KIELLETYT VS. SALLITUT RUOKA-AINEET – MIKÄ ON OIKEASTI TERVEELLISTÄ?

Trendit määräävät paljon mitkä ruoka-aineet ovat milloinkin hypessä ja pop. Ruoka-aineille luodaan tietynlainen mielikuva ja imago, jolloin todellisuus saattaa vääristyä. Terveellisiä ruokia voi vetää mielinmäärin, kun taas kiellettyihin suhtaudutaan jopa hysteerisesti, kuin ne aiheuttaisivat ruttoa.

Tämän ajan trendejä ovat esimerkiksi erilaiset kasvipohjaiset vaihtoehdot perinteisille maitotuotteille. On hienoa, että on vaihtoehtoja sellaisille, jotka eivät maitotuotteita voi käyttää syystä tai toisesta. Se, että tuote on kasvipohjainen ei tee siitä kuitenkaan automaattisesti terveystuotetta.

Tykkään miettiä ja katsella asioita myös hieman erilaisista näkökulmista ja vaikka itsekin pyrin pääosin syömään ruokaa, joka sisältää paljon ravintoaineita niin olen sitä mieltä, että pelkät mielikuvat voivat aiheuttaa ihmisille vääristyneitä ajatuksia siitä mitä saa ja ei saa syödä! Jos on täysin terve, ilman vatsaongelmia tai allergioita, en näe syytä vältellä jotain ruokaa vain siksi että se on demonisoitu mediassa.

Yritin miettiä hyvin perinteisiä ruoka-aineita, jotka mielletään puhtaaksi ravinnoksi ja mitkä ovat taas saaneet huonomman leiman ihmisten mielikuvissa. Käytän kaikissa kalorimäärää per 100 g kohti.

Aloitetaanpa siis jo aiemmin mainitusta maidosta, joka on jakanut mielipiteitä jo useamman vuoden ajan. Olen sitä mieltä, että ilman maitoa pärjää todella hyvin ja eikä se siis ole mitenkään välttämätön ruoka-aine (edes kalsiumin kannalta). Toisaalta, jos maitotuotteet maistuvat, eivätkä aiheuta sen kummempia ongelmia niin en näe niiden käytössä mitään väärää. Useat kasvipohjaiset tuotteet ovat nousseet suosituiksi, joten pistetään vertailuun maito ja soijajuoma, joiden energiamäärä on lähestulkoon sama, mutta soijajuoman tuoteseloste huomattavasti pidempi. Kumpi onkaan siis ”puhtaampaa” ravintoa?

1 dl rasvaton maito 33 kcal, (Maito ja D-vitamiini.) VS. 1 dl soijajuoma kevyt 27 kcal (vesi, kuoritut soijapavut (4,1%), maltodekstriini (kuitu), fruktoosi, sokeri, kalsiumkarbonaatti, happamuudensäätöaine (monokaliumfosfaatti), merisuola, aromi, stabilointiaine (gellaanikumi), vitamiinit (riboflaviini (B2), B12, D2), luontainen aromi.

Nykypäivänä erilaiset kastikkeet ovat suorastaan syntiä. Moni terveystietoinen tuskin lorauttaisi ruskeakastiketta safkansa sekaan, mutta muodikkaat kaurakermat kuulostavat heti terveellisemmältä ja paremmalta idealta? Katsotaanpa…

Valio kermainen ruskeakastike 140 kcal VS. Planti Kaurakerma 160 kcal 

Painonhallinan kannalta tuo syntinen ruskeakastike olisi jopa parempi vaihtoehto kuin kaurakerma, joka sisältää myös 5 g enemmän rasvaa kuin ruskeakastike.

Itse olen ollut suuri kookosmaidon kuluttaja ja ei siinä mitään, se on erittäin herkullinen lisä ruokiin ja korvike maitopohjaisille tuotteille ruuanlaitossa. Kookos itsessään on muutenkin trendikästä safkaa, joka saa aikaan mielikuvan että siitä valmistetut ruuat ovat paljon terveellisempiä. Ruokakermat meikäläinenkin kiersi kaukaa pitkään, en edes tiedä miksi. Tietynlainen mielikuva kai asetti rajat sille mikä on sallittua ja mikä ei.

Kolme sipulia ruokakerma 120 kcal VS. Kookosmaito 180 kcal

Edelleen käytän sekä kaurakermaa, että kookosmaitoa, sillä ne sopivat tiettyihin ruokiin todella hyvin, mutta se että ne ovat kasvipohjaisia, ei tee niistä kevyempiä tai terveellisempiä.

Vehnätuotteet a.k.a höttöhiilarit vältetään usein kaukaa ja on aika yleistä että ne aiheuttavat vatsavaoivoja, etenkin jos kärsii gluteenin yliherkkyydestä. Puhdistettu vehnä ei ole mikään ravinnepommi, eli siitä ei saa ihan kauheasti ravintoaineita, mutta puhtaasti kalorien kannalta se on jopa kevyempi kuin kaura tai ruisleipä (riippuu paljon myös merkistä). Kaura ja ruis sisältävät hyvää tekevää kuitua ja muita ravintoaineita, joten niitä kannattaa toki suosia enemmän. Jos ruokavalio on 80% terveellinen ja saat kaiken tarvitsemasi ravinnosta, mahtuu ruokavalioon myös tuota syntistä vehnää, sillä loppujen lopuksi keho ei tiedä syötkö kauraa vai vehnää, se tunnistaa energiamäärän ja that’s it.

Ranskanleipä (vehnäleipä) 245 kcal VS. ruisleipä 260 kcal

Sokeri on nykyajan pahis, eikä sitä kieltämään. En kyllä keksi mitään syytä, miksi sokeria kannattaisi tietyn tahtoen käyttää. Itse pyrin kontrolloimaan sokerin käyttöä valitsemalla vähäsokerisia tuotteita ja pitämällä viikonloppuisin rennomman päivän tai joskus kolme :D.

Se, mikä tässä menee usein pieleen on sokerin eri versioiden hypettäminen. Intiaanisokerit ja muut ovat kuitenkin lopulta samaa sokeria, vaikka niistä ravinteita saakin mahdollisesti mukanaan. Sokeria karsastetaan viimeiseen päivään saakka, mutta silti teehen tai leipomuksiin sujahtaa hunajaa tai agavesiirappia, jotka siis ovat lähestulkoon sokeria nekin. Painonhallinnan kannalta näissä on hieman vähemmän energiaa kuin puhtaassa sokerissa, mikä tekee niistä toki aavistuksen parempia vaihtoehtoja painonhallinnan kannalta.

Sokeri 440 kcal VS. hunaja/ agavesiirappi 330 kcal.

Erilaiset raakaleipomukset sisältävät hurjan paljon hyödyllisiä ravintoaineita ja vitamiineja. Koska niitä ei ole kuumennettu, ravinteet säilyvät paremmin ja raakakaakao sisältää mm magnesiumia, aminohappo tryptofaania ja kaikkia B-vitamiineja! Energiatasapainon kannalta katsottuna ei kuitenkaan ole eroa syökö tavallista suklaata vai raakaversiota. Raakaherkut ylipäätään ovat todella energiapitoisia, eikä niitäkään kannata vedellä mielin määrin suuria määriä, sillä suuri määrä rasvaa ei tee kertaheitolla hyvää, oli se sitten mitä rasvaa tahansa!

Fazerin suklaa 550 kcal VS. Puhdistamo raakasuklaa 580 kcal 

Kuten aina, tässäkin asiassa merkitsee se, miltä kannalta asioita katselee ja mikä on omalle keholle hyväksi. Tervellinen ei siis aina tarkoita kevyttä, eikä epäterveellinen välttämättä ole kaikille sitä. Kokonaisuus ratkaisee tässäkin asiassa! Terveys on monien asioiden summa, eikä pelkkä hyvä ruokavalio tai treeniohjelma tarkoita, että eläisi terveellisesti.

Rentoa viikonloppua kaverit!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook

 


(LAPSEN) KARKKIPÄIVÄ SITTENKÄÄN NIIN HYVÄ IDEA?

Karkkipäivä on monelle tuttu juttu jo omasta lapsuudesta ja varmasti yleinen tapa edelleen. Oon pohtinut tätä aihetta melko paljon viime aikoina ja yleisesti ruokien jaottelusta kiellettyihin ja sallittuihin. Itsekin sitä pitkään harrastaneena olen alkanut kyseenalaistamaan onko se sittenkään järkevää rajoittaa tiettyjä ruokia ja sallia toisia. Ihminenhän luonnollisesti toimii niin, että kielletty hedelmä houkuttaa ja etenkin lapsena opitaan ja omaksutaan paljon toimintamalleja ja tapoja, joita sitten tullaan toistamaan ehkäpä koko aikuisikä.

”Mustavalkoinen ruokien jaottelu hyviin ja pahoihin voi johtaa myöhemmin ”kaikki tai ei mitään” -ajattelumalliin. Se saattaa ilmetä lapsen ylipainona, syömishäiriönä tai kehon kuvan vääristymisenä.”

Ylläoleva kappale on valitettavan paikkaansa pitävä. Syömishäiriöt ja muut ongelmat syömisen suhteen ovat yleistyneet jatkuvasti, tai sitten niistä on vain alettu puhumaan enemmän. Fakta on kuitenkin se, että jos on yhtään sen tyyppinen henkilö, että asioiden suhteen joko vedetään täpöt tai ei ollenkaa, niin tästä voi syntyä ongelma.

”Kun herkkuja koskevia tiukkoja rajoituksia höllentää, voi lapsi syödä aluksi paljonkin niitä. Pian uutuuden viehätys kuitenkin kaikkoaa, kuten ”kielletyn hedelmän” houkutuskin, eikä lapsi enää ahmi makeaa mahan täydeltä.”

Kirjoittelin tuossa muutama viikko takaperin omakohtaisen kokemuksen juuri siitä, että kun poistaa kiellot ja säännöt niin mieli alkaakin toimia niin, ettei enää kielletyt asiat himota samalla tavalla. Lapsena sitä vielä imee tapoja ja käyttäytymismalleja hyvin voimakkaasti, jolloin tällainen rennompi suhtautuminen voi olla paljon parempi kuin se, että kielletään kaikki herkut ja epäterveelliset asiat. Lapsenahan sitä ei oikeastaan edes tiedä, mitä ne herkut on, ellei niistä tehdä erikseen juttua, että nää on nyt tällaisia spesiaaliruokia, joita ei saa syödä kuin kerran viikossa.

Tottakai niitä alkaa haluamaan, jos ne kielletään ja nostetaan jotenkin erikoiseksi jutuksi, tai esimerkiksi palkitaan lasta herkuilla, kun hän on tehnyt jotain hyvää. Kyllähän siitä helposti jää käyttäytymismalli, että kun teen hyviä asioita saan herkutella. Moni toistaa näitä tietämättään myös aikuisena. Eli kun on rankkaa tai kun tapahtuu jotain erikoista–> palkitaan itseään ruualla. Tunnesyöminen johtuu yleensä aina jostain ja asian selvittämiseksi on hyvä ymmärtää syyt sille, miksi alkaa syödä tietyissä tilanteissa ja mistä ne tunteet ovat lähtöisin. Näin tunnesyömistä voi alkaa hallita, kun tiedostaa että nyt se fiilis tuli taas, mutta se johtuu vain tästä asiasta.

Jos saan joskus lapsen, haluaisin tietysti opettaa terveelliset hänelle elämäntavat, jotka varmasti tulisivat tässä taloudessa ihan automaationa. Uskon vahvasti siihen, että omalla mallilla on suuri vaikutus kasvatuksessa tässäkin asiassa. Ihmettelen aina kun katson jotain laihdutusohjelmaa jossa äiti kokkaa itselleen terveellisen ”dieettiruuan” ja sitten laittaa lapsille nakkeja ja ranskalaisia. Ei jotenkin mahdu mun kaaliin tuollainen. :D

En kuitenkaan haluaisi tehdä ruuasta ja syömisestä sen kummempaa ”juttua”, sillä itse olen joutunut käymään läpi sen polun, että ruoka on hallinnut ajoittain elämää liikaakin. Se on todella raskasta, kun syöminen tai syömättä jättäminen on jatkuvasti mielessä ja rajoittaa elämää. Asioita on tietysti helppoa suunnitella näin etukäteen ja käytännössä monet jutut ovat toki haastavampia, mutta tästä pientä ajattelemisen aihetta myös siihen omaan syömiskäyttäytymiseen. Tämä sallivampi tapa ei ehkä toimi ihan kaikille, mutta se on aika varmaa, että ne kiellot ja säännötkään ei tee elämästä kovin helppoa.

Tummennetut lainaukset maikkarin artikkelista täältä.

LUE MYÖS: MITÄ TAPAHTUI KUN PÄÄTIN SYÖDÄ MITÄ TAHDON ILMAN RAJOITTEITA?

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook