BLOGI 10 VUOTTA!

15.11.2020
8

15. marraskuuta vuonna 2010 päätin hetken mielijohteesta perustaa blogin! Olin mietiskellyt asiaa mielessäni jo hetken, sillä olin kovasti innostunut lukemaan ruotsalaisia blogeja kuten Kenzan ja Kissien blogeja. Suomessa blogiskene oli vielä melko mitätön, eikä treeniaiheisia blogeja ollut juurikaan. Asiaa suunnittelematta menin bloggeriin ja iskin sinne ensimmäisen mieleen tulevan nimen blogille, nimen joka koristaa tätä sivua vielä tänäkin päivänä.

Tarinat ovat vuosien aikana vaihdelleet treenien, hyvinvoinnin ja ravinnon ympärillä, mutta olen aina avannut myös henkilökohtaista elämääni tänne ja kaikki tarinointi liittyykin pitkälti omaan elämään ja asioihin, joista olen ollut kiinnostunut. Viimeisen vuoden aikana blogissa on tapahtunut enemmän muutoksia, sillä raskaaksi tulon jälkeen aiheet siirtyivät pitkälti raskausaikaan ja sittemmin tähän vauva-arkeen, jota elän parhaillaan.

Oon aina sanonut, että inspiraatio kirjoituksiin tulee vahvasti omasta elämästäni. Aiemmin päiväni olivat täynnä treeniä ja kuntosaliympäristössä olemista, joten oli helppo kirjoitella näihin liittyviä juttuja. Viime aikoina musta on tuntunut, että on hankalaa keksiä aiheita treenaamiseen tai vaikka ravitsemukseen (reseptejä lukuunottamatta) liittyen, sillä omat kiinnostuksen kohteet ovat aika vahvasti vauvassa.

Elän vauvakuplassa ja sen vuoksi myös nämä kirjoitukset liittyvät paljon siihen. Toki nämäkin liittyvät omalla tavallaan hyvinvointiin, sillä esim. jos vauva nukkuu hyvin, myös äiti nukkuu hyvin. (ainakin useimmiten 😁) Katsotaan mihin tämä polku vie tulevaisuudessa.

ruokakuvia vuodelta 2013

Tänään ajattelin kuitenkin kertoa kohokohtia ja ajatuksia näiden kymmenen vuoden ajalta!

Ihmiset, uudet ystävät ja kokemukset! Blogin ansiosta olen tutustunut moniin ihmisiin joita en muuten tuntisi. Olen saanut ystäviä, jopa elinikäisiä sellaisia. Olen saanut kokea asioita, jotka ilman blogia jäisivät tekemättä. Olen päässyt testaamaan tuotteita ja palveluita, joihin muuten ei olisi ollut mahdollisuutta. Näitä on niin paljon, että vaikea mainita vaan muutama.

Even kanssa blogattiin molemmat Fitfashionin alla. Eveen tutustuin blogin kautta ja nykyään ollaan kolleegoita, jumppaohjaajia molemmat!

Olen aika ylpeä siitä, että kehitin tyhjästä itselleni elinkeinon, joka on elättänyt minua jo seitsemän vuoden ajan. Blogi ei tokikaan tuottanut alusta saakka, mutta kolmen vuoden jälkeen aloin saamaan myös tuloja. Tämä on mahdollistanut vapaamman arjen, omat aikataulut ja joustavan arjen. En ole koskaan edes halunnut tehdä pelkästään blogia ja somea työkseni, mutta tämä on tuonut kivaa tasapainoa sen suhteen, että olen voinut vastapainoksi jumppailla työkseni niin paljon kuin jaksan ja haluan. Pelkällä jumpan vetämisellä ei nimittäin rikastumaan pääse.

Vuonna 2013 minua pyydettiin uuteen Fitfashion portaaliin, josta ura lähtikin nopeasti nousuun ja monet uudet lukijat löysivät tänne. Katselin äsken statistiikkoja tuolta ajalta ja jo silloin blogissani on vieraillut 200 000 uniikkia kävijää parhaimpina kuukausina, huh! 

Tämä kuva oli joskus bannerikuvana!

Vuonna 2014 minut pyydettiin Indiedaysille ja päätös blogi-muutosta oli todella vaikea. Lukijalle tällainen muutos ei ole suuri, mutta itse punnitsin silloin pitkään, että teenkö virheen, tippuvatko hyvät luvut alas. Lopulta parempi sopimus voitti ja siiryin Indiedaysin alle syksyllä 2o14. Täällä ollaan vieläkin! 

Vuonna 2015 olin koko vuoden Kari Traa merkin lähettiläänä yhdessä Venla Savikujan kanssa. Taisimme olla ensimmäiset suomalaiset Kari Traa -ambassadorit. Tuona vuonna pukeuduinkin oikeastaan ainoastaan Kari Traan värikkäisiin ja ihaniin vaatteisiin, joista osa on mulla edelleenkin käytössä!

Blogin haasteet olivat todellinen hitti vuosina 2014-2016. Joka vuonna järjestin veloituksettoman treenihaasteen, joka sisälsi myös ruokavaliot. Suosituin näistä oli ensimmäisenä vuonna järjestetty Bikini Body Bootcamp. Sadat, ellei jopa tuhannet lukijat osallistuivat haasteeseen. Sittemmin tein tästä treenistä oman ryhmäliikunta-tunnin, jota ohjasin useamman vuoden ajan Ladies Club kuntosalilla! 

olin itsekin haasteissa mukana!

Vuoden 2016 lopussa ja 2017 aikana koin ensimmäistä kertaa blogiuran aikana isompia vaikeuksia ja muutoksia henkilökohtaisessa elämässä. Tuolloin tekstien tuottaminen oli ensimmäistä kertaa vaivan takana ja blogikriisiä pukkasi tippuvien lukujen vuoksi. Myös muut somet alkoivat tulla vahvemmin blogien rinnalle ja jopa ohi.

 Tämä blogi on ollut aina mun pääkanava ja vaikka mulla ei ole esim. Instagramissa suhteessa yhtä paljon seuraajia, on täällä luvut olleet välillä tosi hurjia. Parhaimpina kuukausina täällä on vieraillut yli 500 000 kävijää (kuukauden aikana) mikä on mielestäni paljon! Sittemmin olen minäkin alkanut tuottaa enemmän julkaisuja myös muissa someissa ja tällä hetkellä Instagram toimii vahvasti tässä vieressä, jollei jopa pääkanavana.

Vuosien aikana olen saanut paljon palautetta! Pääosin positiivista mutta myös negatiiviset viestit ovat olleet osa tätä työtä melkein alusta saakka. Joskus kommentointi on aiheuttanut todella paljon ahdistusta monien päivien ajaksi, mutta pääosin olen kai selvinnyt aika hyvin. Vuorovaikutus lukijoiden kanssa on ollut yksi asia mikä on pitänyt motivaation yllä. Mulla on aina ollut auttamisen halu. Tykkään auttaa ihmisiä ja jos koen hyviä juttuja omassa elämässäni, haluan jakaa ne myös muille. Tämä on ollut se kanava, jossa olen saanut jakaa kokemuksia ja ajatuksia monista eri aiheista. 

Blogi on ollut yksi osasyy mun ruokainnostuksiin ja vuosien aikana onkin tullut kehitettyä resepti jos toinenkin! Suosituimpana lienee the kaurapizza ja senkin jälkeen on tullut tehtyä monta erilaista hittiruokaa, joita teen edelleen tänä päivänä. Olisi mahtavaa saada kaikki nämä reseptit vaikka yhdeksi kirjaksi, saa nähdä jos sellaisen saisi joskus aikaiseksi!

10 vuotta on pitkä aika ja näillä äitiaivoilla unohdin varmaan sata ja yksi asiaa, joista olisin voinut kertoa. 😂 Homma jatkuu ja katsotaan miten pitkälle tämä tie vie. Kiitos teille lukijoille siitä että olette mahdollistaneet koko jutun. Kiitos kommenteista, reaktioista ja kaikesta!

Loppuun vielä muutama random kuva blogin mediakirjaston kätköistä vuosien varrelta!

 

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


NÄIN VAUVA OPPI NUKAHTAMAAN ITSENÄISESTI SÄNKYYN

13.11.2020
16

Niinhän sitä sanotaan, että asioita oppii arvostamaan kun ne menettää. Unta ei olla onneksi kokonaan menetetty, mutta tämä koko hyvinvoinnin perustarve ei ole ollut enää samalla tavalla itsestäänselvyys sen jälkeen kun vauva tuli taloon. Osasyy on omat uniongelmat, mutta myös vauvan uniasiat ovat mietityttäneet ja niihin on kuulkaa paneuduttu ties miten paljon.

Tyypilliseen tapaani, kun innostun jostain, tutkin, pohdin ja opiskelen asiaa todella paljon. Aiemmin nämä innostukset liityivät enemmän omaan hyvinvointiin, mutta nyt nämä kiinnostuksen aiheet ovat liittyneet enemmänkin jälkikasvuuni ja sitä ollaan sitten perehdytty vauvojen nukkumiseen ja uneen oikeen urakalla.

Olivia on nukkunut alusta saakka suhteellisen hyvin. Tokikaan minulla ei ole vertailupohjaa, mutta koska en ole itse kokenut tätä aikaa kovin haasteellisena, oletan että meillä on siinä mielessä suhteellisen ”helppo vauva”. Ihan lasten leikkiä ei tämä unimatka ole ollut ja olen myös itse ottanut asioista selvää ja tehnyt työtä sen eteen, että vauva oppisi nukkumaan jatkuvasti paremmin.

Nukkuminen on nimittäin myös taito, jonka vauva voi oppia! Itse olen nimenomaan yllättynyt, miten helpoilla ja yksinkertaisilla asioilla on voinut vaikuttaa parempiin uniin. Toki on ollut myös vaiheita ja asioita, joiden kanssa on joutunut tehdä enemmän hommia. Kuten olen aiemminkin kertonut, meille tehtiin vastasyntyneen uniohjaus ammattilaisen toimesta ja sen jälkeenkin olen konsultoinut Uneksija-Teijaa, mikäli jonkun asian suhteen on tullut tenkkapoo! Olen myös lueskellut ja opiskellut aiheesta itsenäisesti. Tällä hetkellä voin sanoa, että mielestäni olen aika hyvin kartalla miten vauvani unihommat toimii! 😅

Vauvat ovat myös yksilöitä ja he voivat olla erilaisia temperamentiltään. Temperamentti taas vaikuttaa siihen mitkä metodit toimivat kenellekkin. Yleisestihän unikouluja ei suositella alle kuuden kuukauden ikäisille, mutta metodi jota me käytimme on itse asiassa otollisin juuri viisikuiselle vauvalle. Tässä metodissa vauvaa ei myöskään jätetä yksin, vaan vanhempi on läsnä kunnes vauva nukahtaa. Syliin-sänkyyn –unikoulu sopii omassa huoneessaan, tai vanhempien huoneessa, omassa sängyssään nukkuvalle 5-10 kk ikäiselle lapselle. Tässä unikoulussa vauva opetetaan nukahtamaan omaan sänkyynsä itsenäisesti, mutta vältetään lapsen huudattamista yksinään omassa huoneessaan. Tälläkään menetelmällä  itkua ei ehkä voi kokonaan välttää, mutta vanhempi pitää huolen siitä, että itku ei muutu hysteeriseksi. Lapselle vain opetetaan uusi tapa nukahtaa.

Meidän taustoista siis sen verran, että päiväunille meno on ollut aika helppoa viime aikoina, päikkärit kestää myös aina tietyn ajan, eli meillä on joka päivä ihan samat uniajat ja unien kestot. Iltaunille meno taas meni haasteelliseksi kun vauvalle tuli 4kk tauluun. Olivialla oli rinta-assosiaatio, eli yöunille mennessä hän ei suostunut nukahtamaan kuin rinnalle. Aiemmin tässä ei ollut mitään vikaa, mutta viime aikoina homma meni sellaiseksi, että hän havahtui illan aikana todella monta kertaa ja sain juosta koko illan makuuhuoneessa antamassa tissiä, kun muu ei auttanut. Päätimme, että nyt lähetään tekemään muutosta ja päädyimme kokeilemaan aiemmin mainittua syliin-sänkyyn metodia.

Unikoulun kulku

Rauhoita päivä iltaa kohti ja tehkää iltatoimet tuttuun tapaan. Maitoruoki lapsi ennen iltatoimia valoisassa paikassa. Maitoruokinta voi olla ennen tai jälkeen iltapalan. Iltatoimet tulevat aina maitoruokinnan jälkeen.

Viimeiset rauhoittelurutiinit on syytä tehdä hämärässä huoneessa, jossa lapsen on tarkoitus nukkua. Sopivia rauhoittelutoimia ovat laulaminen, samaan tahtiin hengittely lapsen ollessa tukevassa otteessa vanhemman rintaa vasten tai sadun lukeminen. Rauhoittelun aikana vältetään aktivoimasta lasta turhaan. Älä anna lapsen nukahtaa rauhoitteluun, vaan laske lapsi vuoteeseen heti, kun hän on tyyni.

Kun lapsi on vuoteessa hereillä mutta rauhallisena, toivota hänelle hyvää yötä tutulla unilauseella. Käytä aina samaa unilausetta, jotta lapsi oppii yhdistämään sen nukkumiseen.

Siirry kauemmaksi vuoteesta ja jää odottamaan lapsen reaktiota. Jos lapsi alkaa itkeä, mene heti lapsen luokse ja nosta hänet syliisi. Pidä sylissä niin pitkään, että itku loppuu ja laske lapsi heti takaisin vuoteeseen. ON TÄRKEÄÄ, ETTÄ LASTA EI HEIJATA, SILITELLÄ TAI MUUTEN RAUHOITELLA YLIMÄÄRÄISELLÄ TAVALLA SYLISSÄ OLLESSAAN. HÄNET VAIN NOSTETAAN OLKAA VASTEN JA ODOTETAAN, ETTÄ ITKU LOPPUU JA LASKETAAN TAKAISIN. KATSEKONTAKTIA TULEE VÄLTTÄÄ, SEKÄ REAGOIMISTA LAPSEN PUHEESEEN. TOISTA UNILAUSETTA TAI SUHISUTTELE TYYNNYTTÄVÄSTI.

Kun lapsi on laskettu rauhoittuneena vuoteeseen, jää seisomaan vuoteen viereen ja odota lapsen reaktiota. Mikäli lapsi alkaa itkeä, toista syliin nosto täysin identtisellä tavalla.

Toista nostoja ja pidennä aina hiukan aikaa, ennen kuin nostat lapsen. Nostoja voi olla jopa kymmeniä ensimmäisten öiden aikana, joten tämä vaatii sitkeyttä ja uskoa, jotta onnistuisi. Pidä korvatulppia, tai kuuntele rauhoittavaa musiikkia kuulokkeista, jotta pysyt rauhallisena.

Muista, että lapsi vain vastustelee uutta tapaa ja oikeasti hänellä ei ole mitään hätää, koska vanhempi on koko ajan läsnä. Vanhemman mielentyyneys on tärkeää, jotta toistot ovat hypnoottisen identtisiä ja rauhoittavia.Kun lapsi alkaa tottua menetelmään, anna hänelle tilaa nukahtaa itsenäisesti, kun hän lopulta jää vuoteeseensa, eikä enää itke ihmeissään.

Lähde: uniliitto

Maanantaina lähdimme siis toteuttamaan tätä systeemiä aivan prikulleen ohjeiden mukaan. Loimme iltaan rutiinit, joita ollaankin toistettu nyt joka ilta koko viikon ajan. Kuuden aikaan himmennän valaistusta, tv ja älylaitteet pois, laitan rauhallista musiikkia (unilauluja) soimaan ja pitelen vauvaa sylissä. Kylvyssä Olivia käy joka toinen ilta, eli silloin kylpy ensin ja sitten rauhoittuminen. Syötän hänet olohuoneessa imetystyynyllä istuma-asennossa. Rintaruokinnan jälkeen yökkäreiden vaihto, ellei kylvetty aiemmin. Luen hänelle pienen iltasadun ja laitan kapaloon. Nykyään jätän kädet vapaaksi, sillä hän alkaa olla siinä iässä että vastustelee käsien liimaamista kylkiin. Sen jälkeen kohina päälle, toivotan hyvät yöt, eli sanomme saman unilauseen joka ilta ja alussa myös joka kerta hänet sänkyyn laskiessa.

Ensimmäisenä iltana huuto alkoi välittömästi ja yltyi entisestään kun otin syliin. Pidin korvatulppia korvissa, jotta pystyin olla mahdollisimman rauhassa. Vauva oli siis turvallisesti sylissä, mutta vastusti vain uutta tapaa, vaikka oli juuri syönyt. Nälästä siis ei ollut kyse, vaan siitä että oli tottunut nukahtamaan niin, että makaamme molemmat sängyssä kyljellään ja hänellä on tissi suussa nukahtamiseen saakka. 😄

Vauva ei juurikaan rauhoittunut sylissä ja aloin jo vahvasti epäilemään, että tuleekohan tästä mitään. Seisoin 30 minuuttia paikallaan ja muutaman kerran sain laskettua hänet sänkyyn hetkeksi. Teimme miehen kanssa vaihdon ja sen jälkeen vauva alkoi rauhoittua useampaan kertaan niin, että mies sai hänet jo hieman pidemmäksikin aikaa sänkyyn. Puolen tunnin jälkeen teimme taas vaihdon, mutta huuto ja rimpuilu yltyi siihen malliin, että todettiin että mun on parempi pysyä poissa! 😅

Puolentoista tunnin shown jälkeen vauva vihdoin nukahti sänkyynsä, mutta heräsi tunnin kuluttua uudelleen ja sama homma jatkui vielä 20 minuutin ajan. Yö meni ihan kivasti, söi pari kertaa, mutta heräsi aamulla tavallista aiemmin. Heti seuraavana päivänä huomasin suuren eron päiväunissa, sillä hän nukahti samalla sekunnilla vaunuun, kun hänet sinne laskin. Ei tarvinnut tehdä mitään avustusta ja nukkui muutenkin tosi hyvin koko päivän.

Seuraavana iltana päätimme, että mies hoitaa koko ruljanssin siitä eteenpäin kun vauva on laskettu sänkyyn. Itkua kesti vain 20 minuuttia ja vauva oli unessa. Kolmantena ja neljäntenä iltana ei enää itkenyt juurikaan ja oli 10-15 minuutin jälkeen unessa. Tänään minä hoidin koko unille viennin, koska mies ei ole kotona ja sain käytännössä laskea hänet sänkyyn ja kävellä pois. Hieman kitisi ja ähisi itsekseen, mutta that’s it.

En olisi ikimaailmassa voinut kuvitella näin suurta muutosta ihan vain muutamassa päivässä. Kaiken lisäksi yöt ovat parantuneet, sillä nyt hän osaa jatkaa itsekseen unia hereille havahtuessaan. Olivia ei ole muutenkaan heräillyt paljon öisin, mutta nämä hulinat pahensivat kyllä hieman myös yöheräilyjä.

Olen ottanut myös ”säännön” että yöllä syötän hänet vain, jos edellisestä ruokinnasta on neljä tuntia tai enemmän. Käytännössä tuo aika on alittunut vain kerran ja silloin hän ähisi ja höpötti itsekseen sängyssä 2o minuuttia ja nukahti. Ennen tätä unikoulua ja ”sääntöä” oon siis nostanut hänet aina heti sängystä syömään, kun on kuulunut itkua tai kitinää.

Tällä uudella tyylillä syöttökertoja tulee pari kertaa yöhön, joka on ollut meillä muutenkin aika vakio. Ennen hulinoita hän veteli sikeitä myös yön läpi, kokonaan syömättä.

Huh, sellainen pitkä tarina tuli tästä aiheesta. Muistathan että minä en ole asiantuntija ja vauvan ikä vaikuttaa aina näihin juttuihin. Jos on epävarma mitä tulisi tehdä, kannattaa kysyä jeesiä neuvolasta tai uniohjaajalta. Uni on kuitenkin niin hirveen tärkeä juttu, että jos tästä joku saa vähänkin apua tai ideaa parantaa oman vauvan unta, niin hieno homma!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


VAUVAN SÄÄNNÖLLINEN PÄIVÄRYTMI – MIKSI JA MITEN?

07.11.2020
2

Hellurei lauantaihin! Kello on tällä hetkellä 6:25 ja meikäläinen ollut hereillä jo melkein kaksi tuntia. Menin nukkumaan jo 21 aikoihin eilen, joten ihan kiva määrä unta alla vaikka noin aikaisin heräsinkin. Vauva vetelee vielä sikeitä, joten oon jälleen herännyt, vaikka ei olisi pitänyt. Ärsyttävää, mutta minkäs teet. Vauva herää kello seitsemältä ja siitä päästäänkin itse aiheeseen, eli nelikuisen vauvan päivärytmiin ja miten olen säännöllistänyt sen niin, että joka päivä toistuu täysin samat päiväuniajat sekä päiväunien kestot.

Mainittakoon heti alkuun, että jos teet asioita eri tavalla, on se täysin ok. Tapoja, kuten vauvojakin on monia erilaisia. Itse olen saanut uniohjausta ammattilaiselta ja muutaman kokeilun jälkeen päätynyt tähän tyyliin. Meillä oli jo aiemmin suhteellisen säännöllinen rytmi, joka kuitenkin vaihteli hieman sen mukaan milloin herättiin aamuisin ja kauanko vauva nukkui päikkäreitä. Kahden tunnin päiväunisääntö mulla on ollut jo kuukauden verran käytössä – Siitä hetkestä kun Olivia herää, menee kaksi tuntia kun hän on seuraavan kerran unessa. Aiemmin tämä aika oli 90 minuuttia, mutta venyi pikku hiljaa kahteen tuntiin Olivian ollessa 15 viikon ikäinen.

Vastailin aiemmin Instagramissa kysymyksiin, joissa kysyttiin myös tätä rytmiasiaa. Tuolloin vastailin meidän yörytmin olevan 20-8 ja siitä kahden tunnin ”säännöllä” eteenpäin. Sittemmin muutin yörytmiä välille 19-7, koska vauvan yöunille meno alkoi vaikeutua ja sanotaan, että klo 19:00 vauvalla on hormonaalinen uni-ikkuna, jolloin nukahtaminen on helpompaa. Pakko myöntää, että muuten tuo 20-8 rytmi olisi ollut mielekkäämpi näin omalta kannalta katsottuna, mutta tällä mennään nyt.

Vuorokausirytmi:

yöunet 19:00-7:00 (vauva herää klo 1 ja klo 5 syömään)

päiväunet 9-10

päiväunet 12-14.30

päiväunet 16.30-17.00

Jos olisin itse lukenut tällaista postausta lapsettomana tai vauvan ollessa ihan pieni, olisin miettinyt että miten ihmeessä voi päättää milloin vauva nukkuu ja ennen kaikkea kauanko vauva nukkuu. Kerron tässä postauksessa, miten olen itse toiminut ja saanut nämä ajat lukittua pakoilleen. Vauvat rakastaa rutiineja ja on ollut jännä huomata, että kun rytmi on vakiintunut, hän herää myös yöllä syömään täysin samaan aikaan joka yö.

Mitä jos vauva herää esimerkiksi klo 6 aamulla eikä häntä saa enää nukahtamaan? Tällaisissa tilanteissa olen seitsemän aikaan nukuttanut hänet vartiksi, eli antanut hänelle ns. power napit, joiden avulla hän on jaksanut olla hereillä yhdeksään saakka, josta ollaan päästy takaisin rytmiin. Kun vauva alkaa tottua rutiiniin, alkaa hän automaattisesti herätä ja nukahtaa ”oikeisiin aikoihin”. Olenkin ollut aika tarkka sen suhteen, että ajat ovat toteutuneet lähes täydellisesti. Tietysti on myös poikkeuksia, eikä aina saa asioita toimimaan kuten haluaa, mutta pääosin hyvin on mennyt.

Aluksi vauvan herättäminen unilta tuntui hieman typerältä, mutta huomasin, että hän herää kuitenkin hyväntuulisena ja saa riittävästi unta kokonaisuudessaan, jolloin herättäminen on tuntunut järkevämmältä. Haluan huomauttaa, että nyt kyseessä ei ole enää täysin vastasyntynyt, jonka ikäistä ei muuten todellakaan kannata herätellä mihinkään rytmiin!

Entä jos vauva herää kesken päiväunien? Älä anna herätä! 😃 Eli tee kaikkesi, että unet jatkuu. Meillä vauva nukkuu päiväunet vaunuissa vaunuverhon takana (pimeys on ollut meillä avainsana hyviin päiväuniin), kohina päällä ja jos sattuu heräämään, heilutan vaunuja niin kauan, että on uudelleen unessa. Aiemmin heijasin hänet sylissä uudelleen uuneen, tai jos mikään muu ei auttanut, vauva tissille, kylkiasentoon sänkyyn makaamaan niin kauaksi että oli jälleen unessa. Mielestäni on hyvä että meillä on ollut ”keino” joka toimii lähes sataprosenttisesti nukutushommissa.

Huomasin muuten, että neljän kuukauden ikään tullessa, vauva on nukkunut pidempiä päiväunia. Aiemmin jouduin auttaa häntä paljon enemmän unisyklistä toiseen, mutta ilmeisesti harjoitus ja duuni oli sen arvoista, sillä nykyään hän herää vain harvoin kesken päiväunien.

Mitä hyvää säännöllisestä rytmistä on? Mielestäni on paljon helpompaa sopia menoja, sillä tiedän nyt jo että ensi viikon torstaina vauva on unilla klo 12-14.30. Itse kun käyn ohjaamassa jumppia, on myös huomattavasti kivempaa kun tiedän päivän alussa miten rytmi tulee menemään. Olivia ei huoli tuttipulloa, joten minä olen ainoa joka häntä voi ruokkia ja näin ollen menemiset vaatii edelleen suunnittelua ja ajoittamista. Minä olen näin ollen myös ainoa, joka voi hänen kanssaan herätä öisin (syöttämään), jonka vuoksi halusin helpottaa tätä kaikkea ja säännöllistää rutiinit.

Jos tämä postaus antaa ymmärtää, että meillä kaikki sujuu aina leikiten, ei sekään pidä paikkaansa. Olen lyönyt päätä seinään ja välillä on ollut päiviä kun tuntuu, ettei mikään onnistu. Pääosin kuitenkin arki rullaa aika kivasti tällä hetkellä. Seuraavana agendana on opettaa Olivia nukahtamaan itsekseen yöunille ja välillä on kyllä toivoton olo tämän suhteen, mutta kyllä tämäkin tästä. Vaihe vaiheelta! 😅

LullaMe:n keinuttava patja <3

Mitä yöuniin ja yösyöttöihin tulee, liputan edelleen kapaloinnin puolesta. Pelkästään jo kapalointi on ollut meidän hyvien öiden the juttu, sillä vauva nukkuu niin paljon paremmin tarrakapalossa kuin ilman. Luulin jo muutama viikko sitten, että kapalointivaihe olisi ohi ja erehdyin nukuttamaan ilman sitä, mikä johti lukuisiin yöheräilyihin. Vaikka Olivia aluksi vastustelee kapaloa sen laiton jälkeen, rauhoittuu hän hetken kuluttua ja nukkuu niin paljon rauhallisemmin, etenkin nyt hulina-vaiheessa.

Olen tehnyt myös niin, että jos vauva herää yöllä vaikka tunti syötön jälkeen, yritän heijata hänet uneen, enkä syötä heti uudelleen, jotta ei totu siihen että aina ”pääsee” tissille kun alkaa itkeä. Pakko myöntää, että joskus oon vaan niin väsynyt että otan viereen ja meen helpoimman kautta, mutta pääosin myös nuo syötöt ovat vakiintuneet kello 1 ja kello 5. Vielä kun itse saisi uudelleen unta tuon viiden jälkeen. 😅

Tällaisia höpinöitä tällä kertaa! Pitäs varmaan vaihtaa blogin nimeksi ”Ainon tarinoita vauva-arjesta” 😄. Heh, on mulla muutama ihan treeni- ja ravintoaiheinen postausideakin odottamassa, vielä kun olisi niin paljon aikaa kun tarvisi kaiken pyörittämiseen.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


4 KUUKAUTTA VAUVA-ARKEA, MIKÄ ON YLLÄTTÄNYT?

27.10.2020
1

Noin vaan meidän vauva on jo 4 kuukauden ikäinen ja tässä onkin uudet rutiinit ja tavat iskostuneet, eikä sitä edes muista miten oli ennen. 😅 Aika usein kysytään, että onko jotain mikä on yllättänyt eniten lapsen saamisen jälkeen ja pakko myöntää, ettei mitään hurjan suuria ylläreitä ole tullut vastaan. Olin jotenkin valmistautunut siihen, että kaikki olisi paljon vaikeampaa ja rankempaa, joten pääosin yllärit ovat olleet lähinnä positiivisia juttuja. Katsotaanpa mitä listalta löytyy…

Mikä väsymys? – Koen että olen ollut ihan tavallisen pirteä jos en jopa energisempi Olivian syntymän jälkeen. Kuulin jostain, että suurin syy miksi lapsia ei nykypäivänä haluta on se, että pelätään väsymystä ja yöheräämisiä. Oma kokemukseni taas on, että ei tämä niin raskasta ole kuin sanotaan. Toki välillä hiertää, kun heräät yöllä kolmannen (tai viidennen) kerran tai jos lojut itseksesi hereillä monta tuntia, vaikka vauva nukkuu. Mutta näistäkin huolimatta, jostain kumman syystä, väsymys ei ole painanut lainkaan. (Nyt varmaan ropisee niitä odota vaan kun hormonit ei enää auta – kommentteja 🤣)

Vaiheet – En tiennyt, että vauvan elämä on pelkkää vaiheesta toiseen siirtymistä. 😄 Hyvä puoli on se, että jos on menossa paskamainen vaihe, se menee aina ohi, mutta valitettavasti sama pätee usein myös parempiin juttuihin! Tällä hetkellä meillä on 4 kk hulinat ja levottomat yöunet – vaihe. Toisaalta taas päiväunet ovat pidentyneet ja välillä saa olla herättelemässä ettei rytmi mene ihan uusiksi. Yllättävän helposti uusiin vaiheisiinkin sopeutuu, kun ei ota niistä liikaa stressiä!

Nopea kehitys – Koska kyseessä on ensimmäinen lapsi, on lapsen nopea kasvu ja kehittyminen kyllä yllättänyt. Yhtäkkiä tyyppi ottaa kontaktia, höpöttelee, kikattaa ja oppii jatkuvasti uutta. Uusimpana juttuna on variksen huutoa muistuttava kiljaisu, jota kuulee välillä myös yöaikaan. 😆 Ihana seurata tätä jatkuvaa kehitystä päivästä ja viikosta toiseen. 😊

Rakkauden sekä välittämisen määrä (ja pelko menettämisestä) – Kyllähän siitä puhutaan, mutta ei tätä voi ymmärtää ennen kuin sen kokee. Lapsi on niin rakas, että välillä menettämisen pelko tuntuu ihan ahdistavana puristuksena rintaa vasten. Sitä tekee kaikkensa oman lapsen hyvinvoinnin eteen. Uskon että jokainen äiti ajattelee samoin, siksi mun mielestä on käsittämätöntä että naiset syyttelevät toisiaan siitä miten lasta tulisi hoitaa. Jokainen tekee varmasti parhaansa!

Äitiys on supervoima – Välillä sitä hämmästyy itsekin miten moneen asiaan pystyy ja venyy nykyään ja vielä samaan aikaan. 👊🏻 Tietynlainen itsekkyys on kadonnut ja sitä laittaa asioita erilaiseen tärkeysjärjestykseen. Kuvittelin aiemmin, että tällainen ominaisuus tulisi ns. pakon sanelemana, mutta tämä on tuntunut luontevalta, eikä ole aiheuttanut negatiivisia fiiliksiä, vaikka onkin joutunut luopumaan joistain asioista.

Riittämättömyyden tunne – Samaan aikaan kun välillä tuntee olevansa supernainen sitä huomaa, että ihan uusi tunne pääsee välillä valtaamaan mielen. En olisi uskonut, että koen tällaisia fiiliksiä, sillä on ollut ihan uusi juttu, että koen riittämättömyyttä siitä että en pysty antaa itsestäni kaikille niin paljon kuin toivoisin. Mulla on ollut todella huono omatunto siitä, että Obelix on jäänyt hieman taka-alalle ja ollut enemmän toisella omistajallaan. Tiedän, että hänellä on tällä hetkellä parempi siellä, mutta silti samalla se raastaa sydäntä. En väitä, etteikö koirasta ja vauvasta voisi huolehtia samaan aikaan, mutta hän on itsekin vetäytynyt enemmän omiin oloihin vauvan tulon jälkeen. Uskon että tilanne tasaantuu ajan kanssa, mutta silti tämä on ollut itselleni vaikeaa.

En pitänyt itseäni äiti-ihmisenä, mutta olen jopa itse yllättynyt miten luontevasti tämä rooli on tullut esiin. Kuvittelin aina aiemmin, että meidän perheessä isä olisi se joka osaa nämä asiat paremmin ja niin hyvin kun isi kaiken hoitaakin, olen yllättänyt itseni siitä kuinka rennosti olen osannut ottaa uudet vaikeat ja haastavatkin asiat ja vaiheet.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


LAPSI SOMESSA

16.10.2020
6

Raskaana ollessani yksi kysytyimpiä kysymyksiä oli, että aionko näyttää lapsen kasvoja somessa. En ollut ajatellut asiaa sen kummemmin ja vaikka tiesin, että tämä aihe on melko kuuma peruna, ei se ollut herättänyt itselläni ajatuksia suuntaan tai toiseen. Seuraan tilejä jossa lapsia näkyy paljonkin ja myös sellaisia, joissa lapsia ei näytetä kuin rajatulle porukalle. Suuremmilla tileillä tämä aiheuttaa varmaan enemmän mielipiteitä, koska seuraajissa on todella paljon täysin tuntemattomia ihmisiä. Itse en ole koskaan ajatellut pahalla niistä ihmisistä, jotka esittelevät vauvoja ja lapsia kanavillaan.

Koska sosiaalinen media on työalustani, keskustelimme tästä asiasta mieheni kanssa ennen vauvan syntymää ja hänen vahva mielipide ja kanta asiaan oli, ettei lapsen kasvoja näytetä sosiaalisessa mediassa. Alkuun tämä jopa hieman ärsytti, sillä ajattelin että se nyt vain on nykypäivää, että ihmisiä näkee somessa. Voithan nähdä saman vauvan kaupungilla vaunuissa. Mitä eroa on, näetkö hänet valokuvassa Instagramissa?

Kun vauva syntyi, oli hän mielestäni ja on edelleen (tietysti) suloisinta maan päällä ja olisin tietysti halunnut jakaa tämän myös seuraajilleni, mutta jokin muuttui ajatuksissani. Kun vauva oli konkreettisesti siinä, tajusin että hän on henkilö, jolla on myös oikeus yksityisyyteen. Mieheni sanoi joskus, että hänestä olisi kamalaa, jos hänen vauvakuviaan olisi levitelty ympäri nettiä. Minun mielestäni omien kuvieni löytäminen netistä taas ei olisi kamalaa, mutta me olemme kaikki erilaisia, enkä voi tietää mitä mieltä lapseni on tästä, kun hän kasvaa.

Aikaisemmin ajattelin tämän koskevan vain kuvia, jossa lapsi näkyy, mutta asia koskee toki myös asioita, joita hänestä kerrotaan. Itse olen vetänyt rajan siihen, että kerron meidän arkisia kuulumisia, myös haasteista ja onnistumisista, mutta tietyt yksityiset asiat pidän poissa somesta. En haluaisi että minun yksityisiä asioita kerrotaan ilman lupaa, enhän kerro ystävieni asioitakaan, joten saman ajatuksen olen ottanut tähän asiaan lapsen kohdalla.

Mä oon aina ollut sellainen, että vaikka itse teen tietyllä tavalla, en tuomitse niitä jotka toimivat toisin. Keskityn mielummin omaan elämään ja niihin arvoihin jotka sopivat meidän perheeseen, enkä nyrpistele ja negistele jos joku toimii toisin. Tapoja, ajatuksia ja ihmisiä on niin paljon erilaisia, että elämästä tulee aika hankalaa jos ajattelee että kaikkien pitäisi toimia samoin. Halusin silti avata ajatuksiani tästä asiasta, sillä nyt vauvakuplassa elellessä sitä miettii paljon juttuja, joille ei ole aiemmin suonut ajatustakaan.

Mun rajat menevät siis siinä etten näytä Olivian kasvoja somessa, enkä esimerkiksi ikinä jakaisi kuvia hänestä ilman vaatteita tai vähissä vaatteissa. Yksityisyyteen liittyy myös tietyt henkilökohtaiset asiat, jotka jätän kertomatta somessa.

Olisi kiva kuulla ajatuksia aiheesta? Oletteko samoilla linjoilla tai eri mieltä tästä asiasta, sana on vapaa!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


« Vanhemmat
Uudemmat »