PALJONKO PAINAN?

Moikka! Aika moni lähti arvailemaan mun painoa. Alin veikkaus taisi olla 49 kg ja ylin 75 kg. Molemmat kuulostaa melko hurjalta mun korvaan, mutta toisaalta, jos on nähnyt ihmisen vain kuvien kautta, on vähän vaikeampi hahmottaa kokoa. Tällä kertaa en vastannut kaikkiin edellisen tekstin kommenttehin, sillä suurin osa oli juurikin noita arvauksia ja ajattelin paljastaa oikean vastauksen tässä postauksessa.

Kirjoitin, että tulos oli hieman yllättävä. Tulos yllätti itseni sen vuoksi, että paino oli niin pieni. Olen toki syönyt siistimmin alkuvuodesta, mutta määrällisesti ruokaa on mennyt paljon. Ainoastan ne lisätyt sokerit ja muut namit ovat jääneet kokonaan pois, joka on johtanut siihen, että painoin vain 56,4 kg. Tuohan on ihan normaalipaino mun pituiselle, mutta odotin tuloksen olevan jotain 60 kg tienoilla. Lihaksia tosiaan löytyy, alavartalosta enemmän kuin ylävartalosta, mutta ei mulla mitkään kovin suuret muskelit ole. Lihaserottuvuus luo aina illuusion isommista lihaksista, kun rasvaa ei ole kovin paljoa lihaksien päällä. 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kerroin tosiaan BB-haasteen tienoilla, että olen herkutellut viikonloppuisin protskuletuilla ja täytyy myöntää, että kun niitä on syönyt monta viikoa, alkaa hieman kyllästytttää. Tein siis pienen muutoksen ja valmistinkin pannaria..Pieni muutos, iso vaikutus. Oli nimittäin todella hyvää! 😉

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA 

Pannariin tuli: pari desiä valkuaista, banaani, fitnessgurun heraisolaattia vaniljan makuisena sekä muutama ruokalusikallinen fibrexiä. Blenderissä sekaisin ja koko seos leivinpaperilla leivitetylle uunipellille. Pilkoin vielä yhden omenan ja pudottelin palat sekaan. Uuniin 170 astetta ja 5-10 min. Mulla oli kaapissa Walden Farmsin pancake syrupia (kaloriton) ja laitoin sitä hieman päälle, kuten kuvasta näkyy.

meidän pikkuhauvasta on tullut jo aika iso :)

meidän pikkuhauvasta on tullut jo aika iso 🙂

Mitä uhreiluun tulee, aina enemmän ei todellakaan ole enemmän. Se tuli taas huomattua eilen, sillä meillä on töissä melkoinen sairastelurumba käynnissä ja tunteja on ollut auki reilusti. Mä en pysty tuurailla kovin usein, koska omia tunteja on sen verran paljon, että ne menee yleensä päällekäin muiden kanssa, eikä muutenkaan ole mikään ihan pala kakkua tempasta 3-4 tuntia putkeen tai edes samana päivänä. Eilen meillä oli iltapäivän spinning ja bodypump auki, eikä siihen ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin perua tunnit tai meikäläinen puikkoihin. Pienen arpomisen jälkeen, päätin itse ohjata tunnit, vaikka mulla oli vielä kaksi (bodycombat & rpv) omaakin tuntia heti perään. Edessä oli siis 4 ohjausta putkeen, ilman taukoja. Asiaa ei auttanut, että olin ehtinyt jo tehdä salitreenin paria tuntia ennen. 😀 Joskus aiemmin tällaiset päivät oli ihan normisettiä, mutta nykyään yritän välttää tällaisia rykäisyjä, sillä niistä ei ole (palkan lisäksi) oikeestaan mitään hyötyä. 😀

Tunnit vedettiin kunnialla ja yllättävän nopeesti oli koko homma paketissa. Joku ehdotti ennen jumppia, että tee itse kevyemmin, mutta tuollainen ei vaan käy mun periaatteisiin. Jos vedän, niin vedän kunnolla. Eihän ne asiakkaat tiedä mitä oon tehnyt ennen, tai mitä meinaan tehdä tunnin jälkeen. 🙂

Illalla oli kyllä hieman tyhjä olo, eikä paljon kiinnostanut puhua enää sanaakaan. Tuollainen suoritus vetää kropan niin ylikierroksille, ettei ruoka meinaa maistua jälkeenpäin, jolloin nälkä iskee jäätävänä takapiruna seuraavana päivänä. Tankkailin roimasti vettä ja magnesiumia, mutta silti tänään aamulla oli hieman krapulainen olo. Tämä päivä starttasikin kevyesti Bodyattackilla ja corella, mutta yllättävän kevyesti meni nuo tunnit alkukankeudesta huolimatta. Tuntuu vaan, että vaikka syö miten paljon, ei vatsa täyty lainkaan. 😀

Tulipas sekava teksti, pistetään väsymyksen piikkiin tänään. 😉


MITÄ KAIKKEA KUULUU RYHMÄLIIKUNTAOHJAAJAN TYÖHÖN?

Perrrjantai! Sain juuri ruuan valmiiksi ja lautasen eteeni, joten nyt voi samalla alkaa näpytellä koneella. Tänään ollaan taas treenattu Bikini Bootcampin jalka&pakara-ohjelma ja iltapäivällä ohjasin vielä spinning-bodypumpin. Tänään mulla ei ollut noiden lisänä muuta kuin pari pikkuasiaa hoidettavana. 2,5 h töitä, mutta silti on mennyt koko päivä. Lähdin 10:30 ja saavuin tunti sitten, kl 18.30. Ryhmäliikunnan ohjaus kestää tosiaan sen yhden ohjatun tunnin ajan, mutta siihen kuuluu aika paljon muitakin juttuja, mitkä vie aikaa. Kaikki tämä on tietysti ns. omaa, palkatonta aikaa. Voi kunpa saisi palkkaa kaikesta suunnittelusta ja oheistöistä, olisin miljonääri! 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Moni teistä varmasti käy jumpissa ja tiedätte, että usein riittää kun aktivoituu hieman ennen tunnin alkamista ja saapuu paikalle. Ohjaaja aloittaa tunnin prosessoinnin jo hyvissä ajoin. Viimeistään tuntia ennen ohjausta alkaa jo henkinen valmistautuminen. Muutamia juttuja, joita itse pyörittelen mielessä ennen lähtöä.

  • Onko puhelin ladattu (soitan musat sieltä)

  • Onko backup, jos puhelin tilttaa ja onko se ladattu

  • Onko puhelimen musiikkilistat päivitetty

  • Onko kappaleet oikeassa järjestyksessä (esim. eri pituisilla tunneilla, kappaleet voivat olla eri järjestyksessä)

  • Mitä kaikkea tarvii mukaan (ruokaa, palautusjuomat ja jos tunteja on useampi ja vietän töissä esim. koko päivän, vaihtovaatteet, useat treenivaatteet jne)

  • Älä vain unohdan puhelinta! 😀 (mulla on 3 puhelinta, joten lähtiessä saa tarkistaa aina muutaman kerran onko jokainen messissä :D)

Ohjaan usemamman tunnin päivässä, joten homma on mulle rutiininomaista, eikä mun tarvi hirveästi tsemppailla itseäni tai jännittää. Toki aina täytyy olla skarppina ja keskittynyt, jotta muistaa kaiken. Usein ohjatessa on niin keskittynyt, ettei välttämättä edes ”tunne mitään”, eli treeni tuntuu jopa kevyemmältä, vaikka syke hakkaa korkealla.

Mulla on viikko-ohjelmassa 6 itse suunniteltua tuntia ja 4 lesmills lajia. Monta erilaista tuntia tarkoittaa paljon suunnittelutyötä ja opettelemista. Täytyy etsiä biisit, keksiä koreografiat ja liikkeet. Yhden ohjelman suunnitteluun menee helposti tunteja, jopa koko päivä. Tämän vuoksi itse harvemmin teen täysin uusia ohjelmia kerralla, vaan vaihdan biisejä kerrallaan, tai vaikka puolet ohjelmasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lesmillsit vaihtuu aina kerralla, kolmen kuukauden välein. Silloin opetellaan koko ohjelma kerralla ja tuo vaihtoviikko onkin usein kunnon stressipommi. Tämä ei toki jää tähän, sillä jos jotain tuntia on vain kerran viikossa, joutuu ohjelmaan kerrata joka kerta ennen tuntia, yleensä 4-5 viikon ajan. Juuri kun ohjelma on kunnolla kaalissa, alkaakin mixailurumba ja sitten onkin taas aika opetella uudet ohjelmat. 😀 Mulla on itsellä 2 Bodyattackia viikossa ja siinä on heti selkeä ero, tunti jää helpommin muistiin, eikä sitä tarvi juurikaan kertailla ensimmäisten viikkojen jälkeen. Stepissä ohjaan joka toinen viikko atleettista ja perinteistä, joten joka viikko saa kerrata, miten ne muuvit menikään.

Tänään herättyäni kertasin Bikini bootcampin alkulämmittelyn, tsekkasin circuittien liikkeet läpi ja lähdin töihin. Ohjauksen jälkeen, kävin töissä suihkussa ja söin, jonka jälkeen aloin kerrata Bodypumpia, jonka ohjelmaa olin ohjannut vain kerran, kaksi viikkoa sitten. Kertaukseen meni reilu tunti, jonka jälkeen lähdin siirtymään meidän toiselle salille. Ennen tuntia kuuntelin vielä musiikkeja läpi, koska olen vainoharhainen, ja mielummin tuplatarkistan, kuin mokaan/unohdan. 😀 Siitä sitten pollen päälle ohjaamaan ensin spinning ja sen perään Bodypump, jonka jälkeen taas suihkurumba läpi. Tunnin jälkeen alkaa myös prosessointi, menikö kaikki hyvin? Mitä parannan ensi kerralle? Sanoinko jotain tyhmää? (tätä tapahtuu esim. spinningien jälkeen, kun endorfiinihuuruissa innostun vähän liikaa mun natsiroolista :D)

Toki normaaliin työpäivään kuuluu muitakin juttuja kuin ainoastaan ohjaaminen. Tänään oli aika iisi päivä, sillä tykkään pitää perjantait hieman rennompina, sillä työskentelen myös lauantaisin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tällä hetkellä mun täytyisi löytää ainakin 10 uutta kappaletta body- ja rpv-tunneille, jonka jälkeen mixata kappaleiden biitit ja koko soppa yhteen. Sitten pitäis vielä keksiä koreografiat. Aina on joku ohjelma joka vaatii uudistusta, tai joku ohjelma mikä pitää opetella tai kerrata läpi. Jos ajattelee työmäärää, on palkka siihen nähden aika pieni. 😀

Voisihan kaiken hoitaa nopeamminkin, käyttämällä esim. valmiita CD-levyjä, mutta toisaalta panostaminen palkitaan usein runsaalla asiakasmäärällä. Monien palkka määräytyy sen mukaan, kuinka monta osallistujaa tunnilla on. Useimmat kuntosalit käyttävät kahta menetelmää, eli kiinteää palkkaa, jolloin saa aina saman summan, oli tunnilla 2 tai 50 henkilöä. Toinen vaihtoehto on provisiopalkka, joka sisältää jonkinmoisen pohjapalkan ja siihen päälle osallistujien määrän mukaan tuleva lisä. Itse käytän jälkimmäistä. Jos ihan rehellisiä ollaan, harvemmin ajattelen palkkaa ohjatessa. Mun mielestä on toki kivaa kun tunnilla on paljon ihmisiä, se kai kertoo siitä että he ovat tyytyväisiä siihen mitä teen. Jos populaa on paljon, on usein fiiliskin katossa, joten raha ei todellakaan ole motivaatio, vaikka sitä kuitenkin on pakko saada kerran kuussa!

Vaikka kaikki suunnitellu ja opettelu vie aikaa, on työ todella palkitsevaa, enkä voisi kuvitella tekeväni mitään muuta! Kuuluuhan toki moniin muihinkin ammatteihin paljon ennalta suunnittelua ja omaa aikaa. En tosin tiedä, onko esim. opettajien suunnitteluun menevä aika palkallista?

Haluatteko kysyä jotain ohjaamisesta? Nyt olisi hyvä mahis, eli antaa palaa. 🙂


HEIKKOUDESTA UUSI VAHVUUS

Useasti ajatellaan, että jos haluaa tulla paremmaksi, täytyy vahvistaa niitä omia heikkouksia, jotta voi kehittyä. Mutta mitä jos se heikkous olisikin sun vahvuus, jota olet vaan piilotellut siinä luulossa, että se ei tuo mitään hyvää?

Mitä urheiluun ja ohjaamiseen tulee, mun omat vahvuudet ovat selkeästi atleettisuus ja dominoiva tyyli ohjata. Omaan aika hyvän itseluottamuksen, tiedän mitä teen, enkä pelkää sanoa sitä ääneen. Ohjatessa voin sanoa joskus erittäin jyrkästikin asioita ja ehkä joidenkin silmissä olen jollain lailla myös pelottava. 😀 Tunnille ei voi tulla lusmuilemaan, vaan siellä treenataan kunnolla. Tässähän on hyvät ja huonot puolet, kuten joka asiassa. Mun treeneissä saa varmasti tehoja irti, mutta jos haluaa lähteä treenaamaan meiningillä sunnuntai-pyöräily, kannattaa ehkä valita joku toinen spinning-tunti. Mitä treenaamiseen tulee, omaan aika vahvat mielipiteet ja täytyy myöntää, että omista periaatteista voi olla hyvin vaikea luopua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kävin syksylla Lesmillsin Bodystepin ATM-koulutuksen, jonka ideana on viedä ohjaajien tieto&taito seuraavalle tasolle. Tulla siis paremmaksi siinä mitä tekee. Koulutuksen kuvauksessa luki, että täytyy olla valmis tekemään asioita eri tavalla, mihin on tottunut. Ajattelin, että eiköhän tuo onnistu ja lähdin avoimin mielin koulutukseen. Teimme useita ohjauksia ja saimme aina palautetta kouluttajilta. Sain positiivista palautetta juurikin niistä asioista, joissa tiedän olevani hyvä, mutta multa vaadittiin muutosta piirteeseen, mikä on oikeastaan koko mun ohjaajaprofiilin ydin. Mun piti yrittää olla inhimillisempi, vaatia vähemmän ja unohtaa täydellinen suorittaminen. Osaan yleensä koreografian just eikä melkein ja sainkin ohjeen, että ”mokaa vaikka jotain, ei se oo niin vakavaa.” Toinen ohjaajakaveri kertoi, että muistaa ikuisesti, kun yhdellä tunnilla joskus aikaa sitten, tein koreografiavirheen. Se oli kuulemma jäänyt mieleen, kun en muuten hirveesti mokaile. 😀 Kyllä niitä mokiakin toki sattuu, vaikka yrittäisikin olla tarkka.

Ohjasin useita biisejä, mutta en vaan onnistunut saamaan muutosta aikaseksi. Aina ne samat käskytykset ja tykitykset vaan puski läpi, ja sain uudelleen ja uudelleen neuvon ”olla inhimillisempi”. Yritin miettiä, että mitä hittoa mun pitää oikeen tehdä, meenkö silittelemään niitä jumppareita kesken sarjan vai kuinka teen itsestäni pehmeämmän. Mun yksi periaate kun on, että silloin kun treenataan, niin piru vie treenataan! 😉

Viimeiseen ohjauksen alkaessa yritin unohtaa kaiken suunnittelun ja keskityin vaan avaamaan silmät ja katsomaan, siis konkreetisesti näkemään, mitä siellä mun edessä on. Mitä ne tekee ja miltä niiden ilmeet näyttää. En tiedä mitä tapahtui, mutta olin jollain tavalla ihan erilainen. Olin minä, mutta kuitenkin eri tavalla. Tunsin itsekin eron.

Sain loistavaa palautetta ohjaamisesta ja kouluttajat olivat innoissaan siitä, että olin vihdoinkin ymmärtänyt koko homman jujun. Multa kysyttiin, mitä tein eri tavalla ja vastasin, että mä katsoin ja näin. Usein me ohjaajat kyllä katsomme asiakkaita, mutta kuinka moni oikeasti keskittyy siihen mitä näkee ja mitä siellä edessä ja takana tapahtuu. Helposti sitä opettelee kaiken maailman tekniikkaohjeet ja latelee niitä vain nauhalta, silloin kun kuuluu. Ohjatessa joutuu keskittymään hyviin moneen asiaan kerralla, jolloin asiakkaisiin keskittyminen voi herpaantua. Tärkeintä ei siis ole, että muistaa sanoa oikeassa kohdassa siihen kuuluvan ohjeen, vaan se, että reagoi siihen mitä edessä tapahtuu. (Toki tekniikkaohjeet ovat myös todella tärkeitä)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En sano, että tämä olisi uutta, olen toki aina ajatellut näin, mutta viime aikoina olen keskittynyt tähän entistä enemmän. Olen edelleen vaiheessa, eli muutos ei tosiaan tapahdu hetkessä. Välillä unohdan kokonaan nämä asiat missä yritän kehittyä ja välillä taas tunnen meneväni eteenpäin. Tämä oli vain yksi osa koulutusta ja sieltä jäi kyllä tosi paljon asioita mietittäväksi. Olin siis aina ajatellut, että mun vahvuus on se dominoiva tapa ohjata, mutta kun tuon siihen toista tai useampaa piirrettä mukaan, olen entistä parempi. Enkä nyt sano että olisin pelkästään joku hirveä natsi, mutta ehkä saitte pointin.

Olen ajatellut asian niin, että jokaista ihmistä ei voi miellyttää, mutta tuomalla ohjaukseen erilaisia sävytteitä, voi olla monipuolisempi. Joku syttyy musiikista, toinen haluaa tietää tarkkaan montako toistoa on jäljellä kun taas yksi nauttii vaan tekemisestä, eikä koreografiavirheilla ole sen kummempaa merkitystä. Itse ajattelen asian niin, että asiakkaat äänestävät jaloillaan ja jos tunnilla käy paljon ihmisiä, on asioita tehty oikein. Jos jollain tunnillani käy vähemmän porukkaa, yritän katsoa peiliin ja miettiä, mitä voisin tehdä paremmin. Mun mielestä ei ole huonoja kellonaikoja tai päiviä, ihmiset tulevat jumpalle, jos he haluavat tulla. Mikä on sitten vähän ja paljon on kai jokaiselle ohjaalle eri, mutta vuoden lopussa pyrin aina siihen, että tuntieni prosentuaalinen kävijämäärä on yli 60%, eli jos jokainen ohjattu tunti olisi täysi olisi luku 100%.

Vaikka usein sanotaan, että kuntosalit hiljenee joulun saapuessa, on mun mielestä tänä vuonna ollut aika kova ryysis vielä joulukuussa. Useat tunnit ovat olleet täysiä ja jengiä on riittänyt hyvin. Onko muilla saleilla sama meininki?


Liikunnasta (unelma) ammatti – ryhmäliikuntaohjaaja

Heippa!  Saan aika-ajoin kyselyjä ammatistani, miten liikunnasta voi tehdä ammatin ja kuinka olen päätynyt pisteeseen, jossa olen nyt. Tässä artikkelissa voi tulla hieman toistoa teille vanhoille lukijoille, sillä olen toki kertonut näistä asioista ennenkin, mutta kerrataas hieman. Tällä hetkellä mun työnkuva koostuu monesta eri osa-alueesta. Olen siis ryhmäliikuntaohjaaja, personal trainer, salimme ryhmäliikuntavastaava sekä nykyään myös treenibloggaaja. Pelkkänä ryhmäliikuntaohjaajana toimiminen on keholle aika haastavaa, ainakin pidemmän päälle. Sen vuoksi olisi hyvä olla myös muita hommia, mitä voi tehdä. Jotta tästä ei tulisi aivan hirvittävän pitkä romaani, jaan postauksen kahteen tai kolmeen osaan, jossa kerron eri työnkuviin liittyvistä asioista. Ensimmäisenä käydään läpi ryhmäliikuntaohjaajan ja vastaavan työhön kuuluvia hommia.

_MG_8538

Ohjaan noin 15 jumppaa viikossa ja se on minulle tällä hetkellä sopiva määrä. Suuren määrän vuoksi, haluan ohjata monia eri lajeja, jotta mielenkiinto säilyy. En voisi kuvitella ohjaavani viittä bodypumpia viikossa, sillä monien eri kokeilujen kautta, olen tullut tulokseen, että kaksi tuntia samaa lajia viikossa sopii minulle parhaiten. Tällöin tunnin sisältö säilyy mielessä, mutta ohjaaminen on mielekästä. Mulla on myös lajeja, joita ohjaan vain kerran viikossa ja joskus tuurauksien tai muiden juttujen myötä jotain lajia tulee ohjattua useampikin kerta viikkoon.

Monen eri lajin ohjaaminen taas velvottaa suurempaan opettelu- ja suunnittelumäärään. Sillä jumpan ohjaaminen ei todellakaan ole se ainut työ mitä tehdään. Tunnit täytyy suunnitella ja opetella huolellisesti ennen ohjausta. Lisäksi musiikin etsimiseen, miksailuun ja kaikkeen muuhun menee aika hyvin aikaa. Aina on jokin tunti, joka vaatisi hieman uudistusta tai sitten konseptitunti (lesmills) jonka koreot täytyy opetella, muistella tai tarkistaa. Voin kertoa, että hommaan menee todella paljon omaa aikaa. Jos tunnit ovat illalla, koko päivän säilyy fiilis, että on oltava skarppina, katsoa kelloa ja miettiä, onko kaikki varmasti hanskassa. Kaikesta tästä huolimatta, ryhmäliikunta on se mun number one, eli en vaihtaisi pois mistään hinnasta. Samalla saan liikkua itse, liikuttaa ihmisiä, luoda liikuntaelämyksiä ja saada siitä kaikesta palkkaa. 😉 Tulevaisuuden toiveena olisi kehittyä paremmaksi ohjaajaksi ja ehkä jossain vaiheessa kouluttaa uusia ohjaajia jonkun lajin parissa! Alla vielä mun normaali ohjausviikko:

Ma: Bodyattack, spinning, core

Ti: Bodycombat, RPV

Ke: Bodyattack, core, TBC

To: RPV, Bodystep

Pe: Body, spinning, Bodypump

La: spinning, body

Su: lepopäivä

Omien tuntien lisäksi teen yleensä 3 omaa treeniä viikkoon, maanantaina, tiistaina ja torstaina.

IMG_4242

bodyattack-maraton

Mistäs kaikki sitten alkoi? Nuorempana olen kilpaillut telinevoimistelun ja kilpa-aerobicin parissa. Aerobicaikoina treenasimme paljon nykyisellä työpaikallani. Käytimme vapaana olevia jumppasaleja kilpailuohjelman harjoitteluun. Tutustuin salin silloiseen ryhmäliikuntavastaavaan, joka kertoi liikuntaneuvojan oppisopimuskoulutuksesta. Viettelin tuolloin välivuotta YO-kirjoituksien jälkeen ja sain ideaksi hakea paikkaa Lady Linelle oppisopimuskoulutukseen. Sain paikan ja aloitin työt Ladylla, käyden välillä pajulahdessa opiskelemassa. Samoihin aikoihin aloitin jumppien ohjaukset ja vastaanotossa työskentelyn salillamme. Ohjasin alkuun ihan vain muutaman tunnin viikossa, sillä treenasin edelleen aerobicciä 6-12 kertaa viikossa. Olen aloittanut ohjaamisen suunnittelemalla tunteja itse, ja olen tästä todella onnellinen. Vuosien aikana on tullut ohjattua lähes kaikkea mahdollista, tanssilliset tunnit odottaa vielä toistaiseksi ;D On hyvä käydä jokin ryhmäliikuntaan liittyvä koulutus ennen kuin aloittaa ohjaukset, omassa tapauksessa kilpaurheilutausta auttoi aika paljon. Myöhemmin olen käynyt erilaisissä koulutuksissa ja ideapäivillä. Plakkaristä löytyy neljä Lesmills-lajia ja mm. fitnesspilates-ohjaajan koulutus, mitä en tosin enää ohjaa. Paras koulutus on kuitenkin ollut ohjaaminen itse, ja sitä olen tehnyt PALJON. Pikkuhiljaa tuntimäärä on noussut suuremmaksi, jossain vaiheessa määrä oli aivan liian suuri, mutta sainpahan ainakin kokemusta oikeen isolla kädellä.

Ohjauksien lisäksi olen salimme vastaava ohjaaja, eli kaikki ryhmäliikuntaan kuuluva on vastuullani. Suunnittelen aikautulut, hoidan sairaslomien aikana tuuraajat tunneille, päivittelen nettiä, suunnittelen hommat tapahtumiin, lasken palkat ja osallistun myös markkinointi-ideointiin. Valitsen uudet ohjaajat ja olen myös kouluttanut ohjaajia uusiin lajeihin. Aikamoista sekasoppaa siis. 🙂 Minut valittiin työhön, kun edellienn vastaava vaihtoi työpaikkaa. Olin tuurannut aikaisemmin häntä ja osasin kaiken valmiiksi, joten olin kai melko luonnollinen valinta tähän. Jos haluaa nousta ylempään asemaan työssä, kannattaa siis aina olla aktiivinen, ottaa työtehtäviä vastaan ja auttaa mahdollisimman paljon. Itse olen tehnyt salillamme ihan kaikkea, myynnistä saunakivien kantamiseen ja nykyään mun ei enää tarvitse tehdä kuin työtä mistä pidän kaikkein eniten! 🙂

IMG_4673

 

Jos haaveilet ohjaajan työstä, suosittelen käymään tähän työhön valmistavan koulutuksen ja suunnittelemaan näytetunnin tunnista jota tahtoisit ohjata. Tämän jälkeen ota yhteyttä salin vastaavaan ohjaajaan, kerro mahdollisista koulutuksista ja tarjoudu vetämään näytetunti. Saan itsekin paljon kyselyjä ohjaajaksi haluavilta, mutta fakta on se, että minulla ei ole aikaa kouluttaa ohjaajia alusta, ellei heillä ole tarjota mitään muuta kuin halu aloittaa ohjaaminen. Jos joku tarjoaa valmista näytetuntia ja on käynyt itse koulutuksen, annan mielellään mahdollisuuden, jos ohjaajatarvetta on. Jos tunti menee hyvin, pääsee yleensä ensin tuuraajaksi. Jos tuuraushommat sujuu hyvin ja meillä on tarvetta uusille ohjaajille, ohjaaja voi saada oman tunnin seuraavasta aikataulusta. Tällä hetkellä meillä on aika hyvä ohjaajatilanne, mutta tuuraajia ei toki koskaan voi olla liikaa! 🙂 Toinen vaihtoehto on käydä jonkin konseptin koulutus, jolloin läpi päästessään saa valmiudet ohjata kyseistä lajia. Kannattaa aina katsoa salin lukujärjestystä ja tehdä näytetunti tunnille jota lukkarissa on paljon. Tällöin mahdollisuudet tuurauksiin ja ohjauksiin on paremmat. Meidän saleilla tällaisia tunteja ovat esim. spinning, rpv/body ja bodypump. Ja jos tosiaan haluaa oman tunnin, kannattaa olla aktiivinen ja ottaa niitä tuurauksia vastaan, vaikka olisi parempaakin tekemistä. Jos ohjaaja auttaa aina tarvittaessa ja on aktiivinen, otan hänet mielummin töihin, kuin sellaisen jolla ei ole aikaa. Alussa ei siis kannata olla valikoiva, vaan ottaa se mitä on tarjolla.

Monet miettivät ohjaajien palkkausta ja kuten kaikissa työpaikoissa, nämä ovat tietysti salikohtaisia asioita. Usein ohjaajilla on mahdollisuus kiinteään tai provisiopalkkaukseen, johon kuuluu toki kiinteä pohja. Lisäksi on olemassa tuurauspalkkoja, viikonloppupalkkoja jne.. Itse saan suurimman osan tuloistani ohjaamisesta ja nykyään voisin elättää itseni pelkästään sillä( ja bloggaamisella), mutta en ole kuitenkaan vielä ajatellut tehdä niin. 😀 Jos kyseessä on provisiopalkkaus, tulot riippuvat toki paljon myös asiakkaiden määrästä. Esimerkiksi kesällä tunneilla on rauhallisempaa ja tammikuussa ruuhkaa. Kaikki nämä vaikuttavat tuloihin, jos ohjaa paljon jumppia. Sivutyönä ohjaamisesta voi saada kivaa lisää omien tulojen rinnalle. Monet tekevätkin työtä lähinnä ”harrastusmielessä” eikä rahan vuoksi.

Heräsiko kysymyksiä? Jatkan postausta Personal Trainerin työtä koskevalla kirjoituksella seuraavaksi.