Oletko se, joka aloittaa usein kaikenlaista, mutta saa harvoin vietyä mitään loppuun saakka? Mistä johtuu, että toisille on niin helppoa pitää liikunta mukana säännöllisesti vuodesta toiseen, kun toisilla jää hommat aina kahden kuukauden jaksoihin, jonka jälkeen koko homma loppuu kuin seinään?

Motivaatio on asia, josta kysellään paljon ja ihan ensiksi haluan sanoa, että kukaan toinen ei voi meitä motivoida, motivaatio lähtee aina meistä itsestämme. Toista voi auttaa inspiroimalla ja sitä kautta auttaa motivoitumaan, mutta se syvin ja kestävin sisäinen motivaatio lähtee aina meistä itsestämme. 

Tekemiseen liitetään usein ahkeruus, reippaus, hyvä itsekuri ja energisyys, kun taas tekemättä jättämiseen saamattomuus ja laiskuus. Mitä jos sanon sulle, että ei ole olemassa edellä mainittuja titteleitä, vaan kaikki lähtee sisäisestä motivaatiosta tehdä asioita.

Motivaatiotekijät jaetaan ulkoisiin ja sisäisiin. Sisäisissä motivaatiotekijöissä tekemistä ohjaa sisäinen halu tehdä asioita. Ihminen toimii omasta halustaan, ilman palkkiota tai rangaistusta. Toiminta tuottaa sisäistä mielihyvää ja riittävä palkkio on itse toiminta. Esimerkkinä aiemmin mainitut liikuntarutiinit. Usein kausiliikkujat ovat niitä, jotka liikkuvat ulkoisen motivaation voimin. ”Pitäisi laihduttaa” on yksi yleisimpiä ulkoisia motivaattoreita, joka ei valitettavan usein johda kovin pitkälle. Myös ulkoa tuleva paine tehdä jotain koska muutkin tekevät menee samaan kategoriaan.  

Toki voi käydä niin, että ulkoinen motivaattori muuttuu sisäiseksi esimerkiksi laihdutusmatkan aikana (tällaista olen päässyt todistamaan muutamia kertoja). Treenaat, koska haluat treenata sen tuoman olon vuoksi. Haluat lähteä jumppaan, koska se on mielestäsi kivaa, tai lähdet lenkille koska tiedät minkä endorfiiniryöpyn se saa aikaiseksi. Jos vihaat ryhmäliikuntaa, jaksat kyllä käydä siellä väkisin sen pari kuukautta, mutta pelkän laihtumisen takia tämä loppuu viimeistään silloin, kun olet päässyt tavoitteeseen ja laihtunut määrän jonka tahdoit. Okei, toki joku saattaa vetää koko elämänsä tehden asioita vain ulkoisen motivaattorin vuoksi, mutta mielekkyyden kannalta ei järkevin vaihtoehto.

Samaa ajatusmallia voi käyttää mihin tahansa tekemiseen. Kuulutko sinä niihin, joilla aika rientää työtä tehdessä, olet innokas etkä koe töihin lähtöä epämiellyttävänä? Vai onko työ sinulle pakkopullaa, jota on tehtävä, jotta saisi tilille täytettä kuun lopussa? Jos kuulut ensimmäiseen ryhmään, onneksi olkoon, olet löytänyt työn jonka tekemistä johtaa sisäinen motivaattori.

Nyt pyydän sua miettimään hetken omia liikuntatottumuksia ja unohtamaan kaikki ulkoiset motivaattorit. Jos liikunta ei muokkaisi kehoa, ei laihduttaisi tai kuluttaisi kaloreita, tekisitkö sitä silti? Millaisia liikuntamuotoja harrastaisit jos liikuntamuodolla ei olisi mitään merkitystä miltä näyttäisit?

Useinhan tekemistä ohjaa sekä sisäinen että ulkoinen motivaattori, en siis tarkoita että on puhtaasti joko sellainen, että treenaa vain kalorinkuvat silmissä tai ainoastaan siksi, koska se on kivaa. Esimerkkinä itselläni suurin motivaatio lähtee rakkaudesta liikuntaan ja sen tuomaan mielihyvään, oloon. Jos en liiku, en voi hyvin. En silti kiellä, etteikö myös ulkonäölliset asiat vaikuttaisi mun tekemiseen, mutta pelkästään niiden voimalla en jaksaisi sykkiä ainakaan tällaisilla määrillä! 😀

Sisäinen motivaatio on myös suuressa roolissa kun halutaan menestyä asioissa. Jos aloittaa jonkun asian vain siksi että saisi siitä rahaa, harvemmin onnistuu luomaan mitään mikä tulee kestämään. Tässä asiassa tuli mieleen esimerkkinä tämä blogi.

Kun aloitin blogin kirjoittamisen, en voinut edes kuvitella että siitä voisi joskus saada rahaa tai muutakaan. Aloitin kirjoittamisen syystä, että mulla oli joku sisäinen palo jakaa julkisesti itselleni tärkeitä asioita. Silloin ei ollut instagramia tai muitakaan kanavia, joissa olisi voinut jakaa ajatuksiaan, enkä halunnut kuormittaa facebook-kavereitani ainaisilla treenijutuilla. 😀

Tein monta vuotta intohimoisesti blogia, koska se oli mielestäni aivan superkivaa. Kirjoitin mistä halusin ja aina kun keksin aiheen, sormet syyhysivät päästä purkamaan ajatukset tekstin muotoon. Jossain vaiheessa kaikki muuttui ja bloggaamisesta alettiin maksaa mulle palkkaa. Kuvioon tulivat siis ns. ulkoiset motivaattorit, eli raha. Piti kirjoittaa, jotta tietty lukijamäärä säilyi ja tulot säilyivät. Huomasin jossain vaiheessa, että olin hyvin ahdistunut siitä, että mun oli pakko tuottaa jotain. Motivaatio blogia kohtaan laski, koska ajattelin että mun pitää keksiä jotain sellaista mitä ihmiset haluaa lukea.

Nyt oon ottanut muutaman askeleen taaksepäin ja päästänyt irti paineista. Jos ei ole asiaa, en kirjoita. Kirjoitan aiheista joista haluan, enkä mieti liikaa mikä muita kiinnostaa. Pikkuhiljaa tuo jopa kaksi vuotta kestänyt motivaation puute alkaa hellittää ja huomaan, että luovuus palaa taas takaisin. Uskon, että tässä on myös yksi syy miksi nykyään syntyy blogeja kuin sieniä sateella – Niitä perustetaan kaupallisessa mielessä, että tästä tehdään tekemällä tulonlähde. Yhtä nopeasti myös blogeja kuolee, koska motivaatio niiden tekemiseen ei kestä syystä että ainoa motivaatio on mahdollinen rahantulo/tuotteiden saaminen jossain vaiheessa.

Koko kirjoituksen pointti lienee siinä, että sinä et ole laiska, jos et saa aina kaikkea yhtä tehokkaasti tehtyä kuin muut. Ihan varmasti on joku asia, jota tykkäät treenata tai tehdä. Terveellisiä elämäntapoja voi toteuttaa hyvin monella eri tavalla ja kaikista tärkeintä on löytää oma juttu! Turhautumisen, uupumisen ja epäonnistumisien takana kun on usein kysymys juuri siitä, että työskentelemme omia motivaatiotekijöitämme vastaan. Ajattelemisen arvoinen aihe!

Omasta halusta riippuu se miten intensiivisesti paneudumme asioiden tekemiseen ja hoitamiseen. Kun löydät omat motivaatiotekijäsi, osaat ohjata juuri sun vahvuuksia oikein. Koet enemmän onnistumista ja menestymistä ja olet näin ollen myös onnellisempi. 

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook