Terveysähky

Mietin pitkään, kehtaanko kirjoittaa tällaisesta aiheesta, sillä täältähän pitäisi nimenomaan löytää inspiraatiota terveyteen ja liikuntaan, mutta tänään ei oikeen lähde, joten luvassa on jotain ihan muuta. Pinnan alla on kytenyt jo hetken, jonkinlainen ähky kaikkea tuutista tulevaa kohtaan. Omalla kohdalla ”terveys” ja elämäntavat ovat jo niin iskostuneet tapoihin, etten ajattele niitä sen koomin, mutta kun joka puolella lukee fitness sitä ja tätä, peppu pyöreeksi, kiinteet kädet näillä keinolla jne., alkaa pikkuhiljaa tulemaan ähky.

_MG_8829

Eilen herättyäni, kävelin kylmän viileesti keittöön, avasin Pågen pussin, voitelin kaksi jättikokoista pågen-leipää voimariinillä ja ladoin päälle kasan juustoa. Sori #maidotonmarraskuu, mut mulla on välipäivä tänään. Maistu muuten aika hyvälle, pehmee leipä upposi hampaisiin ja kyllä se valkaisuainekin maistui taas pitkästä aikaa, juustosta puhumattakaan. 😉

Olin kaavaillut leipovani isänpäivän kunniaksi jotain, mutta kaavailut sai uuden käänteen, kun kauppaan kävellessä tajusin, että kaupat on kiinni, koska isänpäivä. Oli siis aika ottaa suunnitelma bee käyttöön ja kurvata lähimpään Siwaan, jonka tarjonnasta ladoin koriin porkkanakakkua, mutakakkua, pastejoita, keksiä ja jäätelöä. Näppärästi paistoin esipaistetut pasteijat uunissa ja ladoin muut jutut hienosti esille, olipas helppoa. 😀 Vietimme siis isänpäivää meillä, sillä siskoni oli tullut Helsingistä Vaasaan, eikä ollut vielä nähnyt uutta kotiamme.

Broidi kysyi, että onko tossa kakussa maitoo ja vastasin, että on. ”Miten niin, onko sulla joku maidoton marraskuu vai?” ”Ei, mutta sulla vissiin on.” 😀 No, joo siinä on tosiaan puolensa, että mainostaa tuhansille ihmisille mitä aikoo tehdä ja mistä kieltäytyä. Maistelin kaikkea tarjolla olevaa hyvällä omalla tunnolla ja ne maistui hyvälle.

Aina jääkaapilla käydessä, lehtikaalit ja pinaatit katsoivat mua sillä silmällä ja muistuttivat, ettei olla oltu yhteydessä koko päivänä. Huomenna sitten taas, kuiskasin. Illalla huomasin, etten ole syönyt päivän aikana mitään kunnollista ruokaa, joten otin vielä hieman jäätelöä ja popparia telkkarin ääreen, ettei energiat vaan putoa ihan alas. Tunsin itseni kapinalliseksi.

_MG_8826

Jos ollaan ihan vakavia hetki, joskus musta tuntuu, että tarvin vaan tauon. Multa kysellään päivittäin ihan hirvittävästi terveydestä, ruokavaliosta ja treenistä, eikä siinä mitään. Autan miellään ja on kiva että kysellään, mutta joskus haluisin vaan sulkee korvat ja olla kuulematta yhtään kysymystä, saati ajatella ruokaa jonain muuna kuin ravintona ja treeniä muuna kuin liikuntana. Tieto lisää tuskaa, ja joskus tuntuu itsekin, että syöminen ja treenaaminen on kunnon ydinfyysiikkaa nykyään. Itse taidan olla professori pahimmasta päästä, mutta kuten mainitsin aiemmin, itselle asiat tulevat automaationa. Ymmärän kuitenkin täysin monien turhautuneisuuden ja kyllästymisen koko terveystouhuun.

Illalla nukahdin onnellisena, mulla oli ollut vapaapäivä omasta elämästä ja odotin innolla palaamista takaisin rutiineihin. En koe mitään morkkiksia mistään, sillä eilisen vatvominen ja surkuttaminen ei oikeesti johda mihinkään. Olisin voinut painaa leuan rintaan ja jatkaa aamulla taas kohti pågen-pussia, jolloin oltais voitu puhua jo sortumisesta tai muusta. Valitsen kuitenkin toisin ja jatkan tänään taas tuttujen tapojeni parissa, uudella innolla ja täytetyillä energiavarastoilla. 😉

_MG_8821

Ihmisillä on joskus tapana ottaa mallia tekemisistäni, joten en oikeesti kannusta ketään ahmimaan kaksin käsin herkkuja, mutta jos näin joskus käy, ei siitä tarvitse ottaa morganeita ja ajatella, että peli on menetetty. Elämä on, kaikkee tapahtuu, mutta joka päivä on uusi päivä ja joka päivä kannattaa elää niin, että illalla voi olla tyytyväinen siihen mitä on tehnyt. Monet elää joko-tai tyylillä ja jos repsahtamisia tai muita tapahtuu, on usein vaikea päästä takaisin rutiinin, sillä hommat jää ikäänkuin päälle, juuri sen negatiivisen ajattelutyylin vuoksi. Ei se ole sen kummempaa kuin unohtaa eilinen ja jatkaa taas normaalia arkea.

Kuvituksena olis ehkä toiminut paremmin kuvat niistä mätöistä, mutta koska pidin vapaapäivää myös kuvaamisesta, saatte tyytyä näihin Anna Snickarsin ottamiin otoksiin. 😉


25 Responses to “Terveysähky”

  1. Emilia sanoo:

    JESS AINO!! 😀

  2. Anne sanoo:

    Tätä lukiessa tuli jotenkin hyvä mieli 😀 on tosiaan ihan ok syödä joskus ohi ”normaalin” eikä siitä tarvitse potea huonoa omaa tuntoa! Joskus pieni mättö tulee vaan tarpeeseen kunhan ei tosiaan jää päälle 🙂

  3. Norppa sanoo:

    Kerro hei ihmeessä vaikuttiko tuo mättöpäivä jotenkin positiivisesti/negatiivisesti sun seuraavaan liikuntasuoritukseen?
    JA spinning tunnin biisilista ois huippu!

  4. Liisa sanoo:

    AAMEN!! Kiteytit KAIKKI mun ajatukset tähän tekstiin. En vaan oo niitä ite osannut muodostaa sanoiksi!! Voisin vaikka omaan blogiin pistää tekstin, että ”haluatteko tietää mitä mieltä mä oon? Käykää lukemassa Ainon teksti. 😀 Kiitos sulle tästä tekstistä! Nyt itekin ymmärrän itseäni paremmin.. Tai sanotaanko näin, että mun ajatukset ovat vähän enemmän hallinnassa nyt 😀

  5. Maisa sanoo:

    Miten osaatkin aina kirjoittaa niin osuvasti juuri niistä asioista mitä itsekin pohdiskelen!!??!? 🙂 Taas kirjoitus osui ja upposi, juuri tuollainen ”terveysähky” on täälläkin päällänsä ja olenkin muutamaan otteeseen pitänyt tällaisia ”kapinapäiviä”, jotka muuten tekee todella hyvää!! 😀

  6. maria sanoo:

    Olen blogisi ”vakkari”lukija (tosin osoite mulla vaan kännykän kirjanmerkeissä) ja kuten monet muut lukijat oon aina ihaillu sun aitoutta kertoa elämästäsi. Tämä postaus oli piste iin päälle 🙂 ähkyä on tullut koettua itsekin ihan perus-vähän-sinne-päin-salipirkkona, ja monet urheilublogit on jääny tänä syksynä unholaan just siitä syystä. Sun blogia tuun lukemaan varmaan niin kauan kun sitä jaksat ite vääntää 😀 keep up the good work!

  7. Weera sanoo:

    Tosi hyvä ja erilainen teksti!

  8. armi sanoo:

    tosi hyvä kirjotus! 🙂 ei voi muuta sanoa.

  9. Maija sanoo:

    Ou nou, tää teksti tuli niin huonoon saumaan. 😀
    Mulla on ollu tosi vaikee maidoton marraskuu, oon liian koukussa raejuustoon. On ollu joka toinen päivä maidoton päivä, mikä harmittaa koska haluun nähdä tunteeko oikeasti eron jos on totaali kieltäytyminen maitotuotteisiin. Ja tänään ostin sitten kaupasta läjät ruokaa, ilman minkäänlaista maitotuotetta. Päätin, että nyt alkaa kuukausi ilman niitä!
    Ja sitte luin tän tekstin 😀 Noh, sisulla eteenpäin!

  10. Avocado sanoo:

    Tähän liittyy yksi asia, jota en ymmärrä sitten yhtään. Ihminen, joka elää terveellisesti, liikkuu paljon tai on tietyllä ruokavaliolla, herättää aina muissa ihmisissä kiinnostusta. Tämä pätee kyllä ihan mihin vaan elämäntapavalintaan. Kun tälläinen ihminen sitten tekee jotain rutiineistaan poikkeavaa, jotkut ihmiset ovat heti sillai ”noni noni, mä tiesin”. Kun tälläisestä asiasta kertoo toiselle, joidenkin ihmisten kasvoille tulee heti käsittömätön onnistumisen ilme. Tai just kommenttia, että ”eihän sun näin pitäisi tehdä” tai ”ai sä teit tollai”. Tuntuu kuin he heti olisivat riemuitsemassa tai ivailemassa toisen ”epäonnistumiselle”. Vai johtuuko se vaan siitä että ihmiset ei kestä jos joku toinen pystyy johonkin mihin he eivät itse yrityksistä/haluista huolimatta kykene? Mä en vaan ymmärrä miten toisen ratkasut on toiselta pois. Eri juttu jos paasaa omista elämäntavoistaan muille tai painostaa muita samoihin tapoihin.. Silloin ehkä joku voikin syystä ärsyyntyessään mainita toisen reitiltä poikkeamisista.

  11. Maija sanoo:

    Oi että, miten hyvä postaus! 🙂
    Koin just ihmeellisen ahaa elämyksen! Oon miettinyt, että miks välillä jaksan tosi hyvin syödä terveellisesti ja liikkua ja sitte taas välillä ei huvita yhtään.. Mutta tätä lukiessa tajusin sen, että se ettei huvita, johtuu mulla siitä negatiivisesta näkökulmasta ”mun pitäis, mä en sais, voi ei taas sorruin..” elämän suorittaminen on liian raskasta, mun täytyy siis kokeilla taas siirtyä postiivisempaan ajattelutapaan näissä syömis ja liikkumis jutuissakin, ehkä silloin motivaatio ja into pysyisi paremmin yllä 🙂

    Kiitos! 🙂

  12. pikezu sanoo:

    Hyvä että kehtasit kirjottaa

  13. Laura sanoo:

    Right on! Pakko yhtyä tohon, että ärsyttää kun koko ajan tulee joka tuutista infoa siitä miten pitäisi syödä tai liikkua, kun itselle tuo on niin itsestäänselvää. Tai mua ainakin välillä ärsyttää puhua kaikista treeni- ja ruokajutuista, kun tuntuu että ne on niin pakkomielle nykyään. Kohtuus kaikessa ja mahdollisimman puhdas ruokavalio niin homma luistaa!
    Musta on ihan mahtavaa että kirjotit tästä. Voin vaan kuvitella miltä susta välillä tuntuu, kun saat niin paljon kysymyksiä ja kommentteja aihetta koskien – ei siis todellakaan ihme, että välillä tulee ähky:D Jatka samaa rataa, oot ihan huippu tyyppi ja sulla on mahtava blogi!<3 Olin kuuntelemassa indiedays inspiration päivänä sitä blogituntia missä puhuit ja vaikutit tosi symppistyypiltä:)

  14. Krista sanoo:

    Olipas kivasti ja rehellisesti kirjotettu! 🙂
    Hei mulle tuli mieleen että muistan lukeneeni jostain sun postauksesta, että ikäänkuin miksailet jumppabiisit yhteen putkeen ja niin, että niissä on sama bpm. Saanko kysyy millä ohjelmalla teet tän, tarvitsisin ite jotain samanlaista! Kiitos jos kehtaat vastailla!

  15. Tuuli sanoo:

    Moi! Musta on ihanaa, että säkin uskallat edes välillä höllätä, ja myös kertoa sen täällä. Hyvin ne pinaatit siellä varmaan yhen päivän pärjäs keskenäänkin! 🙂

    http://annatuulenkuljettaa.blogspot.fi/

  16. veera sanoo:

    Aivan mielettömän hyvä postaus!

  17. Eveliina sanoo:

    Ihana huomata, että säkin olet ”vain ihminen”, etkä yliluonnollinen jumppa-terveys-kone. Itselläni isänpäivä meni pelkästään syömisen puolelle. Lauantai illalla oli vielä kirkas ajatus ”että aamulla sitten jumppaan, ja herkkuja kohtuudella”. Totuus oli kuitenkin, että herätyskellon soidessa kello pois päältä ja unien jatkamista, ja siellä vanhemmilla kaikki vaan suuhun mitä käteen saa. Illalla oli turvonnut ja syyllinen olo. Tänään (maanantaina) palattiin taas normaali arkeen ja eilisen illan morkkis unohdettu. Syynä hyvä treeni kun energiavarastot olleet täynnä 🙂

  18. Sohvi sanoo:

    Kiva kirjoitus taas. Henkilökohtaisesta kokemuksesta voin kertoa, että aikaisemmassa vaiheessa, kun painoa pudottelin (vähän turhaankin) elin melko tiukasti suurimman osan viikosta, mut about kerran viikkoon otin vapaata juurikin siitä omasta elämästä, hieman liiankin rajoitteisesta. Pää jaksoi näin paremmin, seuraavana päivänä oli enemmän energiaa treeniin ja painon kanssa kävi vaan silleen et meni turhan reilusti alipainon puolelle, joten ei ainakaan hidastanut mitenkään tuo yks ”vapaa päivä”.
    Sittemmin olen oppinut kyllä syömään tasaisemmin, eikä tarvi samalla tavalla mättöpäivää.

    Pidän sanavalinnastasi ”terveysähky”. Sitä tosiaan tuntee aina välillä, ja kuten sanoit tieto lisää tuskaa ja siksi välillä on ihan pakko vaan sulkea omat ajatuksensa itsensä ulkopuolella ja antaa mennä! Välillä tosiaan kyllästyttää kaikki hifistely, ei edes normaali leivontaohjeita enää, vaan kaikessa on jotakin ainesosaa mitä ei ihan perus lähimarketista saa… (tämä tuli vaan mieleen, kun tänään oli leivontapäivä…)

    Ai niin, ja kiitos hyvästä blogista, kuulun sen säännölliseen lukijakaartiin.

  19. Katja sanoo:

    Kiitos Aino, tää tuli niin oikeaan saumaan. Etenkin toi postauksen viimenen kappale osui niin prikulleen tän hetkisiin fiiliksiin, etten voinut muuta kirjottaa sen erikseen ylös, että muistan sit kun taas on ”terveysähky” ja haluaa syödä sipsipussin kerralla.

  20. Lilja sanoo:

    Helpottavaa, että muillakin on välillä tollanen fiilis (tosin mulla on varmaan huomattavasti useammin kuin sulla). Ja olipa ihanaa lukea tällainen aito ja rehellinen teksti!

  21. Nessa sanoo:

    Hyvä teksti!:) Olet oikeassa siinä että monen ajattelumalli tuntuu olevan mustavalkoinen, kun tulee puhe liikunnasta ja syömisestä. Tämän lisäksi ihmiset ovat niin hirvittävän ankaria itseään kohtaan. Kaikki ne rumat sanat, mitä kaikki itselleen pään sisällä hokee, vahvistaa epäonnistunutta fiilistä, ja johtavat vielä varmemmin takaisin kakun ääreen.

  22. Iitu sanoo:

    Hauskaa kuinka paljon tää postaus on kerännyt positiivisia kommentteja ja innostusta 😀 toisaalta ehkä se tuo tavallaan lohdutusta,että niinkin terveellisesti elävä kuin sä ”repsahtaa”välillä,vaikka en kyllä kutsuis sitä repsahtamiseksi,koska et kuitenkaan oo millään dieetillä(lukuunottamatta maidoton marraskuu ;D). Oon kyllä tosi ilonen,että kirjotit tän postauksen,koska sillon ihmiset näkee ettei se maata kaada,jos joskus hieman poikkeaa polulta,ja sen jälkeen voi aivan hyvin jatkaa entisellä linjalla 🙂 tosin luulen,että ihmiset ajattelee sun elävän vieläkin kurinalaisemmin mitä elät,siis ettet koskaan söis karkkia sun muuta,koska niitä satunnaisiakaan kertoja harvoin näkyy täällä 🙂

    Oon kyllä samoilla linjoilla ton terveys ähkyn kanssa.Ite oon todella kiinnostunut kaikkeen aiheeseen liittyvästä ja suorastaan ahmin tietoa,mutta liika on liikaa.Välillä toivois,että ruoka ois ihmisille vaan polttoainetta eikä siitä tarvis tehdä niin suurta numeroa 🙂 välillä tuntuu,että itsekin tietää ”liikaa” ja tieto tunnetusti lisää tuskaa,niin ois kiva päiväks vaan sulkea silmät kaikelta siltä tiedolta 😀

  23. H sanoo:

    Poikaystäväni isällä, joka on kuusikymppiseksi rautaisessa kunnossa ja juoksee edelleen maratoneja huippuaikaan, on ollut loistava neuvo liikuntaan ja ruokaan liittyen:

    Kohtuus kaikessa.

    Niin yksinkertainen lause, mutta niin vaikea näinä äärimmäisyyksiin painottuvana aikana toteuttaa. Myös liika terveysintoilu on liikaa ja se voi pahimmillaan aiheuttaa pahoinvointia, uupumusta ja jopa sairautta. Ironista, eikö totta? Siksi tämä oli tärkeä postaus itsellesi ja varmasti monelle lukijallesi, Aino.

  24. Enni sanoo:

    Moikka! Tämä ei kyllä yhtään sovi tähän aiheeseen, mutta voisitko joskus tehdä postauksen missä kertoisit miten kannattaisi itse terveellisesti marinoida kana? En oo koskaan sitä tehnyt ja ilmeisesti se olisi terveellisempi vaihtoehto kuin valmismarinadit 😀 mulla on vissii vähä itelläki toi terveysähky päällä…:D

  25. Eea sanoo:

    Olipa kiva lukea sinulta tämä postaus! Olen itsekin innokas liikkuja ja pyrin syömään terveellisesti, mutta olen ottanut liikkumiseen ja syömiseen aika rennon asenteen. Välillä huvittaa salitreeni, välillä juoksu ja joskus menen ohjatulle tunnille. Sama syömisessä. Noudatan terveellistä ruokavaliota ja uskon kovasti lautasmalliin, mutta kaikki kauhean tiukka ja ehdoton alkaa kaikessa ahdistaa. Luen innokkaasti blogiasi ja joskus yliterveellisyys meinaa vähän ahdistaa, vaikka ymmärränkin, että joudut elämään lähes ammattiurheilijan tavoin ammattisi vuoksi. Kaiken kaikkiaan saan kuitenkin paljon inspiraatiota blogistasi! Välillä on hyvä tehdä just niinkuin huvittaa ja ottaa rennosti. Kiva kun toit tämän puolen elämästäsi esille!

Kommentoi