Moikka! Mä en tiedä miksi joissakin asioissa täytyy olla jästipää ja tyhmä. Vaikka on kokenut saman asian monta kertaa ja todennut ettei se ole hyvä juttu, niin miksi silti toistaa samaa mokaa uudelleen? Kyseessä on siis mun tapauksessa palautuminen ja lepo. 

Treenaan 6 päivänä viikossa 2-3 h päivässä ja pidän siis yhden lepopäivän, joka on sunnuntai. Tämä on itselle toimiva systeemi ja entisenä kilpaurheilijana olen tottunut suuriin treenimääriin. Tämä yksi lepopäivä on kuitenkin mulle todella tärkeä, ja olen muutamia kertoja tehnyt sen virheen, että olen skipannut palautuspäivän ja mennyt ohjaamaan jonkun tunnin…Yleensä tilanne on ollut ns. hätä, ettei tunnille ole löytynyt toista ohjaajaa. 

Tein juurikin tämän virheen pari viikkoa sitten ja mun tapauksessa se tarkoittaa, että kovaa treeniä tuli heti 13 päivää putkeen. Oon ihmetellyt, kun olen ollut todella väsynyt, niin psyykkisesti kuin henkisestikin ja oivalsin jälleen kerran mistä se johtuu. Lepääminen ja palautuminen on oikeasti todella tärkeetä jos haluaa nauttia liikunnasta ja kehittyä siinä mitä tavoitteleen. Se ei ole mukavaa, kun joutuu pakottaa itsensä treenaamaan, kun mieli tekisi nukkua ja maata sohvalla. Jos olisin jossain muussa työssä, tämä makoiluhan onnistuisi, mutta ei meikäläisen arjessa. Sinne jumpalle mennään vaikka silmät olisi puoliksi kiinni 🙂 

Nyt aion korjata asian ja levätä kunnolla tulevana viikonloppuna.

Tällä postauksella haluan muistuttaa myös teitä muita. Muistakaa kuunnella omaa kroppaa sekä pääkoppaa ja antaa niille myös rentoja päiviä ja lepoa. Itse treeni kuluttaa kroppaa ja riittävän ravinnon, sekä levon avulla vartalo palaa takaisin vahvempana kuin ennen treeniä.

Joskus on myös hyvä olla päivä tai päiviä, jolloin unohtaa urheilut ja kaiken fitstrongeathealthy- touhut ja ottaa vaan ihan rennosti. Tällaisten päivien jälkeen motivaatio on taas huipussa ja kaikki maistuu paljon paremmalta!

Normaaleissa voimissa tämä on mun lempimesta 😉

PS. Vastailen kommentteihin huomenna!