VAUVAN SÄÄNNÖLLINEN PÄIVÄRYTMI – MIKSI JA MITEN?

07.11.2020
2

Hellurei lauantaihin! Kello on tällä hetkellä 6:25 ja meikäläinen ollut hereillä jo melkein kaksi tuntia. Menin nukkumaan jo 21 aikoihin eilen, joten ihan kiva määrä unta alla vaikka noin aikaisin heräsinkin. Vauva vetelee vielä sikeitä, joten oon jälleen herännyt, vaikka ei olisi pitänyt. Ärsyttävää, mutta minkäs teet. Vauva herää kello seitsemältä ja siitä päästäänkin itse aiheeseen, eli nelikuisen vauvan päivärytmiin ja miten olen säännöllistänyt sen niin, että joka päivä toistuu täysin samat päiväuniajat sekä päiväunien kestot.

Mainittakoon heti alkuun, että jos teet asioita eri tavalla, on se täysin ok. Tapoja, kuten vauvojakin on monia erilaisia. Itse olen saanut uniohjausta ammattilaiselta ja muutaman kokeilun jälkeen päätynyt tähän tyyliin. Meillä oli jo aiemmin suhteellisen säännöllinen rytmi, joka kuitenkin vaihteli hieman sen mukaan milloin herättiin aamuisin ja kauanko vauva nukkui päikkäreitä. Kahden tunnin päiväunisääntö mulla on ollut jo kuukauden verran käytössä – Siitä hetkestä kun Olivia herää, menee kaksi tuntia kun hän on seuraavan kerran unessa. Aiemmin tämä aika oli 90 minuuttia, mutta venyi pikku hiljaa kahteen tuntiin Olivian ollessa 15 viikon ikäinen.

Vastailin aiemmin Instagramissa kysymyksiin, joissa kysyttiin myös tätä rytmiasiaa. Tuolloin vastailin meidän yörytmin olevan 20-8 ja siitä kahden tunnin ”säännöllä” eteenpäin. Sittemmin muutin yörytmiä välille 19-7, koska vauvan yöunille meno alkoi vaikeutua ja sanotaan, että klo 19:00 vauvalla on hormonaalinen uni-ikkuna, jolloin nukahtaminen on helpompaa. Pakko myöntää, että muuten tuo 20-8 rytmi olisi ollut mielekkäämpi näin omalta kannalta katsottuna, mutta tällä mennään nyt.

Vuorokausirytmi:

yöunet 19:00-7:00 (vauva herää klo 1 ja klo 5 syömään)

päiväunet 9-10

päiväunet 12-14.30

päiväunet 16.30-17.00

Jos olisin itse lukenut tällaista postausta lapsettomana tai vauvan ollessa ihan pieni, olisin miettinyt että miten ihmeessä voi päättää milloin vauva nukkuu ja ennen kaikkea kauanko vauva nukkuu. Kerron tässä postauksessa, miten olen itse toiminut ja saanut nämä ajat lukittua pakoilleen. Vauvat rakastaa rutiineja ja on ollut jännä huomata, että kun rytmi on vakiintunut, hän herää myös yöllä syömään täysin samaan aikaan joka yö.

Mitä jos vauva herää esimerkiksi klo 6 aamulla eikä häntä saa enää nukahtamaan? Tällaisissa tilanteissa olen seitsemän aikaan nukuttanut hänet vartiksi, eli antanut hänelle ns. power napit, joiden avulla hän on jaksanut olla hereillä yhdeksään saakka, josta ollaan päästy takaisin rytmiin. Kun vauva alkaa tottua rutiiniin, alkaa hän automaattisesti herätä ja nukahtaa ”oikeisiin aikoihin”. Olenkin ollut aika tarkka sen suhteen, että ajat ovat toteutuneet lähes täydellisesti. Tietysti on myös poikkeuksia, eikä aina saa asioita toimimaan kuten haluaa, mutta pääosin hyvin on mennyt.

Aluksi vauvan herättäminen unilta tuntui hieman typerältä, mutta huomasin, että hän herää kuitenkin hyväntuulisena ja saa riittävästi unta kokonaisuudessaan, jolloin herättäminen on tuntunut järkevämmältä. Haluan huomauttaa, että nyt kyseessä ei ole enää täysin vastasyntynyt, jonka ikäistä ei muuten todellakaan kannata herätellä mihinkään rytmiin!

Entä jos vauva herää kesken päiväunien? Älä anna herätä! 😃 Eli tee kaikkesi, että unet jatkuu. Meillä vauva nukkuu päiväunet vaunuissa vaunuverhon takana (pimeys on ollut meillä avainsana hyviin päiväuniin), kohina päällä ja jos sattuu heräämään, heilutan vaunuja niin kauan, että on uudelleen unessa. Aiemmin heijasin hänet sylissä uudelleen uuneen, tai jos mikään muu ei auttanut, vauva tissille, kylkiasentoon sänkyyn makaamaan niin kauaksi että oli jälleen unessa. Mielestäni on hyvä että meillä on ollut ”keino” joka toimii lähes sataprosenttisesti nukutushommissa.

Huomasin muuten, että neljän kuukauden ikään tullessa, vauva on nukkunut pidempiä päiväunia. Aiemmin jouduin auttaa häntä paljon enemmän unisyklistä toiseen, mutta ilmeisesti harjoitus ja duuni oli sen arvoista, sillä nykyään hän herää vain harvoin kesken päiväunien.

Mitä hyvää säännöllisestä rytmistä on? Mielestäni on paljon helpompaa sopia menoja, sillä tiedän nyt jo että ensi viikon torstaina vauva on unilla klo 12-14.30. Itse kun käyn ohjaamassa jumppia, on myös huomattavasti kivempaa kun tiedän päivän alussa miten rytmi tulee menemään. Olivia ei huoli tuttipulloa, joten minä olen ainoa joka häntä voi ruokkia ja näin ollen menemiset vaatii edelleen suunnittelua ja ajoittamista. Minä olen näin ollen myös ainoa, joka voi hänen kanssaan herätä öisin (syöttämään), jonka vuoksi halusin helpottaa tätä kaikkea ja säännöllistää rutiinit.

Jos tämä postaus antaa ymmärtää, että meillä kaikki sujuu aina leikiten, ei sekään pidä paikkaansa. Olen lyönyt päätä seinään ja välillä on ollut päiviä kun tuntuu, ettei mikään onnistu. Pääosin kuitenkin arki rullaa aika kivasti tällä hetkellä. Seuraavana agendana on opettaa Olivia nukahtamaan itsekseen yöunille ja välillä on kyllä toivoton olo tämän suhteen, mutta kyllä tämäkin tästä. Vaihe vaiheelta! 😅

LullaMe:n keinuttava patja <3

Mitä yöuniin ja yösyöttöihin tulee, liputan edelleen kapaloinnin puolesta. Pelkästään jo kapalointi on ollut meidän hyvien öiden the juttu, sillä vauva nukkuu niin paljon paremmin tarrakapalossa kuin ilman. Luulin jo muutama viikko sitten, että kapalointivaihe olisi ohi ja erehdyin nukuttamaan ilman sitä, mikä johti lukuisiin yöheräilyihin. Vaikka Olivia aluksi vastustelee kapaloa sen laiton jälkeen, rauhoittuu hän hetken kuluttua ja nukkuu niin paljon rauhallisemmin, etenkin nyt hulina-vaiheessa.

Olen tehnyt myös niin, että jos vauva herää yöllä vaikka tunti syötön jälkeen, yritän heijata hänet uneen, enkä syötä heti uudelleen, jotta ei totu siihen että aina ”pääsee” tissille kun alkaa itkeä. Pakko myöntää, että joskus oon vaan niin väsynyt että otan viereen ja meen helpoimman kautta, mutta pääosin myös nuo syötöt ovat vakiintuneet kello 1 ja kello 5. Vielä kun itse saisi uudelleen unta tuon viiden jälkeen. 😅

Tällaisia höpinöitä tällä kertaa! Pitäs varmaan vaihtaa blogin nimeksi ”Ainon tarinoita vauva-arjesta” 😄. Heh, on mulla muutama ihan treeni- ja ravintoaiheinen postausideakin odottamassa, vielä kun olisi niin paljon aikaa kun tarvisi kaiken pyörittämiseen.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


4 KUUKAUTTA VAUVA-ARKEA, MIKÄ ON YLLÄTTÄNYT?

27.10.2020
1

Noin vaan meidän vauva on jo 4 kuukauden ikäinen ja tässä onkin uudet rutiinit ja tavat iskostuneet, eikä sitä edes muista miten oli ennen. 😅 Aika usein kysytään, että onko jotain mikä on yllättänyt eniten lapsen saamisen jälkeen ja pakko myöntää, ettei mitään hurjan suuria ylläreitä ole tullut vastaan. Olin jotenkin valmistautunut siihen, että kaikki olisi paljon vaikeampaa ja rankempaa, joten pääosin yllärit ovat olleet lähinnä positiivisia juttuja. Katsotaanpa mitä listalta löytyy…

Mikä väsymys? – Koen että olen ollut ihan tavallisen pirteä jos en jopa energisempi Olivian syntymän jälkeen. Kuulin jostain, että suurin syy miksi lapsia ei nykypäivänä haluta on se, että pelätään väsymystä ja yöheräämisiä. Oma kokemukseni taas on, että ei tämä niin raskasta ole kuin sanotaan. Toki välillä hiertää, kun heräät yöllä kolmannen (tai viidennen) kerran tai jos lojut itseksesi hereillä monta tuntia, vaikka vauva nukkuu. Mutta näistäkin huolimatta, jostain kumman syystä, väsymys ei ole painanut lainkaan. (Nyt varmaan ropisee niitä odota vaan kun hormonit ei enää auta – kommentteja 🤣)

Vaiheet – En tiennyt, että vauvan elämä on pelkkää vaiheesta toiseen siirtymistä. 😄 Hyvä puoli on se, että jos on menossa paskamainen vaihe, se menee aina ohi, mutta valitettavasti sama pätee usein myös parempiin juttuihin! Tällä hetkellä meillä on 4 kk hulinat ja levottomat yöunet – vaihe. Toisaalta taas päiväunet ovat pidentyneet ja välillä saa olla herättelemässä ettei rytmi mene ihan uusiksi. Yllättävän helposti uusiin vaiheisiinkin sopeutuu, kun ei ota niistä liikaa stressiä!

Nopea kehitys – Koska kyseessä on ensimmäinen lapsi, on lapsen nopea kasvu ja kehittyminen kyllä yllättänyt. Yhtäkkiä tyyppi ottaa kontaktia, höpöttelee, kikattaa ja oppii jatkuvasti uutta. Uusimpana juttuna on variksen huutoa muistuttava kiljaisu, jota kuulee välillä myös yöaikaan. 😆 Ihana seurata tätä jatkuvaa kehitystä päivästä ja viikosta toiseen. 😊

Rakkauden sekä välittämisen määrä (ja pelko menettämisestä) – Kyllähän siitä puhutaan, mutta ei tätä voi ymmärtää ennen kuin sen kokee. Lapsi on niin rakas, että välillä menettämisen pelko tuntuu ihan ahdistavana puristuksena rintaa vasten. Sitä tekee kaikkensa oman lapsen hyvinvoinnin eteen. Uskon että jokainen äiti ajattelee samoin, siksi mun mielestä on käsittämätöntä että naiset syyttelevät toisiaan siitä miten lasta tulisi hoitaa. Jokainen tekee varmasti parhaansa!

Äitiys on supervoima – Välillä sitä hämmästyy itsekin miten moneen asiaan pystyy ja venyy nykyään ja vielä samaan aikaan. 👊🏻 Tietynlainen itsekkyys on kadonnut ja sitä laittaa asioita erilaiseen tärkeysjärjestykseen. Kuvittelin aiemmin, että tällainen ominaisuus tulisi ns. pakon sanelemana, mutta tämä on tuntunut luontevalta, eikä ole aiheuttanut negatiivisia fiiliksiä, vaikka onkin joutunut luopumaan joistain asioista.

Riittämättömyyden tunne – Samaan aikaan kun välillä tuntee olevansa supernainen sitä huomaa, että ihan uusi tunne pääsee välillä valtaamaan mielen. En olisi uskonut, että koen tällaisia fiiliksiä, sillä on ollut ihan uusi juttu, että koen riittämättömyyttä siitä että en pysty antaa itsestäni kaikille niin paljon kuin toivoisin. Mulla on ollut todella huono omatunto siitä, että Obelix on jäänyt hieman taka-alalle ja ollut enemmän toisella omistajallaan. Tiedän, että hänellä on tällä hetkellä parempi siellä, mutta silti samalla se raastaa sydäntä. En väitä, etteikö koirasta ja vauvasta voisi huolehtia samaan aikaan, mutta hän on itsekin vetäytynyt enemmän omiin oloihin vauvan tulon jälkeen. Uskon että tilanne tasaantuu ajan kanssa, mutta silti tämä on ollut itselleni vaikeaa.

En pitänyt itseäni äiti-ihmisenä, mutta olen jopa itse yllättynyt miten luontevasti tämä rooli on tullut esiin. Kuvittelin aina aiemmin, että meidän perheessä isä olisi se joka osaa nämä asiat paremmin ja niin hyvin kun isi kaiken hoitaakin, olen yllättänyt itseni siitä kuinka rennosti olen osannut ottaa uudet vaikeat ja haastavatkin asiat ja vaiheet.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


PALJONKO KALOREITA SYÖN TÄLLÄ HETKELLÄ?

08.10.2020
1

Innostuin pitkästä aikaa laskeskelemaan keskiarvoa mun päivittäiselle energiansaannille. Meinasin kirjoittaa, että yllätyin lukemasta, mutta kun mietin asiaa tarkemmin, en edes tiedä mitä odotin. 😆 Kerrottakoon alkuun, että en siis seuraa kaloreitani tai punnitse ruokia. Kaurahiutaleet saatan joskus punnita, että osaan suhteuttaa kaikki puuron muut höysteet kauran määrään. Anyway, en siis seuraa mitään ruokavaliota, mutta mulla on aika samantyylinen rytmi arkisin, joten oli helppo laskea minkä verran energiaa suusta menee alas.

Kuten oon monesti maininnut, oon aika aktiivinen arjessa ja askelia tulee helposti 20 000 päivään, kiitos vaunu -ja reppulenkkien. Aktiivisuuden lisäksi treenailen 4-6 krt viikossa ryhmäliikuntaa ja saliharjoittelua. Lisäksi imetän, jonka sanotaan nostavan kulutusta noin 500 kcal per päivä. Painan noin 62 kg tällä hetkellä (168cm) ja paino palautui tuohon lukemaan aika nopeasti synnytyksen jälkeen. Vaikka paino on pysynyt samassa lukemassa siihen tippumisen jälkeen, koen että keho on tiivistynyt pikkuhiljaa tässä ajan kuluessa. Ennen raskautta painoin 60 kg, mutta mun mielestä kahdella kilolla ei ole oikeestaan mitään eroa tai merkitystä mihinkään.

Arkisin mun kalorimäärä on noin 2800-3000 kcal per pvä. Viikonloppuna taas energiamäärä nousee 3500 kaloriin, kun tavanomaiseen ruokavalioon tulee herkkuja ja/tai ravintolaruokia mukaan. Mun päivittäinen keskiarvo on siis noin 3000 kaloria. Pyrin syömään paljon marjoja, hedelmiä ja vihanneksia, mutta muuten mukaan mahtuu kaikenlaista laidasta laitaan. Välillä teen raakasuklaata ja terveysherkkuja, välillä vedän purkillisen magnumjäätelöä. 😄

Arkisin pidän ruokapuolen sellaisena että syön vain tavallista ruokaa, tavanomiaset herkut kuten karkit ja jäätelöt jätän viikonlopulle. Tällä hetkellä mulle sopii hyvin tällainen rytmi, sillä koska rakastan ruokaa, viikonloput tuntuvat vähän spesiaalimmalta kun ne poikkeavat edes jotenkin arjesta. 😅

Syön 4-5 kertaa päivässä ja tällä hetkellä suurin energiamäärä painottuu iltaan, koska ensinnäkin silloin mulla on aikaa syödä rauhassa ja nukun paremmin jos tankkaan hiilareita ennen yöunia! Tällä hetkellä ruoka maistuu, eli ruokahalusta ei ole homma kiinni. Arkisin tykkään syödä ihan perus itse tehtyä kotiruokaa ja viikonloppuisin panostan kokkailuun hieman enemmän aikaa.

Energiamäärän laskiessa huomasin myös, että vaikka en juurikaan mieti mitään makrojakaumia niin jakauma oli itseasiassa aika hyvä! 46 % hiilareita, 26 % proteiinia ja 28 % rasvaa. Se mitä voisin mielestäni petrata entisestään on rasvan laatu!

Maittavaa loppuviikkoa! 😋

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


VAUVAN UNI – MITEN MEILLÄ NUKUTAAN?

03.10.2020
0

Kaupallisessa yhteistyössä LullaMe:n kanssa

Blogiurani aikana olen kirjoittanut unesta ja sen tärkeydestä moni postauksia ja uniasiat ovatkin olleet aina lähellä sydäntä. Itse ajattelen, että uni on kaiken hyvinvoinnin pohja ja sen vuoksi se on noussut tärkeäksi aiheeksi myös nyt vauvan vuotena!

Yksi yleisimpiä kysymyksiä onkin, että miten meillä nukutaan. Vertauspohjaahan mulla ei ole, mutta tämän kokemuksen perusteella, meillä on nukuttu alusta saakka hyvin. Olivia ei ole itkenyt kertaakaan yöaikaan koko lyhyen elämänsä aikana. Hän toki heräilee öisin, mutta jatkaa tyytyväisenä uniaan heti syönnin jälkeen.

Haasteita meillä taas on ollut nukuttamisessa sekä päiväunien pidentämisessä. Itsehän en aluksi edes tiennyt, että päiväunia voi ja kannattaa pidentää, jolloin vauva oppii itse siirtymään unisyklistä toiseen. Sain vastasyntyneen uniohjauksen Uneksija.fi:n Teijalta, josta olikin suuri apu meille! Vaikka suurempia ongelmia ei ollut, opin kuitenkin paljon hyviä juttuja, miten parantaa vauvan unta ja nukkumista entisestään. Olen aloittanut opettaa vauvaa itsenäiseen nukahtamiseen, jolloin myöhemmin unikouluja ei toivottavasti edes tarvita.

Mielestäni olisi ihan mahtavaa jos jokainen ainakin ensimmäisen lapsen saava saisi uniohjausta, sillä sen avulla voitaisiin ainakin joissakin tapauksissa välttää vanhempien totaalinen väsyminen. En väitä, että kaikki asiat olisivat korjattavissa, mutta itse olin ainakin aika tietämätön tietyistä fysiologisista asioista, jotka on hyvä tietää, jotta vauva nukkuu riittävästi ja oppii nukkumaan ilman katkonaisia unia.

Kaikki vauvat ovat erilaisia ja sen vuoksi kerron taas asioista, joista on ollut meille suurin apu tähän mennessä! Uniohjauksen lisänä kapalointi on ollut meillä ihan numero yksi juttu, että vauva ylipäätään rauhoittuu ja nukahtaa. Kapalointi alkoi heti synnärillä ja on jatkunut tähän päivään saakka. Alkuun kapaloitiin ihan vaan huopaan ja kudottuun kapalointisukkaan (kuva alla), mutta kun Olivia kasvoi, on tarrakapalo ollut todella jees. Alkuun hän vastusteli uutta systeemiä, mutta pienen siedätyksen jälkeen homma alkoi luistaa. Meillä on Swaddle me – kapalo. Swaddle up – puku taas ei menestynyt lainkaan, sillä Olivia ei nuku kädet ylhäällä ja tuo jäikin turhakkeeksi meidän taloudessa. Tilasin swaddlen kapalon saksan Amazonista ja se maksoi 24€ posteineen ja saapui viikossa.

Kohina on ollut myös apuna etenkin päiväunien jatkumiseen! Alkuun käytin erilaisia white noise sovelluksia, mutta aika pian kyllästyin siihen että ne katkesivat itsekseen yhtäkkiä, joten tilasin Hushh white noise – kaiuttimen, josta saa valita muutamasta kohinasta mieleisen. Kaiutin on helppo kiinnittää myös vaunuihin ja etenkin vaunulenkit ovat pidentyneet sen jälkeen kun otin kohinan käyttöön vaunuissa nukkuessa. Kaiutin ei tarvitse pattereita vaan se ladataan USB-kaapelin avulla. Hushh toimii koko yön yhdellä latauksella. Tilasin kaiuttimen Raskauskeijulta!

LullaMe Solina taas on tavallisen patjan korvaava uniratkaisu. LullaMe Solina tuo tuudittavan liikkeen tavalliseen pinnasänkyyn. Patjaa ohjataan sovelluksella ja siinä on viisi eri voimakkuustasoa sekä ajastin. Kapalo, kohina ja tuudittava patja yhdessä on aika tajunnan vievä yhdistelmä, jos niin voi sanoa. 😁

Tuudittamisen avulla on helppo opettaa vauvaa itsenäiseen nukahtamiseen, sillä tuudittamisen tasoa pystyy säätää ja näin ollen vähentää myös ajan kuluessa. LullaMe Solinan tarina alkoi Hanna Sissalan esikoisen vauvavuotena, kun väsyneen äidin toiveena oli löytää ratkaisu, jonka avulla hänen pieni esikoisensa olisi pystynyt nukkumaan paremmin. Patjassa yhdistyy liike ja myös ääni, joka toimii useimmille vauvoille hyvin rauhoittavana keinona.

Olivia viihtyy patjalla myös hereillä ollessaan, jolloin ripustan sängyn päälle mobilen, jota hän katselee patjan liikkuessa. Tämä combo on toiminut meillä paremmin kuin keinu, jonka ostin siinä toivossa, että vauva viihtyisi myös yksikseen aina välillä.😅 

Siinäpä nuo meitä auttaneet asiat. En varmaan vastannut vielä kysymykseen, että miten meillä sitten nukutaan?

Vauva nukkuu 20-8:30/9:00 välillä yöunet. Yöllä hän herää syömään kerran tai joskus kahdesti, joista toinen painottuu usein ihan aamuun 7-8 välille. Päiväunia hän nukkuu keskimäärin kolmesti, kahdet pitkät (1,5-2 h) ja yhdet lyhyemmät, noin 45 minuutin unet. Alkuun jouduin tehdä hieman töitä, että sain nuo päiväunet riittävän pitkiksi, mutta uneksija-Teijan vinkkien avulla ollaan onnistuttu kivasti, toki välillä on myös huonompia päiviä ja unia! Ihan alussa, kun Olivia oli vasta kuukauden parin ikäinen, hän nukkui toki itksekseenkin jo hyvinkin pitkiä päiväunia, mutta ne alkoivat pätkiä kun lähestyttiin 3 kuukauden ikää.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


VAUVA-ARJEN JA LIIKUNNAN YHDISTÄMINEN

19.09.2020
3

Palaute jota saan eniten koskee liikunnan ja uudenlaisen arjen yhdistämistä. Moni seuraajani on kertonut, että kyseinen aihe-alue kiinnostaa eniten, joten ajattelin raapustella aiheesta ihan postauksen verran. Uusi tilanne elämässä karsii usein paljon vanhoja tapoja ja rutiineja pois. Yhtäkkiä ei voikkaan enää tulla ja mennä omien mieltymyksien mukaan ja helposti myös treenirutiinit menevät uusiksi. Moni kokee haastavana liikunnan yhdistämisen vauva-arkeen, koska aikaa on niin rajallisesti, eikä vauvaa ole aina niin helppo jättää erinäisistä syistä johtuen. Lisäksi väsymys verottaa, eikä kovin huonosti nukkuneena kannatakkaan suunnata koviin treeneihin väkisin.

Oon ennenkin kertonut, että olen luonteeltani ongelman ratkaisija. Laitan asiat toimimaan vaikka siihen menisi aikaa ja vaivaa (usein myös rahaa 😂). Ajattelen aina optimistisesti, että kyllä ratkaisu löytyy! Olen ajatellut, että oli tilanne millainen tahansa, pyrin silti pitämään kiinni liikuntarutiineista ja järjestän itselleni aikaa treenata. Saattaa kuulostaa itsekkäältä, mutta ilman pientä itsekkyyttä ne omat tärkeät jutut jäävät helposti kokonaan taka-alalle. Liikunta on mulle tärkeä prioriteetti, varmasti paljon tärkeämpi kuin monelle muulle. Usein niihin itselle tärkeisiin asioihin löytyy kyllä aikaa. Ymmärrän myös täysin sen, että jos treenaaminen ei ole oma pala kakkua, ei siihen ehkä jaksa priorisoida kovin korkelle to do -asioissa!

Erilaisia haastavia tilanteita ja ajatuksia niiden ratkaisuun:

Jos nukun todella huonosti, panostan kevyeen liikkumiseen. Vaunulenkkeihin, ulkoiluun, kehonhuoltoon ja päiväuniin. Pidän kiinni terveellisestä ruokavaliosta, sillä kokemuksen perusteella väsy ja epäsäännöllinen, köyhä ruokavalio pistää vaan väsyttämään enemmän, eikä voimia riitä enää mihinkään.

Jos en saa hoitoapua ja olen paljon yksin vauvan kanssa panostan vaunulenkkeihin ja treeneihin, joita voin tehdä vauvan kanssa. Näitä treenejä on oikeasti aika paljonkin ja oon muuten jakanut osan omassa Instagramissa. Oon tehnyt treenejä vauva repussa (kuntoportaat ja kotitreenit) sekä erilaisia lihaskuntotreenejä sekä kiertoharjotteluita vaunujen kanssa. Kehonhuoltoa ja kotijumppaa voi harrastaa lyhyitä pätkiä kun vauva nukkuu tai oleskelee vaikka leikkimatolla. Mun blogin FB-sivulla on edelleen liuta ohjattuja jumppia, joita voi jumpata kotosalla milloin itselle sopii.

Jos vauva vierastaa muita hoitajia pyrin treenaamaan kun hän on päiväunilla. Meiltä on aika lyhyt matka salille ja ollaan välillä tehty niin, että lähden treenille ja jos hän herää, eikä esim huoli puolloa (tätä on ollut ilmoilla), silloin keskeytän treenin ja tulen kotiin. En kiirehdi treenissä turhaan, vaan teen todella huolellisesti kaiken mitä teen ja jos tulee tilanne, että joudun lähtemään, olen ainakin tehnyt laadukkaasti sen osan mitä tein. Tämä ongelma olisi hyvä syy olla menemättä koko treeniin, mutta tässä elämäntilanteessa ajattelen, että pienetkin teot vaikuttaa! 

Jos tuntuu, että omille treeneille ei vaan löydy aikaa, silloin suunnittelen treenikerrat etukäteen ja sovin asiasta miehen/mahdollisen hoitajan kanssa. Tällaisessa arjessa metodi ”menen kun ehdin” ei tule toimimaan, joten omat jutut on täytynyt sopia valmiiksi ja pitää niistä kiinni. 

Miten asiat ovat menneet?

Oon yllättynyt siitä miten pirteä olen ollut, eli väsymyksestä en ole kärsinyt kuin satunnaisina päivinä. Usein väsymys linkittyy niihin päiviin kun ruokavalio reistailee. Viikonloppuisin otan yleensä rennommin ruokavalion kanssa ja joskus tämä johtaa ateriavälien venymiseen ja sokerin puputtamiseen. Herkuttelulla on paikkansa silloin tällöin, mutta itselleni ei kyllä pidemmän päälle toimisi tällainen, vaan ruokavalioon panostaminen kannattaa kyllä tämän jaksamisen suhteen!

Mun ei ole siis täytynyt hirveesti himmailla treenien kanssa, koska jaksaminen ollut hyvää. Oon treenannut nyt 4-6 krt vkossa ja osa näistä ohjauksia. Ohjaukset mahdollistaa mies ja tukiverkosto, joka on auttanut paljon. Arkisin käyn 1-2 iltana jumppaamassa, lisäksi yksi ohjaus on yhdessä vauvan kanssa ja yksi viikonloppuna.

Näiden lisäksi käyn pari kertaa tekemässä oman salitreenin ja satunnaisesti käyn tekemässä treenejä ulkona vauva mukana. Ulkoilua ja arkiliikuntaa tulee tehtyä päivittäin ja oon pitänyt kiinni siitä, että joka päivä ulkoilen 1-2 tuntia vaunuillen tai vauva repussa. Toki on päiviä kun ulkoilua tulee vähemmän, mutta näin yleisesti se on ollut meidän päivärutiineissa mukana.

Haasteena on ollut se, että vauva ei ota aina tuttipulloa ja ei vielä jaksa olla kovin pitkään ilman minua. Omat treenit ovatkin menneet yllä mainitulla metodilla ja onneksi pitkien päiväunien ansiosta oon saanut treenailla aika rauhassa. Jumppia ei voi kesken jättää, mutta yhden jumpan ohjaamiseen menee mulla  yleensä 1,5 h matkoineen, eli ei kovin pitkään. Jumppailtoina pyrin ajoittamaan päiväunet ja syömiset mahdollisimman hyvin niin että poissaoloaika pärjätään ilman minua.

Tilanteet vaihtelee, mutta tällä hetkellä näin! Vaikka liikunta ja treeni on mulle tärkeää, on lapsen hyvinvointi aina tietysti ensimmäinen prioriteetti ja sen mukaan muut menot.

Miten teillä? Mitkä ollut haasteita omien menojen suunnittelussa ja miten ootte saanut homman toimimaan?

PS. Tämä ei ollut ohje miten kaikkien tulisi toimia vaan ihan oma kokemus aiheesta! Nämä ovat jostain syystä aika tulenarkoja aiheita, eikä minun tehtäväni ole neuvoa ketään. Mitä vauva-arkeen tulee, itse tykkään lukea muiden kokemuksia tästä elämäntilanteesta eri aiheisiin liittyen ja siksi tykkään myös kertoa meidän arjesta!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


« Vanhemmat
Uudemmat »