Mietin pitkään, kehtaanko kirjoittaa tällaisesta aiheesta, sillä täältähän pitäisi nimenomaan löytää inspiraatiota terveyteen ja liikuntaan, mutta tänään ei oikeen lähde, joten luvassa on jotain ihan muuta. Pinnan alla on kytenyt jo hetken, jonkinlainen ähky kaikkea tuutista tulevaa kohtaan. Omalla kohdalla ”terveys” ja elämäntavat ovat jo niin iskostuneet tapoihin, etten ajattele niitä sen koomin, mutta kun joka puolella lukee fitness sitä ja tätä, peppu pyöreeksi, kiinteet kädet näillä keinolla jne., alkaa pikkuhiljaa tulemaan ähky.

Eilen herättyäni, kävelin kylmän viileesti keittöön, avasin Pågen pussin, voitelin kaksi jättikokoista pågen-leipää voimariinillä ja ladoin päälle kasan juustoa. Sori #maidotonmarraskuu, mut mulla on välipäivä tänään. Maistu muuten aika hyvälle, pehmee leipä upposi hampaisiin ja kyllä se valkaisuainekin maistui taas pitkästä aikaa, juustosta puhumattakaan. 😉

Olin kaavaillut leipovani isänpäivän kunniaksi jotain, mutta kaavailut sai uuden käänteen, kun kauppaan kävellessä tajusin, että kaupat on kiinni, koska isänpäivä. Oli siis aika ottaa suunnitelma bee käyttöön ja kurvata lähimpään Siwaan, jonka tarjonnasta ladoin koriin porkkanakakkua, mutakakkua, pastejoita, keksiä ja jäätelöä. Näppärästi paistoin esipaistetut pasteijat uunissa ja ladoin muut jutut hienosti esille, olipas helppoa. 😀 Vietimme siis isänpäivää meillä, sillä siskoni oli tullut Helsingistä Vaasaan, eikä ollut vielä nähnyt uutta kotiamme.

Broidi kysyi, että onko tossa kakussa maitoo ja vastasin, että on. ”Miten niin, onko sulla joku maidoton marraskuu vai?” ”Ei, mutta sulla vissiin on.” 😀 No, joo siinä on tosiaan puolensa, että mainostaa tuhansille ihmisille mitä aikoo tehdä ja mistä kieltäytyä. Maistelin kaikkea tarjolla olevaa hyvällä omalla tunnolla ja ne maistui hyvälle.

Aina jääkaapilla käydessä, lehtikaalit ja pinaatit katsoivat mua sillä silmällä ja muistuttivat, ettei olla oltu yhteydessä koko päivänä. Huomenna sitten taas, kuiskasin. Illalla huomasin, etten ole syönyt päivän aikana mitään kunnollista ruokaa, joten otin vielä hieman jäätelöä ja popparia telkkarin ääreen, ettei energiat vaan putoa ihan alas. Tunsin itseni kapinalliseksi.

Jos ollaan ihan vakavia hetki, joskus musta tuntuu, että tarvin vaan tauon. Multa kysellään päivittäin ihan hirvittävästi terveydestä, ruokavaliosta ja treenistä, eikä siinä mitään. Autan miellään ja on kiva että kysellään, mutta joskus haluisin vaan sulkee korvat ja olla kuulematta yhtään kysymystä, saati ajatella ruokaa jonain muuna kuin ravintona ja treeniä muuna kuin liikuntana. Tieto lisää tuskaa, ja joskus tuntuu itsekin, että syöminen ja treenaaminen on kunnon ydinfyysiikkaa nykyään. Itse taidan olla professori pahimmasta päästä, mutta kuten mainitsin aiemmin, itselle asiat tulevat automaationa. Ymmärän kuitenkin täysin monien turhautuneisuuden ja kyllästymisen koko terveystouhuun.

Illalla nukahdin onnellisena, mulla oli ollut vapaapäivä omasta elämästä ja odotin innolla palaamista takaisin rutiineihin. En koe mitään morkkiksia mistään, sillä eilisen vatvominen ja surkuttaminen ei oikeesti johda mihinkään. Olisin voinut painaa leuan rintaan ja jatkaa aamulla taas kohti pågen-pussia, jolloin oltais voitu puhua jo sortumisesta tai muusta. Valitsen kuitenkin toisin ja jatkan tänään taas tuttujen tapojeni parissa, uudella innolla ja täytetyillä energiavarastoilla. 😉

Ihmisillä on joskus tapana ottaa mallia tekemisistäni, joten en oikeesti kannusta ketään ahmimaan kaksin käsin herkkuja, mutta jos näin joskus käy, ei siitä tarvitse ottaa morganeita ja ajatella, että peli on menetetty. Elämä on, kaikkee tapahtuu, mutta joka päivä on uusi päivä ja joka päivä kannattaa elää niin, että illalla voi olla tyytyväinen siihen mitä on tehnyt. Monet elää joko-tai tyylillä ja jos repsahtamisia tai muita tapahtuu, on usein vaikea päästä takaisin rutiinin, sillä hommat jää ikäänkuin päälle, juuri sen negatiivisen ajattelutyylin vuoksi. Ei se ole sen kummempaa kuin unohtaa eilinen ja jatkaa taas normaalia arkea.

Kuvituksena olis ehkä toiminut paremmin kuvat niistä mätöistä, mutta koska pidin vapaapäivää myös kuvaamisesta, saatte tyytyä näihin Anna Snickarsin ottamiin otoksiin. 😉