6 syytä miksi kannattaa harrastaa liikuntaa

Viime aikoina olen taas muistanut, miksi treenaaminen ja liikunta on niin parasta. Nykyään keskitytään kovasti ulkonäkökeskeiseen urheiluun, mutta kannattaa muistaa että liikunnan harrastaminen vaikuttaa myös moneen muuhunkin asiaan positiivisesti. Joskus kuulee jonkun sanovan, ettei hänen tarvitse liikkua koska on jo valmiiksi hoikka. Siis anteeksi mitä? Pelkkä ulkonäkö ei kerro terveydentilasta, eikä hoikkuus tai lihakset ole merkki siitä että ihminen on hyvinvoiva. Myös liikunnan voi vetää överiksi, jolloin alla olevat vaikutukset kääntyvät päälaelleen ja liikunnan jälkeiset fiilikset ovat lähinnä negatiivisia. Ylikuormitustila on ensimmäinen askel ylikuntoon, joka onkin sitten pidempi paranemisprojekti. Väliaikainen väsymys ei tarkoita vielä ylikuntoa, mutta täytyy osata levätä ajoissa. Jos lepää ennen kuin väsyy, ei väsy koskaan. 😉

  1. Liikunnasta tulee hyvä olo niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Mulla oli eilen ihan kamalan kiireinen päivä. Säntäilin paikasta toiseen ja ahdisti oikeen kunnolla, kun piti kytätä kelloa jatkuvasti. Ennen iltapäivän spinning-bodypumppia kävi jo mielessä, että olisin pyytänyt tuuraajaa, mutta menin kuitenkin itse. Ennen tuntia väsytti ja ahdisti. Kun homma lähti käyntiin, unohdin kaiken stressin ja aiemmasta väsymyksestä huolimatta sain tehtyä tosi hyvän treenin. Kun tunti loppui, olo oli todella rento ja mieli korkeella. Aiempi ahdistus oli hikoiltu salin lattialle isoiksi lammikoiksi.
  2. Kun lihakset ovat vahvat ja ne tukevat luita ja niveliä, palautuu nopeammin esim. loukkaantumisista. Esim. kaatuessa reaktio pelaa ja tasapaino säilyy paremmin, kuin liikkumattomalla. Erään asiakkaani sanoin ”kiitos sun jumppien, vältin leikkauspöydän”. Hän oli siis loukkaantunut, mutta hyvä kunto ja vahva kroppa oli edesauttanut palautumista ja oltiin säästytty leikkaukselta!
  3. Arkiaskareet ja eläminen helpottuu, jaksaa paremmin. Joskus kaikki tuntuu raskaalta, ei huvita, eikä jaksa. Tällöin ehkä ajattelee, että liikunta rasittaa kehoa entistä enemmän, mutta useimmiten näin ei kuitenkaan ole. Liikunta auttaa jaksamaan arkea paremmin, kauppakassit on helppo kuskata omin voimin kotiin, jaksaa pyöräillä töihin ja takaisin sekä leikkiä lasten kanssa illalla. Eräs asiakkaani kertoi, kuinka aiemmin ylipainoisena lähes jokainen arkipäivä oli taistelua ja välillä joutui hakea sairaslomaakin, koska ei vaan jaksanut. Nyt elämäntapamuutoksen myötä, myös ne maanantait maistuu, työt maistuu ja treenaamnen on kivaa.
  4. Voi syödä enemmän ja huolettomammin. Lihakset kuluttavat enemmän energiaa kuin läski. Liikkuvat ihmiset kuluttavat enemmän energiaa, mutta myös lepokulutus on korkeampi kuin liikkumattomalla. Eli leopäivinäkin kulutus rullaa tehokkaasti. Tämä mahdollistaa sen, että ne herkkupäivätkään eivät näy yhtä helposti vyötäröllä kuin vähemmän aktiivisilla.
  5. Liikuntaan liittyy usein myös sosiaalisuus, tavataan ja tutustutaan uusiin, samanhenkisiin ihmisiin. Ryhmäliikuntatunnilla tsempataan yhdessä muiden kanssa, juoksukouluissa lenkkeillään kaverin kanssa ja myös yksinäinen salitreenaaja tutustuu salilla samaa harrastaviin ihmisiin. Itse olen saanut aikaisemman liikuntaharrastuksen parista kaksi elämänpituista ystävää, ohjaamisen kautta olen tutustunut ja ystävystynyt moniin uusiin ihmisiin, joita olisin tuskin muuten koskaan tavannut.
  6. Liikunta parantaa itseluottamusta ja itsetuntoa. Säännöllinen liikunta vahvistaa niin kehoa kuin mieltäkin sekä lisää itsearvostusta. Treenatessa oppii tuntemaan omia heikkouksiasi ja vahvuuksia sekä uskaltaa haastaa itseään kovemmin. Itsensä ylittäminen ja tavoitteiden saavuttaminen antaa luottoa omiin kykyihin ja pystymiseen.

Liikunnalla on toki lukuisia muitakin positiivisia vaikutuksia, haluaisitteko jatkaa listaa kommenttiboksiin?


Tämänhetkinen ykkösherkkuni

Hyvää perjantai-iltaa rakkaat ystävät! Ihan huippu fiilis, viikonloppua on todellakin odotettu. Kävin äsken vetämässä spinning-bodypumpin ja sen jälkeen on aina mahtavaa aloittaa viikonloppu. Huomenna mulla on aamun jumppahommat, mutta sen jälkeen vapaata maanantaihin saakka, tulee tarpeeseen!

DSC02974

Oon kertonut useasti olevani kausisyöjä. Eli innostun jostain ja syön sitä tyyliin joka päivä, kunnes keksin jotain uutta. Tällä hetkellä mun himotukset kohdistuu raakasuklaaseen. Suklaa on sinänsä tuttu juttu, mutta kun kerran kokeilin lisätä yhtä ainesosaa mukaan, se oli menoa sen jälkeen.

Mainitsen usein liputtavani puhtaan ruuan puolesta, mutta en minäkään ole ihan puhdas pulmunen. Vaikka syön paljon luomua ja suosin raaka-aineita sellaisinaan, on mullakin muutama ”pahe”. Questbareja menee päivittäin, ihan vaan koska ne ovat loistava tapa tankata nopeesti jotain syötävää ja niissä on kuitenkin suhteellisen hyvät ravintoarvot, jos vertaa esim. vastaaviin proteiinipatukoihin. Käytän myös heraproteiinia, johon on lisätty makeutusainetta. Mulla on kyllä kaikenmaailman ”puhtaampia” protskuja, mutta maussa ne jää vaan kovasti näitä muita jälkeen. Kerran kokeilin lisätä Fitnessgurun kanamunaproteiinia raakasuklaaseen ja holy moly se oli (ja on edelleen) hyvää! Mun mielestä nuo Fitnessgurun protskut on vaan ihan parhaita maun puolesta. Tuo kanamunaproteiini on muuten aika makeeta, enkä pysty juoda sitä sellaisenaan. Leivontaan se sopii loistavasti, esim. protskulettuihin se tuo makua ja kuohkeutta.

DSC02962

Raakasuklaa on aija tujua kamaa ja oonkin keksinyt tavan, miten se maistuu paremmalta. Tää saattaa olla ihan mun omaa kuvitelmaa, mutta mun mielestä koostumus ja maku tasaantuu, kun suuhun ei tarvitse viedä isoa klönttiä kerralla. Tein ennen suklaata jääpalamuotteihin, jolloin niistä tuli aika suuria paloja. Nykyään käytän tekoon ihan vain piirakkavuokaa, eli kaadan valmiin seoksen vuokaan, jolloin syntyy suklaalevy. Mä en edes kehtaa kertoa, kuinka paljon oon syönyt näitä levyjä viime aikoina, mutta oon siis koukussa! Kuulostaa varmaan jeesustelulta, mutta oon ihan oikeesti sitä mieltä että tää on parempaa kuin suklaa. Suklaata ja raakasuklaata ei tietty voi verrata toisiinsa, sillä ne on kuitenkin niin eri tavaraa, mutta mulle kelpaa tämä oma teokseni ihan loistavasti suklaan tilalta. Jotta en antaisi itsestäni liian kiiltävää kuvaa, kerrottakoon, että tykkään myös karkista ja jäätelöstä, siis ihan real thing tavarasta. Ostin viime sunnuntaina pitkästä aikaa säkin tavallista karkkia ja ei siinä, olihan se hyvää, mutta en koe, että se olisi enää niin välttämätöntä kuin joskus ennen. 🙂

DSC02970

Raakasuklaaseen tulee:

Sulatan ensin kaakaovoin ja sen jälkeen lisään stevian ja miniripauksen suolaa. Sen jälkeen vaan muita aineita sekaan pikkuhiljaa. Määriä voi itse säädellä, mutta kannattaa aloittaa laittamalla vähän, sekoittaa ja maistella seosta aina välissä ja lisäillä jos tarvis. Kun maku miellyttää, kaada piirakkavuokaan ja laita pakkaseen 5-10 minuutiksi, jonka jälkeen nauti suussasulavasta suklaaelämyksestä. 🙂 Mä tein ison satsin ja laitoin 250 g kaakaovoita, 4-5 rkl kaakaojauhetta, 2-3 rkl tocoa, 1 rkl lucumaa ja macaa sekä kauhallisen (30g) tuota protskua.

DSC02972

DSC02978

Lopputulos ei ole ehkä kaunein mahdollinen, mutta mitäpä pienistä, jos nuo menee vain omaan herkutteluun! =) Nyt ajattelin käpertyä sohvalle suklaiden kera odottelemaan Vain elämää – ohjelman alkamista! Nauttikaa viikonlopusta. 🙂


Treeni- ja ohjausjuttuja

Oh my! Tänään oon tehnyt jotain, mitä harrastan erittäin harvoin. Käytiin nimittäin äidin kanssa shoppailemassa huonekaluja sekä sisustustavraa meidän uuteen kotiin. Vielä on aika paljon tehtävää, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.. Nyt voisin sanoa, että lompakko parka! 😀 On ainakin motivaatiota tehdä duunia, kun on pistänyt hillot haisemaan. Ennen meillä oli vaivaiset 40 neliötä ja nyt tuplasti enemmän, kahdessa kerroksessa, oman terassin kera. On siis joutunut ja joutuu edelleen hankkia yhtä sun toista huoneiden täytteeksi. Sitten kun alkaa olla valmista, voisin tehdä poikkeuksen blogin aihemaailmaan ja esitellä hieman meidän kotia. Näette sitten missä mää näitä postauksia raapustelen! 😉

_MG_8302

Kirjoittelin viime viikonloppuna suorittamisesta ja aioin itse yrittää löysätä hieman. No miten se on mennyt? Kaikkia hommiahan ei voi vaan yhtäkkiä lopettaa, mutta aloitin miettimällä, mitä voisin tässä kiireessä jättää vähemmälle ja vastaushan siihen oli aika helppo. Mulla menee päivässä noin 3 tai jopa 4 tuntia aikaa urheilemiseen, sillä urheilen myös ohjauksien lisäksi. Viime viikonloppuna steppikoulutuksessa me treenattiin sellainen 2-4 tuntia päivässä (3 päivää) ja näin ollen mulla jäi kokonaan lepopäivä pois. Päätin siis, että tällä viikolla jätän omat punttailut ja jumppailut kokonaan väliin. Näin oon saanut hieman lisäaikaa muihin duuneihin ja kroppakin pääsee normaalia helpommalla. 🙂 Kuulostaa pienelle jutulle, mutta mulle tää on aika iso askel. Kun kyseessä on treenaaminen, en nimittäin helpolla ”luovuta” ja ota rennommin. Jääräpää mikä jääräpää!

10602424_10152584126734774_752139197_o

Torstaisin on tavannut olla mun temppuilupäivä ja ollaankin innostuttu keksimään toisille erilaisia haasteita työkavereiden kesken. Tänään RPV-tunnin jälkeen kokeilin yhtä juttua mihin mut oli haastettu. Tämä taisi olla taistelusukeltajien pääsykokeen yksi osa. Voitte siis kokeilla jos tahdotte. Homma menee niin, että roikut tangossa 90 sekunttia ja sen aikana pitää vetää 10 puhdasta leukaa. Saat itse päättää mihin tahtiin vedät leuat. Epäilin hieman itseäni, mutta kyllähän tuo meni. Kokeilkaa! Normaalisti olisin vetänyt päälle salitreenin yläkropalle, mutta tänään päätin mennä infrapunasaunaan relaamaan hetkeksi, mulla kun oli hieman tyhjää tilaa seuraavan asiakkaan saapumiseen. Infapunasaunomisen jälkeen sitä miettii aina, että miksen mä tee tätä useemmin! Ihanan rentouttavaa.

IMG_6382

Torstaisin on myös pullistelupäivä! Mulla on ihan muutama tällainen kuva, haha. Hyvä ettei suonet katkee päässä 😉

Viikonlopun koulutuksesta jäi mieleen tosi paljon juttuja ja oon alkanut miettiä asioita myös hieman eri kulmista kuin ennen. Oon ottanut omaan ohjaukseen niitä juttuja, joita multa toivottiin näkevän koulutuksessa ja täytyy sanoa, että on tuntunut paljon paremmalta! Nämä eivät siis ole mitään tekniikkajuttuja, niitä me käytiin läpi loppupeleissä tosi vähän. Keskityttiin enemmän kaikkeen syvällisempään. 🙂

En tiedä, huomaako mun ohjauksessa vielä mitään eroa entiseen, mutta ehkä ajan kanssa kehityn näissä jutuissa paremmaksi. Aion ainakin tehdä työtä sen eteen. Koulutuksen alussa meille sanottiin, että kehittyäkseen pitää olla valmis tekemään asioita toisella tavalla mihin on tottunut, eli pitää antaa mahdollisuus myös toisenlaiseen ajatustyyliin ja ohjaustyyliin. Helppoahan se ei ole, etenkään, jos on todella vahvat piirteet ja mielipiteet johonkin suuntaan. Aluksi ajattelin, että en mä nyt voi vaihtaa mun tyyliä, mutta lopulta tajusin, ettei tarvitsekaan. Täytyy vaan löytää enemmän erilaisia kontrasteja ohjaamiseen! Tehtiin myös ohjaajan ”persoonallisuustesti”, eli millainen se oma ohjaustyyli on. Vaihtoehtoina oli dominant profile, interactive profile, steady profile ja cautious profile. Ne, jotka mut tuntee tai on käyneet tunneillani, osaavat varmaan arvata tuloksen. Sain tuloksena tuon dominoivan profiilin. Kukaan ei ole puhtaasti vain yhtä profiilia, vaan yleensä sekoitus useampia. Jokin näistä vain nousee vahvimmin esiin.

Nyt oon lähdössä ohjaamaan Bodysteppiä ensimmäistä kertaa koulutuksen jälkeen, katsotaan tuntuuko erilaiselta. Veivattiin muuten noita biisejä ihan huolella läpi, sunnuntaina tehtiin muunmuassa partystep 8 kertaa läpi. Pitäisi ainakin olla koreot hallussa!


Eroon iltanapostelusta

Moikka! Ihan ensimmäisenä on aika julistaa I Love Me – messulippujen voittajat! Arvoin voittajiksi Jonnan ja Nooran, joten jos olet jättänyt kommentin jommalla kummalla nimellä, käy lukemassa sähköpostisi pikapikaa. Tarvitsen teidän yhteystiedot, jotta liput ehditään postittaa perille!

IMG_6329

Iltanapostelu ja yleensä iltasyöminen taitaa olla aika monien ongelma, eikö vain? Olen ennenkin sivunnut tätä aihetta, mutta ajattelin paneutua tällä kertaa mahdollisiin syihin ja jakaa vinkkejä, joiden avulla voi päästä tästä inhottavasta tavasta eroon. Mulla on myös asiasta omakohtaista kokemusta, oli aikoja jolloin vetäsin tyyliin kokonaisen leipäpaketin täytteineen yhdessä illassa. Tästä lähtee helposti kierre, sillä seuraavana aamuna edellisen illan napostelut painaa vatsassa, eikä aamiainen maistu. Ajatellaan ”säästävänsä” kaloreita, koska eilen tuli syötyä liikaa. Sitten sama homma tapahtuu taas, ja jälleen oravanpyörä on valmis. Vinkit joita tulen kertomaan, auttavat pääsemään tavasta eroon, mutta yleensä tavat ovat myös iskostuneet meihin ja näin ollen tarvitaan myös päättäväisyyttä muuttaa tapa pois. Helposti jää ajatustyyli ”söin eilenkin karkkia/leipää/tms illalla ja teen sen myös tänään”, eli homma täytyy vain katkaista, jonka jälkeen seuraava ilta onkin jo iisimpi hoitaa. Jos luit eilisen kirjoituksen siitä, että usein pyydetään ohjeita, mutta ei sitten kuitenkaan olla valmiita noudattamaan niitä, kannattaa miettiä sitä juuri nyt. Kärsitkö iltanapostelusta ja iltanälästä? Anna mahdollisuus ja kokeile näitä juttuja heti huomenna!

  1. Suunnittele päivän ateriat etukäteen, niitä ei tarvitse kirjoittaa ylös, mutta mieti mielessä mitä tulet syömään milläkin aterialla ja mihin aikaan tämä suurinpiirtein tapahtuu. Jos olet pitkään reissussa, varmista, että ruuat tai välipalat ovat tarvittaessa mukana. Pyri syömään 3-4 tunnin välein.
  2. Panosta aamuun ja lounaaseen, syö runsaimmat ateriat aamulla ja päivällä. Tämä on aika monelle se ratkaiseva askel, sillä usein aamulla ei syödä mitään ja lounaalla nautitaan vain kevyt salaatti. Syö myös hiilihydraatteja, mutta suosi vihanneksia, salaattia, riisiä tai vaikka bataattia. Rasvaakaan ei tarvitse pelätä, rasva täyttää ja tuo energiaa. Aamupuuroon voi lorauttaa pienen tujauksen kookosöljyä ja lounaalle lisätä puolikkaan avocadon tuomaan makua ja pehmeyttä.
  3. Jos urheilet, varaa välipala tai palautumisjuoma mukaan, ellet et ole menossa heti kotiin syömään. Urheilun jälkeinen venynyt syöminen räjähtää helposti käsiin!
  4. Älä mene nälkäisenä kauppaan ja vielä tärkeämpää, älä osta kaupasta mitään sellaista mitä et toivoisi itsesi syövän. Jos ne namut odottelee kaapissa viikonloppua tai vieraita varten, on suurempi houkutus käydä avaamassa pussi ”ja ottaa vain yksi…” Vieraitakaan ei aina tarvitse myrkyttää jäätävällä sokerimäärällä. 😉 Viikonlopun herkut kannattaa ostaa samana päivänä ja ostaa vain sen verran mitä aikoo syödä.
Arkistojen helmiä ;D

Arkistojen helmiä ;D

Jos teillä on omia hyviä tipsejä, laittakaa ihmeessä jakoon kommenttiboksiin! 🙂


From fat to fit – miten minä onnistuin?

Muutamien edellisten postausten kommentteihin on tullut kyselyitä, miten minä olen onnistunut omassa muodonmuutoksessani. Sanotaanko vielä pieni korjaus otsikkoon, eli en ole koskaan ollut lihava, mutta elämäntavat olivat hieman hakoteillä, enkä voinut hyvin. Mun ongelma on aina ollut jojoilu, välillä oon ollut hyvässä kunnossa ja välillä taas en. Tällainen veivaaminen ei todellakaan tee hyvää keholle ja pidemmän päälle se hidastaa aineenvaihduntaa ja kohta on todella vaikea enää päästä fätistä fitiksi. Alla on taas luvassa huikeeta kuvamateriaalia ennen-jälkeen meiningillä! Näitä kuvia on aina niin kiva katsella jälkeenpäin. Kuvista tuskin tarvitsee kertoa kumpi on ennen ja kumpi jälkeen. 🙂

DSC02409_Fotor_Collage

Olen kertonut tämän polkuni jo aikaisemmin, joten jos haluat lukea matkani bileprinsessasta sporttimimmiksi, löydät sen täältä. Tässä kirjoituksessa ajattelin keskittyä enemmän siihen, mitkä muutokset ovat saaneet aikaan pysyvän muutoksen ja tasapainon. Toki mullakin on vaiheita, kun poikkean rutiineista, mutta kun pohja on suurimman osan ajasta kunnossa, tasapaino säilyy. Mun esimerkki ei ole oikea vastaus kaikille, mutta ehkä näistä saa taas inspiraatiota omaan onnistumiseen. Onnistuminen on siis oikeasti mahdollista, toisilla se on helpompaa ja toisilla vaikeampaa. En väitä etteikö mulla olisi ollut epätoivon hetkiä joskus, kun oon syönyt monia kuukausi oikein, eikä tuloksia silti näy. Joskus kroppa voi olla niin ”sekaisin” että vie aikaa saada se tasapainoon ja vasta sen jälkeen hommat alkaa sujua ja muutos näkyä.

40694_423310779741_6235465_n_Fotor_Collage

Yksi tärkeimmistä asioista on se, että on valmis tekemään muutoksen ihan oikeasti. Tapaan paljon ihmisiä, jotka kysyvät ja haluavat ohjeita, mutta eivät kuitenkaan loppujenlopuksi tee kuten ohjeistan. Joskus ne omat tavat ja tyylit ovat niin juurtuneet takaraivoon, että on hyvin vaikea hyväksyä erilaista, uutta tapaa. Kysytään vaikka vinkkiä välipalalle ja kun sanon, että smoothie on hyvä vaihtoehto, sanotaan että se vie liikaa aikaa, eikö olis jotain helpompaa? Okei, tuo oli vain esimerkki, mutta jos haluaa muutoksen, täytyy olla valmis myös tekemään jotain. Kaikki ei voi aina olla helppoa. Toisena esimerkkinä toimii painonpudotus. Kun sanotaan, että täytyykin syödä enemmän, on se monille hyvin haastavaa.

Tapaankin aina sanoa että ruokavaliossa vähemmän ei ole enemmän, mutta liikunnassa vähemmän voi olla parempi. Yleinen ajatustyyli kun on, ”mahdollisimman vähän ruokaa ja mahdollisimman paljon liikuntaa.” Painonpudotus ja painonhallinta on hyvin harvoin vain fyysistä tekemistä, sillä suurin ongelma on usein se miten ajatellaan. Ihan aluksi täytyy olla valmis muuttamaan omaa ajatusmallia. Jos entinen tapa ei ole toiminut tähän mennessä, miksi se toimisi nytkään? ”if you always do what you always did you will always get what you always got” Kannattaa muistaa, että tämä lause ei aina tarkoita, että pitäsi tehdä enemmän, se voi myös tarkoittaa että pitäisi tehdä vähemmän, tai luopua jostain pinttyneestä tavasta.

IMG_6219_3_Fotor_Collagem

Olen hyvin pitkälle joko-tai tyyppi ja tämä on ollut se suurin ongelma mun kohdalla. Joko söin pilkun tarkasti ja treenasin kuin eläin, tai sitten vedin kirjaimellisesti ihan läskiksi ja söin niin paljon, että meinasin ratketa. Ihan vaan siksi, että nyt saa syödä ja pitää syödä kun on mahdollisuus. Nykyään vältän itseni syömistä ähkyyn. Vaikka herkuttelen, en syö enää niin, että napa ratkee. Mun tapauksessa voin kyllä syödä todella paljon ennen sitä ähkyä, sillä mulla on aika pohjaton vatsa. Kun aineenvaihdunta pelaa ja liikkuu näillä määrillä, ei ihan pienet annokset enää riitä. 😀

Kannattaa siis unohtaa molemmat ääripäät ja löytää tasapaino. Ruokahimot iskevät silloin kun on syönyt liian kevyesti, tai saanut liian vähän ravintoaineita. Ruoka ei ole vain kaloreita, vaan elimistön polttoainetta. Kun elimistölle antaa laadukasta polttoainetta, se kulkee ongelmitta pidempään. Jos katsotte alla olevia kuvia, uskoisitteko, että oikeanpuoleisessa syön melkein tuplasti enemmän kuin vasemman puoleisessa? Suurin vaikuttaja on se, mitä syön.

60038_438200054741_7942338_n_Fotor_Collage

Erittäin tärkeä oivallus omalla kohdallani oli se, etten ajatellut ravintoa vain kaloreina, vaan keskityin enemmän siihen mitä syön. Nykyään en siis yritä kokoajan karsia jotain pois, vaan keskityn lisäämään hyviä juttuja, joista saan paljon ravintoaineita ja vitamiineja. Joka aterialla pyrin aina syömään vihanneksia ja vielä mahdollisimman paljon. Vihannekset eivät toki ole ainoa juttu mitä lisäilen, mutta pääasiallisesti yritän aina lisätä ruokavaliooni mahdollisimman ravintorikkaita ja luonnollisia ainesosia, tällöin ne huonommat vaihtoehdot jäävät automaattisesti vähemmälle.

Tähän samaan asiaan liittyen, omalla kohdalla aika ratkaiseva askel oli kun aloin syödä säännölisesti. Kaikkia palasia ei voi saada heti kohdilleen, mutta tästä on aina hyvä aloittaa. Kannattaa pyrkiä syömään niin, että nälkä ei pääse vaivaamaan missään vaiheessa. Jos tiedän meneväni jumppien jälkeen kauppaan, syön heti jumpan jälkeen questbarin, vaikka nälkä ei edes tuntuisi vielä. Muuten se ehtii iskeä ennen kuin olen saanut raahattua ruokapussit kaupasta kotiin ja silloin on jo paljon haastavampaa ajatella järkevästi. 😀

IMG_6219_3_Fotor_Collage

Kaikki nämä ohjeet nivoutuvat aika pitkälle samaan asiaan – laatu korvaa määrän. Ruokavaliossa uusin ja yksi suurimmista vaikuttajista omaan fyysiseen ja sitä kautta psyykkiseen vointiin on ollut puhtaaseen ravintoon siirtyminen. Suosin luonnonmukaisesti tuotettua ravintoa, eli luomua. Tämä saattaa kuullostaa hifistelyltä ja hienostelulta, mutta kun oikeasti perehtyy asiaan, tajuaa mistä on kyse. Mielstäni on hyvin surullista, että nykään jugurtit, leivät ja pastaruuat ovat ihmisten mielestä sitä oikeeta, tavallista ruokaa. Jos jokin näistä pilkottaisiin pienempiin osiin, huomattaisiin etteivät ne oikeastaan sisällä juurikaan mitään, mitä meidän keho tarvitsee. Tämä on vain minun mielipiteeni ja on ihan ok olla myös eri mieltä! 🙂

Liikuntapuolella muutoksena on se, että vaikka treenaan paljon edelleen, hommassa on jonkinlainen järki mukana. Voimaharjoittelu on toki tukenut hyvin suurta jumppamäärän tempomista ja sitä kautta oon saanut enemmän ulkoisia muutoksia aikaiseksi. Tässä asiassa en ole hyvä vertauspohja kenellekkään, sillä esimerkiksi Bodyattack-tunti ei ole mulle yhtä kova suoritus kuin tavalliselle liikkujalle. Oon liikkunut niin paljon, että kroppa ei rasitu enää samalla tavalla. Hyppiminen, juokseminen tai polkeminen on melkein mun perusolemus. 😀 Sen vuoksi suuretkaan määrät eivät tuota samanlaista väsymystä, kuin sellaisille jotka liikkuvat vähemmän. Koskaan ei kannata verrata omaa treenausta toiseen. Kaikilla meillä on erilaiset lähtökohdat, jonka vuoksi pitäisi aina kuunnella omaa kroppaa ja mennä sen mukaan! header-syksy-vaihe2

Loppuun vielä aiheesta poiketen pieni ilmoitus! Sain kuulla olevani ehdolla Indiedays Blog Awardseissa – Inspiroivin hyvinvointiblogi osiossa ja tämäkös teki mut onneliseksi. Olen hyvin kiitollinen tästä kunniasta, vautsi vau!! Jos koet, että blogini ansaitsee tämän palkinnon, voit läydä äänestämässä meikäläistä täällä. Kiitos tuhannesti jo teille jotka äänestitte minut ehdolle, olisihan se hienoa voittaa tällainen palkinto, kun kisailee noin kovassa seurassa!

Ehdokkaiden valintaan ja äänestykseen osallistuneiden kesken arvotaan 5 kahden hengen lippupakettia 25.10. järjestettävään Indiedays Blog Awards -juhlaan, jossa voittajat palkitaan.