeämpi itseäni kohtaan. Olen sitä ihmistyyppiä, että kun jotain tehdään, se tehdään viimeisen päälle kunnolla. Toinen ääripää tällaiselle ajattelulle on hälläväliä-asenne. Punnitsin gramman tarkasti kaikki ruoat ja söin ne kellontarkasti. Minulle sattui yksi repsahdus puolessa välissä pt-kautta ja piiskasin siitä hirveästi itseäni ja lähdin vesisateeseen rangaistuslenkille. Repsahdus oli lopulta hyvä juttu, koska se oli mietinnän paikka. Aino avasi silmäni ajattelemaan asioista positiivisemmin. Vaikka olin jo tehnyt valtavan työn ja pudottanut paljon painoa, en antanut siitä itselleni krediittiä vaan mietin ainoastaan, kuinka paljon vielä pitäisi laihduttaa. Tajusin, että positiivisen ajattelutavan kautta onnistun muuttamaan elämäntavat pikkuhiljaa pysyvästi. Sitä mukaan alkoi peilikuva miellyttää päivä päivältä enemmän. Lopetin ruokien punnitsemisen, koska haluan elää niin kuin aina eläisin, en vain tsempata kuuriluontoisesti. Elämäntaparemontti on pitkä prosessi, jota ei voi nopeuttaa. Olen paljon pidemmällä kuin vuosi sitten ja toivon mukaan vuoden päästä vielä pidemmällä. Välillä tulee takapakkeja, ne kuuluvat asiaan. Tärkeintä on, ettei luovuta vaan nousee ylös ja jatkaa eteenpäin eikä jää märehtimään epäonnistumisia. Positiivisen ajattelun voima on huikea.

Olen ollut supertyytyväinen Ainoon pt:nä. Hän osaa ottaa ihmiset huomioon kokonaisvaltaisesti ja on tukenut juuri oikealla tavalla elämäntapamuutosta. Arvostan Ainoa jumppaohjaajana ja pt:nä, mutta etenkin ihmisenä. Aino on symppis, hyväsydäminen ja kannustava, mutta silti kova piiskaamaan, eli täydellinen pt 😉 

Elän parasta aikaa ruuhkavuosia ja tasapainottelen työn, perheen, harrastusrumban ja muiden velvoitteiden välillä. Perheen aikataulut ovat välillä minuuttipeliä, mutta aikatauluista kannattaa pitää kiinni, koska kaikki pääsevät liikkumaan ja jaksavat paremmin. Mitä haastavampi elämäntilanne, sitä suuremmalla syyllä kannattaa pitää kiinni terveellisistä elämäntavoista, koska niiden avulla jaksaa kovankin rumban ja vieläpä hymyhuulin. Vanhempi lapseni sanoi juuri tänään minulle: ”Äiti sä oot nykyään aina niin iloinen”. Aika hyvin summattu meikäläisen nykyinen olotila:) 

Kahden kuukauden aikana rasvaa on tirissyt kuuden kilon verran ja ympärysmitat, etenkin vyötärönympärys on kaventunut ihan huimasti. Meillä on vielä ensi viikolla viimeinen punnitus ja mittaus edessä.

Kaikki on siis mahdollista kun vain aloittaa ja muistaa antaa itselle aikaa muutokseen. Mikään muutos ei tapahdu hetkessä, joten kannattaa muutosta tehdessä päättää heti, ettei höntyile tai kiirehdi liikaa tuloksien suhteen. Vaa’alla jokapäivä ramppaaminen kannattaa myös unohtaa heti alkuun, siitä tulee vain turhaa stressiä. Mulla on tapana kieltää asiakkaitani käymästä puntarilla itsekseen. Painoa voi tarkkailla vaikka viikon tai kahden viikon välein aina samana päivänä ja heti aamulla.

Kiitos Riikalle tarinan jakamisesta, toivottavasti samassa tilanteessa olevat saavat tästä motivaatiota jatkaa omaa projektiaan!

Valitettavasti en pysty ottaa uusia PT-asiakkaita tällä hetkellä, asiakaskiintiöni on edelleen täynnä. 🙂