AINA EI VAAN JAKSA..

15.04.2016
11

On jännää, että samasta ihmisestä voi löytyä monta erilaista puolta. Itse olen nimittäin hyvinkin laiska tapaus monen asian suhteen. On tiettyjä juttuja, joiden suhteen olen jopa perfektionisti ja sitten jonkun toisen asian aikaansaaminen saattaa olla niin kamalan vaikeeta, että loppujen lopuksi joudun kuitenkin tekemään suuremman työn kuin olisin joutunut, mikäli olisin hoitanut asian heti. 😀 Aina ei vaan jaksa…

silta

kuva: Riikka

Rakas Mini Cooperini (auto) otti ja hajosi tuossa syksyllä ja vietyäni auton korjaamolle, kuulosti korjaus niin monimutkaiselta jutulta että ei vaan jaksanut, joten marssin viereiseen autoliikkeeseen ja ostin uuden auton. 😀

Laskujen maksaminen on yksi vaikeimmista ja rankimmista asioista mitä tiedän! Monien laskujen erpäivät menevät ohi, kun ei vaan millään jaksa kirjautua verkkopankkiin. Maksan aina lainani kavereille käteisellä, koska en todellakaan jaksa mennä verkkopankkiin makselemaan mitään ylimääräistä.

Muijalle, joka jaksaa treenata jopa neljä tuntia päivässä, voi olla ylitsepääsemättömän vaikeaa venytellä 10 minuuttia päivässä. Monta vuotta oon yrittänyt, mut ei vaan jaksa..

Takaisin autojen pariin. Auton katsastaminen voi olla hyvinkin raskas keissi, joten tietysti viimeinen katsastuspäivä oli ja meni, joten jouduin maksamaan ylimääräistä tämän johdosta.  

Ajoin vuoden ympäri talvirenkailla, koska ei vaan jaksanut vaihdatuttaa renkaita. 😀

Tiedätte, kuinka tärkeitä tietyt vitamiinit ja lisäravinteet ovat mulle. Ne pääsivät kuitenkin loppumaan pari kuukautta sitten ja en vain saanut tehtyä uutta tilausta, kun pitää kirjautua verkkokauppaan ja se tuntui jotenkin liian isolta keissiltä joka kerta kun asiaa ajattelin. 😀 

Jos oon kaverin luona ja mulla on jäänyt sinne tavaroita aiemmin, en yleensä jaksa ottaa niitä mukaan, en ainakaan elleivät ne ole jo valmiiksi pussissa.

Jos ollaan lähdössä kavereiden kanssa ulos juhlimaan, en yleensä jaksa liikkua kotoa mihinkään ja etkot onkin aina meillä. 😀

Yksi ärsyttävimmistä asioista on jonottaa buffetin linjastossa kun ihmiset ottaa aina niin hitaasti ruokaa. En todellakaan jaksa mennä ottamaan ruokaa, mikäli jonossa on muitakin ihmisiä.

Tapaan ostaa vaatteita sovittamatta, koska no..ei vaan jaksa mennä sovituskoppiin hikoilemaan.

Joskus mulla on to do -listalla hakea jotain loppuneita asioita kaupasta, mutta sitten kun olen kaupungissa en jaksakaan mennä kauppaan sisälle ja lykkään hommaa huomiseen. 😀

Bloggaajana joudun rampata melko usein postissa hakemassa milloin mitäkin ja oon miettinyt että miksei tavaroita voitaisi vaan toimittaa suoraan ovelle. Kerään aina mahdollisimman monta postilappua ja haen sitten kerralla, kun ei vaan jaksa käydä siellä joka toinen päivä.

En jaksa vastata viesteihin, ainakaan heti. Kerroinkin jo aiemmin, että tapaan vaan maata sohvalla ja lukea jonkun whatsapp-ryhmän viestejä niihin vastaamatta. 

Nyt kun näitä lukee itse niin tulee fiilis, että ei jumaliste oonkin laiska tapaus! Sanokaa nyt joku pliis, että ootte samanlaisia!? 😀


ELÄMÄN AALLOT

12.04.2016
13

Eilen oli sellainen päivä, jonka voi hyvin heittää superonnistuneiden päivien joukkoon. Ei mitään ihmeellistä, mutta silti aamusta saakka hyvä fiilis, joka jatkui koko päivän. Tuli myös mietittyä, kuinka harvoin sitä osaa arvostaa miten hyvin omat asiat ovat. Oon vähän sitä mieltä, että useimmilla meillä on asiat niin hyvin, että on aikaa marista jostain pikkuasioista, kuten siitä että on kertynyt kaksi kiloa vyötärölle tai kuinka ei rahat riitä ostamaan 400 euron nahkatakkia. On tietysti ihan turhaa lähteä vertailemaan mitkä ongelmat ovat todellisia, tai kenellä asiat on huonoiten. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että omassa elämässä on hyvin paljon asioita, jotka ovat todella hyvin, ellei loistavasti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olin eilen kävelyllä ja mietin itsekseni asioita, joista olen kiitollinen ja onnellinen. Se onko nämä asiat saatu onnella, ahkeruudella, nerokkuudella vai kaikkien näiden yhdistelmällä, on loppupeleissä aivan sama. Olen iloinen, että olen tässä pisteessä nyt ja tästä on hyvä kehittyä ja kasvaa eteenpäin. Olen huomannut, että elämässä tulee aaltoja, kun välillä kaikki asiat ovat päin pyllyä. Aallot saattavat kestää vähän aikaa tai joskus useita vuosia, mutta jossain vaiheessa suunta vaihtuu ja asiat tasaantuvat. Tasapainoinen elämä tuntuu tällä hetkellä tosi hyvältä ja voin myös sanoa, että vaikutan omilla valinnoilla siihen itse. Mulla ei ole nyt mitään tarvetta hakea uusia haasteita, tai aiheuttaa itselleni stressiä. Jossain vaiheessa tulee taas hetki, kun tasaisuus on tylsää ja silloin kaivataan jotain joka vähän haastaa ja horjuttaa.

Jos elämä on valmiiksi hullunmyllyä, mielestäni on hyvä miettiä, millaisia valintoja tekee oman olotilan eteen? Mulla oli joskus kuutisen vuotta sitten juuri tällainen paska-aalto. Olin eronnut ja siihen päälle elin vaihetta jolloin syöminen ja treenaaminen aiheutti hirveästi stressiä. Mitä tein? Aloin juhlia ihan hulluna ja tein niin paljon töitä, ettei vapaapäiviä ollut juuri koskaan. Muistan tuon ajan jotenkin todella ahdistavana ja epämiellyttävänä ajanjaksona, mutta toisaalta taas opettavaisena. Seuraavalla kerralla tiedän ainakin miten ei kannata toimia. Mielestäni rankkoina vaiheina tulisikin tehdä valintoja, jotka vie omaa hyvinvointia eteenpäin, ei taaksepäin. Usein vaan tällaisessa vaiheessa ne pikakeinot tuntuvatkin yhtäkkiä paremmalta idealta, kuin vaikka lepääminen tai asioiden käsittely.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ajattelen nykyään niin, että juuri ne elämän peruspilarit tekevät elämästä tasapainoista. On ihan ok unelmoida ja tavoitella suuria, mutta arki on kuitenkin sitä aikaa mitä me eletään 80% kaikesta ajasta. Jos elää vain viikonlopuille, lomille ja tapahtumille, menee suurin osa ajasta vain ohi. Arjesta nauttiminen voi olla joskus hankalaa, mutta löytämällä ne asiat joista on kiitollinen, tekee tästä asiasta helpompaa. Jos joku asia tökkii niin paljon, että se aiheuttaa pelkkää inhotusta ja stressiä niin miksi ei poista tätä asiaa kokonaan? Elämä on valintoja täynnä, aina voi lähteä opiskelemaan uutta alaa tai hakea toista työpaikkaa.

Olen kiitollinen siitä, että meillä on hieno, oma koti, joka sijaitsee tosi kivalla alueella. Täällä kelpaa käydä kävelyillä ja nauttia ulkoilmasta rauhallisessa ympäristössä. Olen kiitollinen, että mulla on auto ja pyörä joilla pääsen liikkumaan töihin.

Olen kiitollinen, että mulla on hyvä parisuhde ja saan olla aina oma itseni vikoineen päivineen. Kumppanini on myös paras kaveri, jolle voin kertoa kaikki ne asiat mitä en muille halua/kehtaa/pysty. Meillä on myös maailman söpöin hauva, Obelix. 😀

Olen kiitollinen, että mulla on kaksi täydellistä työtä. Eikö se ole jo lottovoitto jos saa yhden työn mitä rakastaa, mutta mulle niitä on siunaantunut kaksi! En voisi kuvitella itselleni parempaa yhdistelmää kuin blogi ja jumpan ohjaaminen. Tienaan hyvin ja silti mulla on rutkasti vapaa-aikaa. Saan istua mukavasti omassa keittiössä, siemailla kahvia ja raapustella näitä juttuja teille. Saan treenata parhaalla mahdollisella tavalla ja siitä maksetaan. Vähän aikaa sitten netissä pyöri paljon ajatuksia siitä mikä on oikeaa työtä ja mulla ei periaatteessa ole tarvetta todistella kenellekkään omia valintojani. Teen työtä joka mahdollistaa elämisen ja nautin siitä, se riittää mulle tällä hetkellä. Eikö se ole vain hyvä juttu jos työ on helppoa, eikä vie paljoa aikaa? Miksi ”oikean työn” pitäisi olla rankkaa raatamista ja kärsimistä?

Olen kiitollinen ystävistä, perheestä ja ihmisistä ympärilläni. Koen, että elämässäni ei ole tällä hetkellä yhtäkään energiasyöppöä, eli sellaista ihmistä joka vain vie energiaa ja ahdistaa. 

Olen kiitollinen terveydestä ja hyvin toimivasta kehosta. Joskus mietin, että mun kroppa on jollain tavoin erilainen kuin muilla, kun se kestää vaikka ja mitä. 😀 Ilman terveyttä, en voisi tehdä työtäni, joten yritän vaalia tätä asiaa ja pitää huolta asioista jotka vaikuttavat terveyteen. Näitä ovat ravinto, lepo, uni ja psyykkinen hyvinvointi. 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nuo asiat eivät ole missään tärkeysjärjestyksessä ja on myös muita asioita joista olen onnellinen, mutta nämä tulivat ensimmäisenä mieleen. En usko, että mun tarvii edes sanoa että kyllä täälläkin on päiviä kun kaikki menee päin pyllyä, mikään ei nappaa ja bloggaaminen aiheuttaa harmaita hiuksia. Tämä on juuri sellainen teksti, jonka voin tulla lukemaan sellaisina päivinä.

Mieti mielessä kolme asiaa joista olet kiitollinen, jätä ne mieleen tai kerro kommenttiboksiin. <3

vaatteet: Kari Traa


KUN HYVINVOINTI SAA VOIMAAN HUONOSTI

03.04.2016
7

Se, että netistä löytyy nykyään tietoa lähes kaikkeen on lisännyt ihmisten tietämystä myös ravinto- ja treenijuttuihin liittyen. Blogeissa ja artikkeleissa jaetaan paljon myös niin sanottua hifistelytietoa, eli pienempiä juttuja, joilla voi viilata esimerkiksi ruokavaliota vieläkin tarkempaan suuntaan, mikäli haetaan jotain tiettyä tavoitetta. Kuulen välillä hyvinkin hämmentäviä juttuja treeniin ja ravintoon liittyen, jossa ollaan nimenomaan luettu näitä juttuja, jotka eivät keskity kokonaisuuteen vaan yksityiskohtaisempaan makrojen käyttöön tai treeniohjelman suunnitteluun.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuten kaikessa, myös tässä on se huono puoli, että helposti unohdetaan ne perusasiat ja aletaan keskittyä liikaa siihen, voiko yhdistää rasvoja ja hiilareita samalle annokselle, tai miten rakentaisi mahdollisimman hyvin imeytyvän palautumisaterian itselleen. Fakta on se, että jos alkaa keskittyä liikaa jokaiseen pieneen yksityiskohtaan, tulee se aiheuttamaan ihan varmasti stressiä. On hyvin haastavaa rakentaa ruokavalio niin, että se olisi joka kulmasta katsottuna täydellinen kehityksen ja palautumisen kannalta. On hyvä että perusrunko on kunnossa, mutta mun mielestä ei kannata liikaa keskittyä näihin pikkujuttuihin, sillä se ei luultavasti jälleen kerran ole se pitkäaikainen ratkaisu. Ennen kuin omasin tämän verran tietoa, kehityin hyvin myös ilman makrojen täsmäkäyttöä, tai treenien täydellistä optimointia.

Sanotaan, että tieto lisää tuskaa ja välillä itseänikin ärsyttää se, että tiedän mitä kaikki sisältää ja paljonko energiaa jossain ruoka-aineessa on. Tiedän, että treenin jälkeen olisi ihanteellista syödä nopeasti imeytyvää hiilaria ja proteiinia ilman rasvaa, mutta en todellakaan tee aina niin. Olen kuitenkin ”vain” tavallinen treenaaja, ilman mitään sen suurempia tavoitteita, joten en koe että mun jokainen ateria ja suupala tulisi olla tarkoin suunniteltu. Haluan myös muistuttaa, että vaikka jaan tietoa jostain, se ei aina tarkoita että tekisin itse kaiken aina täydellisesti.

raippis3

Tästä päästäänkin aiheeseen nimeltä hyvinvointi ja mitä se oikeasti tarkoittaa? Kirjoittelin jossain aikaisemmassa tekstissä, että hyvinvoinnistakin on tehty suorittamista. Olet hyvinvoiva vain kun nukut 10 tuntia yössä, treenaat säännöllisesti, vältät sokeria ja syöt superterveellisesti. Jos tekee jotain toisin, pitää ryhdistäytyä ja ”palata ruotuun”. Mielestäni kannattaakin kysyä itseltään, onko nämä asiat niitä joita oikeasti haluan tehdä ja onko minulla hyvä olo? Vai tekeekö niitä vain koska joka paikassa toitotetaan miten elää terveellisesti.

En toki tarkoita että pitäsi unohtaa terveelliset elämäntavat ja alkaa vetää pizzaa päivästä toiseen, sillä ei siitäkään pidemmän päälle tule hyvä olo. Jos miettii asioita joista tulee hyvä olo, kuuluu niihin aika usein muutakin kuin terveysjuttujen suorittamista. Sosiaaliset tilanteet, normaalista ruokavaliosta poikkeaminen tai crazybailausilta tekee varmasti hyvää aina silloin tällöin, eikä siitä todellakaan saisi kokeka morkkista, tai että pitää palata johonkin ruotuun. Kuka haluaa elää ruodussa koko elämänsä ja mitä se edes tarkoittaa?! 😀 Se pizzamättö on osa hyvinvointia yhtä lailla kuin treenaaminenkin. Tämä on tosin myös yksilöllistä, meillä on kaikilla ne omat jutut, joista nautitaan.

raippis1

Aika usein jos joku bloggaa esimerkiksi siitä että on vetänyt kunnon herkutteluillan tai skipannut treeninsä, tulee kommentteja että ”ihanaa kun säkin syöt suklaata” tai ”hyvä että säkin osaat ottaa välillä rennosti”. Mielestäni tämä on jollain tavoin jännä efekti. Miksi tarvitsemme tiedon, että muut eivät ole täydellisiä, vaikka tiedämme ettei kukaan ole? Oikeuttaako se silloin oman toimintamme niin, ettei tule paha mieli kun syö jäätelöä? Eikö tällainen tyyli ole kuitenkin jollain lailla omaa elämää rajoittavaa, jos kokee morkkista jostain itseä miellyttävästä asiasta vain, koska joku muu ihminen ei harrasta sitä samaa?

Mulle esimerkiksi usein selitellään omia ruokailutapoja tai vaikka karkin syömistä. Että ostan tässä nyt vaan näitä herkkuja lapsille/miehille/juhliin yms. Aivan kuin minä tuomitsisin ihmisiä siitä, että he eivät elä samalla tyylillä kuin minä. En koskaan esimerkiksi yrittäisi tunkea asiakkaitanikaan samaan muottiin missä itse elän, vaan mun rooli on auttaa heitä löytämään elämäntyyli, joka sopii heidän sen hetkiseen tilanteeseen.

PS. Söin eilen niin paljon poppareita että on taas iho kipeenä kyljistä. ;D

kuvat: Riikka


ONKO MUKA PAKKO?

20.03.2016
13

Ootteko koskaan miettineet, miten suuri osa omasta päivästä menee asioihin, joita suoritetaan sen vuoksi, että pitää. Moniko asia päivässä on loppupepeleissä oma vapaaehtoinen valinta, tai asia jonka oikeasti haluaa tehdä, eikä vain siksi että täytyy, jonkun asian vuoksi.

Itse pidän rutiineista, mutta joskus tuntuu, että niihinkin saattaa jumittua hieman liikaa. Ajelin yhtenä päivänä töistä kotiin ja olin menossa kauppaan. Mietin ajaessani, että olis kiva käydä vaihteen vuoksi jossain toisessa kaupassa kuin missä yleensä käyn, mutta en voi….Sitten tajusin itsekin hullun ajatustyylin. Voin ihan hyvin mennä mihin kauppaan tahdon, mutta koska käyn aina samassa paikassa, tuntuu vaivalloiselta tehdä toisin. Tämä on aika pieni esimerkki, joka pätee kuitenkin hyvin moneen asiaan niillä, jotka ovat tottuneet rutiinien tahdittamaan arkeen.

graffiti

Jos palataan takaisin tekstin alkuun, niin veikkaan monen yhtyvän siihen, että oma elämä on pitkälti aikataulujen määrittämää menoa. Herätään herätyskelloon, koska pitää ehtiä töihin. Syödään aamiaista, vaikka ei olisi nälkä, ettei verensokeri heilahtele ja nälkä pääse yllättämään. Puetaan tietyn tyyliset vaatteet, koska töihin täytyy pukeutua tietyllä tavalla. Lounaalla syödään salaattia, koska pitää syödä terveellisesti. Töiden jälkeen väsyttää, mutta silti täytyy mennä salille, jotta pysyy kunnossa ja terveenä. Salin jälkeen täytyy vielä valmistaa ruokaa ja siivota, ettei olisi sotkuista.

Itse nautin arjesta ja myös noista rutiineista, mutta silti helposti sitä ajautuu rutiinien virtaan, jossa ei oikeastaan ehdi ajatella mitä oikeasti haluan tehdä, syödä tai vaikka treenata. Ei ehdi, koska täytyy jotain muuta. Nykyajan ilmiöksi on noussut myös se, että yritetään lopettaa suorittaminen suorittamalla, jolloin mennään kuitenkin taas metsään. Eli ikään kuin väkipakolla tehdään rentouttavia asioita ja nautitaan säästä/auringosta/ruuasta/herkuista jne jne. Olen ainakin itse törmännyt joskus oloon, jolloin ei oikeasti jaksaisi tehdä mitään, mutta koska ulkona on niin hieno keli, on siitä otettava kaikki irti. Kysymys kuuluukin, että minkä vuoksi? Ketä tämä teko loppupeleissä palvelee, jos alunperin ei edes haluaisi mennä sinne ulos.

Collage_Fotor

Mun esimerkit eivät ehkä ole kovin painavia asioita, mutta loppujenlopuksi pienistä asioista koostuu se rytmi ja oma arki. Joskus voi tietysti olla hyvä asia pakottaa itsensä tekemään jotain ja nauttia jälkeenpäin onnistumisen ja hyvänolon tunteesta. Ainahan ei tosiaan huvita mennä treenaamaan, mutta harvemmin sitä menemistä katuu kuitenkaan jälkeenpäin. Tämä on jotenkin niin laaja asia, että sitä on vaikea saada tekstin muotoon järkevästi. On tiettyjä asioita, joista on hyvä pitää kiinni, mutta toisaalta koko elämä ei saisi olla täytymistä. 

Mun on itse hyvin vaikea päästää irti suorittamisesta ja siitä että olisi aina langat käsissä. Myös viikonloppuisin ajatuksissa pyörii asioita, joita täytyy hoitaa ja huomioida. Oon yrittänyt miettiä mistä tämä johtuu ja tullut siihen tulokseen, että pelkään jollain tavoin epäonnistumista. Mitä jos en hoidakaan työtäni tarpeeksi hyvin ja olen muiden silmissä laiska ja kelvoton. Jos en päivitäkään blogia ja lukijamäärät tippuu ja koko blogin suosio romahtaa. Tämä on jollain tavoin outoa, sillä en kuitenkaan muuten ajattele kovinkaan paljoa sitä ”mitä muut ihmiset tekemisistäni ajattelevat”. Kai tämä on sitten se mun weak spot, pelkään olevani huono tai laiska, jos en ole jatkuvasti saatavilla. Ajattelen myös niin, että menestyäkseen täytyy uhrata paljon ja tämä ajatus voi taas joskus viedä sitä menestymistä vain huonompaan suuntaan, kun alkaa tehdä asioita väkipakolla.


EPÄONNISTUMINEN ON NOLOA

17.02.2016
1

Luulin tämän päivän alkaneen loistavasti, sillä nukuin tosi hyvin ja oli pirtee olo herätessä. Pitkään nukkuminen aiheutti kuitenkin sen, että tuli jäätävä kiire ehtiä ajoissa töihin. Samalla kun säntäsin salin portaita ylös, tuli jännä fiilis, että en vissiin ottanutkaan niitä mustia shortseja pyykkinarulta laukkuun ja kurkkaus treenipussin sisälle todisti tunteen oikeaksi. Siinä sitten funtsin pari sekuntia, että meenkö vetämään bodyattackin paksuilla kollareilla vai etsinkö jonkun henkilökunnasta käsiini silläkin uhalla että myöhästyn tunnilta. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja onneksi pukkarista löytyi heti apua ja sain trikoot päälleni sekä ehdin vielä ajoissa saliinkin.

Attackin jälkeen hyppäsin lavalta pois mennäkseni hakemaan seuraavalle tunnille tulijoiden lappuja ja astuin maassa olevan levypainon päälle hieman huonosti ja muljautin nilkkani inhottavasti. Tsemppasin core-tunnin läpi ja nyt oon yritellyt tehdä kaikenmoista apua nilkalle, mutta se tuntuu hieman inhottavalta edelleen. Ajattelin kuitenkin olla urhea ja mennä ohjaamaan illan tuntini, pitää vaan teipata nilkka kunnolla pakettiin. Istun vaikka sitten laudalla ja huudan ohjeita, mutta mähän meen! 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En nyt tiedä miten tuo ensimmäinen kappale liittyy otsikkoon, mutta siirrytään siitä näppärästi eteenpäin aiheeseen nimeltä epäonnistuminen ja nimenomaan sen pelko. En ole itse sitä mieltä, että epäonnistuminen olisi noloa, mutta valitettavan usein niin ajatellaan omassa mielessä. Tämän pelon vuoksi jätetään yrittämättä ja kokeilematta juttuja, joita haluttaisiin saavuttaa. Sitä tulee ehkä mietittyä mielessään, että mitä muut ajattelee jos epäonnistun yrittämässäni asiassa. Helpompi pysyä mukavuusalueella ja tehdä sitä mitä osaa valmiiksi. Joskus tutun ja turvallisen ainainen tekeminen voi kuitenkin käydä tylsäksi ja usein itsensä kehittäminen eteenpäin, vaatii juuri sitä että kokeilee ja yrittää uusia asioita.

Toki on olemassa myös niitä ihmisiä, jotka nauttivat muiden mokailusta ja saavat siitä lisäbuustia oman egonsa pönkittämiseen, mutta uskon ja toivon että suurin osa ihmisistä toivoo kuitenkin vilpittömästi muille sitä onnistumista ja suurin ”vihollinen” onkin meidän jokaisen omien korvien välissä. Esimerkiksi ohjatessa jumppia tai muuten vaan esiintyessä ihmisille, tulee usein pelättyä juuri sitä että mokaa jollain tavoin ja se voi olla iso asia mikä pidättelee itseään. Olen itsekin pelännyt että missaan koreografian tai teen jotain tosi noloa, jolloin ei ehkä päässyt nauttimaan ohjaamisesta täysillä. Kun lopetin tällaisen pähkäilyn, tuntui että pystyin olemaan vielä paremmin oma itseni, eikä tarvinnut esittää mitään. Itsevarmuus on asia minkä ihmiset huomaa ja piirre, jota yleensä kunnioitetaan tilanteessa kuin tilanteessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen itsekin sortunut välillä ajattelemaan joistakin haaveista, että ei se kuitenkaan onnistu tai ole mahdollista. Sitä ehkä pelkää jo valmiiksi, että miltä tuntuu kun epäonnistuu, sillä eihän se koskaan ole mukava tunne. Jos kuitenkin ajatellaan syvemmin tätä asiaa, niin mitä väliä sillä on että ei onnistu heti ensimmäisellä kerralla. Jos jokainen mestari tai onnistuja olisi lopettanut ensimmäiseen epäonnistumiseen tai vastoinkäymiseen, niin moniko heistä olisi nyt siellä missä on?

Ensimmäinen askel päästää pelosta irti, on päättää tehdä niin ja antaa hurjienkin unelmien päästä vapaaksi ja lähteä tavoittelemaan niitä. Meidän mieli on sellainenkin voimavara, että kun uskaltaa antaa unelmille siivet, sitä alkaa alitajuntaisesti tekemään hommia unelman eteen. Mitään ei tietenkään saa pelkästään haaveilemalla, mutta mitä tahansa voi saavuttaa tekemällä töitä unelman eteen. Elämä on sellainenkin yllätysretki, että koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu, eli uskaltakaa unelmoida ja antaa unelmien toteutumiselle aikaa. Jos ne ei toteudu tänä vuonna, niin ehkä sitten ensi vuonna!

kuvat 1&2: Riikka

trikoot & toppi: Eivy*

kengät: Nike TrFit*

*Intersport Vaasa


« Vanhemmat
Uudemmat »