RYHMÄLIIKUNTA & RAVINTO

Vitsi miten hyviä aiheita ja ideoita teiltä on tullut! Oon täällä ihan fiiliksissä lukenut niitä ja saanut paljon ideoita uusille postauksille, huippua, kiitos! Ryhmäliikunta on lähellä sydäntä ja kokemusta sen osalta mulla löytyy paljon. Oon myös miettinyt paljon oikeanlaista ravitsemusta tälle lajille, etenkin siitä kulmasta kun on ohjaaja, eikä treenisuunnitelma välttämättä mene aina kuten kirjoissa. Ohjaajan arki voi koostua määrällisesti suurista kuormista ja rasitus on yleensä vielä hyvin samantyyppistä. Ryhmäliikunta menee jatkuvasti ”atleettisempaan” suuntaan ja useimmat tunnit ovat nykyään kovatehoisia suorituksia. Niitä kun tempasee useamman päivään ja vielä monena päivänä viikossa, täytyy myös ravitsemuspuolen olla kunnossa.

Sivusit jossain kirjoituksessasi aihetta – olet huomannut että moni ryhmäliikunnanohjaaja treenaa kovaa, mutta kroppa on silti löysässä kunnossa. Arvelit tuolloin, että syy löytyisi liian vähäisestä energiansaannista? Tästä olisi mukava kuulla lisää konkreettisin esimerkein: mitä syödä ennen treeniä ja mitä jälkeen, mikä olisi ohjaajalle sopiva määrä energiaa treenipäivinä ja muina päivinä jne?

Kuten ravitsemusasioissa aina, on tässäkin aiheessa vaikea antaa mitään suoranaisia ohjeita, sillä tähän vaikuttaa tietysti lähtötaso, sukupuoli, ohjauksien määrä jne. Itse olen kuitenkin ollut tilanteessa (ja myös todistanut vierestä useita samanlaisia tilanteita) joissa treenimäärät (ohjaukset ja mahdollisesti vielä omat harjoitukset) huitelee todella korkeissa lukemissa, ruokavalio on hyvinkin rajattu, mutta kroppa ei näytä yhtään siltä miltä sen kuvittelisi noilla treenimäärillä ja ravinnolla näyttävän. Tämä jos jokin voi olla hyvinkin stressaava tilanne, joka johtaa mahdollisesti siihen, että treenimääriä lisätään entisestään tai sitten ravitsemuspuolella kiristetään, jolloin kuuluisa oravanpyörä on valmis.

Itse olen myös ollut tilanteessa, jolloin oon hakannut päätä seinään juuri edellä mainitulla tavalla ja kun olen joutunut, tai tajunnut ottaa pidemmän ajanjakson kevyemmin tai pitänyt totaalista lepoa, on kroppa yhtäkkiä jopa hyvinkin nopealla aikataululla irroittautunut turvotuksista ja paino lähtenyt laskuun / kehonkoostumus muuttunut kireemmäksi. Esimerkkinä viime kevään rutistus, jolloin olin ruokavaliolla ja tiukalla treeniohjelmalla jopa 5-6 kk ja sain toki tulosta aikaiseksi, mutta kun flunssan vuoksi joudin sairaslomalle, laihduin kahdessa kolmessa viikossa – 6 kg. :D Tuo nyt ei ollut mikään ihanteellinen tila, mutta kertoo myös siitä että kovassa rasituksessa ja stressissä, keho pitää kynsin ja hampain kiinni siitä mitä on jäljellä.

Yleisimpiä stressin aiheuttajia voivat olla esimerkiksi liian suuri työkuorma, ahdistavat ihmissuhteet, alkoholi, tupakka, kofeiini, sokeri, suolisto-ongelmat, liian vähäinen uni, huonolaatuinen ruokavalio (paljon sokeria, valkaistua viljaa ja prosessoitua ruokaa) sekä ravinnevajeet, kuten magnesiumvaje. Liian vähäinen magnesiumin määrä elimistössä pitää yllä liian suurta stressihormonien eritystä. Useimmiten stressiin liitetään vain  psyykkiset jutut ja unohdetaan että myös urheilusuoritus on aina stressi keholle. Tästä päästään ryhmäliikuntaan ja sen ohjaamiseen, joka on siis usein ohjaajalle vielä ”stressaavampi” tilanne ja vielä useamman kerran päivässä, monena päivänä viikossa. Liikaa harrastettuna aerobinen harjoittelu lisää kortisolin eritystä ja kuten on tullut ilmi, liiallisella kortisolilla on paljon epämieluisia vaikutuksia, kuten aineenvaihdunnan häiriöt, keskivartaloon kerääntynyt rasva ja univaikeudet, jotka taas vaikuttavat yleiseen oloon ja palautumiseen.

Suuret treenimäärät vaativat paljon huomiota muilta elintavoilta. Riittävä ravinto, uni, lisäravinteet ja muuten tasapainossa oleva elämä on säästänyt meikäläisen pahimmilta ongelmilta. Jos vetäisin näillä treenimäärillä ja kituuttelisin vähäisellä ruualla ja nukkuisin huonosti, en varmaan olisi jaksanut samaa rumbaa paria vuotta pidempään. Olen toki käynyt välillä siellä rajoilla ja huomannut, että nyt pitää vetää jarrusta. 

No, miten sitten kannattaa syödä jos haluaa kuitenkin treenata kovaa ja paljon, mutta voida silti hyvin?

Suurimmaksi vaikuttajaksi oon todennut hiilihydraattien riittävän saannin. Järjettömin asia minkä kovaa treenaava voi tehdä, on vähentää hiilarien saantia, sillä se johtaa lähes väistämättä treenitehojen laskuun, palautumisen hidastumiseen, uniongelmiin, ruokahimoihin ja jäätävään makeanhimoon. Hiilarien osuus makroista tulisi siis olla ehdottomasti suurimmassa roolissa. Lisäksi suosittelen hiilaritankkausta viikottain, mikäli ohjausmäärät ovat suuria. —>

HIILARITANKKAUS – MITEN JA MILLOIN?

Toivottiin konkreettisia esimerkkejä ja itse käytän pääosin hiilarinlähteenä kauraa, riisiä, perunaa bataattia ja sitten tulee syötyä paljon vihanneksia joista tulee myös hieman sitä hiilaria. Oma ”sääntöni” on syödä aina kunnon ruoka-annos ohjauksien jälkeen. Näen siis itse tärkeämpänä asiana juuri tuon palautusaterian, jonka avulla kortisoli saadaan tasautumaan nopeammin. Palautusannokseni ovat melko yksinkertaisia ja pidän ne suhteellisen vähärasvaisina juuri hiilarien imeytymisen nopeuttamiseksi.

Pelkällä palautusaterialla ei pitkälle pötkitä, vaan koko päivän ateriat tulisivat olla järkevästi rakennettuja, niin että hiilaria tulee tasaisesti joka aterialla. Kaurapuuro ja erilaiset smoothiet ovat myös helppoja tapoja tankkailla pitkin päivää, mikäli on menossa aamussa iltaan.

Vaikka kulutus on suurta, suosittelen silti syömään suurimmaksi osaksi terveellisiä ravintoaineita, jotta mikroravinteiden saanti täyttyisi. Kovatehoinen aerobinen kuluttaa tehokkaasti ravinteita kehosta, jolloin syöty ravinto tulisi olla hyvin ravitsevaa ja itse ainakin koen että lisäravinteilla pystyn täydentämään tätä tehokkaasti. Itse käytän säännöllisesti:

  • Monivitamiinia
  • C-vitamiinia
  • sinkki & magnesium. Kannattaa muistaa että sekä sinkin että magnesiumin laaduissa ja imeytymisessä on eroja, kannattaa siis valita hyvin imeytyvä valmiste.
  • Omega-3 valmistetta. Valitsen aina valmisteen jossa on vain omega-3 EPA:na ja DHA:na. Monissa kalaöljykapseleissa on myös Omega-6, jota saadaan usein muutenkin liikaa ravinnon kautta, mikä taas voi aiheuttaa tulehdustiloja kehoon.
  • D-vitamiinia noin 100 mikrogrammaa päivässä.
  • Probioottia, eli maitohappobakteeria, joka tukee suoliston kuntoa ja vastustuskykyä.

Joskus tuli myös kokeiltua fosfoseriinia juuri tähän kortisolin laskuun treenin jälkeen vaikuttamaan:

Fosfoseriini on yksi parhaista aivoravinteista. Se on myos yksi tehokkaimpia stressiä ja stressihormonia laskevia ravinteita. Sen on osoitettu parantavan selvästi testosteroni/kortisoli-suhdetta rankan treenijakson yhteydessa. Fosfoseriinia nauttineella ryhmalla oli 60 % korkeampi vapaa testosteroni levossa kuin plaseboryhmalla. 

käytössä olevat mgnesiumvalmisteet

Ruuan kanssa ei siis mun mielestä kannata säästellä, vaan keskittyä enemmän laatuun ja säännöllisyyteen. Vaikka mainitsin, että suurin osa ravinnosta tulisi olla ns. puhdasta safkaa, mahtuu mukaan myös köyhempää sapuskaa. Mikäli tavoitteena on kiristely, eli rasvaprosentin kutistaminen, tulisi ruokavalion olla tarkasti suunniteltu. Itse tein viime keväänä niin että aloitin projektin todella korkeista kaloreista, jolloin kaloreiden vähentämisestä huolimatta, en ”joutunut” missään vaiheessa syömään alle 2000 kcal, vaan pudotuksia tehtiin järkevästi pikkuhiljaa ja viikottainen tankkauspäivä pysyi mukana alusta loppuun. Sain kasvatettua lihasta ja pudotettua rasvan määrää kropasta, vaikka treenasin kovaa ja määrällisesti paljon. Panostin paljon vapaapäiviin ja palautumiseen, eli tää projekti vaati myös muulta elämältä paljon. Sanoisin, että helpommin saa tuloksia jopa vähemmällä treenillä, mutta kaikki on mahdollista jos vaan on valmis tekemään hommia ja suunnittelee asiat fiksusti! :)

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.

 


AMMATTINA SOSIAALINEN MEDIA & LIIKUNTA

Aina välillä kysellään mun työnkuvasta ja siitä miten oon tähän pisteeseen lopulta päätynyt. Oon kirjoitellut ennenkin mun ammatista, mutta tänään ajattelin kertoa hieman, miten kaikki rakentuu ja mitä oikeen puuhailen päivät pitkät. Mun työnkuva on siitä hieman erikoinen, että mulla on niin sanotusti aika monta rautaa tulessa. Teen siis paljon erilaisia juttuja somen ja treenaamisen ympärillä. Oon onnistunut yhdistämään nämä kaksi ihan kivasti yhteen ja oon jopa ylpeä siitä, missä pisteessä olen tänä päivänä. Työn haasteena on se, että se rakentuu niin monesta palasesta, että välillä on vaikea keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Toisaalta, erilaiset jutut antavat toisilleen vastapainoa, sillä tämä kotona yksin näpertely voisi käydä pidemmän päälle hieman yksinäiseksi, kun taas ryhmäliikunnan ja PT-työn parissa oon kontaktissa ihmisten kanssa, mikä antaa mulle henkilökohtaisesti paljon energiaa.

Hyvä ja huono puoli on myös se, että koko tämä homma liittyy periaatteessa mun persoonaan ja minuun itseeni. Jos etsitään jotain hienoa sanaa niin henkilöbrändi on kai sellainen, sillä esimerkiksi tämä some-puoli rakentuu pitkälti sen varaan. Kaikki on periaatteessa mun omissa käsissä ja määrään millaista sisältöä tuotan ja milloin, eli työ on aika vapaata. Toisaalta taas haastavissa tilanteissa tämä kääntyy itseäni vastaan, sillä mua ei voi kukaan esim. tuurata ja tämä aiheutti tosi paljon paineita esimerkiksi kesällä kun jouduin ottaa taukoa bloggaamisesta. Bloggaaminen vaatii luovuutta ja sitä on tosi vaikea tehdä väkisin. Toisaalta, kun on tuottelias fiilis, on tää ihan parasta puuhaa, enkä edes kutsuisi työksi. Tykkään kirjoittaa ja koen, että osaan tuoda ajatuksiani hyvin julki juuri kirjoittamalla.

Some-vaikuttaja – Blogi, instagram & snapchat ovat ne kanavat, jotka tuovat ”leivän pöytään”. Olen siis työntekijänä Indiedaysilla ja saan palkkani kerran kuukaudessa, koostuen kiinteästä palkasta ja kaupallisten yhteistöiden määrästä. Snapchattia käytän pääosin omaksi ilokseni, sillä tykkään sen rentoudesta ja helppoudesta. Jos blogin ja instan sisältö on enemmän juuri tähän hyvinvointigenreen suunniteltua, saattaa mun snäpissä vaihdella jutut aina koiravideoista omiin illanviettoihin kamujen kanssa.

Tuottamiseen sisältyy aika paljon muutakin kuin pelkät ulos näkyvät tekstit ja kuvat. Itse toimin niin, että ideoin ja mietin jatkuvasti erilaisia blogiin sopivia aiheita. Saan paljon inspiraatiota ympäristöstä, jossa vietän muuten aikaani paljon. Tämä onkin helpottanut tuottamista paljon. Kun juttelen asiakkaiden kanssa tai treenaan salilla ja katselen ympärilleni, saatan saada jonkun idean, josta lähden tuottamaan tekstiä.

Ensi kuussa tulee täyteen 7-vuotta bloggaamista ja kuten tännekin on välittynyt, oon kokenut pientä kriisiä sen suhteen mihin suuntaan haluan tätä viedä. Tekstien suhteen mietin aina, että klikkaisinko itse tekstin auki vai en. Mikä on tällä hetkellä kiinnostavaa ja mihin kannattaa ottaa kantaa. Teen paljon analysointia ja ajatustyötä sosiaalisen median parissa ja voisin sanoa tietäväni tästä bussineksesta todella paljon.

Saan paljon yhteistyöehdotuksia, joista murto-osa toteutuu tänne blogiin saakka. Parasta on tietysti tehdä yhteistyötä tuotteen ympärillä, jota käyttäisi ihan muutenkin, ilman mitään ”etuuksia”. Toisaalta, olen löytänyt paljon uusia suosikkituotteita ja juttuja, joita en välttämättä muuten olisi ostanut.

Mulla on hyvin vapaat kädet tämän blogin suhteen ja päätän itse kaikesta. Eli vaikka olen Indiedaysin alla bloggaajana, ei mua voida esimerkiksi pakottaa mihinkään mitä en itse halua. Aiemmin pyrin tuottamaan sisältöä ihan päivittäin, mutta nykyään tekstejä tulee keskimäärin 5 per viikko. Blogiin menevä aika vaihtelee todella paljon, joskus tekstit syntyvät hetkessä ja joskus postaukseen saa menemään todella paljon aikaa. Joskus toivoisin, että saisin vaan kirjoittaa, ilman että stressaisin kuvituksesta, sillä kuvat ja niihin menevä aika on välillä todella iso siivu omasta ajasta.

Annan kanssa on otettu monet #photoshoot sessiot ja hän on mun virallinen ”blogikuvaaja” :)

Ryhmäliikuntaohjaaja & Ryhmäliikuntavastaava – Toimin siis vastaavana ohjaajana Wasa Sports Clubilla. Ohjauksieni lisäksi huolehdin siis ryhmäliikunnasta ylipäätään meidän salilla. Uudet ohjaajat, aikataulujen suunnittelu, tapahtumat ja kaikki niihin liittyvä kulkee kauttani. Tällä hetkellä ohjaan itse noin 8 tuntia viikossa.

Ryhmäliikunta on ollut mun henkireikä jo vuosien ajan. Mulle on ollut aina tärkeää panostaa omiin ohjauksiini ja oonkin laittanut paljon aikaa ja energiaa siihen, että kehittyisin hyväksi ohjaajaksi. Mielestäni paras tapa kehittyä on itse työn tekeminen. Mietin paljon ohjaamistani, asiakkaiden reagointia ja sitä millaiset ”keinot” toimivat ohjauksissani parhaiten. Vaikka suhtaudun ohjauksiini melko rennosti nykyään, haluan että mulla on langat käsissä ja vaikka toimin paljon spontaanisti, yhden tunnin takana voi olla paljon suunniteltuja asioita, mitä ei välttämättä edes huomaa ulospäin. Tällaisia ovat esim. äänenkäyttö, musiikin ja liikkeen yhdistelmä, musiikin käyttö tehokeinona, valojen käyttö jne.

Oon saanut ryhmäliikunnan parista niin paljon, että sitä on vaikea tuoda kirjoittamalla julki. Se on auttanut vaikeina aikoina ja nostanut mun itsetuntoa, oon oppinut paljon ja saanut todella paljon uusia ystäviä ja tuttuja tän homman parista.

Haastavana puolena voisi mainita, että päivinä kun väsyttää ja on paska fiilis, voi ohjaamaan lähtö tuntua tosi raskaalta. Toisaalta taas, usein ohjauksien jälkeen nuo fiilikset ovat poissa. Koen, etten saa missään muussa treenissä samanlaista oloa aikaiseksi kuin ohjauksien aikana. Se hien ja hapotuksen määrä jonkun tiukan spinningin tai muun jälkeen on ihan parasta! :D

Personal Trainer & Nettivalmennus – Tällä hetkellä en tee kovinkaan paljon PT-hommia, mutta mulla pyörii kuitenkin aina hommat muutaman asiakkaan kanssa, sen mukaan miten aikaa vaan riittää. Oon tehnyt myös etävalmennusta jonkun verran ja sitten meillä pyörii tuo ainorouhiainen.fi – sivusto, johon suunnittelen uusia ohjelmia aika ajoin. Välillä mietin, että haluaisin tehdä tätä puolta enemmänkin ja keskittää aikaa uusien juttujen suunnitteluun, mutta toistaiseksi tämä on vienyt hieman pienemmän siivun kaikesta. Kumpa olisi rajattomasti aikaa, sillä ideoita mulla olisi vaikka kuinka paljon. Lisäksi on aina ikävää kieltäytyä valmennuspyynnöistä, joita tipahtelee jatkuvasti melko paljon.

Jos mun rooli ryhmäliikuntaohjaajana on aika dominoiva ja vaativa, niin PT:nä oon hieman erilainen. Mulla on vuosien aikana muokkautunut tietynlainen tyyli ohjaajana, jonka koen toimivan parhaiten asiakkaitteni kanssa. Vahvuutena mulla on monipuolinen osaaminen treenin parissa sekä ravitsemuspuolen tieto&taito. Oon myös oppinut, että psyykkisellä puolella on nykyään hyvin iso rooli muutoksien onnistumisen kanssa. Tällaisissa PT-suhteissa on tärkeetä, että kemiat kohtaa, sillä työskentely on yleensä aika tiivistä.

Asiakkaiden muutostarinoita on tullut jaettua myös täällä!

SOME-vastaava – Oman sosiaalisen median lisäksi, vastaan nykyään myös Wasa Sports Clubin somesta ja tuottamisesta. Tämä työ sisältää pitkälti samoja asioita kuin oman brändin tuottaminen, mutta tietysti kuntosalin näkökulmasta. Lisäksi mukana on enemmän puhdasta markkinointia. Mun on helppo tehdä tätä työtä, koska tunnen firman paremmin kuin omat taskuni ja vietän siellä muutenkin paljon aikaa. Aluksi mietin, että riittääkö aika ja rahkeet, mutta toistaiseksi tämä on sujunut kätevästi muiden töiden ohella, kunhan muistan vain delegoida ajankäyttöni järkevästi.

Sellaisia puuhia tapahtuu siis mun arjessa. Oon nimenomaan pyrkinyt siihen, että arki ja viikonloput eroaisivat toisistaan ja välillä siinä onnistunutkin. Silti on vaan hyväksyttävä, että tämä ammatti on sellaista, että se kulkee tavalla tai toisella mukana myös niinä vapaapäivinä. Kuten kaikessa, myös eri ammateissa on aina omat hyvät ja huonot puolensa. Itse oon onnellinen, että suurimman osan ajastani, nautin siitä mitä teen!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


4 x PAREMMAKSI RYHMÄLIIKUNTAOHJAAJAKSI

Joskus tulee selailtua vanhoja postauksia ja sieltä löytyy jotain mielenkiintoista, minkä olemassaolon on ehtinyt jo unohtaa. Näköjään sitä on joskus ollut jotain ihan fiksuja ajatuksia, jotka esimerkiksi nyt muistuttivat itseäni muutamasta jutusta! Jumppia ohjatessa jää helposti päälle sellainen samanlainen kaava, mitä helposti tulee toistettua autonomisesti. Vähemmän suorittamista ja enemmän läsnäoloa ja hyvä ilmapiiri on melkeinpä taattu!

Oon monesti ennenkin kertonut että ei ole olemassa yhdestä muotista tehtyä ”hyvää ohjaajaa”, mutta tässä tekstissä siis ajatuksia ja juttuja joiden avulla oon oivaltanut uutta ja tullut mielestäni paremmaksi ohjaajaksi. Tämähän on yllättävänkin monipuolinen ja haastava ammatti, etenkin jos haluaa kehittää itsensä huippuohjaajaksi.

Mielestäni hyvän ohjaajan tunnilla ei vain treenata, vaan tunti on kokonaisvaltainen nautinto treeniä, musiikkia, tunnetiloja, fiiliksiä ja hyvää oloa. Treenin jälkeen suupielet ovat kohti korvia, vaikka jalka vähän painaisikin. Hommahan on niin, että voit suunnitella miten loistavan tunnin tahansa, mutta jos et osaa ohjata sitä riittävän hyvin, ei mistään hienouksista ole oikeastaan mitään hyöytyä. Useasti moni erehtyy ajattelemaan, että mitä rankemman tunnin teen, sitä parempi. Suunnitelma voi olla miten rankka tahansa, mutta toinen asia on saada ihmiset tekemään se niin, että se on myös järkevä. Rankka ja tehokas ei välttämättä ole aina sama asia. :)

Kokosin muutamia juttuja, joita voi lähteä miettimään omissa ohjauksissaan:

Äänenkäyttö & puhuminen – Monesti me ohjaajat halutaan sanoa kaikki mahdollinen tieto ja ohjeet mitä omataan ja monilla tunneilla ohjaaja puhuu non-stoppina alusta loppuun. Mitä virkaa on niillä hienoilla biiseillä, jos ne peittyvät jatkuvan puheen, tai pahimmassa tapauksessa, jatkuvan huudon alle. On ihan ok olla täysin hiljaa välillä. Se saattaa tuntua itsestä oudolle, mutta osallistujille se ei tunnu vaivaannuttavalta, mikäli siis kyseessä ei ole pelkkää hiljaisuutta alusta loppuun. :D Jos kappaleessa on makeita kohtia, kokeile antaa niille tilaa ja pitää välillä myös suu kiinni. Ohjata voi myös visuaalisesti!

Oman äänen kontrastia kannattaa käyttää, nimittäin sillä saa aika suuren vaikutuksen aikaiseksi. Jos aloittaa tunnin ekan biisin huutamalla, mitä on enää jäljellä kun tulee se kovin sykehuippu? Alkuun sopii tasaisempi puheääni ja sitten kun mennään niin saa revitellä ihan kunnolla ja luoda fiilistä. Esimerkkinä vaikka Bodyattackin kasi ja ysi biisien ohjausääni saa mielestäni olla erilainen, kasi on enemmän iloa ja fiilistelyä kun taas ysissä saa se dominoiva vahva puoli tulla kunnolla esiin.

Ohjeiden anto & korjaaminen – Monesti meille ohjaajille jää ne tutut mantrat ja ohjeet, joita hoetaan tunnista toiseen ilman tarkoituksen häivääkään. On tietysti myös niin, että tietyt perusohjeet tulee aina antaa, mutta välillä kannattaa miettiä voisiko asioita sanoa myös uudella tavalla. Mitä ohjeiden antamiseen ja esim. tekniikan korjaamiseen tulee, kannattaa muistaa, että less is more. Nimittäin hartiataaksevatsasisäänkantapäätmaahansuoraselkäleukaylös – lausahdukset eivät luultavasti mene perille kenellekkään. Useasti tosiaan annetaan ohjeita, ilman että edes katsotaa tarvitaanko niitä. Jos koko sali tekee jo maastavetoja hienolla tekniikalla, miksi hokea edelleen että suora selkä, hartiat taakse? Ongelmana on yleensä se, että ollaan opeteltu/kuultu muiden tunnilla jotkut asiat mitä usein sanotaan ja sitten vaan toistellaan niitä monotomisesti.

Tämän ajattelisi olevan ihan peruskauraa, mutta se ei sitä ole, sillä usein ohjaajaa jännittää hieman, pitää keskittyä moneen asiaan samaan aikaan, jolloin ei edes katsota mitä siellä nenän edessä on. Kannattaa siis ensin katsoa mitä ne osallistujat siellä puuhaa ja sitten lähteä korjamaan ja antamaan vinkkejä. Tämän jälkeen odota, että viesti menee perille ja vasta sen jälkeen mahdollisesti uusi ohje. Katsominen ja näkeminen on eri asia, ja sillä on aika suuri ero loppupeleissä. Mielestäni on parempi sanoa yksi ohje, joka menee perille kuin latoa koko tietämyksensä ja oksentaa se ulos, jolloin kukaan ei saa ohjeista mitään irti. Tämä on hyvin pitkälti kiinni osallistujista, sillä ohjaajan tulee aina keskittyä siihen mitä kyseinen ryhmä tarvitsee ja miten heitä tulee ohjeistaa.

Ihmistyyppien tunnistaminen – Me ollaan kaikki erilaisia ja tykätään erilaisista asioista. Joskus esimerkiksi sama ryhmäliikuntatunti voi olla toisen mielestä ihan loistava ja toinen taas kokee tunnin eri tavalla. Kyseessä on toki aina myös makuasiat, mutta asiaan vaikuttaa myös se millaisia ihmistyyppejä olemme. Sosiaalinen tyyppi rakastaa huomiota ja iskeytyykin useasti jumpassa eturiviin, kun taas analyyttinen tyyppi kaipaa enemmän faktaa ja aikareferenssejä, jotta tunti tuntuu mielekkäältä. Ohjaajana on hyvä tiedostaa, että siellä tunnilla on erilaisia ihmisiä, eri mieltymyksillä ja eri lähtökohdilla. Kun osaa ottaa huomioon nämä, voi olla varma että kävijämäärän potentiaali kasvaa entisestään. 

Ohjaajana olen itse Dominant Director. Tyyppikuvauksen mukaan haluan pitää kontrollin omissa näpeissä ja vahvuuksiani on johtajuus ja auktoriteetti, kun taas heikkouksena on usein eimerkiksi kärsimättömyys. En tykkää tehottomuudesta ja minussa korostuu diktatorinen piirre. :D Tiedostan itse, että nämä piirteet nousevat helposti pintaan kun ohjaan ja olenkin opetellut tuomaan mukaan enemmän pehmeyttä, iloa ja hyväksyntää. Kaksi vuotta sitten testiä tehdessäni, olin selkeästi tuo Dominoiva ohjaajatyyppi, mutta nyt pari viikkoa sitten Interactive socializer oli tullut aika hyvin tasoihin tuon dominoivan puolen kanssa. :)

Olen kirjoittanut aiheesta ja testistä enemmän postauksessa MILLAINEN JUMPPARI OLET?

Yleisesti – Tiedän itsekin, että ohjaajana sitä analysoi kovasti mitä ne osallistujat oikeen ajattelevat minusta. Jos joku ei hymyile tunnilla, tarkoittaako se, että olen ihan paska? Entä jos joku lähtee yhtäkkiä kesken tunnin pois? Varsinkin aloittavana ohjaajana tuollaisista voi tulla tosi paha mieli, vaikka todellisuudessa siinä ei olisi mitään henkilökohtaista ohjaajaa kohtaan. Moni näyttää keskittyneenä jopa vihaiselta/kyllästyneeltä, tai joskus vain tunnilla voi tulla vaikka huono olo, jolloin on pakko lähteä pois, oli tunti kuinka kiva tahansa. Ei siis kannata ottaa kaikkea liian henkilökohtaisesti, vaan esimerkiksi palautteetkin voi kääntää voimavaraksi – mitä voin muuttaa että kehittyisin? Toisaalta taas, jokaista palautetta ja toivetta ei vaan voi ottaa huomioon, sillä jos joku toivoo että tehdään enemmän punneruksia, niin seuraavan mielestä niitä on jo ihan tarpeeksi. Liika miellyttämisen yrittäminen tekee vain hommasta sekavaa. Ohjaaja on se joka pitää langat käsissä ja huolehtii että kaikki on järkevää ja sujuvaa.

Tuleeko mieleen jotain lisää?

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.