Liikunnasta (unelma) ammatti – ryhmäliikuntaohjaaja

Heippa!  Saan aika-ajoin kyselyjä ammatistani, miten liikunnasta voi tehdä ammatin ja kuinka olen päätynyt pisteeseen, jossa olen nyt. Tässä artikkelissa voi tulla hieman toistoa teille vanhoille lukijoille, sillä olen toki kertonut näistä asioista ennenkin, mutta kerrataas hieman. Tällä hetkellä mun työnkuva koostuu monesta eri osa-alueesta. Olen siis ryhmäliikuntaohjaaja, personal trainer, salimme ryhmäliikuntavastaava sekä nykyään myös treenibloggaaja. Pelkkänä ryhmäliikuntaohjaajana toimiminen on keholle aika haastavaa, ainakin pidemmän päälle. Sen vuoksi olisi hyvä olla myös muita hommia, mitä voi tehdä. Jotta tästä ei tulisi aivan hirvittävän pitkä romaani, jaan postauksen kahteen tai kolmeen osaan, jossa kerron eri työnkuviin liittyvistä asioista. Ensimmäisenä käydään läpi ryhmäliikuntaohjaajan ja vastaavan työhön kuuluvia hommia.

_MG_8538

Ohjaan noin 15 jumppaa viikossa ja se on minulle tällä hetkellä sopiva määrä. Suuren määrän vuoksi, haluan ohjata monia eri lajeja, jotta mielenkiinto säilyy. En voisi kuvitella ohjaavani viittä bodypumpia viikossa, sillä monien eri kokeilujen kautta, olen tullut tulokseen, että kaksi tuntia samaa lajia viikossa sopii minulle parhaiten. Tällöin tunnin sisältö säilyy mielessä, mutta ohjaaminen on mielekästä. Mulla on myös lajeja, joita ohjaan vain kerran viikossa ja joskus tuurauksien tai muiden juttujen myötä jotain lajia tulee ohjattua useampikin kerta viikkoon.

Monen eri lajin ohjaaminen taas velvottaa suurempaan opettelu- ja suunnittelumäärään. Sillä jumpan ohjaaminen ei todellakaan ole se ainut työ mitä tehdään. Tunnit täytyy suunnitella ja opetella huolellisesti ennen ohjausta. Lisäksi musiikin etsimiseen, miksailuun ja kaikkeen muuhun menee aika hyvin aikaa. Aina on jokin tunti, joka vaatisi hieman uudistusta tai sitten konseptitunti (lesmills) jonka koreot täytyy opetella, muistella tai tarkistaa. Voin kertoa, että hommaan menee todella paljon omaa aikaa. Jos tunnit ovat illalla, koko päivän säilyy fiilis, että on oltava skarppina, katsoa kelloa ja miettiä, onko kaikki varmasti hanskassa. Kaikesta tästä huolimatta, ryhmäliikunta on se mun number one, eli en vaihtaisi pois mistään hinnasta. Samalla saan liikkua itse, liikuttaa ihmisiä, luoda liikuntaelämyksiä ja saada siitä kaikesta palkkaa. 😉 Tulevaisuuden toiveena olisi kehittyä paremmaksi ohjaajaksi ja ehkä jossain vaiheessa kouluttaa uusia ohjaajia jonkun lajin parissa! Alla vielä mun normaali ohjausviikko:

Ma: Bodyattack, spinning, core

Ti: Bodycombat, RPV

Ke: Bodyattack, core, TBC

To: RPV, Bodystep

Pe: Body, spinning, Bodypump

La: spinning, body

Su: lepopäivä

Omien tuntien lisäksi teen yleensä 3 omaa treeniä viikkoon, maanantaina, tiistaina ja torstaina.

IMG_4242

bodyattack-maraton

Mistäs kaikki sitten alkoi? Nuorempana olen kilpaillut telinevoimistelun ja kilpa-aerobicin parissa. Aerobicaikoina treenasimme paljon nykyisellä työpaikallani. Käytimme vapaana olevia jumppasaleja kilpailuohjelman harjoitteluun. Tutustuin salin silloiseen ryhmäliikuntavastaavaan, joka kertoi liikuntaneuvojan oppisopimuskoulutuksesta. Viettelin tuolloin välivuotta YO-kirjoituksien jälkeen ja sain ideaksi hakea paikkaa Lady Linelle oppisopimuskoulutukseen. Sain paikan ja aloitin työt Ladylla, käyden välillä pajulahdessa opiskelemassa. Samoihin aikoihin aloitin jumppien ohjaukset ja vastaanotossa työskentelyn salillamme. Ohjasin alkuun ihan vain muutaman tunnin viikossa, sillä treenasin edelleen aerobicciä 6-12 kertaa viikossa. Olen aloittanut ohjaamisen suunnittelemalla tunteja itse, ja olen tästä todella onnellinen. Vuosien aikana on tullut ohjattua lähes kaikkea mahdollista, tanssilliset tunnit odottaa vielä toistaiseksi ;D On hyvä käydä jokin ryhmäliikuntaan liittyvä koulutus ennen kuin aloittaa ohjaukset, omassa tapauksessa kilpaurheilutausta auttoi aika paljon. Myöhemmin olen käynyt erilaisissä koulutuksissa ja ideapäivillä. Plakkaristä löytyy neljä Lesmills-lajia ja mm. fitnesspilates-ohjaajan koulutus, mitä en tosin enää ohjaa. Paras koulutus on kuitenkin ollut ohjaaminen itse, ja sitä olen tehnyt PALJON. Pikkuhiljaa tuntimäärä on noussut suuremmaksi, jossain vaiheessa määrä oli aivan liian suuri, mutta sainpahan ainakin kokemusta oikeen isolla kädellä.

Ohjauksien lisäksi olen salimme vastaava ohjaaja, eli kaikki ryhmäliikuntaan kuuluva on vastuullani. Suunnittelen aikautulut, hoidan sairaslomien aikana tuuraajat tunneille, päivittelen nettiä, suunnittelen hommat tapahtumiin, lasken palkat ja osallistun myös markkinointi-ideointiin. Valitsen uudet ohjaajat ja olen myös kouluttanut ohjaajia uusiin lajeihin. Aikamoista sekasoppaa siis. 🙂 Minut valittiin työhön, kun edellienn vastaava vaihtoi työpaikkaa. Olin tuurannut aikaisemmin häntä ja osasin kaiken valmiiksi, joten olin kai melko luonnollinen valinta tähän. Jos haluaa nousta ylempään asemaan työssä, kannattaa siis aina olla aktiivinen, ottaa työtehtäviä vastaan ja auttaa mahdollisimman paljon. Itse olen tehnyt salillamme ihan kaikkea, myynnistä saunakivien kantamiseen ja nykyään mun ei enää tarvitse tehdä kuin työtä mistä pidän kaikkein eniten! 🙂

IMG_4673

 

Jos haaveilet ohjaajan työstä, suosittelen käymään tähän työhön valmistavan koulutuksen ja suunnittelemaan näytetunnin tunnista jota tahtoisit ohjata. Tämän jälkeen ota yhteyttä salin vastaavaan ohjaajaan, kerro mahdollisista koulutuksista ja tarjoudu vetämään näytetunti. Saan itsekin paljon kyselyjä ohjaajaksi haluavilta, mutta fakta on se, että minulla ei ole aikaa kouluttaa ohjaajia alusta, ellei heillä ole tarjota mitään muuta kuin halu aloittaa ohjaaminen. Jos joku tarjoaa valmista näytetuntia ja on käynyt itse koulutuksen, annan mielellään mahdollisuuden, jos ohjaajatarvetta on. Jos tunti menee hyvin, pääsee yleensä ensin tuuraajaksi. Jos tuuraushommat sujuu hyvin ja meillä on tarvetta uusille ohjaajille, ohjaaja voi saada oman tunnin seuraavasta aikataulusta. Tällä hetkellä meillä on aika hyvä ohjaajatilanne, mutta tuuraajia ei toki koskaan voi olla liikaa! 🙂 Toinen vaihtoehto on käydä jonkin konseptin koulutus, jolloin läpi päästessään saa valmiudet ohjata kyseistä lajia. Kannattaa aina katsoa salin lukujärjestystä ja tehdä näytetunti tunnille jota lukkarissa on paljon. Tällöin mahdollisuudet tuurauksiin ja ohjauksiin on paremmat. Meidän saleilla tällaisia tunteja ovat esim. spinning, rpv/body ja bodypump. Ja jos tosiaan haluaa oman tunnin, kannattaa olla aktiivinen ja ottaa niitä tuurauksia vastaan, vaikka olisi parempaakin tekemistä. Jos ohjaaja auttaa aina tarvittaessa ja on aktiivinen, otan hänet mielummin töihin, kuin sellaisen jolla ei ole aikaa. Alussa ei siis kannata olla valikoiva, vaan ottaa se mitä on tarjolla.

Monet miettivät ohjaajien palkkausta ja kuten kaikissa työpaikoissa, nämä ovat tietysti salikohtaisia asioita. Usein ohjaajilla on mahdollisuus kiinteään tai provisiopalkkaukseen, johon kuuluu toki kiinteä pohja. Lisäksi on olemassa tuurauspalkkoja, viikonloppupalkkoja jne.. Itse saan suurimman osan tuloistani ohjaamisesta ja nykyään voisin elättää itseni pelkästään sillä( ja bloggaamisella), mutta en ole kuitenkaan vielä ajatellut tehdä niin. 😀 Jos kyseessä on provisiopalkkaus, tulot riippuvat toki paljon myös asiakkaiden määrästä. Esimerkiksi kesällä tunneilla on rauhallisempaa ja tammikuussa ruuhkaa. Kaikki nämä vaikuttavat tuloihin, jos ohjaa paljon jumppia. Sivutyönä ohjaamisesta voi saada kivaa lisää omien tulojen rinnalle. Monet tekevätkin työtä lähinnä ”harrastusmielessä” eikä rahan vuoksi.

Heräsiko kysymyksiä? Jatkan postausta Personal Trainerin työtä koskevalla kirjoituksella seuraavaksi.


12 Responses to “Liikunnasta (unelma) ammatti – ryhmäliikuntaohjaaja”

  1. Pauliina sanoo:

    Ihana kirjoitus! Juuri oikeaan aikaan tuli tämä ja antoi paljon infoa miten lähteä toteuttamaan unelmaa! Olen nyt salaa haaveillut puolisen vuotta hommasta ja kysellyt ystäviltä olisiko minusta siihen.
    Täytyy varmasti ottaa kohta seuraava askel eli alkaa katsomaan jumppa ohjaajan koulutuksia.

    • ainorouhiainen sanoo:

      Kiitos, kiva kuulla! Ei muuta kuin unelmia totetuttamaan 🙂

  2. Elli sanoo:

    Wau, tuo kuva auringonkukkapellolla on upea! Onko Vaasan lähistöllä jossain noin ihana paikka? 🙂

  3. klaara sanoo:

    Jumppaohjaajan työ kuulostaa kaikkinensa aika samanlaiselle kuin opettajan työ. Tuntien suunnittelu vie valtavasti aikaa, vaikka työpäivät näyttävät lyhyiltä :).

    Tuli mieleen kysymys, kun lueskelin aiempaa postaustasi epämiellyttävästä olosta treenatessa ja kuinka pyrit rohkaisemaan ihmisiä kestämään sitä. Itse olen aloittanut urheilun vasta aikuisena, joten kehoni ei ole lapsuudessa ja nuoruudessa tottunut rankkaan urheiluun. Nyt ”ongelmanani” on nimenomaan se, että pelkään epämukavaa oloa treenatessa. Olen juuri se, joka höllää steptunnilla siinä vaiheessa, kun tuntuu pahalta. En tunne rajojani, ja kovalla treenillä pelkään aiheuttavani hallaa kropalleni. Osaisitko neuvoa, milloin on viisasta kuunnella itseään ja lopettaa treeni, ja milloin treeniä voi vielä jatkaa, vaikka tuntuu pahalta? Missä siis menee pahalta tuntumisen ja oikeasti haitallisen raja? Vai täytyykö se kokeilla vain itse?

    • ainorouhiainen sanoo:

      Ohjaajan ja opettajan työ on varmasti melko samantyylistä, paljon puuhaa itse työn ulkopuolella! 🙂

      Treenin aikana tuleva ”paha olo” on ihan tervettä, eikä se ole vaarallista, ellei nyt ihan ala näkymään tähtiä. Kaikki treenit eivät kuitenkaan tulisi olla tällaisia, eli muutaman kerran viikkoon riittää tällainen ”mukavuus alueelta pois” treeni, jotta kroppa palautuu myös 🙂

  4. Jonna1983 sanoo:

    Mä vähän arvelinkin että sulla on joku aerobic/voimistelutausta temppuilukuvien perusteella! Mä olen kans joskus haaveillut ryhmäliikuntaohjaajan hommasta, mut jostain syystä se sit jäi ja enää ei olis aikaakaan. Mistäpä sitä tietää vaikka joskus löydän itseni vetämästä crossfit-treenejä 😉

    Jonna1983.fitfashion.fi

    • ainorouhiainen sanoo:

      Jep, oon temppuillut ihan pienestä pitäen 😉
      Suosittelen ohjaajan työtä jos se yhtään kiinnostaa. On nimittäin todella palkitsevaa hommaa 🙂

  5. Tiiia sanoo:

    Moikka Aino ja kiitos mahtavasta blogistasi! Postauksesi ovat aina todella mielenkiintoisia ja olet todella hyvä selittämään asiat aina niin että ”vähän tyhmempikin” tajuaa 😀 Sen myös huomaa, kuinka kovasti panostat tähän blogiisi ja postauksia onkin aina ilo lukea (:
    Vinkeilläsi olen saanut muokattua omia ruokailutottumuksiani pikkuhiljaa koko ajan terveellisempään suuntaan, ja nyt viikon ajan olen jopa kokeillut vihersmoothieta ja vieläpä oikeasti pitänyt siitä! Sokerittomaan syyskuuhunkin lähdin mukaan täysin yllättäen, kun satuin syyskuun ensimmäisenä päivänä lukemaan postauksesi aiheesta. Olen maailman huonoin vastustamaan karkkia ja muita sokerisia herkkuja, voisin elää makeilla naposteltavilla! Olenkin yllättynyt että nyt tämä sokeriton syyskuu onkin kohdallani onnistunut ihmeen kivuttomasti! Olen jättänyt kaiken lisätyn sokerin pois, mutta hunajan käytön sallin itselleni tiukanpaikan tullen! 🙂 (kerran söin kaverin luona ruokaa jossa oli käytetty sokeria sisältävää ketsuppia) Aina aikaisemmin kaikenmaailman karkkilakot ovat loppuneet hyvin lyhyeen. Ehkä tämä totaalikieltäytyminen kohdallani toimikin nyt parhaiten, ei ole pahemmin edes tehnyt mieli mitään herkkuja. 🙂
    Nyt pohdinkin paniikissa että mitäs nyt syyskuun jälkeen? Haluaisin opetella sellaisen tavan että herkkuttelisin vain silloin tällöin makealla (max 2 krt kuukaudessa), mutta pelkään jotenkin että kerran kun käteni karkkipussiin laitan niin saanko sitä enää sieltä taas ikinä pois?! Suunnitelmissa ei ole heti lokakuun alettua rynnätä kauppaan karkkihyllylle, mutta parin viikon päästä tiedossa olisi kaveriporukan yhteinen illanvietto ja olen suunnitellut että silloin saisin ensimmäistä kertaa hieman herkutellakin yli kuukauden lakon jälkeen 🙂 Jos siis on vain mahdollista että saisi jotain vinkkejä tai postausta aiheesta elämää sokerittoman syyskuun jälkeen niin olisin todella kiitollinen! 😀 Miten sitä oppisi elämään ilman ylimääräistä sokeria, kuitenkaan kokematta ahdistusta siitä jos silloin tällöin aikoo herkutella?

    Tuli näköjään melkein kilometrin mittainen kommentti ja varmasti sitäkin sekavampi 😀
    Suuri kiitos kuitenkin mahtavasta blogistasi ja iloista syksynjatkoa! =)

    • ainorouhiainen sanoo:

      Voi kiitos. Olipa mukava kommentti 🙂
      Mä olin itseasiassa ajatellut käsitellä tätä sokerittoman syyskuun jälkeistä aikaa huomisessa postauksessa, joten vinkkejä on tulossa 🙂

  6. iina sanoo:

    oi vitsi, olipas mielenkiintoinen postaus! tosi kiva lukea enemmänkin sun työstä! itse oon alotteleva jumpanohjaaja, tänä syksynä aloitin oman lihaskuntojumpan vetämisen, tosin samaa ryhmää olen ohjannut aiemmin jo vuoden yhdessä toisen ohjaajan kanssa. tykkään kyllä kovasti vaikka onhan siinä suunnittelussa iso työ, varsinkin näin lukion ohella se tuntuu vievän välillä todella paljon aikaa! toisaalta se fiilis jumpassa on ihan mahtava ja korvaa kaiken työn sen takana. kiinnostusta olisi kouluttautua myöhemmin myös lesmillsin ohjaajaksi, bodycombat on ihan mun lemppari! sitä ois huikeeta päästä itsekin ohjaamaan!
    tällä hetkellä ohjaan naisvoimistelijoilla, voin suositella sitä kyllä aloitteleville ohjaajille! varmasti usealla paikkakunnalla toimii naisvoimistelijat ja heillä yleensä on helpohkoa aloittaa ohjaaminen. kokemuksen kerryttyä on varmaankin helpompi päästä myöhemmin halutessaan muuallekin, esimerkiksi kuntokeskuksiin töihin! 🙂

    • ainorouhiainen sanoo:

      Heippa! Kiitos kommentista. Tuo oli tosiaan hyvä vinkki että erilaisiin voimisteluseuroihin pääsee varmaan helpommin ohjaamaan ja sieltä saa hyvää kokemusta! 🙂 Ei muuta kuin ilmottautumaan lesmills-koulutukseen, ne ovat mieltä avaavia koulutuksia joista saa roimasti inspiraatiota!=)

Kommentoi