OMAN ELÄMÄN BOSSLADY!

Tämän vuoden alussa tapahtui jotain ja päätin muuttaa ajatustyyliäni aiemmasta. Päätin ottaa elämästäni hallinnan itselleni. Päätin, että en enää mieti mitä kaikkea voi mennä pieleen, vaan yritän tehdä asioita enemmän. Mun ongelma ja heikkous on se, että jos en tiedä jostain asiasta paljon, koen todella epämiellyttävänä tehdä sitä. Uudet asiat pelottaa, kuten varmasti monia muitakin. Huomasin kuitenkin jossain vaiheessa, että tuo pelko on aiheeton ja kun vaan alkaa tehdä asioita, pikkuhiljaa hommat alkavat sujua. Ja jos eivät suju, niin tulipahan ainakin yritettyä! Mikään ei tapahdu hetkessä ja tämäkin prosessi on edelleen käynnissä, koen silti että oon kehittynyt tällä osa-alueella huimasti.

Mä en enää vertaa itseäni muihin ja arvostan jokaista asiaa mitä oon saanut aikaiseksi, oli ne pieniä tai vähän suurempia. Joskus on nimittäin tullut ajateltua että jos vaikka onnistuin jossain, vertasin sitä heti toiseen joka oli onnistunut paremmin ja sitten se oma juttu tuntuikin ihan mitättömältä. Jos joku tunnistaa itsensä samasta ajatusmallista, niin annan vinkin, kannattaa lopetaa tuollainen välittömästi! 🙂

On jotenkin todella helpottava fiilis, kun onkin vastuussa vain itselleen ja jos mokaa niin sitten mokaa ja siitä vaan jatketaan entistä kovempaa eteenpäin. Suunnitelmia voi muuttaa matkan aikana ja sekin on ihan ok, jos yhtäkkiä joku unelma ei enää tunnukkaan siltä, että sitä haluaa tavoitella.

Olen itse rakentanut oman jutun, jota voi kai kutsua myös brändiksi. Aloitin nollasta ja tällä hetkellä mm. elätän itseni tällä brändillä. Mulla on hurjasti suunnitelmia ja halua kehittyä! Välillä tuntuu etten tiedä mistä aloitan, kun on niin paljon mitä haluaisin tehdä. Tällä hetkellä mun läppärin vieressä on avatun laskun kirjekuori täynnä sotkuisella käsialalla kirjoitettuja postausideoita. Jos nyt aloittaisin vaikka siitä, että puran ne tekstin muotoon tässä tulevien päivien aikana. Tänään haluaisin myös kuvata uutta matskua, suunnitella ihan uutta valmennuskonseptia jonka keksin viime viikolla, opetella uusia jumppia ja suunnitella niitä, käydä treenaamassa ja treenauttaa muita. Haluaisin kehitellä uusia reseptejä ja leipomuksia, kehittää meidän salin ryhmäliikuntaa eteenpäin ja etsiä uutta musiikkia tunneille! 😀

Tällä hetkellä siis inspiraatio kukoistaa ja suurempi ongelma on rauhoittaa homma niin, että hoidan asioita kerrallaan eikä kaikkea samaan aikaan. Tämä koko inspiraatiopuuska alkoi siitä, kun päätin itse omassa päässäni olla stressaamatta liikaa, olla vaatimatta itseltäni liikaa ja annoin itselleni oikeuden epäonnistua. Jos aiemmin saattoi olla noloa, kun joku asia ei mennyt kuten halusin, niin nyt mulle on ihan sama. Kokeilen sitten jotain toista keinoa, jos ensimmäinen ei toimi.

Vuoden alussa perustin oman toiminimeni ja aluksi tämä tuntui pelottavalta. Jaksaisinko hoitaa yritystä ja kahta työtä samaan aikaan? Nyt en voisi olla tyytyväisempi, että päätin tehdä tämän ratkaisun. Siis mitä kaikkea olisi voinut mennä ohi, jos olisin pelännyt liikaa ja pelännyt vain pahinta. ”Mitä jos” onkin yksi tehokkaimpia ajatustapoja tappaa omia unelmia. Tämän vuoden aikana olen pistänyt oman firman rullaamaan. Ostin ikioman asunnon sekä lisäksi sijoitusasunnon. Kuukausi takaperin hankin itselleni myös uuden auton! Kaikki tämä on lähtenyt tapahtumaketjusta, kun päätin vain alkaa tehdä asioita, yksi kerrallaan.

Olen tehnyt useamman vuoden yhteistyötä Rinta-Joupin autoliikkeen kanssa ja sitä kautta päässyt ajelemaan erilaisilla menopeleillä. Pikkuhiljaa se autokuume nostikin päätään ja vain yltyi kevään ja kesän aikana. Yhtäkkiä minä, joka ei ennen välittänyt autoista yhtään, viettikin aikaa nettiauto.fi:ssä harva se päivä. 😀 Mua alkoi viehättää Audit ja etenkin sporttinen coupee malli. Jotenkin vaan tuntui, että tällainen auto sopisi meitsin tarpeisiin ja brändiin loistavasti.

Liikun paljon autolla, sillä mun työ ei todellakaan tapahdu yhdessä pisteessä, vaan siirryn päivän aikana useita kertoja eri paikkoihin. Lisäksi viikonloppuisin tulee myös käytyä tapahtumissa, koulutuksissa ja duunihommissa, jolloin autolla on todellakin oma paikkansa. Tällaisen urheilevan bussinessnaisen elämää helpottaa, kun on auto ja vielä parempaa on, että se on ulkomuodoltaan tyylikäs!

Yhteistyö Rinta-Joupin kanssa on sujunut aina helposti. Sain testailla erilaisia vaihtoehtoja, vaikka lopulta päädyinkin siihen jonka valitsin ensimmäisenä. Mikäli auton hankinnan yhteydessä tarvitsee rahoitusta, luottopäätöksen saa heti eikä tarvita erillisiä takauksia. Toisin sanoen, kun mielekäs menopeli löytyy, hoituu muut asiat hetkessä. Itse olin ajatellut että auton ostoprosessi olisi paljon monimutkaisempaa kuin se todellisuudessa oli! Meitsi tykkää kun asiat hoituu sujuvasti ja helposti, jää aikaa muuhunkin. 😀

Kaupat tehty! 🙂

Vaikka kirjoittelin tätä tekstiä pinnallisten asioiden sekä omaisuuden näkökulmasta niin tiivistettynä mun viesti vois olla kaikille teille, että sun elämä on sun käsissä. Unohda tekosyyt sekä ne mitä jos – ajatukset ja ala rakentamaan sun elämää sen näköiseksi kun haluat.

Mitä psyykkiseen puoleen ja hyvinvointiin tulee, niin aktiivisuus, aikataulut ja se että on tekemistä, on ihan yhtä tärkeässä roolissa kuin se että välillä on päiviä kun ei tarvitse tehdä mitään. Liika passiivisuus laiskistuttaa ja saa sitä alakuloa aikaiseksi. Väsymyksessä tai motivaationpuutoksessa ei aina ole kyse siitä että pitäisi levätä, vaan siitä että pitäisi nostaa perse penkistä ja alkaa tehdä asioita! Muista, että sinä itse olet itsesi paras asiantuntija, tiedät varmasti sisimmässäsi omat heikkoudet ja vahvuudet, etkä tarvitse jatkuvaa varmistusta muilta. Luota itseesi ja muut asiat hoituu perässä!

Yhteistyössä www.rinta-jouppi.com kanssa

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


TULIPA VÄHÄN HÖLLÄTTYÄ

Ei kai sitä luonteelleen oikeen mitään voi, vaikka oon tullut aika pitkälle siitä jokotai – tyypistä mikä oon aikoinaan ollut, niin siellä se kytee kuitenkin aina pinnan alla. Oon kova vetämään täysillä silloin kun tarvii, mutta sitten kun löysään, niin voi pojat se on helppoa mennä siihen moodiin, että vähän kaikki alkaa roikkua – ihan kirjaimellisesti (he he). 😀 10 päivää meni täysin blogitonta elämää ja ei ole muutenkaan tullut avattua läppäriä kovin montaa kertaa. Reilu viikko sitten startattiin auton nokka kohti ruissia ja siitä se sitten lähti..

Huhtikuusta asti on ollut puhetta, että olisi kiva mennä Ruissiin ja sitä on sitten jaagailtu ihan viimeiseen tippaan saakka. Lopulta akkreditointi (media/vaikuttaja) lippujen tippuminen sähköpostiini sinetöi päätöksen ja sinne lähdettiin viilettämään taas pariksi päiväksi. Ruisrock ei ole pelkkä festari, vaan tapahtuma jossa on aina a) täydellinen sää b) positiivinen fiilis c) törkeen siistiä. Näinhän se meni tälläkin kertaa ja ei kait tässä kuin ens kesää ootellessa. 😉

ylä vasen: ”kun pyydät miespuolista ottamaan kuvan” 😀

Turusta suunnattiin auto kohti stadia ja siellä tuli vietettyä koko viikko. Festariruokailujen jälkeen oltiin muka reippaita ja käytiin heti kaupassa ostamassa vihanneksia, lihaa ja muuta normiruokaa, ajatuksena syödä kuitenkin suhteellisen normaalisti reissussakin. No sinne jäi siskon pakastimeen sapuskat hyvästä ajatuksesta huolimatta. 😀 Kun syöt ulkona ja vähän sitä sun tätä parikin päivää, jää tuollainen mode päälle ja voin kertoa ettei juurikaan kiinnostanut kaivaa paistinpannua kaapista ja alkaa paistella vihanneksia. 😀 Syötiin siis käytännössä koko viikko ulkona lounaspaikoissa/pikaruokaloissa/ravintoloissa.

Ruissihöntsäilyjen jälkeen oli pakko päästä salille hikoilemaan ja ilman tuota herraa olisi varmaan oma motivaatio lopahtanut siinä vaiheessa, kun piti alkaa valkata salia, jonne pääsisi kokeilemaan ilman jäätävää kertamaksua. Onneksi päätettiin lähteä herttoniemen foreverille (cms clubi kuten wasa sports clubikin), sillä siellä tuli heti muutamat tutut kasvot vastaan ja oli mukava päästä tuttuun ympäristöön hikoilemaan. Käytiin myös toisella foreverilla sekä Eira Open Air ulkosalilla! Onneksi pidettiin treeneistä kiinni (lue: mies piti ja meitsi raahautui perässä) sillä kaikki muut rutiinit jäi kyllä unholaan! Jännä miten nopeasti sitä modautuu uusiin tapoihin ja unohtaa kaikki velvollisuudetkin. Voisi sanoa että sadasta nollaan vain parissa päivässä! 😀

Tuo viikko sai kyllä loistavasti lomafiiliksen päälle, sillä kotiympäristössä sitä helposti vaan jumittuu siltikin siihen tuttuun kaavaan, vaikka duunit jää pois kuvioista. Koska teen työkseni blogia ja somea, teki hyvää laittaa kaikki näytölliset laitteet vähemmälle käytölle ja kesityttyä enemmän ihan vaan siihen hetkeen. Suosittelen lämpimästi ihan jokaiselle! 🙂

mun kesän bravuuri–> mansikka-halloum-salaatti

Nyt on palattu kotikonnuille ja täällä olisi tarkoitus viettää ainakin tämä viikko. Nyt tuntuu taas ihan hyvältä olla omien safkojen äärellä; surautella smoothieita sekä syödä niitä vihanneksiakin taas isommalla kädellä. Tänään kävin heittämässä 8 km juoksulenkin ja yllättävän kevyesti askel nousi, vaikka tämän vuoden juoksulenkit voisi laskea varmasti yhden käden sormilla. Eilen päivittelin instaankin, että alkaa jo olla pieni ikävä kunnon jumppameininkejä, sillä se on ainoa treenimuoto, jolla saan oikeasti itseni sellaiseen superhikiseen tilaan, ettei kuteissa ole yhtään kuivaa kohtaa. Mitä kuumempi ja kovempi syke, sen enemmän meikä nauttii! 😀

Ihan laakereilla ei ole tullut levättyä, sillä eilen tuli mm. käytyä koko jäätävä vaatevarasto läpi ja pistettyä kämppää kuntoon. Puuhattiin aamusta iltaan, tuloksena peräkärryllinen putsattua tavaraa ja vaatetta. Pikkuisen on kevyt olo ja ihanaa kun mulla on kokonainen huone vaatteille, jotka ovat nyt jopa järjestyksessä! Tämän siivousvimman lisäksi oon ostanut sijoitusasunnon, jota rempataan parhaillaan. Myös auto menossa vaihtoon ja ollaan funtsittu yhteistyökumppanini Rinta-Joupin kanssa mulle sopivaa vaihtoehtoa. Mulla on ollut nyt tämä Audi a5 käytössä reilun viikon ja tarkoitus olisi testauttaa vielä pari muuta, ennen lopullista päätöstä. Audi on kyllä todella vahvalla sijalla tällä hetkellä ja ennen kuin alatte varoittelemaan, täytyy mainita, että kyllä, olen tietoinen tfsi-moottoreiden ongelmista! 😀

Yhteistyö:

Ruisrock

Rinta-Jouppi

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


VÄLILLÄ VÄHÄN IISIMMIN!

Palataanpa muutama viikko taaksepäin ja meidän viikonlopun minilomaan Helsingissä, jossa pidettiin myös jokavuotinen Indieplacen blog awards. Päätin jo tyyliin helmikuussa, että tänä vuonna meikäläinenkin saapuu pelipaikalle, se kun ei ole aina ihan itsestäänselvyys, että jaksaa tai pääsee lähtemään erilaisiin kekkereihin, mitä yleensä pääkaupunkiseudulla järjestetään. Olen tätä ennenkin manaillut, mutta harmittaa se, että jää paljon tapahtumia ja mahdollisuuksia väliin ihan vaan siksi että asuu täällä 5 tunnin ajomatkan päässä pelipaikoilta. 😀

Pakollinen stoppi Juustoportilla 😀

Tällä kertaa pakattiin kimpsut ja kampsut kasaan hieman suuremmalla, neljän hengen jengillä ja sunnistettiin kohti Helsinkiä. Olen tehnyt useamman kerran yhteistyötä Rinta-Joupin kanssa ja tällekin reissulle saatiin alle kunnon menopeli. Kun matkaa on se reilu 400 km, niin on huomattavasti mukavampaa (ja turvallisempaa) körötellä kunnon autolla. Tällä kertaa pääsin testailemaan Kia Niro merkkistä uusi hybridi-crossover katumaasturia. Ja olihan tuo taas ihan huikee peli. Näiden testiajojen perusteella oon itsekin alkanut hiukoilla katumaasturia ja oon aika varma, että auton vaihto tulee olemaan aika pian.

Koska olen nainen, en osaa eritellä hienoilla sanoilla kaikkia ominaisuuksia mitä menopelistä löytyy, mutta mieleen jäivät tietysti cruise, eli vakionopeudensäädin sekä tutka, joka piti edellä ajavaan autoon vakio matkan automaattisesti. (Etenkin näinä aikoina kun jengi näprää kännykkää ajaessa tää on tosi jees). Ratinlämmitin ja mukavat penkit olivat myös omiaan kun pitkää matkaa ajellaan ja omaa ikijäässä olevat raajat, kuten meikäläinen. 😀 

Ajomatka Vaasasta stadiin sujui kivuttomasti ja yllättävän nopeasti oltiin mestoilla ja kruisailtiin suoraan Ruoholahden Holiday Inniin, jossa vietettäisiin seuraavat yöt. Lähdetiin siinä ”käymään” Ruoholahden ostarilla hakemassa ”jotain syötävää” ja yhtäkkiä löydettiin itsemme käppäilemässä Aleksanterin katua pitkin kohti ravintola Grande Grilliä ja isoja hamppariannoksia. Syöminkien jälkeen painuttii hotellille nukkumaan.

Lauantaina meillä oli aikaa pörrätä kaupoilla hyvä tovi ennen kuin aloitimme valmistautumisen illan gaalaan. Helpotin omaa valmistautumista ja kävin tutussa Rapunzelin liikkeessä kiharruttamassa hiukset, joten ei tarvinnut kuin heittää maalit naamaan, mekko päälle ja olin ready to go. Noissa tapahtumissa parasta on kyllä kaikki ihmiset joita siellä tapaa. Olen blogannut jo yli seitsemän vuoden ajan, joten ”muutama” tuttukin on tarttunut matkan mukana mukaan. Erityisesti treeni/hyvinvointi – kategorian alla bloggaavat ovat niitä tutuimpia ja aina yhtä iloisia sekä energisiä. Olin myös ehdolla kategoriassa ”energisin”, mutta tuo palkinto meni Super fit Me – blogia kirjoittavalle Nanalle. Mielestäni palkinto meni oikeaan osoitteeseen. 🙂

Kemuissa oli jälleen kerran tarjoilut viimeisen päälle ja siellä tuli hörpittyä jos minkälaista ilolientä. 😀 Matka jatkuikin kattilahallilta vielä Skohaniin ja sieltä snägärin kautta hotellille. Ei ollut kyllä mikään maailman raikkain olo sunnuntaina herätessä, mutta aamupalan ja suihkun jälkeen oli aika kääntää Kia Niron nokka kohti Vaasaa. Valehtelisin jos väittäisin, että matka meni kivuttomasti, sillä pienimuotoinen väsy painoi päälle, mutta onneksi oli kunnon menopeli alla joka teki matkasta hieman miellyttävämpää! Auto oli tilava, mutta silti näppärä ja helppo ajaa.

<3

Pienet irtitotot tekee kyllä hyvää aika-ajoin ja jaksaa taas arkeakin paremmin! 🙂

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook

Yhteistyössä Rinta-Joupin kanssa.


YKSI KESÄN PARHAISTA

Ajattelin aloitella hieman kevyemmällä aiheella ja palata muutamia viikkoja taaksepäin, ihan juhannuksen tienoille saakka. Jo vuosi sitten elokuussa tuli buukattua hotellihuoneet vanhaan kunnon RMJ:hin, ihan vaan sillä fiiliksellä, että jos juhannuksena ei ole mitään suunnitelmia, niin on ainakin jotain tekemistä. Niinhän siinä sitten kävi, että ei tänäkään vuonna ollut mitään tarjolla, joten ei muuta kuin nokka kohti vanhaa kunnon Raumanmeren juhannusta.

Tällä kertaa kyseessä ei ollut mikä tahansa nokka, vaan saatiin Rinta-Joupilta alle kunnon menopeli. Mä oon itse sellainen, että matkustan mielummin autolla kuin esimerkiksi junalla. Ja mitä autoon tulee niin voi poijjaat oli iso ero ajaa tällä menopelillä verrattuna omaan rotiskoon. Kyseessä oli siis täysin uusi Toyota C-HR, jonka veistokselliset muodot ja mieletön hybriditekniikka muodostavat täydellisen yhdistelmän aktiivisen elämän kanssa. Itse musafriikkinä tärkeenä asiana on myös tietysti multimediaominaisuudet ja ne toimivat tässä menopelissä viimeisen päälle. Oli niin siisti matka ajaa Vaasasta Raumalle, kun aurinko paistoi ja luukuteltiin kaikkia hyviä fiilisbiisejä. Juhannustunnelma päälle heti ajomatkasta lähtien.

Matka raumalle sujui siis tosi helposti ja oltiin päätetty ajella muutenkin ihan rauhassa ilman kiirettä ja stressiä. Itse festareilta mulla on tasan 0 kuvaa, mikä kertoo varmaan siitä että oli kivaa! Harvoin pystyy jättää kuvaamiset kokonaan pois, mutta koko kolmen päivän aikana ei tullut mieleenkään kaivaa kameraa repusta. Someen, etenkin snäppiin on tietysti helpompi päivitellä niitä ja näitä.

Kahtena ensimmäisenä päivänä säät olivat myös meidän puolella, mutta kolmas päivä oli sen verran sateinen, että alueella olo jäi vähiin. Onneksi hyvällä jengillä ei aina tarvita mitään ihmeempiä ja kokonaisuutena tuo reissu oli onnistunut. Näin jälkeenpäin on aina niin kiva muistella erilaisia tapahtumia ja niissä tapahtuneita juttuja. Kesän parasta antia on tietysti muistot, joita voi fiilistellä kun on taas pimeetä ja kylmää. 😀

Kaikki, jotka ovat käyneet festareilla tietävät kuitenkin, että ne vaativat myös veronsa ja voi että mä olin iloinen, että kotiinpalun koittaessa ei tarvinnut lähteä säätämään matkatavaroiden ja junien kanssa. Ei muuta kuin kamat Toyotaan ja Vaasaa kohti. Otettiin myös paluureissu aika iisisti ja aika monella pysähdyksellä. Ennen lähtöä tietysti tarkistus ajokunnosta ja sen jälkeen nopeuden säädin sekä tutka, joka piti edellä ajavaan autoon vakio matkan, auttoivat sujuvaan kotimatkaan. 

kotona!

Kiitos vielä Rinta-Joupille ihan huikeesta menopelistä. Näin naisena en tietenkään osaa kertoa kaikkia hienouksia ja systeemejä, mutta sanotaanko tälleen, että paras menopeli, jonka kyydissä olen ollut ja kaikki kyydissä olevat olivat samaa mieltä. Vasta kun siirtyi omaan autoon niin huomasi, että Toyotan kyyti oli hieman ”hiljaisempi” kuin tavallisen auton.

RMJ itsessään jäi mieleen yhtenä tämän kesän hauskimmista reissuista kokonaisuutena ja onneksi on vielä kesää jäljellä! Mä oon itse sellainen, että syksyt, talvet ja kevään otan iisisti, treenaan ja teen paljon töitä. Kesällä on sitten kivempi heittää vähän löysempi vaihde ja tehdä sellaisia juttuja, joita ei muuten tee.

Oletteko te käyneet festareilla vai ootteko enemmän mökkeilevää kansaa?

Yhteistyössä Rinta-Joupin kanssa

Instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


AINA EI VAAN MENE PUTKEEN

Mä en normaalisti ole millään tavoin häslääjä, tai ihminen jolle sattuu paljon kaikenlaisia kömmähdyksiä, mutta mitä autoihin tulee, jostain syystä joku luonnon laki pistää aina tapahtumaan kaikenmoista. Osaan siis ajaa autoa suhteellisen hyvin, mutta muu tietotaito on sellaista perus naisen tasolle jäävää settiä. Tätä voisi havannoida seuraavalla tavalla. Kerroin kaverille, että saan käyttööni farmari auton ja hän kysyi ihan vakavalla ilmeellä, että jaa, onko se sellainen pitkä? 😀 

Ajoin kerran pilkkopimeään talviaikaan Maxmosta Vaasaan ja luulin käyttäväni pitkiä valoja, mutta todellisuudessa mulla oli vaan ihan tavalliset valot päällä. Aina kun vastaan tuli auto, napsautin kaikki valot pois päältä. Tämä tosin selvisi vasta myöhemmin perillä. On vastaantulijoilla ollut ihmettelemistä. 😀 

_mg_0087

Mun tulee käytettyä autoa paljon ihan vaan jo työn vuoksi – Siirryn päivän aikana useasti paikasta toiseen, jonka vuoksi auto helpottaa liikkumista. Lisäksi asun tällä hetkellä sen verran kaukana keskustasta, ettei näillä keleillä hirveästi hiuo polkea pyörällä kaikkien treenien päälle. Kesällä toki eri asia. Oon aina ajatellut, että auto kuin auto, eikä sillä ole sen väliä mitä vuosimallia kulkupeli on, kunhan se kulkee tai on edes hienon värinen. 😉 Täytyy sanoa, että tällä hetkellä ajatukset ovat kuitenkin kokeneet muutoksen. Kun on kerran kokeillut hyvää, ei haluaisi tyytyä enää vähempään.

Meillä on yhden kaveriporukan kanssa tapana käydä yhdessä Prismassa kaupassa aina silloin tällöin. Erään kauppareissun jälkeen ihmettelin kaverin hyvin likaista autoa ja ehdotin, että mentäiskö autopesuun sellaiseen paikkaan mikä toimii puhelimella, niin ei tarvitse edes nousta autosta ylös. Päätettiin suunnata kyseiseen mestaan, jonne saapuessa huomattiin että pari muutakin oli tullut pesemään autoaan. Parkkeerattiin jonon hännille ja odoteltiin omaa vuoroa. Jossain vaiheessa alettiin pohtia, että pitääköhän antenni irrottaa pesun ajaksi (se taisi jopa lukea jossain ohjeessa seinällä). Käytiin sitten vuorotellen jokainen(meitä oli siis neljä) irrottamassa antennia huonolla menestyksellä ja lopulta päätettiin vaan antaa sen olla. Kun oltiin jonotettu 40 minsaa, oli vihdoin meidän vuoro ja kaveri maksoi pesun puhelimella. Hän yritti ajaa pesulaan, jonka ovi ei sitten auennutkaan. Samaan aikaan joku random mies alkoi hakata meidän auton ikkunaa ja huitoi käsillä antennia kohti. Avattiin ikkuna ja mies melkein huusi että ette voi mennä pesulaan antennin kanssa, se hajottaa koko auton. Lopulta päätettiin lähteä vähin äänin paikalta edelleen likaisella autolla. Seuraavana päivänä mun silloinen poikaystävä lähti pesemään meidän autoa, joka on täysin samanlainen kuin kaverilla. Pesun jälkeen kysyin, että miten hän sai antennin irti, johon tyyppi totesi vaan ettei sitä saa irti, eikä sitä edes tarvitse irroittaa pesun ajaksi…Sillä lailla. 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sovimme muutamia viikkoja sitten Vaasan Rinta-Joupin kanssa yhteistyöstä, jonka tiimoilta oon siis saanut testailla kahta erilaista autoa. Ensimmäisenä mulla oli käytössä Kia Optima Sportswagon, joka on siis sporttinen farkku (sellainen pitkä;D). Kävin autolla Kokkolassa saakka, joten menopeli tuli testattua myös hieman pidemmällä matkalla. Ajaminen tuntui todellakin turvalliselta ja mukavalta, etenkin kun miettii kaikkia näitä mulle sattuneita keissejä. Suuresta koosta huolimatta autoa oli todella helppo ajaa ja kaikki pienet hienoudet nostivat auton pisteitä huomattavasti. Autosta löytyi kaikenmoisa herkkuja, esimerkiksi ratinlämmitin tuntui kivalta luksukselta kun lähti ajelemaan aamulla -10 asteen pakkasella. Muista lisävarusteista mainitsemisen arvoisena takaluukun avaus, eli riittää kun menee seisomaan hetkeksi auton takaluukun viereen ja luukku avautuu. Todellakin kätevää tällaiselle tyypille, jolla on aina kädet täynnä tavaraa kun lähden jonnekin, tai etenkin kun tulen illalla kotiin sadan eri laukun ja pussin kera.

Muutama viikko sitten sunnuntaina päätettiin kaverin kanssa käydä pesettämässä mun auto tuossa samaisessa pesulassa ja homma sujui ihan kivasti aina siihen saakka kun ajoin pesuhuoneeseen sisälle. Ovet sulkeutuivat, mutta mitään ei tapahtunut. Kone ei siis lähtenyt päälle ja ovet eivät enää auenneet. Siellä sitten pohdittiin että mitäs nyt. 😀 Löysin seinältä päivystävän numeron johon soitin ja kysyin apua. Päivystäjä kysyi, että ootteko siellä käyttöauton pesulassa, johon totesin vaan että ei kuule mitään hajua. 😀 Lopulta selvisi missä ollaan ja mies lähti hieman vastointahtoisesti tulemaan paikan päälle. Kun hän pääsi paikalle, totesi vaan mulle että ajappa kuule vähän eteenpäin. Ajoin noin 30 cm eteenpäin ja koneet lähti käyntiin. Täytyy sanoa, että tyypin ilme oli aika ”priceless”. 😀 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toisena testailuun pääsi ihan ylimmässä kuvassakin vilahtanu ŠKODA Octavia RS, sporttinen farmari sekin. Skodalla käytiin ihan Tampereella saakka ja auto sai myös miespuoliselta seuralaiselta hyväksynnän. Itsehän en tiedä autoista niin paljoa, että voisin lähteä tässä vertailemaan ominaisuuksia sen kummemmin, mutta plussana ainakin tilavuus, eli meidän jäätävä IKEA kuorma mahtui autoon helposti. Ajaessa pystyi laittaa päälle tutkan, joka piti edellä ajavaan autoon vakio matkan. Tuo tutka oli tosi kätevä, etenkin pidemmällä ajomatkalla. Lisäksi pakko sanoa, että näitä kahta vertaillessa, Skoda vei kyllä multimedia ominaisuuksillaan. Ihan loistava toiminto tällaiselle musafriikille. Tuli luukutettua musiikkia ihan huolella ajaessa ja myös kertailtua jumppia läpi aina ajaessa, kun sai musat soimaan suoraan puhelimesta yhdellä klikkauksella.

Ajettiin kerran kaverin kanssa Helsinkiä kohti. Oltiin matkalla erääseen blogigaalaan. Oltiin lähdetty hyvissä ajoissa liikkeelle ja todettiinkin useaan kertaan matkan aikana, että kerrankin ei ole kiire mihinkään. 😀 Tampereen ja Helsingin välisellä motarilla meillä sitten räjähti aivan yllättäen rengas. Kaveri sai seivattua tilanteen hyvin, mutta jäätiin keskelle motaria täydellisesti räjähtäneen renkaan kanssa. Siinä sitten mietittiin taas, että mitäs nyt… Paras oli kun kaverin äiti totesi, että voisitteko yrittää paikata renkaan jollain tavoin. 😀 Se oli siis täydellisesti säpäleinä, joten alappa siinä sit paikkailemaan. Lopulta odotettiin useampi tunti huoltojoukkoja ja saatiin sykkiä blogigaalaan kauheella kiireellä.

_mg_0082

Paluu oman auton rattiin ei sitten ollutkaan niin mukava. Olin tottunut jo automaattivaihteistoon, joten meinasin mm. lähteä ajamaan manuaali vaihteilla niin, että pidin vain jarrua pohjassa. 😀 Tällä hetkellä kutkuttaisi siis kovasti auton vaihto uudempaan ja parempaan, mutta täytyy tässä vielä hieman tutkiskella ja laskeskella budjettia.

Seuraavalla reissulla, sama kaveri, eri auto. Ajettiin Helsingistä kohti Vaasaa ja keli oli todella sateinen ja kurainen. Vettä tuli kuin saavista ja rapa roiskui. No meiltä hajosi tietysti tuulilasin pyyhkijät. Voin kertoa, että oli melkoinen matka. Huoltoa ei saanut tuona päivänä (sunnuntai) enää mistään, eikä kukaan osannut auttaa, vaikka käytiin kyselemässä jokaisesta mahdollisesta paikasta. Lopulta ajettiin aina tyyliin 15 minuuttia, jonka jälkeen oli pakko pysähtyä ja käydä pyyhkimässä auton ikkuna pyyhkeellä. Onneks ei ollut kuin sellanen 450 km matkaa ajettavana. 😀

_mg_0179

Ehkä nämä mun ja autojen yhteentörmäyksetkin vähenisi jos alla olisi kunnon kulkupeli. Kyllähän se niin on, että auton pitäminen on melko kallista puuhaa ja vielä kalliimpaa on pitää vanhaa ja helposti rikki menevää menopeliä.

Yksin asumisen huonoja puolia on tietysti se, että pitää hoitaa myös kaikki sellaiset asiat, jotka ei niin sanotusti kuulu omalle mukavuusalueelle. Yksi tällainen asia on talvirenkaiden vaihto. Päätin viedä autoni erääseen autokorjaamoon (?) jossa pyysin renkaiden vaihdon. Tyypit ottivat auton ja lähtivät vaihtamaan renkaita. Odottaessa tekstailin frendille, että vitsi kun hyvä fiilis, kun vihdoinkin sain tämän tehtyä. Minuutti tämän jälkeen mies tulee takaisin sisälle ja toteaa, että noi sun renkaat on sakkorenkaat eivätkä he suostu laittaa niitä. Noniin, siinäpä sit taas oltiin. Mietin, että pitäiskö vaan jatkaa kesiksillä pari viikkoa, mutta lopulta sekään ei tuntunut enää kovin järkevältä. Lopulta lähdin mestoilta 350 € köyhempänä, neljän uuden renkaan kera. Lähtiessäni mies huikkasi vielä, että on muuten sama juttu kesärenkaiden kanssa kun vaihdon aika tulee…Jess! Se on onneksi sen ajan murhe sitten…:D

_mg_0175

kuvat 1,4,5,6: Anna Riska / Annmarias

Yhteistyössä Rinta-Jouppi Vaasa