SYÖMINEN EI AINA OLE NIIN HELPPOA (..kuin sen pitäisi olla)

Ruoka on ollut mulle aina todella iso osa elämää ja sellainen mielenkiintoinen asia. Tuntuu jopa hölmöltä sanoa tuo ääneen. Viime aikoina onkin tullut mietittyä aiempaa ja nykyistä suhtautumistani ruokaan. Kiinnostuin ravintoaineista, kaloreista ja terveellisestä ravinnosta hyvin nuorena, siis tyyliin ihan ala-asteikäisenä. Tuohon aikaan olin siis lähinnä kiinnostunut terveellisistä ruoka-aineista ja mulla oli halu syödä terveellisesti. Kai tuo tulee jostain luontaisesti, sillä jotenkin en näe, että ympäristössä olisi ollut tällaisia vaikuttajia. Ihan itse aloin lukea netin keskustelupalstoja, joita oli btw. ehkä yksi tai kaksi tuohon aikaan ja informaation taso muutenkin vähän niin ja näin! 😀

Siitä asti ruoka ja ravinto on ollut tärkeä asia mun elämää, välillä ehkä liikaakin. Mä haluan ajatella niin, että vaikka on menneisyydessä tehnyt asioita joita ei enää niitä tekisi, en ajattele että olen tehnyt mokia ja virheitä, sillä sellaista se elämä, oppiminen ja kasvaminen on. Kokeillaan ja opitaan sitä kautta. Jostain syystä olen aina ajatellut tai jos en ihan tietoisesti ajatellut, niin ainakin toiminut sen mukaan, että mitä syömiseen ja ravintoon tulee, muhun ei päde samat ohjeet ja säännöt kuin muihin. Olen aina osannut olla järkevä ja osaava neuvomaan muita, mutta sitten ne omat toimintatavat ovat olleet paljon ankarampia ja rajoitettuja.

Voisi siis sanoa, että niinkin yksinkertainen asia kuin syöminen, ei ole todellakaan aina ollut helppoa. Joskus se on ahdistanut, tai ahdistusta aiheutti oikeestaan se että ruoka ja syöminen määritti niin paljon mitä pystyy tehdä. Näin jälkiviisaana sitä vain miettii, että miksi hemmetissä sitä on tehnyt itselleen asioista niin kamalan vaikeita. Mutta tietäjät tietää, kun joku asia on suuressa roolissa elämässä, se voi jopa alkaa hallita kaikkia muitakin toimintatapoja. Valitettavasti syöminen on aikoinaan vaikuttanut myös mun ihmissuhteisiin. Onneksi oon vuosien myötä oppinut laajentamaan ajatusmaailmaa, ettei se aina ole vain minä ja mun ruuat ja treenit.

Multa kysytään usein, että voinko kertoa, miten olen löytänyt taspainon hyvinvoinnin suhteen ja mulla ei ole siihen vastausta, sillä oikeestaan kaikki mitä on tullut koettua, on johtanut siihen pisteeseen missä oon nyt. En väitä, että olisin aina täysin tasapainossa kaiken suhteen, en todellakaan. 😀

Ruoka, tai oikeestaan ruoka-aineet on mulle edelleen tietynlainen harrastus, mutta syöminen ei ole enää pitkiin aikoihin ollut vaikeeta. En mieti enää ruokaa juurikaan, eikä se aiheuta sen kummemmin mitään tunteita. Toki hyvä safka on aina myös elämys, mutta ruokailuun liittyvät asiat eivät pyöri mielessä, eikä kaiken tarvitse olla suunniteltua saati optimoitua. Tällä hetkellä oon muutenkin vähän fed up kaikkeen pilkunviilaamiseen, tavoitteluun ja asioiden täydelliseen optimointiin. Voisi sanoa, että oon pyrkiny vähentään vähän niinkuin kaikilla elämän osa alueilla.

Voisi luulla, että tilanteessa jossa vaikka ravinto on noin suuressa roolissa elämää, olisi se ruutu ns. kunnossa. Silti useimmiten ne tyypit ovat juuri kaikista eniten hukassa. Jos jonkun neuvon voin antaa, niin liian tiukka kontrolli vie vaan kauemmas siitä mitä tavoittelee. Hetkellisesti voi päästä sinne minne haluaa, mutta kohta ollaan taas lähtöviivalla. Ootte saattanut kuulla tän ennenkin, mutta saat sen mistä luovut.

Monesti vastaanotan sellaisia kysymyksiä, että edelleen kuvitellaan mun olevan tietoinen jokaisen suupalani makroista tai proteiinimäärästä. Todellisuudessa en laske, mittaa, punnitse tai optimoi mitään. En tiedä montako kaloria syön päivässä, en tiedä makrojakaumaa tai kokonaisrasvan määrää. En tiedä paljoko vettä juon, tai mitä mikroravintoaineita ruuasta saan. En aina syö kolmen tai edes viiden tunnin välein, joskus (aika usein) skippaan aamupalan, koska en ehdi tai ei maistu. Joskus sipsin syönti lähtee ihan käpälästä ja tulee huono olo. Silti syön päivittäin melkein kilon kasviksia ja pidän itseni aktiivisena liikkumalla. Jaksan treenata, koen palautuvani ja tykkään pääosin syödä safkaa, josta tulee hyvä olo.

Hauskinta on, että kun vertaa nykyistä siihen aikaan kun kaikki oli ihan täydellisesti hanskassa, niin en näe oikeastaan mitään eroa missään muussa kuin psyykkisessä hyvinvoinnissa ja nimenomaan positiivisessa mielessä.

Onko ruudun takana tyyppejä, joille ruoka tai vaikka treeni aiheuttaa enemmän päänvaivaa kuin ehkä pitäisi? Ajatuksia otetaan vastaan todella mielellään! 🙂

Ihanaa viikonloppua!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


VOINKO PAREMMIN SILLOIN KUN SÖIN VAIN TERVEELLISESTI?

Vuosien aikana on tullut eleltyä erilaisia jaksoja, jolloin aina välillä olen kokeillut uusia juttua. Perusasiat ovat pysyneet aina, mutta välillä pinnalla on ollut tietyt asiat. Olen syönyt maidottomasti, gluteenittomasti, kasvisruokavaliolla, ilman herkkuja, raakaherkuilla, sokerittomasti, ilman makeutusaineita ja niin edelleen. 😀

Jossain 2014 vuoden tienoilla hurahdin totaaliterveelliseen elämäntyyliin, eli söin vuosia lähes 100% vain puhtaasti. Tarkoittaen, että suosin paljon lähituotettua ruokaa, luomua, itse valmistettua ruokaa, jossa ei ollut paljoakaan mitään ylimääräistä. Vetelin vihershotteja ja valmistin raakasuklaata. 😀 Tuo oli aivan hyvä elämänvaihe ja sujui kivuttomasti silloin, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna, ehkä hieman liian rajoitteinen.

2015

On totta, että kun ei syö pitkiin aikoihin sokeria tai epäterveellisiä ruokia, ei niitä osaa edes kaivata. Näin kävi myös mulle, mutta toisaalta asiasta syntyi myös tietynlainen mielikuva, että kaikki epäterveellinen on pahinta syntiä, jota halusin välttää. Täältä blogistakin on aina voinut lukea sokerin haitoista ja napata terveellisempiä reseptejä kokeiluun. Myös tämä aspekti loi tietynlaista painetta olla itse sellainen mitä opettaa.

2017 vuoden alussa hankin valmentajan ja elin hänen valmennuksen alla noin puolen vuoden ajan. Ruokavalioni koostui edelleen suunnilleen samoista ruuista, mutta homma painottui hieman enemmän makrojen puolelle. Aloin sisällyttää ruokavalioon myös niitä huonompia juttuja ja ruoka-aineita joita en ollut käyttänyt aiemmin, kunhan makrojakauma pysyi oikeanlaisena. Tämä avarsi omaa ajattelutyyliä ja aloin käyttää enemmän myös mm. maitotuotteita ja gluteenia.

2016

Viime kesänä pistin lopulta ruoka-aine vaa’an kaappiin ja aloin elää enemmän fiiliksen mukaan. Tiedän ravinnosta paljon, joten luotan itseeni sen verran, ettei mun tarvitse punnita kaikkea mitä laitan suuhuni. Vaaka onkin pysynyt kaapissa, enkä ole laskenut makroja tai kaloreita aikoihin. Olen täälläkin kirjoittanut vapaammin herkuttelusta ja joku on ehkä alkanut ajatella, että homma on lähtenyt ihan lapasesta niiden suhteen. Ei tokikaan. 😀 

Edelleen elän pääosin terveellisesti, mutta en vältä enää mitään ruoka-aineita, eikä mulla ole kieltoja tai sääntöjä. Jos joskus olin supertarkka siitä mitä vaikka treenin jälkeisen aterian pitää sisältää, niin nykyään ajattelen enemmän kokonaisuutta. Ymmärrän, että jos alan treenata tavoitteellisemmin, silloin tiettyjä asioita pitää viilata, mutta tällä hetkellä voin mielestäni paremmin kuin silloin kun söin 100% optimoidusti ja terveellisesti jatkuvasti. Fyysisesti vointi saattoi olla parempi, mutta kun se terveys ja hyvä olo ei ole pelkästään fyysistä. On hyvin vapauttavaa, kun ei tarvitse stressata ruuasta, saati miettiä sitä jatkuvasti.

2017

Mullahan on tunnetusti hyvä ruokahalu ja oon aina tykännyt syödä paljon. Nykyään ruokahalu ja ruuan ajattelu on vähentynyt ihan hirveesti, kun siihen ei enää panosta kaikkea aikaa ja vaivaa, että mitäs söis seuraavaks ja kuinka paljon. Elämäni on siis stressittömämpää ja näin ollen koen vihdoinkin olevani ihan oikeasti tasapainossa.

Summasummarum: Terveydessä ja hyvinvoinnissa täydellisyys ja siihen pyrkiminen vie oikeastaan vain kauemmas siitä kuuluisasta tasapainosta ja koko tavoitteesta. Sanoin vuoden 2017 alussa, että mun vuoden motto on sanonta ”saat sen mistä luovut” ja näin kahden vuoden jälkeen voin vasta sanoa ymmärtäneeni mistä on kyse.

2018

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


MITEN KÄVI HYVINVOINTITAVOITTEIDEN? (+ joululahjaideoita)

Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lifen kanssa.

Vuoden alussa tein muutamia tavoitteita koskien omaa hyvinvointia. Mulla on tunnetusti usein erilaisia tavoitteita ja haasteita, mutta tällä kertaa kyseessä oli hieman erilaisia juttuja, sillä pinnallisten tavoitteiden sijaan päätin panostaa ihan perusasioihin ja sitä kautta vaikuttaa moniin pienempiin asioihin. En voi uskoa, että tämäkin vuosi alkaa olla paketissa, sillä aivan kuin se olisi eilen kun raapustelin noita alla olevia tavoitteita ylös.

Hyvinvoinnin tavoitteet vuodelle 2018 olivat:

Riittävästi unta, ilman heräilyä.

Palautuminen & treeni tasapainoon.

Riittävästi hyötyliikuntaa.

Hormonitasapaino.

Täydellisesti kaikki ei ole mennyt, mutta voin kyllä sanoa, että tavoitteet ovat lähestulkoon täyttyneet. Ajoittain on joutunut tasapainoilemaan palautumisen tai unen suhteen, mutta asiat ovat aika hyvällä mallilla nyt. Hormonitasapainokin on alkanut löytyä jälleen ja tuntuu, että kroppa on toiminut taas kuten sen kuuluukin! Erityisen tyytyväinen olen tuohon hyötyliikunnan rutinoitumiseen. Tänä vuonna olen tehnyt paljon kevyttä liikuntaa kovien treenien rinnalla. Tässä on suuri ero aiempiin vuosiin, jolloin kaikki liikkuminen on ollut lähinnä täysillä vetämistä! 😀

Olen saanut hurjasti apua Lifen lisäravinteista ja oman konsulttini neuvoista. Näillä on ollut suurin merkitys yöuniin ja sitä kautta palautumiseen. Uskon vahvasti, että omalla kohdallani lisäravinteilla on suuri merkitys koko palettissa. Olen myös ylpeä siitä, että tällä hetkellä mun kaapeista löytyvä kosmetiikka on lähestulkoon kokonaan luonnon kosmetiikkaa. Olen tehnyt pieniä parannuksia pitkin vuotta ja nyt pienistä jutuista onkin kasvanut suurempi kokonaisuus. Edelleen olen sitä mieltä että kaikkea ei tarvitse vaihtaa kerralla, ja vaikka käyttää myös ns. normaaleja tuotteita, se ei tarkoita etteikö voisi käyttää myös luonnon kosmetiikkaa.

Kysyin tänään mieheltä, että mennäänkö Lifeen katsomaan joululahjoja ja vastaus kuului, että ai meinaatko jotain vitamiineja vai? Monella muullakin saattaa olla mielikuva, että lifestä saa vain vitamiineja, mutta totuus on ihan toinen. Mestasta löytyy nimittäin mitä ihanimpia joululahjaideoita  koko perheelle, opettajille, kavereille tai kolleegoille. Me käytiinkin yhdessä keräämässä lahjat omille perheillemme.

Unisukat + magnesiumhiutaleet loisto idea huono uniselle. Illalla tekee rentouttavaan jalkakylvyn (magnesium edistää hyviä yöunia) jonka jälkeen on mukavaa vetää ihanat unisukat jalkoihin.

Lämmitettävä pehmopupu lapselle halittavaksi tai vaikka kuukautiskivuista kärsivän kaverin vatsalle lämmittämään ja helppaamaan.  Pupun laveriksi pakettiin voi sujauttaa vaikka Classical Stay Young raakasuklaan valmistuspaketin, joka sisältää kaiken tarvittavan suklaan valmistukseen ja on aivan ihanan näköinen kokonaisuus!

Perinteisen konvehtirasian sijasta voi antaa Organic Healthin luomulaatuisen suklaakuorrutteisista pähkinöistä, marjoista ja hedelmistä koostuvan sekoituksen. Siihen kylkeen vielä jouluinen kahvi tai tee! Teepaketit sisältävät siis teepusseja ja itse ihastuin erityisesti ”silent night” teemakuun! Mokkamestareiden joulukahvit ovat olleet mun jokavuotinen traditio jo pidempään. En tiedä mitään parempaa kun aamulla kahvinkeiton yhteydessä ilmassa leijailee jouluinen tuoksu, aaah!

Lifestä saa myös aivan ihania huonetuoksuja ja tuoksukynttilöitäLife Body & Soul tuoksukynttilöiden paloaika on n. 35 tuntia. Kynttilät on valmistettu 100 % luonnollisesta, biohaojavasta soijavahasta ja sydänlanka on 100 % puuvillaa. Molempien tuotteiden tuoksut ovat kotoisin Rankan Grassesta, jota kutsutaan myös maailman tuoksupääkaupungiksi. Niissä on käytetty korkealaatuisia eteerisiä öljyjä. Voin kertoa, että tuoksu hurmaa totaalisesti!

Nyt alkaa olla viimeiset hetket käyttää mun alennuskoodia, sillä koodi on voimassa vain tämän vuoden loppuun!  Koodilla ”arou saa  siis -20 %  kaikista normaalihintaisista Lifen oman tuotesarjan tuotteistaAlennuskoodi on voimassa sekä verkossa, että kivijalkaliikkeissä!  Muista tsekata myös ihana joulukuvasto , josta saa lisää ideoita joululahjoihin!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


4 x RATKAISEVINTA MUUTOSTA OMASSA HYVINVOINNISSA

Koen, että oma polkuni niin ravinnon, treenin kuin yleisen hyvinvoinnin suhteen on jatkuvaa kehittymistä. Lähtökohtaisesti olen aina ollut kiinnostunut edellä mainituista, liikkunut paljon ja syönyt myös perus terveellisesti. Olen kokeillut erilaisia toimintatapoja ja välillä todennut, että eipä muuten toiminutkaan. 😀 Pahimpia mokia ovat luultavasti olleet erilaiset äärimmäisen extreemit ruokavaliot/dieetit, joita tuli nuorempana harrastettua jonkin verran. 😀 Koen, että yleinen tietämys ravinnon ja treenaamisen suhteen on parantunut, sillä kun muistelen esimerkiksi aikaa jolloin kilpaurheilin, olisi näin jälkeen päin ajateltuna ollut monta parannettavaa asiaa, etenkin ravitsemuksen kulmasta katsottuna.

Suurin edistyminen on tapahtunut vuodesta 2014 alkaen, jolloin aloin tosissani tutkia ja testata uusia asioita. Täytyy jälleen kerran sanoa, että kaikki hyvä lähtee kunnollisesta pohjasta. Kaikkea kun ei voi kerralla korjata, jolloin kannattaa panostaa niihin perusasioihin. Itsekin olen siis neljän vuoden ajan ottanut pieniä kehitysaskeleita hitaasti, mutta varmasti.

  1. Kiitos tämän blogin, vuonna 2014 aloin kiinnostua ravitsemuksesta ja etenkin kokkaamisesta entistä enemmän. Aloin lisätä vihanneksia ruokavaliooni runsaalla kädellä ja tämä on ollut ravitsemuksellisesti se ehdottomasti isoin asia. Noudatan edelleenkin ajatusta, että jokaisessa syömässäni annoksessa olisi mukana vihanneksia tai marjoja. Tämä toteutuukin 95 %:sti ja kyseinen tapa on niin iskostunut mun rutiineihin, että en voisi kuvitella toimivani eri tavoin. Hyvä vähentää huonon määrää, joten kun pyrkii lisäilemaan ruokavalioon hyviä juttuja, vähentää se automaattisesti niiden huonompien osuutta!
  2. Oikeiden vitamiini- ja mineraalilisien käyttäminen. Tällä tarkoitan sekä laatua että määriä, jotka palvelevat mun tarpeita. Tämän asian kanssa tapahtui suurin muutos vuonna 2015, kun aloin kiinnostumaan hormonien vaikutuksesta kaikkeen. Ravinnetasapainolla on suuri merkitys siihen miten kroppa tai vaikka aineenvaihdunta toimii ja kun muutos tapahtuu positiiviseen suuntaan, sen todellakin tuntee! En väitä, että vitskuja napsimalla kaikki ongelmat katoaisivat, mutta apuja olen saanut paljon, kun opin optimoimaan määrät (ja laadun) itselleni toimivaksi.
  3. Train hard but smart. Viime vuosien aikana on loksahtanut muutama palanen paikoilleen koskien treenaamista. Aikaisemmin hyvä treeni oli se mikä oli mahdollisimman rankka. Edelleen tykkään tehdä ja suunnitella tehokkaita treenejä, mutta tehokas ei aina tarkoita sitä, että vedetään täysillä alusta loppuun. Oli kyseessä salitreeni, aerobinen tai HIIT, niin homma ei voi koostua vain kovasta tekemisestä alusta loppuun. Hyvä lämmittely, kehon avaaminen ja oikeiden lihasryhmien aktivointi voi tuoda hurjasti tehoja ja tuloksia hommaan. Sama koskee palautumista yleisesti sekä esim. vaikka sarjojen tai työ-osuuksien välissä. On hyvä ymmärtää, mitä tekee ja pystyä myös perustelemaan että MIKSI. 
  4. Kaikki ei toimi kaikille. Nykymaailmassa on niin helppo kopioida ja verrata itseään muihin. Monet trendit menevät ja tulevat, mutta mulle iso asia on ollut se, että tunnistan mitkä keinot ja tavat oikeasti sopii mulle. Oli se sitten trendi tai ei niin uskallan luottaa siihen, että olen oman itseni paras asiantuntija ja loppupeleissä tiedän usein itse sen oikean vastauksen kysymyksiin koskien hyvinvointia. Saan paljon neuvoja ja ihmettelyäkin ulkopuolelta aina välillä, mutta oon oppinut sivuttamaan nuo ja luottamaan tekemiseeni!

Nykyään on muuten aika yleistä että kysellään paljon neuvoja ja otetaan ehkä liikaakin mallia toisista, miettimättä edes sopiiko kyseinen tapa itselle. Kai tässä on taustalla se, että toivotaan löytyvän jonkin maaginen vastaus tai keino, joka muuttaisi kaiken.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


TEETKO SINÄKIN TÄMÄN VIRHEEN?

En tiedä oonko väärässä jos väitän, että ihmisillä on nykyään paljon enemmän ns. elintapasairauksia, kipuja, kolotuksia ja ongelmia kehon suhteen kuin ennen. Tuntuu, että jengi jakaantuu jotenkin tosi vahvasti joko hurjan paljon liikkuviin tai sitten niihin jotka eivät liiku lainkaan. Tärkein välimaasto kun olisi ihan terveyden ja hyvinvoinnin kannalta se, jossa harrastetaan paljon hyötyliikuntaa ja sopivasti muuta treenaamista.

Oon aina puhunut paljon siitä, että on paljon järkevämpää hoitaa ongelman syy, kuin yrittää paikata syyn aiheuttamia oireita. Tästä voisi luetella hyvin monta esimerkkiä, mutta yhtään lääkkeitä tai niiden tarpeellisuutta väheksymättä, yksi osa-alue on lääkkeiden syöminen jokaiseen pieneenkin ongelmaan, jonka esimerkiksi ruokavalion muuttaminen voisi ratkaista.

Toinen ongelma on kehon rempat, kivut, jumit ja kolotukset. Kun hartiat ovat jumissa, on niin helppo mennä hierojalle hoitamaan ongelmaa, kun todellinen apu löytyisi siitä, että aloittaisi liikkumaan, vahvistamaan ja huoltamaan kehoa. Ja kyllä, hierojallakin on oma paikkansa, mutta ehkä saatte ideasta kiinni.

Tästä päästäänkin siirtymään aiheeseen, joka heräsi tämän pakarapostauksen myötä! 😀 Väitän ja uskon, että hyvin monella on tänä päivänä lonkankoukistajat todella jumissa ja siihen liittyen ajattelin kertoa teille pienen tarinan Lissu Liikkujasta.

Lissu on tavallinen keski-ikäinen kuntoilija, joka käy päivisin töissä. Hän liikkuu aktiivisesti ja käy kuntosalilla.

Aamuisin Lissu herää seiskan pintaan ja aamupalan jälkeen pyöräilee töihin. Töissä hän istuu näyttöpäätteen ääressä 8-16, lounasta ja muutamaa kahvitaukoa lukuunottamatta. Töiden jälkeen hän pyöräilee takaisin kotiin. Kotona syödään päivällinen, jonka jälkeen on aika lähteä kuntosalille! Koska Lissu pyöräili töihin, hän hyppää auton rattiin, heittää lapset samalla harjoituksiin ja kurvaa salille. Salille päästyään on spinningin vuoro, jossa poljetaankin hyvin hikinen treeni läpi! Treenin jälkeen auton rattiin, lapset kyytiin ja kotiin iltatoimille. Illalla istuskellaan hetki sohvalla ennen nukkumaan menoa jolloin Lissu valittelee kun hartioita ja alaselkää särkee, pitäisi varmaan käydä hierojalla hän pohtii. Sänkyyn päästyään Lissu käpertyy kyljelleen sikiöäsentoa muistuttavaan möykkyyn ja nukahtaa.

HUOMIOT: Lissu on aktiivinen, eli harrastaa sekä hyöty- että hikiliikuntaa mikä on hyvä. Kuitenkin hyvinvoinnin kannalta hän viettää aivan liian paljon aikaa istuvassa asennossa. Pyöräillessä lantio on koukussa, töissä istuessa sama asento toistuu, treenatessa taas sama asento pyörän päällä, kuten myös illalla sohvalla ja jopa yöllä sängyssä lonkankoukistajat ovat supistuksessa. Lissun asento on lähes koko vuorokauden kulmassa, jolloin lonkankoukistajat kiristyvät ja pakarat ovat passiivisessa tilassa.

Kireät lonkankoukistajat vääristävät ryhtiä ja tällöin on myös vaikeampaa aktivoida pakaroita ja vatsalihaksia esimerkiksi treenatessa. Ei mikään ihme jos jokainen treeni hapottaa vain etureisiä ja alaselkää särkee! Lisäksi Lonkankoukistajien kireys voi oireilla alaselkä- ja lonkkakipuina, nivus-, etureisi- tai pakarakipuina ja jopa alavatsassa. Jopa hartiaongelmat voivat johtua siitä, että asento ja ryhti on kireiden lonkkien vuoksi niin pielessä, että ongelmia syntyy. Mietikääpä kun tällaisella vääristyneellä ryhdillä lähtee vielä heittämään juoksulenkkiä, jolloin vääristynyt asento rasittaa polvia, lonkkaa ja selkää.

Lissu oli esimerkki siitä, että myös liikkujan tulisi harjoitella monipuolisesti. Kävely, pystyssä tapahtuva liike sekä huoltavat treenit ovat aina välillä parempia vaihtoehtoja kuin kova treeni.

Sitten on Pertti Passiivinen, joka ajaa autolla joka paikkaan, istuu duunissa, istuu sohvalla ja jos hän kuntosalille joskus lähtee, hän istuu myös laitteissa bodaten rintaa ja hauiksia. Pertti on niin jumissa, että hyvä kun aamuisin pääsee sängystä ylös. Päätä särkee ja hartioita kolottaa. Pertillä löytyykin burana purkki kaapista ja kipulääkkeitä tulee napsittua harva se päivä eri kolotuksiin. Lopulta Pertti saa vatsahaavan, jota hän epäilee liiallisen kahvin juonnin aiheuttaneen, mutta onkohan näin kuitenkaan. (..Vai onko kyse siitä että vatsahaava tuli liiallisesta lääkkeiden käytöstä vaivaan, jonka olisi voinut korjata huoltamalla kehoaan paremmin)

Jos tulee istuttua paljon töissä, kannattaa harrastaa kävelyä sen vastapainoksi. Kävely on parempi vaihtoehto kuin pyöräily, sillä lonkankoukistajat on jatkuvassa supistuneessa tilassa kun ne ovat koukussa. Lisäksi kannattaa harrastaa liikuntaa jos tapahtuu lantion ojennusta ja pakaralla työntöä. Esim. pystyssä tapahtuva ryhmäliikunta, huoltavat treenit, yoga, juoksu (mikäli tekniikka kunnossa), luistelu, hiihto, rullaluistelu ja tietysti kuntosalilla harjoittelu toimivat hyvin. Onhan noita muitakin vaikka kuinka.

Jos työpäivä tulee vietettyä istualteen, nouse aina välillä ylös, venytä kroppaa auki, tee muutama pakaroita aktivoiva kyykky vaikka työtuolia vasten ja kävele työntävin askelin jos mahdollista. En tietenkään tarkoita, että pyöräily tai se spinning olisi jotenkin huono vaihtoehto, ei toki! Kaikki liikunta on hyvästä, mutta joskus kannattaa ajatella myös sitä kokonaisuutta, että mikä olisi tälle päivälle paras vaihtoehto. Jos kroppa on aivan tukossa, voi oikeasti olla parempi idea mennä kehonhuolto-tunnille kuin punttaamaan rautaa. Jos oot ollut istuvassa asennossa koko päivän ja yön niin olisiko pitkä kävelylenkki venyttelyineen se päivän juttu?

Tai sitten jos asut vaasassa niin tuut pistään pakarat tulille ja steppaamaan mun kanssa uutta Bodysteppiä tänään kl 17:30! Laudalle askeltaminen on ihan loisto treeniä koko alavartalolle ja niille pyllyn kannikoille! 😀 Tunnin aikana tapahtuu tuhansia toistoja joissa lantio koukistuu ja ojentuu askeltamisen ansiosta, joten se jos jokin tekee hyvää istumatyöläiselle!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook