Vaikka olen kokonaisuudessaan yksi ja sama ihminen, koen että mulla on erilaisia ”persoonia” sen mukaan missä työtehtävässä toimin. Mulla on esimerkiksi blogipersoona, ohjaajapersoona, ystäväpersoona, tyttöystäväpersoona jne.. Varmaan sama juttu kaikilla. Käyttäytyminen muodostuu sen mukaan, mitä ollaan tekemässä ja kenen kanssa. Tuskin kukaan pystyy olemaan töissä ja kotona täysin samanlainen. Tietyt ihmiset tuovat meissä jotkut piirteet esiin, esimerkiksi joidenkin ystävien kanssa jutun laatu voi olla aivan erilaista kuin työkavereiden. Itse koen, että työyhteisömme on sen verran rento, että pystyy olemaan yhtä letkeästi kuin omien ystävien kanssa. 🙂
Täällä blogissa voi olla vaikeaa tuoda sitä aitoa persoonaa esiin, sillä teksteissä ei esimerkiksi näy ilmeet tai eleet. Asiapitoiset tekstit voivat luoda kuvan hyvin korrektista tyypistä, tai kurinalaisesta elämästä. Voin vaikka lyödä vetoa, että ne jotka ovat tavanneet minut livenä/tuntevat minut, lukevat tekstejä hieman eri näkökulmasta kuin tuikituntemattomat. Se on kuitenkin ihan normaalia, eikä netissä varmaan edes pysty tuoda itsestään kokonaisuutta esiin.
Säännöllisesti blogia lukevat tietävät kuinka paljon pidän ryhmäliikunnasta ja sen ohjaamisesta. Millainen sitten on ohjaajapersoonani, tai millainen haluaisin sen olevan? En tietenkään esitä mitään roolia, vaan olen oma itseni, mutta on toki asioita joita haluaa korostaa tai ehkä peittää? Tulevan Les Mills skaban vuoksi olenkin miettinyt tätä persoonajuttua viime aikoina hieman enemmän..
Tärkeintä ohjaamisessa on tietysti ne perusasiat, eli itse ohjaaminen, rytmi, ennakointi jne, mutta niiden lisäksi on toki paljon muutakin.
Olen perimmiltäni melko ujo, tai ainakin ollut aikaisemmin. Ohjatessa kaikki ujous kuitenkin katoaa taivaan tuuliin ja tuntuu siltä, että olen oikeassa paikassa ja tiedän just eikä melkeen mitä teen. Haluan olla, ja olenkin melko vaativa, sillä omat treeniperiaatteeni muodostuvat siitä, että jos jotain tehdään, se tehdään kunnolla. Kunnolla tekeminen ei aina tarkoita haastavinta versiota liikkeistä, vaan yleisesti asennetta. Itsensä ylittämisestä tulee aina voittaja fiilis!
Mielestäni treenin pitää olla myös hauskaa ja ehkä tärkein osa koko jumppaamista on siellä syntyvä fiilis! Kylmät väreet ja basson jytinä ovat jotain ihan parasta, ja itse haluankin aina satsata tunteihin niin, että ne eivät olisi vain tavallisia treenikokemuksia, vaan jotain enemmän. Tunnin aikana täytyy olla sitä fitness magicia ja endorfiiniryöppyjä. Jotain, minkä takia sinne haluaa tulla ensi viikolla uudestaan. 🙂
Haluaisin olla myös helposti lähestyttävä ja niin sanotusti samalla tasolla muiden osallistujien kanssa. Toivon, että osallistujat kokee tunnin niin, että me tehdään se yhdessä ryhmänä, muita tsempaten, eikä kukaan ole parempi tai huonompi kuin toinen. Teknillisesti haluan ja pyrin olemaan mahdollisimman hyvä esimerkki, sen vuoksi treenaan myös itse, jotta kuntoni olisi niin hyvä, että pystyn suorittaa tunnit aina 110%, vaikka olisinkin ohjannnut jo useammankin tunnin päivän aikana.
Sitten on aina niitä päiviä, kun kaikki ei mene kuten strömsössä. Jos takana on p*ska päivä, en koe että ohjaajan täytyisi esittää jotain ilopilleriä feikisti. Silloin tunti vedetään sen mukaisen olotilan mukaan ja keskitytään vaikka enemmän tekniikkaan kuin fiilikseen. Onneksi näitä päiviä on hyvin harvoin!
Tällaisia ajatuksia tähän iltaan. Koen, että ohjaajan roolissa pystyy kehittymään jatkuvasti. Vaikka olen tehnyt tätä työtä jo monia vuosia, koen silti melkoisia ahaa-elämyksiä melko usein. Se pitää myös motivaation korkealla!
Minkälaisista ohjaajista ja tunneista te pidätte?
Kuvat: Riikka
Vaatteet & kengät – Intersport Vaasa (saatu)
Trikoot- Reebok
Alustoppi – Superdry
Verkkopaita – Reebok
Kengät – Nike
