Yksi eniten kysytyistä kysymyksistä blogissani koskee työtäni, kuinka olen aloittanut ja mitä olen opiskellut. Olen kirjoittanut tästäkin aiheesta joskus, mutta siitä alkaa olla jo niin kauan, että on aika kertailla hieman. Tarkoitus oli kirjoittaa tiivistelmä, mutta hommahan levähti käsiin ja kirjoitus muistuttaa enemmänkin elämänkertaa. 

Lapsesta asti olin kiinnostunut urheilusta ja siitä asti kun muistan, olen ajatellut että haluan työskennellä liikunnan parissa. En vain tiennyt mitä ja miten? Lukiossa ollessa mulla ei ollut mitään hajua mitä tulisin tekemään ”isona”. En kuitenkaan ottanut asiasta stressiä, sillä olen aina ollut ihminen joka elää päivä kerrallaan ja luottaa siihen, että asiat järjestyvät kyllä lopulta. Lukiossa luin terveystietoa niin paljon kun oli mahdollista ja suoritin myös liikuntadiplomin. Siihen aikaan terveystietoa ei voinut kirjoittaa kirjoituksissa, joten kirjoitin reaalissa psykologian. Olin koulussa aina ns. ”hyvä oppilas”, kunnes juuri lukioaikana alkoi kiinnostaa kaikki muu paitsi koulu. Suoritin lukion kolmessa vuodessa (vaikka olin paikanpäällä varmaan kahtena 😀) ja kirjotin ylioppilaaksi ihan ok papereilla. Ei sinänsä harmita, koska en ole koskaan tarvinnut noita papereita tähänastisen elämäni aikana. (ja meillä oli ihan törkeen hauskaa lukioaikana)

Lukion jälkeen punnitsin erilaisia jatkokoulutuspaikkoja, mutta mua ei kiinnostanut mikään koulu tai ala, joten menin töihin. Olin töissä vanhempieni omistamassa sisustusliikkeessä vuoden verran. Tähän aikaan treenasimme myös aerobiciä ja olimme siirtyneet Lady Linelle/WSC:lle treenaamaan. Tutustuin ladyn henkilökuntaan ja kuulin silloisen ryhmäliikuntavastaavan olleen liikunnanohjaajan oppisopimuskoulutuksessa Pajulahdessa. Tämä koulutus mahdollisti samanaikaisen työnteon, mikä sopi minulle loistavasti. En ole koskaan halunnut ”kituuttaa” vähillä rahoilla, vaan haluan pystyä elää ja tehdä asioita mitä haluan tehdä, myös rahallisesti 😀 Kaverit onkin antaneet lempinimekseni ”hilloministeri”. 😀 

Päätin kysyä jos pääsisin Ladylle töihin tällä samaisella systeemillä. Vastaus oli myöntävä. Aloitin työskentelyn Lady Linen vastaanotossa kesällä -06. Näin ja opin vierestä kuinka silloiset esimiehet hoitivat työtehtäviään. Kävin koulussa aina välillä opiskelemassa ja kaikki meni hyvin. Ohjasin myös ensimmäiset jumppani; keppijumppaa, vatsa-selkä-tuntia sekä myöhemmin spinningiä. Ohjaaminen oli ihan ok, mutta se ei koskaan ollut mun haave tai mikään kovin ”iso juttu”. 

Jossain vaiheessa oma henkilökohtainen elämä heitti häränpyllyä, alla kytevä syömishäiriö otti taas vallan ja innostus kaikkeen lopahti totaalisesti, keskitin kaiken aikani ja energiani laihduttamiseen. Olin tuolloin lievästi sanottuna vähän hukassa, ahdisti kaikki. Päätinkin yhtäkkiä jättää silloisen elämäni taakse ja lähteä matkaoppaaksi Finmatkoille. Hain kyseiseen firmaan ja pääsin sisään. Hetken kuluttua olinkin koneessa suuntana Gran Canaria. Vietin kanarialla 6 kk ja työ oli todella opettavainen kokemus, tuntuu että kasvoin ja sain todella paljon rohkeutta tuon puolivuotisen aikana. Kävin paljon lenkillä ja aina musiikkia kuunnellessa mietin kuinka tämäkin sopisi hyvin siihen ja siihen jumppaan. Tuli kova ikävä edelliseen työpaikkaan, aerobicin pariin sekä kotiin. Palattiin silloisen poikaystävän kanssa takaisin ja pääsin onneksi takaisin ladylle töihin. Koulu oli kuitenkin jäänyt kesken ja ajatuksena oli jatkaa sitä, mutta… Se vaan jäi.

Aloin ohjaamaan enemmän ja enemmän jumppia ja tein vapaaehtoisesti lähes kaikkia työtehtäviä. Aina kun tunti oli auki niin minä tuurasin, vaikka olisin vetänyt jo 4 tuntia samana päivänä. Rakkaus ohjaamiseen ja jumppiin syttyi, eikä ole sammunut sen jälkeen. Jossain vaiheessa silloinen ryhmäliikuntavastaava päätti vaihtaa työpaikkaa ja työ siirtyi kuin automaattisesti minulle. Olin aina tuurannut häntä ja osasin kaikki työhön liittyvät jutut. Kävin esimieskoulutuksen ja kävin samana vuonna myös Les Millsin peruskoulutukset lajeissa Bodypump, Bodystep ja Bodyattack. Olen käynyt myös lukuisia muita ohjaamiseen liittyviä pienempiä koulutuksia. Aloitimme myös aerobicin treenaamisen uudelleen joukkueen kanssa. 

 

Personal Trainerin työ oli myös kiinnostanut aina, ja vuonna 2010 päätin ilmottautua Trainer Labin PT-koulutukseen. Samana vuonna perustin myös tämän blogin. Kävin koulutuksen ja aloitin työt välittömästi lopputentistä selviämisen jälkeen. Mielestäni PT- koulutus on vain pieni pintaraapaisu alaan. Koulutuksen jälkeen täytyy olla kiinnostunut oppimaan lisää jatkuvasti. 14-vuotiaasta saakka olen lukenut terveyteen, ravintoon ja liikuntaan liittyviä juttuja ja kirjoja ja olen ns. itseopiskellut todella paljon. Vielä lyhyen PT- urani aikana olen oppinut todella paljon, enkä välttämättä suosittele tai tee asioita, joita tein ihan alussa. Luulen, että olen kuitenkin tehnyt melko hyvää työtä, koska aloittamiseni jälkeen en ole missään vaiheessa ollut ilman töitä. Nytkin mulla on jono asiakkaita odottamassa, harmi kun aikaa on vain rajallisesti. 🙂

Blogista on vuosien aikana kasvanut ns. sivutyö. Tykkään kirjoittamisesta ja haluan auttaa ihmisiä liikuntaan ja terveyteen liittyvissä asioissa. Olen laittanut ja laitan edelleen paljon aikaa kirjoittamiseen, mutta tämä ”työ” on sellaista mistä nautin. Tein kuin teinkin liikunnasta ammatin ja tällä hetkellä olen omassa unelma-ammatissani. Saan treenata niin paljon kuin vaan jaksan, saan auttaa ihmisiä PT-työssä ja saan kirjoittaa blogiin ajatuksia, vinkkejä ja mielipiteitä liikuntaan ja ravitsemukseen liittyvissä asioissa. Lisäksi saan tästä kaikesta elantoni. Olen esimerkki siitä, että koulun penkki ei ole ainoa tie. Toki kannattaa opiskella ja hoitaa koulut huolella, mutta kannattaa myös miettiä mitä oikeasti haluaa tehdä elämässään. Olemme töissä n. 8 h vuorokaudesta, mikä on aika suuri siivu elämästä. Itse ainakin haluan nauttia myös siitä ajasta. 

Monesti kysellään jumppaohjaajien palkkauksesta. Harva ohjaaja tekee työtä täyspäiväisesti. Monet ovat päivätöissä muualla ja ohjaavat muutaman kerran viikossa iltaisin. Minullakin on muita työtehtäviä, joita mainitsinkin jo aiemmin, eli palkkauseni koostuu eri tehtävistä. Eri saleilla on myös erilaiset palkkaussyteemit, mutta kyllä tällä työllä saa ihan hyvät hynät kasaan, jos tunneilla käy ihmisiä ja tunteja jaksaa tempoa riittävästi. 

Mielestäni kokemus ja halu oppia ovat avaisana tässä työssä. Voit käydä vaikka miljoona jumppakoulutusta ja olla silti vain keskinkertainen ohjaaja. Tekemällä oppii hyödyntämään omia vahvuuksia ja kehittämään niitä heikkouksia. Itselläni on toki muutamia unelmia koskien työtäni ja se antaa intoa kehittää itseään jatkuvasti!