UUDISTUSTA PIENELLÄ VAIVALLA

03.04.2018
0

kaupallisessa yhteistyössä Desenion kanssa

Kerroin muutama kuukausi taaksepäin, että vuoden alkuun mahtui muutamia suuria päätöksiä, joita olin pohtinut ja arponut jo pitkään. Yksi näistä päätöksistä koski asuntoa, jossa asuisin ja lopulta päätin ostaa itselleni tämän, missä nyt asun. Kyseessä on siis ihan ensimmäinen täysin oma asunto, joka on tietysti saanut aikaan jonkinlaista sisustus/remontointivimmaa jopa mulla, joka ei niin näistä asioista aina ihan niin kovasti perusta! Suunnitteilla onkin remppailla asuntoa hieman kevään aikana, mutta ensi hätään oon tehnyt hieman pienempiä uudistuksia. Desenio oli mulle uusi tuttavuus, mutta kun menin sivustolle valitsemaan julisteita ja kehyksiä, ei hommasta meinannut tulla mitään, sillä siellä on niin paljon kaikkea kivaa, että olisin voinut pistää koko kämpän taulutilanteen uusiksi.

Kun näin tuon ”fruit” hedelmätaulun, tuli heti fiilis että se sopisi mun keittiöön, jossa on samaa tyyliä oleva verho. Mielestäni valkoinen yhdistettynä näihin iloisempiin väreihin tuo sellaista kivaa keväisempää fiilistä. Sopiihan tuo toki myös teemaltaan tällaisen terveysfriikin keittiöön! 😀

Pohdin hetken kehyksien suhteen, mutta päädyin valitsemaan valkoiset, jolloin taulu sulautuu mielestäni hieman paremmin kokonaiskuvaan. Tarkoituksena olisi myös vaihtaa alakertaan kokonaan vaaleampi laminaattilattia ja keittiöön mahdollisesti vaaleaa/vaaleanharmaata laattaa oleva lattia. 

fruit

Asunnossa on siis kaksi kerrosta ja tuo rappusten kohta on ollut jo pitkään vähän ankea. Sain äidiltäni hyvän idean laittaa välikköön muutaman taulun ja valaisimen, joka toi mun mielestä suhteellisen suuren muutoksen helpolla vaivalla.

Lattian vaihdon lisäksi suunnitelmissa olisi myös maalata nuo rappuset valkoiseksi. Kun näytin nämä dancer – aiheiset taulut miehelle, hän kysyi, että ”ootko sä noissa kuvissa?” 😀 Mulla olisi muuten teillekin kiva alennus, nimittäin koodilla ”ainon25” saat 25% alennusta Desenion julisteista välillä 3-5.4. (Alennus ei koske handpicked- tai yhteistyöjulisteita eikä kehyksiä.)

dancer one & dancer three

Olohuoneessa mulla on jo aika paljon täytettä seinillä, joten valitsin sinne pienemmän yksityiskohdan tuon monstera three – aiheisen, pienemmän taulun muodossa. Olohuoneeseen suunnitteilla siis lattianvaihto, takan maalaus ja uusi sohva, jonka olen tilannut jo seitsemän viikkoa sitten. Nuo muuramen mustat tasot toimivat tv- tasona, toisaalta mua hieman huvittaisi vaihtaa tilalle valkoista väriä. Mulla ei toistaiseksi ole hirveästi kukkia tai kasveja, joten tuo taulu saa toimia värintuojana sen sijaan. 🙂

Melko pienellä vaivalla saa kyllä uudistusta ja itse asiassa näiden taulujen tulon myötä innostuin tekemään suurempaakin freesausta kämppään. Vielä kun kelit lämpenee ja lumet sulaa niin seuraavana saa ottaa tuon takapihan ja terassin uuteen syyniin!

Joko siellä on joku jolla on iskenyt sisustusvimma näin kevään tullen? Muistaakahan siis, että koodilla ”ainon25” saat 25% alennusta Desenion julisteista! 

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


TÄHÄN OLLAAN TULTU

30.03.2018
2

Moikka! Täällä on vietetty erittäin rentoa perjantaita ja nautittu mahtavasta kelistä. Kävin hauvan kanssa kävelyllä jäällä ja siellähän olisi voinut viettää aikaa vaikka kuinka pitkään. Kotiin ajellessa radioista soi Robinin onnellinen ja ei voi kieltää etteikö olisi ollut hyvin onnellinen fiilis atm. Ne on ne pienet asiat! 🙂 Tästä aasinsiltana ajattelin vastailla ihan postauksen muodossa yhteen kommenttiin, joka koskee menneisyyttä ja tulevaisuutta.

On ihailtavaa, että pystyt elättämään itsesi duunilla, josta aidon oikeasti tykkäät. Siinä olisi tavoitetta meille kaikille. Olisi mielenkiintoista lukea enemmänkin sun opiskelu/ammatinvalinta-asiasta: Haitko opiskelemaan lukion jälkeen? Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sulla oli tuohon aikaan? Onko toteutunut reitti erilainen, mitä olit etukäteen ajatellut? Entä miltä tulevaisuus näyttää tästä hetkestä tarkasteltuna?

Yksi päivän parhaita hetkiä, eli aamu, kahvi ja työhommiin paneutuminen omassa keittiössä.

Mulla ei ole oikeen koskaan ollut mitään selkeää visioo siitä mitä haluan tehdä työkseni. Liikunta ja ravinto on aina kiinnostanut mua ja tiesin, että haluan työskennellä liikunnan parissa, mutta mulla ei ollut hajuakaan miten. Hauskaa tässä on se, että ryhmäliikunnan ohjaus ei ollut mulle missään vaiheessa mikään tavoite, enkä haaveillut kyseisestä työstä kuten ehkä useimmissa tapauksissa on. Mua jopa joskus kyseltiin ohjaamaan tunteja, mutta en ollut yhtään kiinnostunut siitä hommasta vielä siihen aikaan.

Homma sai alkunsa siitä, että treenasimme aerobic-treenejä salilla jossa työskentelen nykyään ja joskus siellä tuli puhe mahdollisuudesta opiskella oppisopimuksen kautta liikunnanohjaajaksi. Pidin tuolloin välivuotta yo-kirjoituksien jälkeen ja työskentelin sisustus liikkeessä myyjänä.  Joidenkin treenien lomassa kysyin ihan extemporee jos saisin tehdä oppisopimusopiskeluni silloisella Lady Linella. Sain myöntävän vastauksen. Koulun kautta  mun oli ”pakko” tehdä myös jumppaohjauksia. Olin pääosin tuolloin vastaanotossa ja seurasin silloisen ryhmäliikuntavastaavan työtä oppimismielessä. Ohjaisin muutaman tunnin viikossa ja se oli vaan sellaista sivupuuhaa aerobicin rinnalla.

Jossain vaiheessa opiskelujani sain päähänpiston lähteä matkaoppaaksi, koska silloinen poikaystäväni oli lähdössä maailmalle ties kuinka moneksi vuodeksi. Olen sellainen, että kun jotain saan päähäni, niin sen toteutan. Neljä kuukautta tästä ideasta, olin pakannut kamani ja muuttamassa Gran Canarialle oppaaksi. Jätin taakseni kaiken;kaverit, perheen, aerobicin, työpaikan ja opiskelut.

Mun hyvä ja huono luonteenpiirre on myös se, että en stressaa asioista kovin paljon, vaan luotan että asiat järjestyy aina. Ei ehkä ollut fiksuin veto lähteä, mutta tuo reissu kyllä opetti todella paljon ja ulkomailla asuessa ja työskennellessä opin arvostamaan kaikkea sitä mitä on täällä. Jos en olisi lähtenyt, en usko että mulla olisi ollut niin paljon eforttia ja tahdonvoimaa painaa hommia niin, että olen elämässäni tässä tilanteessa juuri nyt. Ennen muuttoa pidin asioita itsestäänselvyytenä ja tein vain asiat, jotka mun kuului tehdä. 

 

Paluun jälkeen sain onneksi tulla takaisin lady linelle ja halusin osoittaa kuinka kiitollinen olin ja kuinka paljon halusin edetä työssäni ja otinkin vastaan kaikki työtehtävät ja tunnit mitä vain sain. Tuolloin ymmärsin, että vaatii aikaa ja vaatii hommia, jos haluaa jotain. Saattaa kuulostaa itsekkäältä, mutta itse olen sitä mieltä, että olen ansainnut kaiken  saavuttamani ahkeralla työnteolla ja panostamalla paljon ja vähän päälle. Jos haluaa olla hyvä jossain, riittää kun tekee asiat jotka kuuluu. Jos haluaa olla paras, täytyy tehdä asiat jotka kuuluu ja paljon, paljon päälle.

Mulla ei siis ole koskaan ollut mitään tiettyä suunnitelmaa, eikä ole oikeastaan vieläkään, mutta oon aina panostanut asioihin, jotka on mulle tärkeitä. Mulla on aina ollut sellainen mentaliteetti että ei ole olemassa esteitä, ei sitten minkäänlaisia. 😀 Myös tietynlainen kilpailuvietti on vienyt eteenpäin. Jos on kyse kilpailusta, oon todella aikaansaava ja motivaatio on korkealla! Nykyään tosin huomaan tuon kilpailuvietin laimentuneen, mistä lie johtuu. 😀

Ei siis varmaan ole yllätys, että tulevaisuus on myös tavallaan auki. Tällä hetkellä ammatillisessa mielessä mulla on paljon käynnissä ja uskon, että ihan heti ei ole hiljenemässä nämä hommat. Toisaalta tiedostan, että esimerkiksi bloggaaminen ei ole sellainen asia jonka varaan kannattaa tulevaisuuttaan laskea. Myöskään ryhmäliikuntahommia ei voi tehdä ainakaan suurissa määrin ihan ikuisesti. Tämä hyvinvointiala on sellainen juttu, joka elää ja muuttuu jatkuvasti, joten siinä mielessä on todella vaikea sanoa mihin elämä kuljettaa, mutta ajattelin elää päivä kerrallaan ja luottaa edelleen siihen että asiat loksahtelee kuitenkin oikeille paikoilleen.

Mä en ole koskaan laskenut menestystä sen mukaan, kuinka hienoja titteleitä tai ammattinimikkeitä joku omistaa. Mulle menestyminen on sitä, että saa tehdä asioita joista nauttii ja joiden tekeminen ei vaadi suuria ponnisteluja. Mulle jokainen päivä on samanarvoinen, enkä elä arkea odottaen viikonloppuja ja pakoa rutinneista tai työstäni, sillä nautin melkeinpä eniten juuri arjesta ja asioista jotka täyttää mun päiviä. 🙂

Olen ehdolla kategoriassa ”energisin”. Kiitos jos äänestät! 🙂

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


ONKO SE SULTA POIS?

21.03.2018
0

Yksi asia mikä on pyörinyt paljon mun mielessä ja mitä en ole koskaan voinut ymmärtää toisten ihmisten käytöksessä on se, että maristaan, valitetaan ja vingutaan, jos joku muu saa jotain. Etenkin jos kyseessä on tilanne, että toisen ihmisen ”saaminen” ei vaikuta millään tavoin muihin ihmisiin, mutta se koetaan jotenkin negatiivisena asiana. Jos tuo saa, niin munki pitää tai jos mä en saa, niin ei saa kukaan muukaan?! Siis mitä ihmettä. Miksi on niin vaikea olla iloinen toisen ihmisen puolesta? Tai jos ei pysty olla iloinen, niin pystyisikö olla edes neutraali?

Sanontakin kuuluu, että suomalainen on valmis maksamaan 100 € ettei naapuri saa 50 euroa. Tämä kävisi hyvin järkeen tuon yllä olevan kappaleen viestin suhteen, sillä ilmeisesti toisen epäonni on monen suomalaisen onni. 😀 Myönnetään, että aina ei ole helppoa iloita muiden puolesta, etenkään jos itsellä ei ole mennyt hommat ihan putkeen, mutta fakta on myös se, että negatiivisuus tulee negatiivisen luokse. Oon miettinyt paljon positiivista asennetta ja positiivisuutta ylipäätään ja tiedän, että se ei oikeasti ole ihan niin helppoa aina. Vaikka kuinka yrittäisi, niin aina ei vaan jaksa olla positiivari parhaasta päästä. Siltikin, turhiin asioihin tarrautuminen ja ainainen valittaminen ei tuo kenellekään mitään hyvää.

Jos puhutaan vielä sananen negatiivisuudesta, niin etenkin nyt somen kukoistuksen aikana on korostunut tietynlainen arvostelu ja kiusaaminen entistä voimakkaammin. Keskustelupalstoilla vatvotaan ties mitä ja toisia ihmisiä arvostellaan ties mistä. Tuntuu, että asiasta kuin asiasta yritetään aina kaivaa jotain virheitä tai huonoja puolia. Tästä syystä kukaan ei varmaan enää halua kirjoittaa tai julkaista mitään sen syvempiä ajatuksia, kun tuloksena päällensä saa aina enemmän tai vähemmän paskaa. Mä en tiedä minkälaisia ihmisiä ne oikeasti on jotka siellä kirjottelee, mutta jollain tavoin säälin heitä ja ennen kaikkea heidän jälkikasvuaan, jos sellaista löytyy. Pojasta polvi paranee, vai miten se meni.

Nyt meinaa lähtee tämäkin teksti valituksen puolelle, mutta halusin vain ottaa tämän asian esiin, koska se on noussut eri tilanteissa esiin viime aikoina. Mä en ole itsekään mikään maailman paras kehumaan muita ja vaikka usein ajattelen jostain tyypistä, että vitsi kun toi on hyvä tossa tai tossa hommassa, niin jostain syystä sitä on vaikea sanoa ääneen. Aina on jotain missä vois kehittää itseään paremmaksi! 🙂

Omia käyttäytymismalleja on mahdollista muuttaa, kunhan ensin tiedostaa ne itse. Miksi kokee negatiivisia fiiliksiä toisen onnistumisesta tai jos joku muu saa jotakin jota ei itse saa? Ajatelkaa, jos kaikki tällainen ylimääräinen negatiivisuus saataisiin kytkettyä pois, kuinka paljon kivempaa kaikilla olisi?

Loppuun voisin aiheeseen liittyen kertoa fiiliksiä tämän viikon tiimoilta ja kuinka hitsin ylpeä olen mun työpaikasta ja etenkin kaikista ohjaajista meidän salilla. Voisin vaikka väittää, että helpolla ei löydä paikkaa jossa on talo täynnä näin taitavia ohjaajia, jotka panostaa tähän hommaan 110 % !!! 🙂 Tällä viikolla on omakin ohjausinto noussut ihan uusille leveleille ja ootan vielä tuota viikonlopun huipennusta kun päästään korkaamaan uusi Bodyattack 100 – ohjelma! Wohhoo, liikunnan ilo on kyl paras ilo!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


KAIKKI BLOGGAAMISESTA

12.03.2018
0

Bongasin kivan haasteen Saijiksen blogista ja päätin itsekin lähteä vastailemaan näihin. Oli ihan mukava pysähtyä pohtimaan syvällisemmin tätä koko hommaa. Mennäänpä pidemmittä puheitta itse aiheeseen, eli millainen olen bloggaajana…

1. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Olin lukenut melko paljon ruotsalaisia lifestyle-blogeja ja sain siitä idean perustaa oman. Eräänä päivää tein blogin täysin hetken mielijohteesta sen kummemmin esimerkiksi nimeä miettimättä. Tuohon aikaan (v. 2010) ei ollut juurikaan treeniblogeja ja omanikin oli pitkään vain päiväkirja. 🙂

2. Kuinka kauan olet kirjoittanut blogia?

Yli seitsemän vuoden ajan. Tämä on siis kahdeksas vuosi. Blogi on ollut niin pitkään osa mua ja jokaista päivääni, että on vaikea kuvitella millaista elämä olisi ilman sitä.

3. Kuvaile blogiasi. Mikä on sen pääasiallisen aihe yms.

Blogini on sekoitus hyvinvointia, eli treeniä sekä ravitsemusta, painottuen pitkälti kehon muokkaamiseen. Hieman pienemmässä roolissa on myös henkinen hyvinvointi, oma elämäni sekä yleiset lifestyle-jutut. 🙂

4. Kuinka usein päivität blogiasi?

Tällä hetkellä noin viidesti viikossa. Pitkään bloggasin aivan joka päivä ja vielä useampia kertoja päivässä, mutta tällä hetkellä tilanne on se, että mulla on yksinkertaisesti niin paljon töitä, että välillä en ehdi kirjoittaa päivittäin. Lisäksi kiire ja stressi syö inspiraatiota hyvin tehokkaasti. Jos mielessä on sata ja yksi asiaa, ei olo ole kovin luova, eikä ideoita synny yhtä tehokkaasti kuin normaalilla aikataululla.

5. Kumman valitset kuvat vai teksti?

Valitsen tekstin, sillä luen mielellään ajatuksia herättäviä kirjoituksia ja pohdintoja.

6. Mistä saat inspiraation postauksiisi?

Elämästäni sekä toisesta työstäni kuntosalilla. Kun pyörii päivät pitkät ympäristössä, missä hyvinvointi on pääroolissa, tulee myös helpommin erilaisia aiheita mieleen. Aihealue on niin tiivisti osa omaa elämääni, että se on yksi syy, että olen pystynyt bloggaamaan jo kahdeksatta vuotta näistä jutuista. 😀

7. Bloggaatko mieluiten aamulla, päivällä vai illalla?

Mulla oli pitkään aikataulutus, jolloin hoidin blogin aina heti aamusta kun olin herännyt. Nyt bloggaus tapahtuu siihen ajankohtaan, kun sille on riittävästi aikaa ja tämä vaihtelee hieman päivittäin. Tykkään kuitenkin aamurytmistä, sillä aamuisin koen olevani luovimmillaan.

8. Kuinka usein teet jotain blogisi eteen, kuten otat kuvia, luonnostelet uusia postauksia, vastaat kommentteihin tms.?

Joka päivä teen jotain. Tähän menee kyllä paljon aikaa ja saisi menemään vieläkin enemmän ja ajoittain tunnen huonoa omaatuntoa kun en esimerkiksi ehdi käydä kuvaamassa niin usein kuin haluaisin. Toisaalta mun blogini on aina ollut asiapainotteinen, eli en usko että kukaan tulee tänne pelkkiä kuvia katselemaan. 😀

9. Luetko muiden blogeja? Minkä tyylisiä?

Luen kyllä. Luen eniten saman aihealueen blogeja ja kirjoituksia, joissa asioihin on löydetty jokin uusi kanta tai juttu, mistä voin oppia uutta.

10. Mitkä asiat toisten blogeissa kiinnittävät huomiosi ja saavat sinut liittymään ehkä jopa lukijaksi?

Osuvat otsikot saavat klikkaamaan, kiinnostavat tekstit ja inspiroivat ihmiset vetävät puoleensa! 🙂

11. Kolme parasta asiaa bloggaamisessa?

Puuhastelu blogin parissa, eli kun on hyvä idea niin sen ulos kirjoittaminen on jotenkin todella terapeuttista. Välillä kaipaan sitä aikaa kun en ottanut tästä stressiä, vaan kirjoitin mitä mieleen tuli ja silloin kuin tuli.

Toisena varmasti kaikki upeat mahdollisuudet mitä olen blogin kautta saanut tehdä, tästä on ollut paljon hyötyä myös ammattimielessä (oma yritykseni ja myös ryhmäliikunta). Olen kiitollinen, että saan tehdä työkseni asioita joista nautin!

Kolmantena tietysti lukijat ja se, että voi vaikuttaa toisten ihmisten elämään positiivisesti. Viime kesänä kun pyörin enemmän pääkaupunkiseudulla ja mm. turussa, tuli todella moni juttelemaan ja esimerkiksi kertomaan, miten paljon apua on saanut omaan elämäänsä mun blogin kautta. Näin oma tekeminen saa myös suuremman merkityksen. 🙂

12. Entä kolme huonointa?

Aiemmin mainittu stressaaminen, eli blogi on jollain tavoin aina mielessä ja siitä ei pysty ottaa lomaa samalla tavalla kuin muista työpaikoista. Tai no pystyy, mutta se vaikuttaa hyvin nopeasti esimerkiksi tuloihin.

Esillä olo, eli kun on jollain tavoin julkinen henkilö, tuottaa se osiltaan myös paineita. En siis todellakaan koe olevani mikään julkkis, mutta koska sadat tuhannet ihmiset lukevat tekstejäni, välillä tulee ahdistava olo siitä miten paljon omia asioita on jakanut julkisesti.

Vaikeissa elämäntilanteissa ja kiireisissä ajanjaksoissa aiemmin mainittu luovuus kuolee hyvin nopeasti, jolloin on todella haastavaa saada mitään aikaiseksi.

13. Oletko mielelläsi vuorovaikutuksessa lukijoiden kanssa eli vastaatko mielelläsi kaikkiin saamiisi kommentteihin?

Olen tottakai! Luen kaikki kommentit ja pyrin vastaamaan kysymyksiin mahdollisimman hyvin, vaikka siinä voi joskus kestää hieman. Monet lukijat kommunikoivat mulle myös snäpin ja ig:n kautta, jossa ollaan saatu mielenkiintoisia keskusteluja aikaiseksi. On ihanaa kun lukijat vinkkaavat jostain tuotteista mistä luulevat mun tykkäävän. 😀

14. Onko blogillasi muita somekanavia kuten Instagram tai Facebook-sivua?

Onhan toki, instagrma, fb ja snäppi käytössä!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook: TÄÄLLÄ.

15. Onko sinulla luonnoksissa useampia valmiita tai lähes valmiita postauksia vai kirjoitatko mieluummin yhden postauksen kerrallaan ja julkaiset sen heti?

Kirjoitan useimmiten postaukset heti julkaisuun. Joskus luonnostelen valmiiksi aiheita blogiin jos sellaisia pyörii mielessä. Pyrin kirjoittamaan aiheita ylös aina kun niitä putkahtaa mieleen, muuten ne unohtuvat yhtä nopeasti kuin saapuivatkin. 😀

16. Bloggaatko avoimesti eli tietääkö tuttavapiirisi blogistasi?

Kyllä tietää. Sen verran monta vuotta olen kirjoitellut, että suurin osa tutuista tietää tästä. Silti edelleen moni ihmettelee, jos sanon kirjoittavani blogia ammatikseni.

17. Hyödytkö blogistasi taloudellisesti tai saatko esimerkiksi tuotteita testattavaksi blogisi kautta?

Kyllä ja kyllä. Saan siis blogista ihan kuukausipalkkaa ja lisäksi erilaisia tuotteita tulee testiin yhteistyökamppanjoiden, yrityksien ja pr-toimistojen kautta.

18. Mikä on tarina blogisi nimen takana vai onko sillä tarinaa lainkaan?

Haha. Nimen keksin hetken mielijohteesta ja joskus meinasin sitä muuttaakin, mutta toisaalta nimi on ainakin hieman erilainen kuin muilla ja uskon, että se on niin vahvasti pinttynyt mieliin (ja googleen) että turha enää lähteä muuttamaan.

19. Haluaisitko kehittää tai muuttaa blogiasi jotenkin? Jos niin, miten?

Haluaisin panostaa tähän enemmän; kuvata enemmän, antaa postauksille enemmän aikaa hautua mielessä ja olla aktiivisempi kommenttiboksissa. Välillä harmittaa kun spostiin tippuu päivittäin kivoja tapahtumakutsuja, mutta kaikki on aina helsingissä ja en viitsi yksien kekkereiden vuoksi lähteä ajamaan viittä tuntia autolla. 😀

20. Kolme vinkkiä aloittelevalle bloggaajalle?

  1. Löydä aihe-alue, josta riittää kirjoitettavaa. On hyvä että aihe on tärkeä osa elämääsi, jolloin siitä on enemmän kirjoitettavaa ja ideat syntyvät helpommin.
  2. Löydä oma tapasi totetuttaa blogia, muiden kopiointi ei vie pitkälle. Ota rohkeasti oma polku ja pysy siinä.
  3. Jos haluat blogistasi suuren ja mahdollisesti jotain hyödykettä (rahaa) – Täytyy ymmärtää, että joudut tehdä alkuun paljon työtä, ilman että saat siitä välttämättä mitään korvausta. En kuitenkaan suosittele menemään euron kuvat silmillä, sillä lukijoiden kalastelun haistaa nopeasti läpi.


MITEN ME TAVATTIIN?

05.03.2018
1

Moikka! Se olisi jälleen uusi viikko ja tällä kertaa vähän erilainen maanantai, sillä mulla on tänään synttärit! 🙂 Vietettiin kuitenkin synttäreitä jo viikonloppuna ja kävin viihteelläkin piiiitkästä aikaa ja nyt muistan taas miksi käyn niin harvoin. 😀 Ihan hauskaa vaihteluahan tuo on, mutta voi jestas kun on taas raskasta kaikki tänään. Odotan vaan, että olis jo ilta ja päivä paketissa, hah! Synttäreiden kunniaksi ajattelin postailla vähän erilaista settiä tänään. Oon pitänyt aina yksityiselämän suhteellisen pienenä osana blogia, koska se ei varsinaisesti liity aihepiiriin, mutta usein nämä erilaiset tekstit on ollut tykättyjä, joten ajattelin kertoa hieman, miten me tavattiin mun miehen kanssa.

Ollaan tallattu yhteisiä polkuja kohta 8 kuukauden ajan ja oon tällä hetkellä tosi onnellinen, että silloin kesän lopulla tavattiin. Sitähän monesti sanotaan, että asiat tapahtuu kun sitä vähiten odottaa ja niinhän se meni tälläkin kertaa. Oon täälläkin kertonut, että siihen aikaan saatoin olla vähän pettynyt kokonaan tuohon toiseen sukupuoleen huonojen kokemuksien vuoksi. Tuolloin olin myös palaamassa takaisin töihin pitkän kesäloman jälkeen ja ajattelin lähinnä keskittyä töihin ja siihen että saisin treenit takaisin rutiiniksi sairastelun jäljiltä.

Yhtenä aamuna selailin tuttuun tapaan someani läpi ja instagrammin directiin oli tullut viesti, tai siis komentti mun tarinaan ja se oli Villeltä. Hän oli kommentoinut erästä tv sarjaa, jota oltiin molemmat katsottu. 😀 Me ei tunnettu ennestään, mutta tiesin tyypin saliltamme, joten vastasin ja siitä alkoi sitten tekstailu. Tekstailtiin viikonlopun yli ja hän pyysi mua lopulta kävelylle, jonne suostuin lähtemään. 😀 Hän ehdotti, että voisi tulla tänne missä asun ja mennään sitten kävelylle tästä.

Myöhemmin ollaan juteltu asiasta ja kun hän oli aikaisemmin vihjaillut/kysynyt, että tykkäänkö käydä jätskillä, niin mä olin alkanut selittämään Lohilo – jäätelöistä jotain. 😀 Perus settiä meikäläiseltä, aina terveyshommat takaraivossa.

Tuo kävelylenkki kesti aika pitkään, jonka jälkeen keitin meille vielä iltateet ja väsäilin smoothiet. Muistan, että hommasta jäi hyvä fiilis ja sen jälkeen ollaankin pidetty yhtä aika tiiviisti. Heti pari päivää ensitreffien jälkeen mentiin treenaamaan yhdessä ja yhteiset asiat ja mielenkiinnot onkin ollut mun mielestä yksi meidän suhteen vahvuuksia. On helpompaa, kun toinen ymmärtää näitä asioita, jotka on mulle kuitenkin tosi iso osa elämää ihan vaan jo ammatinkin vuoksi. Lisäksi oon oppinut treenaamisesta paljon, vaikka mä oon se jolla on enemmän koulutusta alalta. Tää koko somen parissa työskentely on tietysti ollut miehelle aika uutta ja ymmärän, ettei varmaan ole aina helppoa kun toinen on aina kuvaamassa kaiken ja jakaa paljon omasta elämästä tuhansille ihmisille, mutta hyvin se on jaksanut ja tukenut. 🙂

Toki meillä on muutakin yhteisiä juttuja kuin treeni ja siihen liittyvä elämä ja oonkin oppinut tietynlaista tasapainoa ja rentoutta elämään tässä viime kuukausien aikana. Oon sitä mieltä, että tasapaino ja se rauha itsensä kanssa pitää löytää ihan itse, eikä muiden ihmisten kautta, mutta kyllä asioista keskustelu ja toisen tuki on myös tärkeetä.

Huh, tuntuu jopa pelottavalta jakaa näinkin henkilökohtaisia asioita avoimesti, mutta tässä tällainen tiivistetty tarina siitä miten tämä meidän juttu alkoi. Ollaan tosi onnellisia yhdessä ja näin jälkeenpäin voi taas sanoa, että everything happens for a reason. 🙂

Synttäreideni kunniaksi pistin myös mun LEAN&TONED – valmennuksen alennukseen! Tarjous on voimassa huomiseen 6.3 kl 12:00 saakka.

L&T-valmennus koostuu siis kolmesta syklistä joista jokaisella on oma tärkeä roolinsa. Kaikkia kortteja ei siis lyödä pöytään heti ensimmäisestä päivästä saakka, vaan esimerkiksi ruokamäärät ovat sellaisia, että niistä pystyy kiristää 13 viikon aikana, jolloin aineenvaihdunta pysyy käynnissä tehokkaasti ja kehitys on nousujohteista. Valmennuksen ruokavaliossa on nyt myös kasvisruokavalio! Myös treenit on suunniteltu niin, että tehoja tulee mukaan mitä pidemmälle päästään ja kroppa ei totu heti yhteen ja samaan. Treenejä ei tehdä ylenpalttisesti, vaan treenataan fiksusti mutta tehokkaasti. Lepopäivillä ja palautumisella on myös oma roolinsa ja nekin on ohjeistettu valmennuksessa niin, että tiedät tasantarkkaan koska pitää levätä ja koska treenata! 😀

Tämä ei ole pikalaihdutusohjelma, enkä lupaa kuuta taivaalta, mutta jos haluat selkeät hyvät ohjeet ja kehittää kehostasi ja olostasi voimakkaan, kiinteän ja energisen niin silloin tämä on sulle. Tuloksien eteen ei tarvitse kärsiä ja pistää koko elämää peliin 13 viikon ajaksi, mutta toki tämäkin vaatii suunnitelmallisuutta ja sitä että noudattaa ohjeita. Olen huomannut, että useimmiten on melkein hankalampaa olla treenaamatta liikaa kuin treenata sopivasti. Joskus tällainen suunnitelma voi olla hyvä herätys siihen, että vähempikin riittää. 🙂

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook: TÄÄLLÄ.


« Vanhemmat
Uudemmat »