Yksi eniten kysytyistä kysymyksistä blogissani koskee työtäni, kuinka olen aloittanut ja mitä olen opiskellut. Olen kirjoittanut tästäkin aiheesta joskus, mutta siitä alkaa olla jo niin kauan, että on aika kertailla hieman. Tarkoitus oli kirjoittaa tiivistelmä, mutta hommahan levähti käsiin ja kirjoitus muistuttaa enemmänkin elämänkertaa. 

Lapsesta asti olin kiinnostunut urheilusta ja siitä asti kun muistan, olen ajatellut että haluan työskennellä liikunnan parissa. En vain tiennyt mitä ja miten? Lukiossa ollessa mulla ei ollut mitään hajua mitä tulisin tekemään ”isona”. En kuitenkaan ottanut asiasta stressiä, sillä olen aina ollut ihminen joka elää päivä kerrallaan ja luottaa siihen, että asiat järjestyvät kyllä lopulta. Lukiossa luin terveystietoa niin paljon kun oli mahdollista ja suoritin myös liikuntadiplomin. Siihen aikaan terveystietoa ei voinut kirjoittaa kirjoituksissa, joten kirjoitin reaalissa psykologian. Olin koulussa aina ns. ”hyvä oppilas”, kunnes juuri lukioaikana alkoi kiinnostaa kaikki muu paitsi koulu. Suoritin lukion kolmessa vuodessa (vaikka olin paikanpäällä varmaan kahtena 😀) ja kirjotin ylioppilaaksi ihan ok papereilla. Ei sinänsä harmita, koska en ole koskaan tarvinnut noita papereita tähänastisen elämäni aikana. (ja meillä oli ihan törkeen hauskaa lukioaikana)

Lukion jälkeen punnitsin erilaisia jatkokoulutuspaikkoja, mutta mua ei kiinnostanut mikään koulu tai ala, joten menin töihin. Olin töissä vanhempieni omistamassa sisustusliikkeessä vuoden verran. Tähän aikaan treenasimme myös aerobiciä ja olimme siirtyneet Lady Linelle/WSC:lle treenaamaan. Tutustuin ladyn henkilökuntaan ja kuulin silloisen ryhmäliikuntavastaavan olleen liikunnanohjaajan oppisopimuskoulutuksessa Pajulahdessa. Tämä koulutus mahdollisti samanaikaisen työnteon, mikä sopi minulle loistavasti. En ole koskaan halunnut ”kituuttaa” vähillä rahoilla, vaan haluan pystyä elää ja tehdä asioita mitä haluan tehdä, myös rahallisesti 😀 Kaverit onkin antaneet lempinimekseni ”hilloministeri”. 😀 

Päätin kysyä jos pääsisin Ladylle töihin tällä samaisella systeemillä. Vastaus oli myöntävä. Aloitin työskentelyn Lady Linen vastaanotossa kesällä -06. Näin ja opin vierestä kuinka silloiset esimiehet hoitivat työtehtäviään. Kävin koulussa aina välillä opiskelemassa ja kaikki meni hyvin. Ohjasin myös ensimmäiset jumppani; keppijumppaa, vatsa-selkä-tuntia sekä myöhemmin spinningiä. Ohjaaminen oli ihan ok, mutta se ei koskaan ollut mun haave tai mikään kovin ”iso juttu”. 

Jossain vaiheessa oma henkilökohtainen elämä heitti häränpyllyä, alla kytevä syömishäiriö otti taas vallan ja innostus kaikkeen lopahti totaalisesti, keskitin kaiken aikani ja energiani laihduttamiseen. Olin tuolloin lievästi sanottuna vähän hukassa, ahdisti kaikki. Päätinkin yhtäkkiä jättää silloisen elämäni taakse ja lähteä matkaoppaaksi Finmatkoille. Hain kyseiseen firmaan ja pääsin sisään. Hetken kuluttua olinkin koneessa suuntana Gran Canaria. Vietin kanarialla 6 kk ja työ oli todella opettavainen kokemus, tuntuu että kasvoin ja sain todella paljon rohkeutta tuon puolivuotisen aikana. Kävin paljon lenkillä ja aina musiikkia kuunnellessa mietin kuinka tämäkin sopisi hyvin siihen ja siihen jumppaan. Tuli kova ikävä edelliseen työpaikkaan, aerobicin pariin sekä kotiin. Palattiin silloisen poikaystävän kanssa takaisin ja pääsin onneksi takaisin ladylle töihin. Koulu oli kuitenkin jäänyt kesken ja ajatuksena oli jatkaa sitä, mutta… Se vaan jäi.

Aloin ohjaamaan enemmän ja enemmän jumppia ja tein vapaaehtoisesti lähes kaikkia työtehtäviä. Aina kun tunti oli auki niin minä tuurasin, vaikka olisin vetänyt jo 4 tuntia samana päivänä. Rakkaus ohjaamiseen ja jumppiin syttyi, eikä ole sammunut sen jälkeen. Jossain vaiheessa silloinen ryhmäliikuntavastaava päätti vaihtaa työpaikkaa ja työ siirtyi kuin automaattisesti minulle. Olin aina tuurannut häntä ja osasin kaikki työhön liittyvät jutut. Kävin esimieskoulutuksen ja kävin samana vuonna myös Les Millsin peruskoulutukset lajeissa Bodypump, Bodystep ja Bodyattack. Olen käynyt myös lukuisia muita ohjaamiseen liittyviä pienempiä koulutuksia. Aloitimme myös aerobicin treenaamisen uudelleen joukkueen kanssa. 

 

Personal Trainerin työ oli myös kiinnostanut aina, ja vuonna 2010 päätin ilmottautua Trainer Labin PT-koulutukseen. Samana vuonna perustin myös tämän blogin. Kävin koulutuksen ja aloitin työt välittömästi lopputentistä selviämisen jälkeen. Mielestäni PT- koulutus on vain pieni pintaraapaisu alaan. Koulutuksen jälkeen täytyy olla kiinnostunut oppimaan lisää jatkuvasti. 14-vuotiaasta saakka olen lukenut terveyteen, ravintoon ja liikuntaan liittyviä juttuja ja kirjoja ja olen ns. itseopiskellut todella paljon. Vielä lyhyen PT- urani aikana olen oppinut todella paljon, enkä välttämättä suosittele tai tee asioita, joita tein ihan alussa. Luulen, että olen kuitenkin tehnyt melko hyvää työtä, koska aloittamiseni jälkeen en ole missään vaiheessa ollut ilman töitä. Nytkin mulla on jono asiakkaita odottamassa, harmi kun aikaa on vain rajallisesti. 🙂

Blogista on vuosien aikana kasvanut ns. sivutyö. Tykkään kirjoittamisesta ja haluan auttaa ihmisiä liikuntaan ja terveyteen liittyvissä asioissa. Olen laittanut ja laitan edelleen paljon aikaa kirjoittamiseen, mutta tämä ”työ” on sellaista mistä nautin. Tein kuin teinkin liikunnasta ammatin ja tällä hetkellä olen omassa unelma-ammatissani. Saan treenata niin paljon kuin vaan jaksan, saan auttaa ihmisiä PT-työssä ja saan kirjoittaa blogiin ajatuksia, vinkkejä ja mielipiteitä liikuntaan ja ravitsemukseen liittyvissä asioissa. Lisäksi saan tästä kaikesta elantoni. Olen esimerkki siitä, että koulun penkki ei ole ainoa tie. Toki kannattaa opiskella ja hoitaa koulut huolella, mutta kannattaa myös miettiä mitä oikeasti haluaa tehdä elämässään. Olemme töissä n. 8 h vuorokaudesta, mikä on aika suuri siivu elämästä. Itse ainakin haluan nauttia myös siitä ajasta. 

Monesti kysellään jumppaohjaajien palkkauksesta. Harva ohjaaja tekee työtä täyspäiväisesti. Monet ovat päivätöissä muualla ja ohjaavat muutaman kerran viikossa iltaisin. Minullakin on muita työtehtäviä, joita mainitsinkin jo aiemmin, eli palkkauseni koostuu eri tehtävistä. Eri saleilla on myös erilaiset palkkaussyteemit, mutta kyllä tällä työllä saa ihan hyvät hynät kasaan, jos tunneilla käy ihmisiä ja tunteja jaksaa tempoa riittävästi. 

Mielestäni kokemus ja halu oppia ovat avaisana tässä työssä. Voit käydä vaikka miljoona jumppakoulutusta ja olla silti vain keskinkertainen ohjaaja. Tekemällä oppii hyödyntämään omia vahvuuksia ja kehittämään niitä heikkouksia. Itselläni on toki muutamia unelmia koskien työtäni ja se antaa intoa kehittää itseään jatkuvasti! 

Heippa! Tänään on ollut oikea super-lauantai. Olen ollut menossa aamusta iltaan ja treeniäkin mahtunut mukaan ihan kivasti. Aloitin päivän kahdella ohjauksella, ensin spinning ja päälle body-tunti. Oli muuten melkoinen näky kun menin töihin aamulla, porukkaa oli kuin pipoa ja jonoa ulos saakka! Ihan hullua 😀 Jouduin aloittaa tunninkin hieman myöhässä, jotta kaikki olisivat ehtineet saliin pitkän jonon vuoksi.

Jumppien jälkeen kävin ostamassa itselleni uuden superlämpimän Peak Performancen talvitakin. Pakkasasteet ovat tosiaan nousseet kivasti myös täällä vaasassa ja ajattelin satsata takkiin, joka menee toivottavasti pari tulevaakin talvea. Yksi syy takin ostoon oli myös päivän ohjelma. Kävimme katsomassa poikaystävän lätkäpelin, joka pelattiin ulkojäällä! Seistiin -20 asteen pakkasessa lähes 3 tuntia ja jäätävästä vaatekerroksesta huolimatta, varpaat kerkesivät jäätyä ihan kivasti. 😀

Pelin jälkeen lähdin vielä Even kanssa salille treenaamaan pakaroita. Kokeiltiin uusia liikkeitä, jotka löytyvät esiteltynä pari postausta taaksepäin. Pienestä alkuväsymyksestä huolimatta voimia löytyi yllättävän hyvin viikon viimeiseen treeniin. Joskus tuntuu, että mun kroppa toimii kaikkia luonnon lakeja vastaan, ihan päin vastoin kuin kuuluu. Se ei väsy juuri koskaan, treeniä pystyisi vetää aivan järkyttävän paljon. 

Treenin jälkeen sekoittelin ihanan smoothien mustikoista, banaanista ja mantelimaidosta. Sekaan Feel Vividin superjauheita ja lusikallinen lakritsiuutejauhetta, toimii! Oon kokkaillut muutenkin paljon tällä viikolla…

Loppuun vastaan vielä Suvilta saatuihin kysymyksiin!

1. Facebook vai Instagram? Vaikea kysymys, sillä käytän molempia paljon. Täytyy kuitenkin valita Facebook, jossa tulee vietettyä turhankin paljon aikaa päivän aikana.

2. Tykkäätkö Marimekon tuotteista? Eipä oo tullut käytettyä hetkeen. Joskus nuorempana mulla oli Marimekon raitapaitoja, jotka olivat muotia 😀 Marimekon verhot mulla on myös ollut joskus ja taitaa löytyy kaapista edelleen..

3. Mikä on parasta talvessa? No varmaan kauniit maisemat! Sillon kun on kohtuullinen pakkanen, lumi maassa ja aurinko paistaa.

4. Paras terveellinen herkkusi? Näitähän löytyy…Taidan olla tylsä ja valita ihan vaan raakasuklaan 🙂

5. Ruoka, mitä et suostu syömään? Sokeri 😉

6. Miksi omia neuvoja on niin vaikea noudattaa? Niin, no omalla kohdallani luulen olevani erikoistapaus, johon ei päde samat asiat kuin muihin ja siksi pitää tehdä asiat omalla (erillä) tavalla. 😀

7. Mitä karkkeja valitset pussiisi Makuunissa? En ole käynyt pitkään aikaan, mutta ennen hain joka viikonloppu säkin joka koostui valkosuklaalla vuoratuista pähkinöistä, nam nam!

8. Uskotko horoskooppeihin? No en ainakaan kovin vakavasti. Niitä on ihan hauska lukea, mutta..

9. Kumpi on vastenmielisempää, tiskaus vai imurointi? No tää on helppo – Imurointi! Tiskaus on jopa ihan mukavaa, mutta imurointia välttelen ja teen sen aina viimeisenä.

10. Blogit vai naistenlehdet? Ehdottomasti blogit. Niitä tulee luettua päivittäin. Naistenlehtiä en juurikaan lue, joskus infrapunasaunassa on kiva selailla lehtiä.

11. Mistä urheiluun/liikuntaan liittyvästä jutusta haaveilet? Haluaisin päästä Les Millsille töihin kouluttamaan jossain vaiheessa, kun olen vielä viisaampi ja parempi 😉 Haluan myös kehittyä ohjaamisessa niin hyväksi kuin vain pystyn, eli olla paras versio omasta itsestäni!