Moikka! Voi poijjaat kun väsyttikin kovasti tänään kun kello pärähti soimaan. Jumittelin ja kävin niin hitailla, että sai taas vetää spurtilla töihin. Rpv-tunti herätti onneksi tämänkin pääkopan ja sen päälle treenattiin vielä tunnin rinta+selkä sali. Painot vaan nousee joka viikko ja se jos jokin antaa lisää motivaatiota. Pian tulee vastaan probleema, kun ei löydy enää tarpeeksi suuria käsipainoja meidän salilta. 😀
Tämän päivän aihe on kuitenkin jotain muuta. Käsilläseisonta ja käsillä käveleminen on taito mitä monet haluaisivat osata. Käsien päällä seisominen ja siellä pysyminen vaatii ennen kaikkea erittäin hyvää keskivartalon hallintaa. Pelkkä tiukka korsettikaan ei kuitenkaan riitä vaan hommaa täytyy harjoitella todella paljon ennen kuin oppii hallitsemaan vartalon väärinpäin. Olen kirjoittanut kokonaisen postauksen, kuinka kannattaa aloittaa käsilläseisonnan harjoittelu. Sen löydät täältä.
Jos käsillä seisonta sujuu jo jotenkuten, voi alkaa opetella kävelemistä käsien päällä. Käveleminen on itseasiassa paljon helpompaa kuin paikalla seisominen. Katse tulee aina olla käsien väliin hieman eteenpäin. Kroppa kannattaa pitää mahdollisimman suorassa paketissa, ilman turhaa heilumista sinne tänne. Jaloilla sätkiminen sekoittaa vaan tasapainon, joten jalat kannattaa pitää yhdessä. Yksi usein näkemäni virhe on selän reilulle notkolle päästäminen, jolloin koko liikkeestä katoaa hallinta. Tällöin voi kyllä päästä eteenpäin, mutta käveleminen on epästabiilia liikettä ja ylhäältä kaadutaan millä hetkellä hyvänsä romahtaen alas tai sivulle kaatuen. Joten jälleen kerran – keskivartalo!
Olin viime sunnuntaina salilla katsomassa, kun kaverit treenasivat (jep, i have no life) ja kuvattiin pieni klippi käsilläkävelystä. Täytyy jälleen mainita, että mulla on aikoinaan murtunut oikean käden kyynerpää ja se ei ojennu suoraksi enää, jonka vuoksi tuo kävely on hieman hassun näköistä klinkkausta. Joudun myös pitää kämmentä ”väärässä” asennossa, jonka avulla korjaan käsien pituuseroa hieman. Eri pituiset kädet saavat myös aikaiseksi sen, että toinen hartia kuormittuu enemmän ja kun olen pitkään väärinpäin, alkaa se pistää inhottavasti. Tasapainon puolesta pystyisin vaikka elää väärinpäin, sen takia harmittaa tuo käsi, koska se rajoittaa aika monia temppuja, joita en enää pysty tekemään. 🙁
Tässäkin asiassa pätee tuttu sanonta ”harjoitus tekee mestarin!”
























