JOS PUHUISIT MUILLE KUTEN ITSELLESI, MONTAKO YSTÄVÄÄ SINULLA OLISI?

Törmäsin aamulla melkein vastaavaan otsikkoon, alkuperäisessä luki kuitenkin että ”Jos puhuisit muille kuten itsellesi, sinulla ei olisi yhtään ystävää”. Otsikko kiinnitti huomioni, mutta mielestäni tuo loppu oli ehkä hieman raju. Olisiko muka oikeasti niin? Puhunko itselleni niin rumasti, entä puhutko sinä? Artikkelia lukiessa ja etenkin esimerkkien kohdalla, tuo loppuosa ei enää tuntunutkaan niin erikoiselta, vaan jokainen voi varmasti tunnistaa omassa käytöksessään niitä negatiivisia ajatuksia. Paljon puhutaan siitä, että ajatukset määrittävät hyvin paljon sitä, millaista elämämme on. Negatiiviset ajatuksen johtavat negatiivisiin tekoihin ja toisinpäin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oletko koskaan miettinyt miksi joku asia on niin hankalaa? Miksi ruokailutapojen muuttaminen tai treenin aloittaminen tuntuu lähes vastenmielisen vaikealta, kun taas toisilla kaikki sujuu kuin rasvattu? Lainaan tämän esimerkin tuosta lukemastani artikkelista, koska mielestäni tämä oli hyvin muotoiltu. 🙂

Kuvittele tilanne, että ottaisit luurin kouraan ja kilauttaisit kaverille, että lähdetäänkö treenaamaan. Langan toisesta päästä kuuluisi, että:

”No voisihan sitä aloittaa mutta parin viikon päästä sulla tyssää hommat kuitenkin. Niin on käynyt aina ennenkin.”

”Ei sun treenistä mitään kuitenkaan tule. Ei ole tullut ennenkään.”

”Ei huvita tulla kun sulla on niin p*ska kunto että hävettää.”

Jos jatkuvasti jonkun tavoitteen saavuttaminen tyssää lyhyeen tai epäonnistuminen on tapahtunut usemmin kuin kerran tai pari, olisi mielestäni hyvä miettiä, miten itse suhtautuu asiaan. Onko sitä oikeasti luovuttanut jo ennen kuin on edes aloittanut? Tämä voi olla juuri se pieni asia, joka erottaa onnistujat muista. Tapaan sanoa joskus kovissa treeneissä asiakkaille, että kun hokee mielessä että ”minä en luovuta koskaan”, ei sitä myöskään tapahdu. Olen huomannut ajatuksen voiman hyvin toimivana tehokeinona etenkin kovissa treeneissä, joissa tuntee pahaa oloa ja jopa kipua. Mitä jos kovan treenin alkaessa miettii jo etukäteen, että en kyllä varmasti jaksa. Miten luulette käyvän?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mulla oli viime viikolla ihan megalomaanisen paska viikko. Siis sellainen, ettei napannut eikä huvittanut mikään. Jos joku olisi sanonut, että kokeileppas ajatella positiivisesti, olisin luultavasti tunkenut sanojan pään vessanpönttöön. Silloin kun menee hyvin ja kaikki on helppoa, onkin iisiä keskittyä kaikkeen positiiviseen ja antaa samanmoisia neuvoja muillekin. Silloin kun menee päin pyllyä, ei voisi vähempää kiinnostaa mitkään motivaatiolauseet tai iloiset ajatukset. Silloin kun menee huonosti, ajautuu helposti itsesääliin, jolloin ruokkii sitä pahaa oloa. Hakee kasan herkkuja, joiden syömisen jälkeen on entistä huonompi olo. Jättää treenit välistä, koska ei kiinnosta, mutta myöhemmin kuitenkin harmittaa. Makaa vain sohvalla tekemättä mitään, koska ei nappaa, mutta mistä ei sitten kuitenkaan tule parempi fiilis.

Haastavinta onkin toimia itsensä hyväksi juuri silloin kun on vaikeaa. Kerroin, että viime viikko oli kohdallani tosi haastava. Voin kertoa että viikonloppuna teki mieli lähteä juhlimaan ja nollata kaikki, mutta koska yritin olla jotenkin päin järkevä, tiesin ettei siitä loppupeleissä tulisi yhtään parempi fiilis, luultavasti jopa huonompi. Sen sijaan keskityin lepäilemään, syömään terveellisesti sekä urheilemaan ja nyt voin sanoa, että kyllä kannatti. Kuten huomaatte, tykkään käyttää omia esimerkkejä näissä teksteissä, koska silloin tulee fiilis, että on oikeasti jotain sanottavaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikeina hetkinä on hyvä miettiä niitä asioita joista on kiitollinen ja keskittyä niihin. Kirjoitin viime viikolla tekstin, että on helppoa olla vahva, mutta vaikeaa olla heikko. Joskus onkin täysin ok olla rikki, paskana, vihainen tai surullinen, mutta silti voi olla kiitollinen niistä pienistäkin asioista, jotka ovat hyvin. Näihin olen yrittänyt itse keskittyä tällaisina hetkinä. Kun v*tuttaa, heitän hyvät musat soimaan kuulokkeista ja lähden kävelylle. Hyvä musiikki saa ainakin oman mielen heti paljon paremmaksi. Treenin vaikutuksia ei voi myöskään väheksyä, sillä harvemmin treenin jälkeen on enää huono fiilis. Tämä kannattaakin muistaa aina sillon kun oma mieli jarruttelee lähtemistä salille.

Tunnistatteko te itsepuhelun vaikutuksia? Yleensähän sellaisissa asioissa missä on hyvä, puhuu itselleen positiivisesti, mutta niissä haastavissa asioissa saattaa lytätä oman toimintansa jo ennen kuin se on edes alkanut.

Vaatteet: NIKE / Intersport Vaasa

Kengät: Puma / Intersport Vaasa

kuvat: Riikka


OIKEANLAINEN VARTALO

Vartalot kiehtovat ja aiheuttavat mielipiteitä. On mainoksia ”oikeista naisista”, inspiraatiokuvia kisakireistä kropista ja sitten on kaikkea siltä väliltä. Väittäisin, että etenkin naisen vartalo on suurimman kritisoinnin alla. On paineita siitä millainen tulisi olla ja millainen on hyväksyttävää. On ilahduttavaa huomata, että nykyisin ihanteena toimii terveemmän näköinen vartalo kuin aiemmin. Laihuus ei ole enää ”the thing”, vaan nykyään lihakset ja muodokkuus nostavat päätään. Sinänsä harmi, että aina pitää olla joku juttu, mihin tulisi pyrkiä.

Seuraan mielenkiinnolla näitä vaihtuvia trendejä, joten luulen olevani kartalla siitä, millainen on nykynuorison (ja miksei vanhempienkin) ihanne vartalo. Nykyään ihannoidaan pyöreää, melko isoa takalistoa suhteessa kuitenkin hoikkiin reisiin. Vyötärö saa olla kapea ja lihaserottuvuuskaan ei ole pahasta. Rinnat eivät luultavasti ole niin isossa roolissa, kuin aiemmin, eli ne saavat olla sopusuhtaiset.

Collage_Fotor4

Loppupeleissä aika pienellä prosentilla on geeneissä tuollaiset muodot. Jos nimittäin kyykkäät siellä salilla ja treenailet ahkerasti, saat muutakin kuin vain pyöreät pakarat. Reisiin tarttuu lihaa ja keskivartalokin voi leventyä aavistuksen. Tämä on siis ihan normaalia ja tämä tukee myös tervettä kehitystä. Lihastasapaino on oikeasti tärkeä juttu terveyden kannalta ihan vain siksi, ettei tulisi niitä ylirasituksia ja loukkaantumisia. Keskivartalon tulee olla vahva, jotta voi kuormittaa kehoa suurilla painoilla. Terveyden kannalta on jopa tyhmää treenata salilla vain peppu- ja olkapääliikkeitä vyö päällä, jottei keskivartalo pääsisi kehittymään. Eri asia on, jos jokin lihasryhmä dominioi ja yritetään saada tasapainoa treenaamalla enemmän heikkoja puolia.

Olen urheillut koko elämäni ja se näkyy vartalossa. Olisi aika hullua mikäli se ei näkyisi. Kroppani on aika suora, kuulemma H-vartalomallia. Omaan melko kapean lantion, vahvat reidet ja keskivartalon, jolloin kyseessä ei siis todellakaan ole mikään virallinen bikinivartalo. Voin sanoa täysin rehellisesti, että mua ei haittaa pätkääkään, että en täytä tietyn ihanteen kriteerejä. Oon ehkä joskus saanut harmaita hiuksia siitä, että mulla on suhteessa muuhun vartaloon melko leveä vyötärö ja reidet. Oon kuitenkin oppinut arvostamaan voimaa ja terveyttä. Mielestäni se, että jaksan jumpata vaikka 4 tuntia putkeen on paljon siistimpää kuin se, ettei reidet osu yhteen kun seisoo jalat vierekkäin. Mun mielestä se, että jaksaa treenata hyvillä fiiliksillä ja voi syödä ruokaa silloin kun on nälkä, on sata kertaa siistimpää kuin se, että voi ottaa valokuvan itsestään, jossa jokainen lihas erottuu ja vyötärö on kapeempi kuin reisi.

Collage_Fotor1

Jokaiselle saattaa aika ajoin tulla fiiliksiä, jolloin kokee ettei kelpaa. Etenkin muiden kuvia katsoessa kannattaa aina muistaa, että kyseessä on jonkinlainen aseteltu illuusio. Kuvassa ei näe kuin yhden hetken. Siinä ei esimerkiksi näe ihmisen persoonaa, ryhtiä, liikkumista, tai moniulotteisuutta. Kuvaan pystyy vangita kauniita hetkiä ja niistä kannattaakin hakea tietynlaista inspiraatiota ja hyvää mieltä, mutta niitä ei kannata verrata siihen millainen itse on. Paljon kuvia ottavana tiedän, mitä esimerkiksi valolla ja asennoilla voi saada aikaan.

Faktahan on se, että itsensä näkee aina niiden kriittisimpien lasien läpi. Oon ennenkin muistuttanut tästä, mutta monestihan sitä vanhoja kuvia katsellessaan ajattelee itsestään ihan eri tavoin kun kuvanottohetkellä. Jälkeenpäin osaakin katsoa itseään samoin kuin muut ja miettii, että voi kuinka olinkaan kaunis/energinen/hoikka/hyvässä kunnossa/vahva/timmi tms tms..

Unknown

Yleisimmät piikittelyt mitä mulle on sanottu ja suurimmaksi osaksi juuri täällä virtuaalimaailmassa on, että olen liian laiha, olen miehen näköinen ja mulla on lapsen vartalo.

Toisin sanoen siis, koska en vääntele kuvissa selkärankaani mahdollisimman notkolle perse edellä ja pusuttele huulillani, rinnat pushupeilla puristettuna esille, olen miehen näköinen. En ole kovin muodokas, joten olen siis liian laiha ja koska olen sporttinen ja omaan suorahkon vartalomallin, mulla on lapsen vartalo.

Sen sijaan, että mietitään kuka on vääränlainen tai oikeanlainen, kaikkien pitäisi oikeasti keskittyä enemmän ihan siihen oikeeseen elämään, eikä elää elämää niiden illuusioiden kautta. Oikeanlainen vartalo on just se, joka siellä peilissä näkyy tällä hetkellä. Kannattaa olla siitä ylpeä nyt, ettei tarvitse myöhemmin harmitella, kuinka tuhlasi aikaa turhaan surkutteluun, kun olisi voinut käyttää sen ajan johonkin tärkeään.

Olisi mahtavaa, jos jaksaisit kertoa kommenttiboksissa, mitkä ovat ulkonäössäsi ja persoonassasi ne jutut, joista olet kaikista eniten ylpeä?


HOMEINEN MIELI – HOMEINEN KEHO

Facebookissa tulee vastaan vähän kaikenlaista, mutta eilen silmiini osui eräs hassu postaus. En nyt lähde analysoimaan, miten paikkaansapitävää tämä koko juttu oli, mutta ajatus sen takana oli mielestäni herättävä. Eräs äiti oli laittanu lapsiensa kanssa kahteen samanlaiseen purkkiin samat määrät vettä ja riisiä. Toiseen purkeista liimattiin x:n kuva ja toiseen sydän. Purkkeja kohdeltiin eri tavoin, eli x-purkkia haukuttiin rumilla sanoilla, kun taas sydän purkkia kehuttiin kauniilla sanoilla. Jonkin ajan kuluttua x-purkkiin oli alkanut syntyä hometta, mitä ei tapahtunut toiselle purkeista. Kuulostaa hyvin absurdilta, tiedän. Koko homman idea oli siis se, että energiat olivat toimineet eri tavoin näille purkeille.

_MG_8467

Tätä samaa ajatusta voi käyttää myös itseensä ja siihen miten puhuu ja ajattelee itsestään. Periaatteessa se, miten ajattelemme itsestämme on ajatusten luoma illuusio. On ihan normaalia, että etenkin nuorempana ollaan epävarmoja ja käydään läpi rankkojakin vaiheita itseään etsiessä. Eiliseen tekstiin oli kommentoitu aika hyvin, että elämään kuuluu ne elämäntilanteet, kasvamisen vaiheet, pettymykset ja suru. Välillä tuntuu että näitä tunteita ei enää kuulu tuntea, vaan ne luokitellaan helposti masennukseksi. Painotan edelleen, että en ole missään vaiheessa tarkoittanut ettei sairauteen saisi käyttää lääkitystä, vaan halusin pohtia ongelmaa, miten erotella sairaus ja tällainen edellä mainittu vaihe. 🙂 Palaan aiheeseen vielä postauksen kommenteissa myöhemmin! Aiheeseen palatakseni, joskus kuitenkin nämä epävarmuuden aiheuttavat tunteet jäävät päälle ja sitä elää vielä vanhempanakin samoissa ajatuksissa, kuinka ruma jokin ruuminosa on, tai miten ei ole tyytyväinen siihen ja siihen asiaan. Monilla saattaa olla kokemusta siitä, että nuorempana joku on haukkunut jotain vartalon osaa ja edelleen päässä jyllää ajatus, miten on vääränlaiset korvat tai reidet.

Tyytyväisyydellä ja ulkonäöllä ei loppujenlopuksi ole juurikaan yhteyttä. Tietysti fyysinen hyvä olo vaikuttaa myös mielialaan ja olotilaan, mutta suurin voima on siellä omassa pääkopassa. On itseasiassa melkein naurettavan helppoa muuttaa omia ajatusmalleja. Päättää vain muuttaa ne ja antaa hieman aikaa. Päättää päästää irti siitä, että oma nenä ei ole sellainen kuin haluaisi, sillä tuo ajatus on vain omien aivojen luoma illuusio, ei todellisuus. Nykyään asiaa vaikeuttaa myös se, miten paljon ulkoisia ärsykkeitä saamme esimerkiksi siitä millainen on oikeanlainen vartalo, hiukset tai kasvot. Media ja some vaikuttaa elämäämme, mutta loppujenlopuksi on itsestä kiinni, kuinka paljon sen antaa mennä sinne ihon alle. Kun on hyvä olo itsensä kanssa, ei muiden (tuntemattomien) tekemisien tai tekemättä jättämisien tulisi aiheuttaa sen suurempia tunteita.

_MG_8479

Se, miten puhuu itselleen ja ajattelee itestään voi siis joko homehduttaa koko kehoa ja olemusta tai päinvastoin saada onnellisen, tyytyväisen fiiliksen. Uskon vahvasti myös mielen vaikutuksen fyysiseen vointiin. Joskushan mentaalisesti vaikeilla hetkillä tulee jopa fyysinen paha olo. Muistan lukeneeni jostain, että jopa 80 % päivittäisistä ajatuksistamme on negatiivisia ja sen tiimoilta päätin kokeilla viime viikolla tietoisesti lopettaa kaiken valittamisen. Päätin siis, että en valita ääneen, enkä edes omassa mielessä. Täytyy sanoa, että tuo tehtävä oli vaikeampaa mitä olin kuvittellut ja havahduin useaan kertaan siihen, että ajatus jostain asiasta oli liusumassa negatiivisuuteen. Koen olevani melko positiivinen ihminen näin yleisesti, mutta silti ajatusmalleissakin on kehitettävää. Kannattaa kokeilla!

Mulla on tänään aika raskas päivä. Heräsin 5:45 ja ohjasin siitä tunnin kuluttua ensimmäisen jumpan. Kaksi kappaletta jumppaa odottaa kl. 11 ja vielä illalla olisi viimeinen veto. Jos olisin heti aamusta manaillut, että tulee olemaan niin rankkaa ja raskasta, niin varmasti tulisikin. Nousin kuitenkin innostuneesti (niin innostuneesti kuin tuohon aikaan voi) ja fiilistelin kuinka makee fiilis on aamutunnin jälkeen ja itseasiassa koko päivän jälkeen. Otan tämän päivän haasteena ja nautin siitä! Asenne ratkaisee aina!:)

En siis yritä sanoa, ettei saisi olla huonoja päiviä tai hetkiä, sillä nekin kuuluvat normaalin elämän vaiheisiin. Myös se, että osaa hyväksyä vaiheet jolloin menee vähän heikommin, auttaa jaksamaan niiden yli. Alhaalta on vain yksi suunta ja se on ylös! Kaikki asiat ratkeaa aina tavalla tai toisella, surusta ja vaikeuksista pääsee yli, tai niiden kanssa oppii elämään.


KUMPAAN LEIRIIN KUULUT?

Oon taas viime aikoina miettinyt paljon tätä positiivisuus/negatiivisuus asiaa. Juttuhan on niin, että molemmat ovat hyvin tarttuvaa ja leviävää sorttia. Asian huomaa helposti esimerkiksi kommenttiboksissa, jos kommentteihin eksyy yksi negatiivinen kommentti, alkaa homma yleensä leviämään. Kun ensimmäinen uskaltaa sanoa jotain rumaa/negaa, on muiden helpompi yhtyä joukkoon, vähän kuten koulukiusaamisessa, tai kiusaamisessa yleensä. Lähes aina negatiivisiin juttuihin, joku yhtyy ”samaa mieltä” – kommenteilla tai pidemmällä raapustuksella. Itse olen tämän vuoksi tullut tulokseen, etten julkaise kommentteja, joissa ei oikeasti ole mitään ns. rakentavaa palautetta tai järkevää sanomaa. Jos kommentoija haluaa haukkua tai aiheuttaa pahaa mieltä, kyllähän se kommentti tulee kirjoittajan näkyviin, mutta turha sitä on enää jakaa muulle lukijakunnalle kasvattamaan negatiivisuutta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sama ilmiö toistuu ihan oikeassa elämässä, negatiivisuus leviää ja joillakin kaveriporukoilla saattaa olla ihan harrastuksena märehtiä kaikkea, mikä on paskaa ja miten asiat on huonosti. Myös alintajunnassa tapahtuva suhtautuminen asioihin voi vaikuttaa omaan arkeen hyvin paljon – niin hyvässä kuin pahassa. Jos on asennoitunut jo valmiiksi negalla asenteella esim. töihin/kouluun lähtöön, on päivä varmasti raskas ja tylsä. On hauskaa, miten paljon itse pystymme vaikuttaa omaan onnellisuuteen ja olotilaan. Harmi, ettei tätä ehkä ymmäretä käyttää voimavaraksi niin paljon kuin olisi mahdollista.

Olenko itse aina positiivinen ja iloinen? En todellakaan. Taistelen välillä masentavien ajatuksien ja olotilojen kanssa, mutta onneksi aika harvoin. Mielialani saattaa vaihdella päivänkin aikana paljon. Aamulla voi olla huippuhyvä fiilis ja sit yhtäkkiä alkaakin miettiä, että taas samanlainen tylsä päivä ja sitten taas illalla pohtii että kylläpä rakastan mun arkea paljon. 😀 Oon kuitenkin yrittänyt opetella positiivista suhtautumista asioihin. Jos joku asia tuntuu oudolta tai uudelta, en lyttää sitä heti, vaan annan mahdollisuuden, tai ylipäätään haluan antaa toisille ihmisille oikeuden olla erilainen kuin itse olen. Tuomitseminen ja arvostelu on jotenkin niin turhaa.

Siis tottakai sitä joskus ihmettelee suuresti toisten ihmisten toimintatapoja, mutta jos asiasta ei ole itselle harmia, tai se ei aiheuta esimerkiksi vaaraa kenellekään, miksei sitä voi hyväksyä, vaikka itse ei olisi ihan samoilla linjoilla? Mun ajatusmaailmaan ei vaan yksinkertaisesti mahdu se ajatus, että joku voisi tuntea hyvää oloa satuttamalla muita. Ennen kuin sanoo sen ruman sanan työkaverille, kommenttiboksiin tai vaikka vanhemmille, kannattaa miettiä miltä kyseinen palaute tuntuisi omalla kohdalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos tuntee itsensä negatiivissävytteiseksi tyypiksi, kannattaa ihan vaan kokeilla jonain päivänä huijata itseään ja pakottaa positiivisia ajatuksia ilmoille. Jos sanoo vaikka ääneen että onpa kiva mennä töihin tänään, voi olla että siitä tuleekin vähintäänkin siedettävää sinä päivänä.

Levitetään siis mielummin sitä positiivisuutta uuteen viikkoon! Haluan vielä mainita, että 99% lukijoistani on todella positiivista sakkia. Saan paljon kannustavia, positiivisia kommentteja ja on kivaa kuinka jaksatte aina kertoa mielipiteitä ja ajatuksia eri asioihin liittyen. Kiitos siitä. 🙂

kuvat: Riikka


6 syytä miksi kannattaa harrastaa liikuntaa

Viime aikoina olen taas muistanut, miksi treenaaminen ja liikunta on niin parasta. Nykyään keskitytään kovasti ulkonäkökeskeiseen urheiluun, mutta kannattaa muistaa että liikunnan harrastaminen vaikuttaa myös moneen muuhunkin asiaan positiivisesti. Joskus kuulee jonkun sanovan, ettei hänen tarvitse liikkua koska on jo valmiiksi hoikka. Siis anteeksi mitä? Pelkkä ulkonäkö ei kerro terveydentilasta, eikä hoikkuus tai lihakset ole merkki siitä että ihminen on hyvinvoiva. Myös liikunnan voi vetää överiksi, jolloin alla olevat vaikutukset kääntyvät päälaelleen ja liikunnan jälkeiset fiilikset ovat lähinnä negatiivisia. Ylikuormitustila on ensimmäinen askel ylikuntoon, joka onkin sitten pidempi paranemisprojekti. Väliaikainen väsymys ei tarkoita vielä ylikuntoa, mutta täytyy osata levätä ajoissa. Jos lepää ennen kuin väsyy, ei väsy koskaan. 😉

  1. Liikunnasta tulee hyvä olo niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Mulla oli eilen ihan kamalan kiireinen päivä. Säntäilin paikasta toiseen ja ahdisti oikeen kunnolla, kun piti kytätä kelloa jatkuvasti. Ennen iltapäivän spinning-bodypumppia kävi jo mielessä, että olisin pyytänyt tuuraajaa, mutta menin kuitenkin itse. Ennen tuntia väsytti ja ahdisti. Kun homma lähti käyntiin, unohdin kaiken stressin ja aiemmasta väsymyksestä huolimatta sain tehtyä tosi hyvän treenin. Kun tunti loppui, olo oli todella rento ja mieli korkeella. Aiempi ahdistus oli hikoiltu salin lattialle isoiksi lammikoiksi.
  2. Kun lihakset ovat vahvat ja ne tukevat luita ja niveliä, palautuu nopeammin esim. loukkaantumisista. Esim. kaatuessa reaktio pelaa ja tasapaino säilyy paremmin, kuin liikkumattomalla. Erään asiakkaani sanoin ”kiitos sun jumppien, vältin leikkauspöydän”. Hän oli siis loukkaantunut, mutta hyvä kunto ja vahva kroppa oli edesauttanut palautumista ja oltiin säästytty leikkaukselta!
  3. Arkiaskareet ja eläminen helpottuu, jaksaa paremmin. Joskus kaikki tuntuu raskaalta, ei huvita, eikä jaksa. Tällöin ehkä ajattelee, että liikunta rasittaa kehoa entistä enemmän, mutta useimmiten näin ei kuitenkaan ole. Liikunta auttaa jaksamaan arkea paremmin, kauppakassit on helppo kuskata omin voimin kotiin, jaksaa pyöräillä töihin ja takaisin sekä leikkiä lasten kanssa illalla. Eräs asiakkaani kertoi, kuinka aiemmin ylipainoisena lähes jokainen arkipäivä oli taistelua ja välillä joutui hakea sairaslomaakin, koska ei vaan jaksanut. Nyt elämäntapamuutoksen myötä, myös ne maanantait maistuu, työt maistuu ja treenaamnen on kivaa.
  4. Voi syödä enemmän ja huolettomammin. Lihakset kuluttavat enemmän energiaa kuin läski. Liikkuvat ihmiset kuluttavat enemmän energiaa, mutta myös lepokulutus on korkeampi kuin liikkumattomalla. Eli leopäivinäkin kulutus rullaa tehokkaasti. Tämä mahdollistaa sen, että ne herkkupäivätkään eivät näy yhtä helposti vyötäröllä kuin vähemmän aktiivisilla.
  5. Liikuntaan liittyy usein myös sosiaalisuus, tavataan ja tutustutaan uusiin, samanhenkisiin ihmisiin. Ryhmäliikuntatunnilla tsempataan yhdessä muiden kanssa, juoksukouluissa lenkkeillään kaverin kanssa ja myös yksinäinen salitreenaaja tutustuu salilla samaa harrastaviin ihmisiin. Itse olen saanut aikaisemman liikuntaharrastuksen parista kaksi elämänpituista ystävää, ohjaamisen kautta olen tutustunut ja ystävystynyt moniin uusiin ihmisiin, joita olisin tuskin muuten koskaan tavannut.
  6. Liikunta parantaa itseluottamusta ja itsetuntoa. Säännöllinen liikunta vahvistaa niin kehoa kuin mieltäkin sekä lisää itsearvostusta. Treenatessa oppii tuntemaan omia heikkouksiasi ja vahvuuksia sekä uskaltaa haastaa itseään kovemmin. Itsensä ylittäminen ja tavoitteiden saavuttaminen antaa luottoa omiin kykyihin ja pystymiseen.

Liikunnalla on toki lukuisia muitakin positiivisia vaikutuksia, haluaisitteko jatkaa listaa kommenttiboksiin?