10 x VAIN MUREHTIJAT TAJUAA

Vaikea tehdä päätös ollakko ajoissa, vai tulla hieman myöhässä, jotta vältät turhat keskustelut ja kanssakäymiset ihmisten kanssa. 

Kun suunnitelmat muuttuvat yhtäkkiä ja yrität saada itsesi kasaan ja yrität vakuuttaa, että kaikki on ihan ok.

Kun ylianalysoit sitä, miten paljon ylianalysoit..

Kun googlaat erilaisia kokemiasi oireita ja olet yhtäkkiä varma, että sulla on ainakin SARS, syöpä ja sikainfluenssa.

Suunnittelet päässäsi keskustelun läpi sataan kertaan, mutta tosipaikan tullen et saakkaan sanotuksi mitään.

Matkustaessasi haluat tietää etukäteen tarkkaan kauanko määränpäähän kestää.

Teet varmuudeksi pöytävarauksen ainakin kolmeen ravintolaan, koska mitä jos ei olekkaan pöytiä vapaana!

Vapaapäivä töistä tarkoittaa, että murehdit koko päivän kaikkia niitä asioita, joita sun pitäisi tehdä…

Ennen nukkumaan menoa tarkistat ainakin kolmesti, että herätyskello on päällä ja varmuudeksi heräät kuitenkin kaksi tuntia ennen kellon sointia.

..Ja ne kaksi tuntia käytät tietenkin murehtimiseen, sillä kaikki ongelmat tuntuvat tuhat kertaa pahemmalta ja kaikki ne tulevat mieleesi tietenkin keskellä yötä, koskas muulloinkaan.

Mukavaa lauantai-iltaa! :D

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


6 X HASSUJA OLETTAMUKSIA KOSKIEN MINUA

On täysin normaalia, että ihmisistä tulee tehtyä olettamuksia ja mielikuvia jos heitä ei tunne. Etenkin sosiaalisen median perusteella kasatut mielikuvat voivat johtaa todella pahasti harhaan. Olen itsekin kokenut tilanteen, kun olen vaikka lukenut pitkään jonkun henkilön blogia ja sitten hänet tavatessaan jopa hämmentynyt siitä miten todellisuus poikkeaa siitä mitä oletin.

Somessa onkin helppo luoda juuri sellainen imago kuin itse haluaa ja tämä on melko yleistä etenkin ammatikseen somettavien keskuudessa. Imagon luominen on tärkeä osa omaa brändiä ja en siis tokikaan tarkoita, että kaikki somepersoonat olisivat jotenkin feikkejä, ei toki, mutta kun on mahdollisuus valita mitä tuo esiin ja mitä jättää kertomatta, luovat ihmiset sen mukaan ne mielikuvat. Meitsikin on törmännyt olettamuksiin koskien itseäni ja kokosinkin niistä yleisimmät tähän postaukseen!

Olen pelottava – Tämä on mielestäni todella erikoinen juttu, mutta olen saanut kuulla liiankin usein, että minut koetaan pelottavana. :D Apua! Homma saattaa juontaa juurensa siitä, että olen ainakin ollut ohjaajana hieman ”natsi”. Ohjaajana persoonani muuttuu vaativammaksi ja oon myös saanut kuulla, että tietynlainen auktoriteetti huokuu silloin. Tämä on hassua, sillä normaali minäni on taas hyvin kiltti ja empaattinen, enkä ole yhtään auktoriteettinen saati vaativa. Ainakaan omasta mielestäni. :D

Arvostelen muita sen perusteella mitä he syövät tai treenaavat – Tämä on mielestäni todella ikävää, mutta liian monta kertaa olen joutunut tilanteisiin, jolloin mulle perustellaan jotain mitä ollaan syöty tai miksi ei olla treenattu. Aivan kuin arvioisin tai syyllistäisin ihmisiä heidän elämäntapojensa mukaan. Autan kyllä terveellisissä elämäntavoissa tarvittaessa, mutta en missään nimessä arvota ihmisiä sen mukaan mitä he vaikka syövät seurassani.

Olen nipo ja elän aina superterveellisesti – Tämäkin johtuu varmasti siitä, että työskentelen hyvinvoinnin parissa, mutta monesti kun oon tavannut uuden ihmisen, on heillä ollut heti mielikuva siitä, että mä en varmaankaan voi syödä sitä tai tätä. Muistan edelleen kun eräs uusi ihminen oli todella ihmeissään, kun ehdotin että mennäänkö syömään hamppariateriat. :D

Harrastan crossfittiä! – Tämä on on kyllä tosi random, mutta ei ole yksi eikä edes kaksi kertaa, kun mun on oletettu harrastavan crossfittiä! Siis täh! Todellisuudessahan en ole tainnut käydä virallisissa CF-treeneissä ikinä. :D

Kisaan fitneksessä – Tämä on joskus jopa ärsyttänyt hieman, sillä jotenkin tuntuu että nykyään on sellainen oletus, että jos joku treenaa paljon tai on kiinnostunut muokkaamaan kehoaan, on hän heti menossa kilpailemaan. No en minä ainakaan! Uudet tuttavuudet kysyvät lähes jokainen, että meinaatkos kisaamaan mennä? :D

Olen suomenruotsalainen – Vaasassa on paljon suomenruotsalaisia ja todella usein kuvitellaan että koska asun Vaasassa, puhun täydellisesti ruotsia. Tätä saattaa avittaa se, että mulla on paljon ystäviä, jotka ovat kaksikielisiä. Ruotsi sujuu ihan hyvin ja ymmärän vielä paremmin, mutta ei kuitenkaan ihan niin flytande, että vois suomenruotsalaiseksi tituleerata. :D

Ootko sä törmännyt outoihin olettamuksiin koskien itseäsi? Kerro se kommenttiboksissa, olisi kiva kuulla! :D

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


EI MENNY NIINKU STRÖMSÖSSÄ!

Oon suhteellisen huolellinen asioiden suhteen, en sählää tai säädä kovinkaan paljon yleisesti, mutta on yksi asia, jonka kanssa saan taistella oikeasti melkein joka päivä! Yksi asia, joka tuntuu aina menevän päin puuta ja pieleen.

Tekniikka ja erinäisten laitteiden käyttö kusee meikäläisen kohdalla vähän liiankin usein ja asiaa ei helpota yhtään se, että käytän ammatissani hyvin paljon tietokonetta, puhelinta, autoa, äänentoistoa ja yleisesti erilaisia laitteita ja masiinoita. Mulla on käynyt sen verran paljon kömmähdyksiä, että ajattelin pistää ihan jakoon saakka!

Yksin asuessani päätin, että reippaana tyttönä leikkaan vihdoinkin takapihan nurmikon, joka rehotti jo melkoisen pahassa jamassa. Tomerasti hain ruohonleikkurin ja aloin hommiin. Ensin en meinannut saada koko paskaa käyntiin ja mietinkin että on se nyt kumma jos ei muka oo riittävästi voimia vetää tätä päälle. Konsultoin miespuolista kaveria, joka käski laittamaan ryypyn päälle. No mistäs ton olis voinut tietää! Kun vihdoin sain masiinan käyntiin ja lähdin reippaasti työntämään laitetta eteenpäin, pääsin noin 1,5 metriä eteenpäin kunnes koko laite meni hyytyi ja meni tukkoon liian pitkästä ruohosta. :D No, ei muuta kuin leuka rintaan ja leikkuri takas varastoon. Sain sentään nurmikkoon puolentoistametrin pituisen kaistaleen lyhyempää kohtaa!

Omistin muutamia vuosia takaperin Mini Cooperin, joka oli mun ensimmäinen auto. Voin ihan rehellisesti myöntää, että en tiedä autoista mitään. Ajelin menopelillä vuoden verran ja mietin aina silloin tällöin kun näytössä paloi erinäisiä valoja, että pitäis varmaan tehdä jotain… Ajettiin kaverin kanssa jopa Helsinkiin asti ja mietittiin, että ei kai tuo valon palaminen niin vaarallista ole. No, lopultahan koko rotisko tai tarkemmin ottaen sen moottori hajosi, kun en ollut lisännyt öljyä koneeseen. :D Maksoin aika pitkän pennin (10 000 €) tuosta tyhmyydestä, joten nykyään hieman viisaampana onneksi myös autojen suhteen.

Ei ole yksi eikä kaksikaan tietokonetta, jotka oon vetänyt niin tukkoon ja täyteen tavaraa, että lopulta koko masiina on sanonut good bye! Onnistuin haalimaan musiikit ja kuvat kovalevylle, jonka onnistuin kuitenkin hajottamaan (!?) niin että kaikki katosi sen sileän tien. Onneksi sielä ei ollut kuin mun kaikki Les Mills – ohjelmat ja musiikit vuodesta 2009 saakka.

No, onhan mulla osa ohjelmista vielä DVD:llä ja CD:llä, mutta minkäs teet kun nykyään ei tietokoneissa ole CD-asemaa ja kuka edes omistaa vielä DVD-soittimen? Eilen sitten vihdoin onnistuin virittämään DVD:n Xboxin kautta telkkariin ja sain katsottua koreografian onnistuneesti kaaliin. Kuitenkin jumppaan lähtiessä huomasin, että kyseisen ohjelman CD-levy puuttui kokonaan, eikä mulla tosiaan ollut niitä musiikkeja enää koneella. :D Siinä tilanteessa meinas kyllä pelihousut revetä pahemman kerran.

Soitan tunneilla musiikit puhelimestani (iPhone 7) ja nykyäänhän pitää olla erillinen adapteri, jotta voi liittää aux-johdon puhelimeen kiinni. Arvaatte varmaan, että ihan muutaman kerran on se saakelin pieni johdon palanen ollut hukassa kun on pitänyt lähteä vetämään jumppaa. Kesällä viimeksi etsittiin salilla kissojen ja koirien kanssa adapteria, jotta olisin voinut ohjata tunnin ja saada musiikit päälle.

Kun meet viime tingassa jumppasaliin vetämään tuntia ja laitat mikrofoniin päälle, eikä kuulu pihahdustakaan. Kaikki johdot ja napit ovat oikeassa asennossa, mutta mitään ei tapahdu. Myöhemmin selvisi, että toinen ohjaaja olikin vienyt mikrofonin vahingossa toiseen saliin ja olin yrittänyt käyttää väärän salin mikkiä. Nää mikkihommat on sellainen murheenkryyni, että tuntuu että mulla on ikuinen epäonni niiden kanssa! :D

Muutaman kerran tullut ostettua jokin uusi laite ja vaikka kuinka kaupassa varmistelet, että onhan tässä nyt kaikki tarvittava, niin kotiin tullessa, ei se laite tietenkään toimi. Yleensä siitä kuitenkin puuttuu jotain mikä olisi pitänyt olla tai ostaa mukana.

Kun tapasin nykyisen mieheni ja hän tuli käymään mun luona ensimmäisiä kertoja. Kerroin siinä sitten, että oon katsonut viimeiset puoli vuotta kaikki ohjelmat läppäriltä kun mun TV ei toimi. Mies käveli telkkarin luokse, nosti maasta johdon ja laittoi sen kiinni telkkariin. Johan alkoi toimia. :D Hieman nolotti!

Omistan kaksi MacBookkia ja toinen on ihan uusi Pro, jonka ostin keväällä. Vanhassa Airissa on mun kaikki musiikit (edelleen) ja nykyään kun teen töitä, mulla on molemmat koneet pöydällä. Toisella teen musiikkihommat, toisella sitten kaiken muun. Olis varmaan aika jo siirtää musat yhdelle ja samalle koneelle, jonka ostin juuri sen takia että menisi sujuvammin työt suuremman muistin ansiosta. Jotenkin tuollaiset jutut aiheuttaa ahdistusta, kun ei osaa ja sitten ne vaan jää, ja jää… :D

Kaikesta tästä huolimatta on aika erikoista, että olen salillamme se, jolle soitetaan kun jokin ei toimi. Mulla onkin yksi keino, jonka voin paljastaa teille kaikille, mikäli elektroniset laitteet eivät toimi. Vedä johto seinästä ja kiinnitä uudelleen, usein tämä auttaa! ;)

Mukavaa viikonloppua kamut!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook