Vartalot kiehtovat ja aiheuttavat mielipiteitä. On mainoksia ”oikeista naisista”, inspiraatiokuvia kisakireistä kropista ja sitten on kaikkea siltä väliltä. Väittäisin, että etenkin naisen vartalo on suurimman kritisoinnin alla. On paineita siitä millainen tulisi olla ja millainen on hyväksyttävää. On ilahduttavaa huomata, että nykyisin ihanteena toimii terveemmän näköinen vartalo kuin aiemmin. Laihuus ei ole enää ”the thing”, vaan nykyään lihakset ja muodokkuus nostavat päätään. Sinänsä harmi, että aina pitää olla joku juttu, mihin tulisi pyrkiä.
Seuraan mielenkiinnolla näitä vaihtuvia trendejä, joten luulen olevani kartalla siitä, millainen on nykynuorison (ja miksei vanhempienkin) ihanne vartalo. Nykyään ihannoidaan pyöreää, melko isoa takalistoa suhteessa kuitenkin hoikkiin reisiin. Vyötärö saa olla kapea ja lihaserottuvuuskaan ei ole pahasta. Rinnat eivät luultavasti ole niin isossa roolissa, kuin aiemmin, eli ne saavat olla sopusuhtaiset.
Loppupeleissä aika pienellä prosentilla on geeneissä tuollaiset muodot. Jos nimittäin kyykkäät siellä salilla ja treenailet ahkerasti, saat muutakin kuin vain pyöreät pakarat. Reisiin tarttuu lihaa ja keskivartalokin voi leventyä aavistuksen. Tämä on siis ihan normaalia ja tämä tukee myös tervettä kehitystä. Lihastasapaino on oikeasti tärkeä juttu terveyden kannalta ihan vain siksi, ettei tulisi niitä ylirasituksia ja loukkaantumisia. Keskivartalon tulee olla vahva, jotta voi kuormittaa kehoa suurilla painoilla. Terveyden kannalta on jopa tyhmää treenata salilla vain peppu- ja olkapääliikkeitä vyö päällä, jottei keskivartalo pääsisi kehittymään. Eri asia on, jos jokin lihasryhmä dominioi ja yritetään saada tasapainoa treenaamalla enemmän heikkoja puolia.
Olen urheillut koko elämäni ja se näkyy vartalossa. Olisi aika hullua mikäli se ei näkyisi. Kroppani on aika suora, kuulemma H-vartalomallia. Omaan melko kapean lantion, vahvat reidet ja keskivartalon, jolloin kyseessä ei siis todellakaan ole mikään virallinen bikinivartalo. Voin sanoa täysin rehellisesti, että mua ei haittaa pätkääkään, että en täytä tietyn ihanteen kriteerejä. Oon ehkä joskus saanut harmaita hiuksia siitä, että mulla on suhteessa muuhun vartaloon melko leveä vyötärö ja reidet. Oon kuitenkin oppinut arvostamaan voimaa ja terveyttä. Mielestäni se, että jaksan jumpata vaikka 4 tuntia putkeen on paljon siistimpää kuin se, ettei reidet osu yhteen kun seisoo jalat vierekkäin. Mun mielestä se, että jaksaa treenata hyvillä fiiliksillä ja voi syödä ruokaa silloin kun on nälkä, on sata kertaa siistimpää kuin se, että voi ottaa valokuvan itsestään, jossa jokainen lihas erottuu ja vyötärö on kapeempi kuin reisi.
Jokaiselle saattaa aika ajoin tulla fiiliksiä, jolloin kokee ettei kelpaa. Etenkin muiden kuvia katsoessa kannattaa aina muistaa, että kyseessä on jonkinlainen aseteltu illuusio. Kuvassa ei näe kuin yhden hetken. Siinä ei esimerkiksi näe ihmisen persoonaa, ryhtiä, liikkumista, tai moniulotteisuutta. Kuvaan pystyy vangita kauniita hetkiä ja niistä kannattaakin hakea tietynlaista inspiraatiota ja hyvää mieltä, mutta niitä ei kannata verrata siihen millainen itse on. Paljon kuvia ottavana tiedän, mitä esimerkiksi valolla ja asennoilla voi saada aikaan.
Faktahan on se, että itsensä näkee aina niiden kriittisimpien lasien läpi. Oon ennenkin muistuttanut tästä, mutta monestihan sitä vanhoja kuvia katsellessaan ajattelee itsestään ihan eri tavoin kun kuvanottohetkellä. Jälkeenpäin osaakin katsoa itseään samoin kuin muut ja miettii, että voi kuinka olinkaan kaunis/energinen/hoikka/hyvässä kunnossa/vahva/timmi tms tms..
Yleisimmät piikittelyt mitä mulle on sanottu ja suurimmaksi osaksi juuri täällä virtuaalimaailmassa on, että olen liian laiha, olen miehen näköinen ja mulla on lapsen vartalo.
Toisin sanoen siis, koska en vääntele kuvissa selkärankaani mahdollisimman notkolle perse edellä ja pusuttele huulillani, rinnat pushupeilla puristettuna esille, olen miehen näköinen. En ole kovin muodokas, joten olen siis liian laiha ja koska olen sporttinen ja omaan suorahkon vartalomallin, mulla on lapsen vartalo.
Sen sijaan, että mietitään kuka on vääränlainen tai oikeanlainen, kaikkien pitäisi oikeasti keskittyä enemmän ihan siihen oikeeseen elämään, eikä elää elämää niiden illuusioiden kautta. Oikeanlainen vartalo on just se, joka siellä peilissä näkyy tällä hetkellä. Kannattaa olla siitä ylpeä nyt, ettei tarvitse myöhemmin harmitella, kuinka tuhlasi aikaa turhaan surkutteluun, kun olisi voinut käyttää sen ajan johonkin tärkeään.
Olisi mahtavaa, jos jaksaisit kertoa kommenttiboksissa, mitkä ovat ulkonäössäsi ja persoonassasi ne jutut, joista olet kaikista eniten ylpeä?
