24. RASKAUSVIIKKO

Raskauden puoliväli ylitetty ja kuudes raskauskuukausi vetelee viimeisiään! Aika päivitellä hieman meininkejä ja lyödä yhteen koostetta osa-alueilta kehon muutokset, treeni sekä ruokavalio! Yleisesti ottaen fiilis on ollut jollain tavoin rauhallisempi, sillä rakenneultran ja hyvien uutisten jälkeen olo on ollu varmempi, että kaikki menee hyvin.

Muussa elämässä on taas ollut paljon järjestettävää ihan vuoden alusta saakka, joten viikot ovat olleet todella kiireisiä, eikä pelkälle olemiselle ole juuri jäänyt aikaa. Oon yrittänyt pitää yhden vapaapäivän joka viikko, mutta usein seuraavan viikon työkuorma/hoidettavien asioiden lista painaa mielessä myös vapaapäivänä sen verran paljon, että oon nähnyt paremmaksi vaihtoehdoksi tehdä hieman töitä myös sunnuntaisin.

Toisaalta oon tottunut sellaiseen elämäntyyliin, että työt seuraa mukana aina, mutta nyt on ollut töiden lisäksi kaikenlaista ylimääräistä vielä lisäksi! Tällä viikolla pistin myös äitiys -ja vanhempainraha hakemukset vetämään ja sen mukaan mulla alkaisi lomat palkkatyöstä 19.5!  Sinne asti olisi tarkoitus jumpata ja tehdä palkkatöitä ihan normaaliin tahtiin.

vielä menee Gymsharkin xs koon trikoot, tosin istuvuus ei ehkä enää niin hyvä kuin aiemmin. 😀

Kehon muutokset:

Vatsa on alkanut kasvaa pikkuhiljaa, mutta ei edelleenkään ole mitenkään häiritsevän suuri, jos niin voisi sanoa. Vatsanympärys on nyt + 8 cm, joten liikkuminen on vielä helppoa, mitä nyt nouseminen esim. sängystä on hieman hitaampaa kuin normaalisti. 😀

Painoa mulla on tullut noin + 5 kg, mikä on ihan normaali painonnousun tahti tähän mennessä. Painon nousu tai kehon muutokset eivät tunnu mitenkään erikoiselle, sillä on ihan luonnollista, että näin tapahtuu. Muuten oon niin kiitollinen tästä kehosta ja siitä että oon tehnyt siitä vahvan ja kestävän, koska tää raskausaika on ollut mulle todella helppoa siinä mielessä, että en ole joutunut kärsimään mistään ikävistä jutuista kehon osalta.

Edelleenkin olo on muuten ihan normaali, mitä nyt vatsassa potkii, temppuilee ja kasvaa pieni tyyppi, heh! Vauvan liikkeet ovat tosiaan alkaneet tuntua paremmin, mulla on istukka edessä, joten se vähän vaimentaa tuntemuksia, mutta kun itse rauhoittuu esim. makuuasentoon niin kyllä siellä polsketta tuntuu.

Treeni:

Oon ohjannut koko raskauden ajan kaikki jumppani joka viikko, päälle muutamat omat harjoitukset jotka ovat lähinnä olleet peruskuntoharjoittelua ja kevyitä kävelylenkkejä. Kuukausittain on tullut tehtyä keskimäärin 55 harjoitusta, joista suurin osa on noita jumppia! Aika paljon oon saanut kyselyitä jumppien jälkeen, että miten ihmeessä jaksat noin tehokkaasti ja kauanko meinaat vielä ohjata! 😀 Vastaus on, että jaksan koska se ei tunnu sen erillaisemmalta kuin muutenkaan ja lomalle tosiaan pitää vissiin jäädä 19.5! Voihan se olla, että hommat vaikeutuu kun tämä kumpu tästä kasvaa vielä.

Tällä viikolla Les Millsien ohjelmat ovat vaihtuneet ja oon jo ehtinyt ohjata kaikista lajeistani uuden ohjelman. Seuraava vaihto taitaa olla kesäkuun alussa, joten taitaa tulla mun 11 vuoden Les Mills – uralle ensimmäinen tauko kesällä!

En yhtään tiedä miten kauan olen jumpista tauolla, mutta loogisestihan homma menis niin, että kesän aikataulu jäisi väliin ja syksyn aikatauluun sit taas mukaan, tosin pienemmällä ohjausmäärällä. Todellisuudenhan näkee sitten vasta lähempänä, kun tietää miten kaikki tulee menemään!

Mun keskimääräinen treeniviikko on näyttänyt viime aikoina tältä:

Ma: Total Body Workout, Bodyattack, Spinning

Ti: Kävelylenkki/PK-treeni, Booty Workout 

Ke: Tabata, Total Body Workout

To: Kävelylenkki, Bodystep, Sprint

Pe: RPV

La: Spinning, Body

Su: Kävelylenkki / Täyslepo fiiliksen mukaan!

Ruoka

Ruokahommista jo kirjoittelinkin hieman tällä viikolla, mutta tosiaan ruokahimot ovat loistaneet poissaolollaan. Ruoka on kyllä maistunut ja oon ottanut siitä kaiken irti! Mulla ei ole mitään sen kummempia tavoitteita ravinnon suhteen, mutta kasviksia, vihanneksia ja marjoja/hedelmiä pyrin syömään runsaasti joka päivä.

Viime viikon neuvolakäynnillä otettiin hemoglobiini ja se oli noussut jopa edelliseltä mittauskerralta, joten se oli ihan positiivista. Hemoglobiini ei tosin kerro ferritiinistä vielä mitään, mutta ei mulla kyllä ole ollut mitään oireita, väsymystä tai muutakaan. Ainoa mitä mietin on se, että jos ferritiini olisi matala ja se olisi osasyy mun melko huonoihin yöuniin. Verenpaineet olivat ihanteelliset myöskin, ettei senkään osalta mitään probleemaa. Mullahan on sukurasitteena diabetesta, joten joudun mennä vielä uudelleen sokerirasitukseen maaliskuun lopulla.

Tuntuu, että nyt raskauden myötä oon jotenkin alkanut ottamaan tätä ruokavaliopuolta entistä rennommin ja se on johtanut vaan entistä parempaan lopputulokseen. Historiasta löytyy kuitenkin aikoja kun syöminen on aiheuttanut harmaita hiuksia ja stressiä, joten arvostan niin paljon tätä, että vaikka ruuan laitto ja ruoka on mulle myös tietynlainen intohimo ja harrastus, niin se ei enää ohjeista mun elämää ja rytmiä niin paljon kuin joskus ennen.

Täällä siis kaikki hyvin ja toivotaan että sama meininki jatkuu! 🙂

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


ENTISET VAKKARI RUOKA-AINEET JOITA EN ENÄÄ SYÖ

Raskausajan ruokavalioni ei ole ollut kovin normaalista poikkeava alun pahoinvoinnin jälkeen. Mulla ei ole ollut juurikaan mitään mielitekoja, eikä muitakaan ruokaan liittyviä ongelmia, jos niin voisi sanoa. Muutamia ennen ihan viikoittaisia vakkariruokia on kuitenkin tippunut tosi vähälle käytölle tai kokonaan pois kuvioista.

En oikeestaan tiedä mistä tämä johtuu, mutta joissain tapauksissa tuntuu, että makuaisti on muuttunut, tai ennen niin hyvälle maistuvat jutut eivät enää tuota samalla tavalla mielihyvää! Herkkuja mun on tehnyt aika vähän mieli, tosi harvoin ollut mitään fiilistä syödä esim. karkkia tms. Toki oon noitakin syönyt, mutta jotenkin niitä on kaivannut vähemmän. Johtunee osittain siitä, että tavallista ruokaa on taas uponnut hyvään malliin ja yleisesti ruokahalu ollut hyvä!

Proteiinijäätelöt – Vielä syksyllä hamstrasin pakkasen täyteen erilaisia uutuuksia ja söin näitä ihan viikottain. Nämä olivat mielestäni ihan saman makuisia kuin tavanomainen jäätelö, joten tykkäsin herkutella hieman kevyemmillä kaloreilla näiden avulla. En tiedä mistä johtuu, mutta nyt en vaan pysty ajatella näiden syömistä! Jotkut merkit mua jopa ällöttää ja etoo. Jäätelö on muutenkin ollut mun ykkösherkku, mutta nyt raskauden aikana jäätelö ei ole uponnut enää samalla tavalla.

Proteiinipatukat – Käytin ihan päivittäin vielä jokin aika sitten. Mun mielestä patukka oli just soppeli välipala kahvin kanssa tai kiireessä, mutta nyt keksin kyllä ainakin kymmenen parempaa välipalaa syötäväksi! 😀 Maku ei jostain syystä uppoa näissäkään enää ja jos oon satunnaisesti jonkun patukan syönyt niin oon maistanut vaan esanssisen maun ja tullut jopa huono olo jälkeenpäin.

Sipsit & popcorn – Popparit on aina ollut mun ultimaattinen herkku jätskin ohella ja viime vuosien aikana oon päässyt myös sipsien makuun, kun mies ostaa niitä viikottain. Vielä syksyn alussa mun mielestä parasta oli sipsit ja hyvä dippi, mutta nyt ajatus (liian) suolaisesta combosta tuntuu epämiellyttävälle. Poppareitakaan ei ole tullut tehtyä aikapäiviin. Jostain syystä suolaiset jutut eivät kai ole iskeneet nekään.

Kanan jauheliha – Ainoa ruoka-aine, josta mulla on jäänyt alkuraskauden pahoinvoinnin jälkeen kunnon ”traumat”. Ostin tätä usein ennen raskautta ja alkuraskaudessa tuli syötyä mm. tortillojen kanssa ja nyt kun ajattelenkin kyseistä ruokaa niin kylmät väreet nousee. Tortillatkin ovat menettäneen hypensä tämän asiosta. Ennen tykkäsin ihan tosi paljon, nykyään tortillat menee kyllä, mutta paremman puutteessa!

Onko teillä raskaus muuttanut makumieltymyksiä eri ruokia kohtaan?

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


RAKENNEULTRASSA – KUMPI MEILLE TULEE?

Kun saimme joulukuun nt-ultrassa ajan helmikuun rakenneultraan, tuntui että siihen olisi vielä ikuisuus. No näin vaan se aika hurahti jälleen kerran ja olin odottanut pelon ja jännityksen sekaisin tuntein keskiviikon rakenneultraa jo useamman viikon ajan.

Rakenneultra on raskaudessa tietynlainen etappi, sillä siellä käydään nimensä mukaisesti sikiön rakenteet läpi. Tutkiminen aloitetaan päästä, siirrytään sisäelimiin ja lopuksi käydään läpi raajat. Rakenneultraäänessä sikiöstä tehdään myös painoarvio, eli katsotaan sikiön kasvu, istukan sijainti ja arvioidaan lapsiveden määrä. Tässä vaiheessa raskautta voidaan myös useimmiten nähdä sikiön sukupuoli. Rakenneultrasta puhutaankin usein sukupuolen paljastuksen yhteydessä, mutta sen pääasiallinen tavoite ei ole suinkaan sukupuolen selvitys, vaan mahdollisten poikkeavuuksien huomaaminen. 

Mies on ollut koko raskauden tosi rauhallinen, mutta nyt huomasin, että sitäkin jännitti aika lailla. Meillä oli onneksi miellyttävän rauhallinen kätilö, jonka käytös rauhoitti myös itseäni. Homman alusta saakka hän alkoi kertoa osa osalta, että kaikki oli kunnossa ja näytti siltä miltä kuuluukin. Lopussa piti sitten itse kysyä, että mitä sukupuolta hän tulokkaalle veikkaa ja sieltä ne sanat tippuivat: Täällä näyttäisi olevan tyttövauva, pieni ja siro niinku äitinsäkin. 🙂 

Olin itseasiassa nähnyt edellisenä yönä unta siitä että hän olisi tyttö. Äitini oli meillä kylässä edellisen viikonlopun ja hän aistii usein asioita etukäteen ja sanoi hänkin, että tuli ihan sellainen tunne, että tyttö sieltä tulee. No, satavarmaa ei tämä tietenkään ole edelleenkään, mutta ennustus olisi nyt niin että tyttövauva tulossa! <3

Kooltaan hän oli viikkoihin nähden melko pieni, hieman käyrän alapuolella. Pieni ja siro siis (äidistä tosin en ole ihan samaa mieltä 😀 :D).  Tiedä sitten onko nuo arviot miten tarkkoja, sillä tässähän ehtii vielä tapahtua kaikenlaista. Toki tiedossa on, että kohtuullisen rasittava, säännöllinen liikunta raskauden aikana laskee hieman sikiön syntymäpainoa (pituuteen ei vaikuta). Tutkimuksien mukaan kevyempi syntymäpaino voi ehkäistä lapsen ylipainoriskiä myöhemmin, että siinä mielessä positiivinen juttu!

Rakenneultran jälkeen olo oli helpottunut ja onnellinen. Tajusin, että nyt voimme alkaa oikeasti tehdä enemmän hankintoja ja miettiä mm. tulevaa nimeäkin tarkemmin. Keskiviikon jälkeen olen myös alkanut tuntea vauvan liikkeitä selkeämmin. Mulla on myös kotidoppler eli laite, jolla pystyy kuunnella sydänääniä ja tää onkin ollut itselleni helpottava asia, kun on pystynyt kuunnella päivittäin että jep, kyllä sielä syke kuuluu. Tällä tyypillä on ollut alusta saakka vahva syke, joka kuuluu heti kun dopplerin laittaa vatsaa vasten.

Rakenneultran jälkeen kaikki on taas tuntunut asteen konkreettisemmalta ja varmemmalta, mikä on taas luonut todella hyvän, odottavaisen tunteen!

PS. Mä en tiedä mikä mun kameraa vaivaa, mutta jokin vika siinä selkeästi on, koska kuvat näyttävät tältä (alla)! Tän viikon julkaisut jääneetkin ihan minimiin, koska ei ole kuvia. Hitto kun ärsyttävää! Piti julkaista tämäkin postaus jo aamusta, mutta koska kuvaaminen ei vaan funkannut, piti sitten kuvittaa noilla äidin antamilla serveteillä, jotka hän toi viikonloppuna, kun ei vielä tiedetty sukupuolta, heh!

Kivaa sunnuntaita!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


RASKAUSAJAN TREENAAMINEN HERÄTTÄÄ TUNTEITA

Raskausajan treenaamisesta ollaan montaa mieltä. Edelleen elää vanhentuneita myyttejä siitä, että treenaaminen voisi olla jotenkin haitallista äidille tai sikiölle. Olen minäkin saanut jonkin verran aiheettomia varoitteluja, mutta aika helpolla olen päässyt, verrattuna siihen mitä olen kuullut monelta muulta. 😀

Toki on olemassa tilanteita, jolloin liikkuminen kannattaa pitää rajoitettuna tai kokonaan poissa kuvioista esimerkiksi ennenaikaisen synnytyksen vuoksi, mutta hei niin on rajoituksia ei-raskaillakin. Jos et ole terve, et voi silloinkaan urheilla. Mikäli olet terve (ja raskaana) mikään ei estä sinua liikkumasta. Jokaiselle löytyy lajeja ja liikuntamuotoja harrastettavaksi ja on ihan tutkittua, että raskauden aikainen liikunta tekee hyvää myös vauvalle.

Tässä viimeisten kuukausien aikana olen törmännyt useaan otteeseen tilanteeseen, jossa on kysytty miten uskaltaa liikkua raskaana. Epävarmana ollaan jätetty kaikki liikunta pois, ihan varmuuden vuoksi. Tällainen päätös voi olla loppupeleissä jopa huonompi kuin se että olisi jatkanut tuttujen lajien harrastamista. Liikuntahistoria vaikuttaa jonkin verran, mutta vaikka ei olisi aiempaa kokemusta treenaamisesta, ihan varmasti löytyy myös liikuntamuotoja kaikille.

Mun mielestä liikuntaan suhtaudutaan liian varovasti, sillä raskaus ei kuitenkaan ole mikään sairaus. Toki pitää osata kuunnella oloa ja kehoa, sekä muuttaa omaa fokusta kehittävästä treenistä enemmänkin ylläpitävään harjoitteluun. Netistä lötyy todella paljon vaihtelevaa tietoa, joten jos kokee epävarmuutta siitä mitä voi tehdä, on aina mahdollisuus kääntyä ammattilaisen puoleen ja varata aika esimerkiksi äitysfysioterapiaan.

Oma kokemukseni treenaamisesta raskausaikana on ollut tähän saakka vain positiivinen. Voisi sanoa, että liike on lääke – myös raskaana. Aina jos on ollut esim väsy tai huono olo, on se karissut pois kun oon vaan lähtenyt liikkeelle! Pitää osata levätä, mutta makaaminen ei ole kuitenkaan välttämättä aina se paras keino esim. kolotuksiin tai pahoinvointiin. Kuten olen maininnut aiemmin, omalla kohdalla alkuraskauden pahoinvointiin ei tepsinyt mikään muu kuin kunnon hikitreeni.

Edelleenkin pystyn hyppiä, juosta ja tehdä kaikkea samaa mitä ennen raskautta. Hyppiminen tai juokseminenkaan ei ole vaarallista, vaikka usein niin ajatellaan. Toki pitää osata hallita kehoa ja alastuloilla ja tekniikalla on oma osuutensa. Asiaa tieteellisesti tutkinut J.F Clapp ja hänen tutkimusryhmänsä ei löytänyt mitään yhteyttä juoksun ja aerobicin aiheuttaman iskutuksen ja ennenaikaisen synnytyksen riskin tai sikiökalvojen ennen aikaisen puhkeamisen välillä. Sen sijaan koko raskauden läpi harjoitelleita naisia tutkinut Clapp löysi paljon liikunnan aiheuttamia positiivisia vaikutuksia niin äitiin kuin lapseenkin, vielä vuosia lapsen syntymän jälkeen.

Uskon, että runsas liikunta on helpottanut kohdallani tyypillisiä raskaudenaikaisia oireita, kuten väsymystä, mielialojen heittelyä ja erilaisia kolotuksia kehossa. Mulla on nyt kuudes raskauskuukausi käynnissä, eikä keho ole ilmoitellut kremposta tai kivuista vielä, kuin hyvin satunnaisesti ja nämäkin yleensä sellaisina hetkinä kun olen vaikka istunut liian pitkään paikoillaan koneen ääressä.

Niin paljon varoitellaan ja epäröidään liikunnan harrastamista raskaana, mutta haluan mielummin rohkaista pysymään liikkeellä – omien resurssien mukaan! Vertaaminen toisiin ei kannata koskaan. Kannattaa luottaa omaan kehon tuntemukseen ja tarvittaessa kääntyä ammattilaisen puoleen, ei ole suuri investointi rahallisesti eikä ajallisesti, mutta voi säästää monia harmaita hiuksia!

Tänään vaihtui raskausviikko 22 ja mun treeniviikko näyttää tällä hetkellä kutakuinkin tältä! Muutamana päivänä pyrin tekemään pidemmän kävelylenkin ja muina päivinä teen lyhyempiä pätkiä. Etenkin silloin kun koirani on minulla, tulee tietysti lenkkeiltyä enemmän!

Maanantai:

  • Total body workout (koko vartalon treeni)
  • Bodyattack
  • Spinning

Tiistai:

  • 60 min kävelylenkki
  • Booty Workout

Keskiviikko

  • Tabata
  • Total body workout

Torstai

  • 60 min Kävelylenkki
  • Bodystep
  • Sprint

Perjantai

  • RPV (=reisi-pakara-vatsa)
  • (kävelylenkki)

Lauantai

  • Spinning
  • Body

Sunnuntai

Lepo / kevyttä liikuntaa esim. kävellen/ulkoillen

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


PAINO NOUSEE & KEHO MUUTTUU – MILTÄ SE TUNTUU?

Tänään tuli mittariin raskauden puoliväli, eli nyt on 50% raskaudesta takana. Saako sanoa taas, että meneepä aika nopeaa. En olisi muutenkaan aiemmin tiennyt että voit olla jo näin pitkällä raskaana, ilman että sitä sen suuremmin edes huomaa (riippuu toki vaatetuksesta)!

Tuntuu, että oon viime aikoina kirjoittanut paljon raskauteen liittyvistä jutuista, mutta koska se on tällä hetkellä aika iso osa omaa arkea ja elämää niin joudutte nyt kestää tätä! 😀

Tällä viikolla oon alkanut huomata enemmän kehon muutoksia ja olo on ollut välillä jopa kömpelö, kun oon yrittänyt nousta ripeästi ylös lattialta tai vaikka sängyltä, heh. Vatsakin on pullahtanut enemmän ulos ja painoa kertynyt jo 4 kg lisää. 4 kiloa tähän kroppaan on jo sen verran, että sen huomaa ja tuntee. Vaikka suurin osa on tuossa keskivartalon paikkeilla, on olo ollut hieman pullukampi viime päivinä! 😀 Huomasin myös viikon alussa selkeän eron vatsalihaksien tuntumassa, eli niissä ei ole enää samalla tavalla pitoa kuin aiemmin. Hassua, että viikon aikanakin voi tapahtua melko suuria muutoksia edelliseen viikkoon verrattuna!

Treenatessa huomaan joissakin liikkeissä, että vatsa tulee hieman tielle (esim. askelkyykkyhypyt) ja olo ei ole enää ehkä niin räjähtävä ja ketterä kuin normaalisti! Aika luonnollistahan tämä on ja oli tiedossa, että jossain vaiheessa raskauden alkaa tuntea myös fyysisesti. Oon kuitenkin iloinen, että pystyn edelleen liikkua näinkin paljon ja tehokkaasti ilman ongelmia. Keho toimii varsin hyvin ja olo on ollut energinen!

Mä oon ollut elämäni aikana monta kertaa fit ja rasvaton ja vaikka mitä, että tää on ihan mukavaa vaihtelua! Haha. Oon lukenut niin paljon stressaavia juttuja siitä kuinka pelätään raskauskiloja ja sitä, että ne jämähtää kroppaan, mutta itse en kyllä jaksa olla huolissaan tästä. Tiedän, että halutessani saan muokattua kehoni sellaiseen kuntoon kuin tahdon ja uskon, että nämä semihyvät elämäntavat raskauden aikana edesauttavat sitä, että keho palautuu uomiinsa synnytyksen jälkeen.

Olo tulee varmasti olemaan vielä tukevampi tässä lähikuukausina, mulla kuitenkin mahtuu vielä toistaiseksi omat vaatteetkin päälle. Tosin kuljen suurimmaksi osaksi urheilullisissa kuteissa, jotka joustavat muutenkin kivasti.

Enemmän mua ehkä huolestuttaa se, miten liikkuminen tulee vaikeutumaan. Huolestunut on aavistuksen liian voimakas sana, mutta kun omalla kohdalla keho ja sillä liikkuminen on se väline jolla työskentelen ja jonka avulla pystyn toteuttamaan itseäni. Ehkä juuri ne liikkumisen rajoitteet tuntuvat mulle vaikeammalta kuin vaikka painonnousu tai muuttunut ulkomuoto.

Loppupeleissä raskaus on lyhyt aika ja täytyy sanoa, etten olisi uskonut että voisin nauttia tästä ajasta näin paljon. Kuten jo monesti oon maininnut, oon elänyt niin kauan itsekästä, kontrolloitua ja säntillistä elämää ja tällainen muutos tuntuu ainoastaan hyvältä. Itse asiassa viime vuodet olen ollut jo hieman kyllästynyt siihen jatkuvaan samaan. Kehon muuttumiset ja muut on kuitenkin loppupeleissä aika pieniä juttuja. Mulle numero 1 prioriteetti on tietysti se, että vauva (joko sitä voi kutsua sillä nimellä :D) voi hyvin ja se ajatus on ohjannut ja tulee ohjaamaan kaikkea mun tekemistä!

Tää oli siis mulle se oikee hetki kokea tällainen elämänmuutos. Muistan, että esimerkiksi viisi vuotta sitten ajattelin kuinka ”kamalaa” olisi menettää oma täydellinen vapaus tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa. Tiedän ettei lapsen saaminen automaattisesti sitä tarkoita, mutta kyllä se tietynlaista elämänmuutosta tarkoittaa silti!

Tällaisia ajatuksia tähän torstaihin, joka on muuten ollut toivoa täynnä! Sain tänään maaliin erään asian, jonka parissa on säädetty edes ja takas yli puoli vuotta. Nyt saan asian kanssa rauhan, vihdoin. Ostin siis 100% omistukseeni asunnon, josta omistin aiemmin 50%. Nyt mulla on 2 asuntoa ja pitäisi päättää, että kummassa halutaan itse asua! 😀

instagram: ainorouhiainen 

Facebook