Musta tuntuu, että elämä on jatkuvaa oppimista ja kehittymistä. Sitä on käynyt läpi kaikenlaisia vaiheita ja asioiden tärkeysjärjestys on myös luonnollisesti muuttunut paljon vuosien aikana. Oon kirjoitellut paljon tasapainosta ja siitä miten vaikeeta se joskus on. Mun haasteet ovat olleet joustavuuden ja balanssin löytäminen urheilun ja elämän välillä. Kilpaurheilutausta jättää helposti sellaisen ajatusmaailman, että urheilua ja urheilullista elämäntapaa tulee suoritettua hyvinkin vakavasti, vaikka ei enää tarvisi.
Mulla on ollut ongelmia minäkuvan suhteen ja pitkään kuvittelin, että olemalla jatkuvasti paremmassa kunnossa tämä ongelma ratkeaisi. Todellisuudessahan se menee useimmiten niin, että lopulta mikään ei enää riitä. On hullua, miten mieli voi huijata näkemään itsensä huonommassa valossa kuin todellisuudessa on. Jossain vaiheessa tilanne oli se, että yritin niin kovaa, että kroppa meni vain jumiin. Psyykkinen hyvinvointi vaikuttaa paljon myös fyysiseen hyvinvointiin ja omalla kohdalla on monesti käynyt niin, että liika stressi on vain saanut kehon voimaan huonommin.
Mulle on kuitenkin tässä vuosien saatossa käynyt niin, että nuo ulkoiset asiat ovat pikku hiljaa menettäneet merkitystään. En saa enää kiksejä siitä, että oon pari kuukautta jollain kiristelydieetillä ja pääsen hyvään kondikseen. Tai että jatkuvasti yritän keksiä haasteita ja saavuttaa urheilun osalta jotain. Kun jokin asia on oikeasti tärkeä, on helppoa saada tuloksia sen suhteen. Multa aina kysyttiin, miten mulla on niin hyvä itsekuri ja se johtuu siitä, että halusin niitä asioita, siksi.
Kuten oon sanonut useasti, kaikenlaista on kivaa haluta, mutta samaan aikaan monien ihmisten haluamiset vaihtaa kohdettaan harva se viikko. Silloin on ehkä turhaa odottaa motivaation pysymistä pitkään. Voin kertoa, että jos nyt päättäisin alkaa jollekin dieetille, jaksaisin luultavasti viikon tai pari, koska en koe että sen tuomat olisivat niin tärkeitä että jaksaisin luopua kivoista jutuista. (lue:ruuasta :D)
Mitä joustavuus ja tasapaino on tuonut mun elämään? Paremman minäkuvan. On hassua, että kun päätin lopettaa jatkuvan paremman kehon havittelun, olinkin yhtäkkiä täysin tyytyväinen siihen millainen olen. Tämä on taas johtanut siihen, ettei mulla ole tarvetta yrittää olla parempi. Edelleen on huonoja päiviä ja hetkiä kun mietin, että pitäiskö tässä nyt vetää joku herkkulakko ja vähän siistiä elämäntapoja, mutta usein nuo katoavat yhtä nopeasti kuin tulevatkin. Enkä tarkoita, että herkkulakossa, diettaamisessa tai tavoitteissa olisi jotain pahaa, omalla kohdalla on vain sellainen vaihe, etten tarvitse mitään sellaista, ainakaan tällä hetkellä.
Tällä hetkellä nautin todella paljon liikkumisesta! Se on aina ollut mun henkireikä ja päivien ilo, mutta välillä liika suorittaminen saa urheilunkin maistumaan puulta. Viimeisimpänä päätöksenä päätin lopettaa kaiken pakollisen ja tehdä vain asioita joita haluan. Oli ehkä paras päätös ikinä. Treeni tuntuu hyvältä, enkä ole viime aikoina lähtenyt kertaakaan ohjaamaan jumppaa tai muutakaan liikuntaa sellaisella fiiliksellä ettei huvittaisi.
instagram: ainorouhiainen
