Eilen oli sellainen päivä, jonka voi hyvin heittää superonnistuneiden päivien joukkoon. Ei mitään ihmeellistä, mutta silti aamusta saakka hyvä fiilis, joka jatkui koko päivän. Tuli myös mietittyä, kuinka harvoin sitä osaa arvostaa miten hyvin omat asiat ovat. Oon vähän sitä mieltä, että useimmilla meillä on asiat niin hyvin, että on aikaa marista jostain pikkuasioista, kuten siitä että on kertynyt kaksi kiloa vyötärölle tai kuinka ei rahat riitä ostamaan 400 euron nahkatakkia. On tietysti ihan turhaa lähteä vertailemaan mitkä ongelmat ovat todellisia, tai kenellä asiat on huonoiten. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että omassa elämässä on hyvin paljon asioita, jotka ovat todella hyvin, ellei loistavasti.

Olin eilen kävelyllä ja mietin itsekseni asioita, joista olen kiitollinen ja onnellinen. Se onko nämä asiat saatu onnella, ahkeruudella, nerokkuudella vai kaikkien näiden yhdistelmällä, on loppupeleissä aivan sama. Olen iloinen, että olen tässä pisteessä nyt ja tästä on hyvä kehittyä ja kasvaa eteenpäin. Olen huomannut, että elämässä tulee aaltoja, kun välillä kaikki asiat ovat päin pyllyä. Aallot saattavat kestää vähän aikaa tai joskus useita vuosia, mutta jossain vaiheessa suunta vaihtuu ja asiat tasaantuvat. Tasapainoinen elämä tuntuu tällä hetkellä tosi hyvältä ja voin myös sanoa, että vaikutan omilla valinnoilla siihen itse. Mulla ei ole nyt mitään tarvetta hakea uusia haasteita, tai aiheuttaa itselleni stressiä. Jossain vaiheessa tulee taas hetki, kun tasaisuus on tylsää ja silloin kaivataan jotain joka vähän haastaa ja horjuttaa.

Jos elämä on valmiiksi hullunmyllyä, mielestäni on hyvä miettiä, millaisia valintoja tekee oman olotilan eteen? Mulla oli joskus kuutisen vuotta sitten juuri tällainen paska-aalto. Olin eronnut ja siihen päälle elin vaihetta jolloin syöminen ja treenaaminen aiheutti hirveästi stressiä. Mitä tein? Aloin juhlia ihan hulluna ja tein niin paljon töitä, ettei vapaapäiviä ollut juuri koskaan. Muistan tuon ajan jotenkin todella ahdistavana ja epämiellyttävänä ajanjaksona, mutta toisaalta taas opettavaisena. Seuraavalla kerralla tiedän ainakin miten ei kannata toimia. Mielestäni rankkoina vaiheina tulisikin tehdä valintoja, jotka vie omaa hyvinvointia eteenpäin, ei taaksepäin. Usein vaan tällaisessa vaiheessa ne pikakeinot tuntuvatkin yhtäkkiä paremmalta idealta, kuin vaikka lepääminen tai asioiden käsittely.

Ajattelen nykyään niin, että juuri ne elämän peruspilarit tekevät elämästä tasapainoista. On ihan ok unelmoida ja tavoitella suuria, mutta arki on kuitenkin sitä aikaa mitä me eletään 80% kaikesta ajasta. Jos elää vain viikonlopuille, lomille ja tapahtumille, menee suurin osa ajasta vain ohi. Arjesta nauttiminen voi olla joskus hankalaa, mutta löytämällä ne asiat joista on kiitollinen, tekee tästä asiasta helpompaa. Jos joku asia tökkii niin paljon, että se aiheuttaa pelkkää inhotusta ja stressiä niin miksi ei poista tätä asiaa kokonaan? Elämä on valintoja täynnä, aina voi lähteä opiskelemaan uutta alaa tai hakea toista työpaikkaa.

Olen kiitollinen siitä, että meillä on hieno, oma koti, joka sijaitsee tosi kivalla alueella. Täällä kelpaa käydä kävelyillä ja nauttia ulkoilmasta rauhallisessa ympäristössä. Olen kiitollinen, että mulla on auto ja pyörä joilla pääsen liikkumaan töihin.

Olen kiitollinen, että mulla on hyvä parisuhde ja saan olla aina oma itseni vikoineen päivineen. Kumppanini on myös paras kaveri, jolle voin kertoa kaikki ne asiat mitä en muille halua/kehtaa/pysty. Meillä on myös maailman söpöin hauva, Obelix.

Olen kiitollinen, että mulla on kaksi täydellistä työtä. Eikö se ole jo lottovoitto jos saa yhden työn mitä rakastaa, mutta mulle niitä on siunaantunut kaksi! En voisi kuvitella itselleni parempaa yhdistelmää kuin blogi ja jumpan ohjaaminen. Tienaan hyvin ja silti mulla on rutkasti vapaa-aikaa. Saan istua mukavasti omassa keittiössä, siemailla kahvia ja raapustella näitä juttuja teille. Saan treenata parhaalla mahdollisella tavalla ja siitä maksetaan. Vähän aikaa sitten netissä pyöri paljon ajatuksia siitä mikä on oikeaa työtä ja mulla ei periaatteessa ole tarvetta todistella kenellekkään omia valintojani. Teen työtä joka mahdollistaa elämisen ja nautin siitä, se riittää mulle tällä hetkellä. Eikö se ole vain hyvä juttu jos työ on helppoa, eikä vie paljoa aikaa? Miksi ”oikean työn” pitäisi olla rankkaa raatamista ja kärsimistä?

Olen kiitollinen ystävistä, perheestä ja ihmisistä ympärilläni. Koen, että elämässäni ei ole tällä hetkellä yhtäkään energiasyöppöä, eli sellaista ihmistä joka vain vie energiaa ja ahdistaa. 

Olen kiitollinen terveydestä ja hyvin toimivasta kehosta. Joskus mietin, että mun kroppa on jollain tavoin erilainen kuin muilla, kun se kestää vaikka ja mitä. Ilman terveyttä, en voisi tehdä työtäni, joten yritän vaalia tätä asiaa ja pitää huolta asioista jotka vaikuttavat terveyteen. Näitä ovat ravinto, lepo, uni ja psyykkinen hyvinvointi. 

Nuo asiat eivät ole missään tärkeysjärjestyksessä ja on myös muita asioita joista olen onnellinen, mutta nämä tulivat ensimmäisenä mieleen. En usko, että mun tarvii edes sanoa että kyllä täälläkin on päiviä kun kaikki menee päin pyllyä, mikään ei nappaa ja bloggaaminen aiheuttaa harmaita hiuksia. Tämä on juuri sellainen teksti, jonka voin tulla lukemaan sellaisina päivinä.

Mieti mielessä kolme asiaa joista olet kiitollinen, jätä ne mieleen tai kerro kommenttiboksiin. <3

_{vaatteet: Kari Traa}