MUUTTUNUT VAI JUUTTUNUT?

11.09.2017
9

Huippua maanantaita ystävät. Ajattelin kirjoitella tänään vähän syvällisemmistä asioista, sillä kuten ehkä ootte lukeneet rivien välistä, oon käynyt aika suuria muutoksia läpi viime aikoina ja koen, että oon myös oppinut itsestäni ja elämästä hurjasti. Mulla on nykyään aika suuri rima kirjoitella tällaisista asioista julkisesti, sillä jollain tavalla tuntuu aika pelottavalta kirjoittaa tällaisia asioita ja myöntää ne omat heikkoudet. Kun kerroin, että oon oppinut itsestäni paljon, oon tajunnut miksi teen tiettyjä asioita ja mistä ne johtuu. Ehkä joku muu voi saada tästä jotain, sillä uskon että erilaiset lukot ja ongelmat johtuvat aina jostain, yleensä aiemmista kokemuksista elämästä ja niiden ymmärtäminen on ainakin auttanut itseäni aika paljon.

 

Omalla kohdalla, kuten monella muullakin, ongelmana on ns. elämän suorittaminen, kontrollointi ja se, että vaaditaan itseltään liikaa. Nuo piirteet ovat myös hyviä juttua, jos ne osaa käyttää oikein, mutta ne voivat myös kontrolloida elämää liikaa. Ja voin kertoa, että mä tiedän miten vaikeeta on päästää langoista irti ja muuttaa tapojaan. Fakta on silti niin, että mikään ei muutu jos mikään ei muutu. Omalla kohdalla tiettyjen asioiden kontrollointi ja niihin panostaminen on vienyt paljon huomiota muilta elämän osa-aluilta, eli kun pistää 110% johonkin niin moni muu tärkeä asia jää hoitamatta.

Kun elämässä tulee isoja muutoksia vastaan, on helppo turvautua asioihin, jotka ovat tuttuja ja turvallisia. Omalla kohdalla nää on aina liittyneet treeniin ja ruokavalioon. En tarkoita tällä, että mulla olisi mitään suuria ongelmia niiden suhteen ja toivon ettei tästä tule mitään syömishäiriö spekulaatiota, sillä koen olevani nykyään sen verran järkevä, etten ikinä lähtisi toteuttamaan mitään järjettömiä ruokailutapoja tai ruokailujen rajoittamista. Homma on ehkä enemmänkin siinä, että oon panostanut jopa liikaa näihin kahteen asiaan, jonka avulla olen pystynyt sulkea kaiken muun häiritsevän pois. Poissa silmistä, poissa mielestä tai jotain sinnepäin. Ruoka ja treeni eivät toki ole ainoita asioita mihin piilotetaan omat murheet. Joku bilettää surut pois, toinen syö suruun, kolmas hukuttaa huolet työntekoon. Kyseessä on vain se, että asioita ei välttämättä uskalleta kohdata, vaan ne siirretään syrjään ja keskitytään johonkin asiaan, mikä luonnistuu itseltä parhaiten.

Yksi suurimmista peloista, mikä estää monia käymään vaikeita asioita läpi on häpeän pelko. Häpeä on yleisesti tunne, jota vältellään ja piilotellaan paljon. Usein rakennetaan tietynlainen ego, jotta ei tarvitse käydä läpi häpeää. Jos kuitenkin ajattelee syvemmin, niin mikä siinä on lopulta niin pahaa jos on haavoittuvainen tai esimerkiksi epäonnistuu jossain asiassa? Yleensä asioiden kontroloinnissa ja jonkun tietyn tavoittelussa mielessä on aina ”sitku”, eli sitten kun oon siinä ja siinä pisteessä, voin olla tyytyväinen ja keskittyä muuhunkin elämään, mutta fakta on valitettavasti, että sellaista sitku vaihetta tuskin koskaan tulee, sillä tällainen ihmistyyppi on harvoin koskaan tyytyväinen.

Mä oon toiminut jo vuosia just tolla sitku-meiningillä ja havitellut jotain mitä en varmaan koskaan saavuta, joten nyt onkin ollut melkoinen kasvun paikka, kun oon ihan tietoisesti muuttanut omia tapojani ja yrittänyt kohdata asiat, vaikka se olis kuinka perseestä. Mulla on jäänyt aiemmasta elämästä tiettyjä juttuja, jotka on aiheuttanut tietynlaisia käyttäytymismalleja, esimerkiksi sitä että oon kokenut että tarvin aina jonkun toisen ihmisen, jotta voin esimerkiksi olla onnellinen tai nauttia elämästä. Jos oon ollut yksin niin jotain on aina puuttunut. Tuo on kai toisaalta suhteellisen normaalia, mutta oon ihan tietoisesti yrittänyt päästä siitä ajatuksesta, ettei yksin voisi olla onnellinen tai kokonainen. Fakta on nimittäin se, että jos ei ole sujut itsensä kanssa, ei voi olla sitä kenenkään muunkaan kanssa. Ensin oma ruutu kuntoon. 🙂

Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin siltä että oon saanut tehtyä oikeanlaisia muutoksia, mitkä on johtaneet hyviin asioihin elämässä. Välillä on ollut (ja tulee olemaan) hetkiä kun haluaa vain palata vanhaan ja ajoittain tulee tilanteita, kun huomaan että toimin taas just niillä vanhoilla metodeilla, mutta sekin kuuluu asiaan. Oppiminen on aina pitkä prosessi ja muutokset vaatii aikaa.

Mä oon ollut välillä vähän ”hukassa” tän bloggaamisen suhteen, koska välillä koen, että en oo enää yhtään se sama tyyppi, joka on kirjoitellut näitä postauksia viimeisen 7-vuoden aikana. Ehkä se, että sekä lukijat ja myös mä itse oon laittanut itseni tietynlaiseen boksiin ja nyt kun ei enää allekirjoitakaan kaikkea vanhaa, niin se tuntuu haastavalta ja vaikealta myöntää, että on muuttunut.

KUVAT: Anna Riska / Annmarias

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


ONKO ONNI VALINTA?

28.07.2017
3

Törmäsin motivaatiolauseeseen, jossa viestinä oli että onni olisi jokaisen oma valinta ja jostain syystä aloin miettiä tätä asiaa vähän syvemmin. Koko viimeisen, melko haastavan vuoden jälkeen, kyseinen lausahdus tuntuu jotenkin jopa hieman naiivilta ja ylipäätään erilaiset lausahdukset siitä kuinka kaikki on omissa käsissä särähtää korvaan. Toisaalta, mun sisällä asuu kai ikuinen positiivari, joka yrittää nähdä sen valoisan puolen ja uskoo kaikesta hyvää. Haluan aina tehdä asioista oman päätelmän, enkä esimerkiksi tuomitse sen mukaan mitä joku toinen tai vaikka huhut kertoo.

Luinpa tuossa oman postauksen elämän aalloista, jonka olen kirjoittanut reilu vuosi sitten. Postauksessa kirjoitin, että..

Olen huomannut, että elämässä tulee aaltoja, kun välillä kaikki asiat ovat päin pyllyä. Aallot saattavat kestää vähän aikaa tai joskus useita vuosia, mutta jossain vaiheessa suunta vaihtuu ja asiat tasaantuvat. Tasapainoinen elämä tuntuu tällä hetkellä tosi hyvältä ja voin myös sanoa, että vaikutan omilla valinnoilla siihen itse. Mulla ei ole nyt mitään tarvetta hakea uusia haasteita, tai aiheuttaa itselleni stressiä. Jossain vaiheessa tulee taas hetki, kun tasaisuus on tylsää ja silloin kaivataan jotain joka vähän haastaa ja horjuttaa.

Tuo ylläoleva pitää hyvin paikkaansa, sillä koskaan ei tiedä mitä elämä heittää kulman takaa. Oon elänyt jo sen verran pitkään, että oon kokenut kaikenmoisia aaltoja ja tiedän, että ne menee ohi. Nallekarkit ei mee aina tasan ja on fakta, että kaikilla ei ole samat lähtökohdat elämään, mutta vaikka olisin kuinka kyyninen tällä hetkellä, koen että paljon on omissa käsissä. Ongelmana on se, että usein negatiiviseen virtaan joutuessa, sieltä on hiton vaikeaa päästä pois.

Itse ajattelen, että kaikki ne huonommat vaiheet elämässä ovat murroskohtia johonkin uuteen. Joskus vaan itseään ja elämäänsä pitää ravistella ja kääntää kaikki kuviot ympäri, jotta pääsee uudelleen radalle kiinni. Kirjoitin myös, että..

Ajattelen nykyään niin, että juuri ne elämän peruspilarit tekevät elämästä tasapainoista. On ihan ok unelmoida ja tavoitella suuria, mutta arki on kuitenkin sitä aikaa mitä me eletään 80% kaikesta ajasta. Jos elää vain viikonlopuille, lomille ja tapahtumille, menee suurin osa ajasta vain ohi. Arjesta nauttiminen voi olla joskus hankalaa, mutta löytämällä ne asiat joista on kiitollinen, tekee tästä asiasta helpompaa. Jos joku asia tökkii niin paljon, että se aiheuttaa pelkkää inhotusta ja stressiä niin miksi ei poista tätä asiaa kokonaan? Elämä on valintoja täynnä, aina voi lähteä opiskelemaan uutta alaa tai hakea toista työpaikkaa.

Tuo pitää niin paikkaansa ja koska oon itse nyt siinä vaiheessa, että juuri ne peruspilarit ovat hukassa, on se ollut itselleni tosi kova paikka. Silloin tulee fiilis, että mitä ihmettä sitä tekisi seuraavaksi. Muutokset pelottaa, mutta nykyinen ei riitä, eikä tyydytä. Tuntuu, että oon elänyt itse jossain onnellisuuden, tasapainon ja harmonian kuplassa viimeiset vuodet ja nyt kun oon tullut sieltä pois, oon valitettavasti joutunut toteamaan, että ihmiset ovat nykyään todella itsekkäitä ja epäluotettavia. En tiedä mitä on tapahtunut, vai oonko vaan törmännyt liian usein vääriin henkilöihin, mutta sen voin sanoa, että jos ennen luotin sokeasti, niin nykyään olen jopa vainoharhaisen skeptinen siitä, keneen ja mihin voin oikeasti luottaa. Tosi surullista. Johtuuko se siitä, että nykyään on kaikkea niin helposti saatavilla, ettei osata arvostaa oikeastaan mitään. Kun tulee ensimmäinen ongelma vastaan niin heitetään kädet ilmaan ja mennään eteenpäin.

Vaikka tekstistä voi haistaa pienen negatiivisuuden, niin siitä huolimatta mä oon kuitenkin positiivisella mielellä tulevaisuuden suhteen. Onko onni siis oma valinta? On ja ei. Kun pystyy erottamaan itsensä kaikesta ja olla onnellinen vain itsensä kanssa, on se mahdollista. Toisaalta ihminen tarvitsee myös muita ihmisiä ympärilleen ja heidän tekemisiin ei sinänsä pysty vaikuttaa, mutta oman lähipiirinsä pystyy jokainen valita. Yksinäisyys saattaa olla jonkun ongelma, eikä ole aina itsestäänselvää, että kaikilla on edes jonkinlainen lähipiiri. Loppupeleissä se, miten suhtautuu asioihin on kuitenkin ratkaisevaa, aina ei ole helppoa, mutta sekin menee joskus ohi. 🙂

KUVAT: Anna Riska / Annmarias

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


YKSI KESÄN PARHAISTA

18.07.2017
0

Ajattelin aloitella hieman kevyemmällä aiheella ja palata muutamia viikkoja taaksepäin, ihan juhannuksen tienoille saakka. Jo vuosi sitten elokuussa tuli buukattua hotellihuoneet vanhaan kunnon RMJ:hin, ihan vaan sillä fiiliksellä, että jos juhannuksena ei ole mitään suunnitelmia, niin on ainakin jotain tekemistä. Niinhän siinä sitten kävi, että ei tänäkään vuonna ollut mitään tarjolla, joten ei muuta kuin nokka kohti vanhaa kunnon Raumanmeren juhannusta.

Tällä kertaa kyseessä ei ollut mikä tahansa nokka, vaan saatiin Rinta-Joupilta alle kunnon menopeli. Mä oon itse sellainen, että matkustan mielummin autolla kuin esimerkiksi junalla. Ja mitä autoon tulee niin voi poijjaat oli iso ero ajaa tällä menopelillä verrattuna omaan rotiskoon. Kyseessä oli siis täysin uusi Toyota C-HR, jonka veistokselliset muodot ja mieletön hybriditekniikka muodostavat täydellisen yhdistelmän aktiivisen elämän kanssa. Itse musafriikkinä tärkeenä asiana on myös tietysti multimediaominaisuudet ja ne toimivat tässä menopelissä viimeisen päälle. Oli niin siisti matka ajaa Vaasasta Raumalle, kun aurinko paistoi ja luukuteltiin kaikkia hyviä fiilisbiisejä. Juhannustunnelma päälle heti ajomatkasta lähtien.

Matka raumalle sujui siis tosi helposti ja oltiin päätetty ajella muutenkin ihan rauhassa ilman kiirettä ja stressiä. Itse festareilta mulla on tasan 0 kuvaa, mikä kertoo varmaan siitä että oli kivaa! Harvoin pystyy jättää kuvaamiset kokonaan pois, mutta koko kolmen päivän aikana ei tullut mieleenkään kaivaa kameraa repusta. Someen, etenkin snäppiin on tietysti helpompi päivitellä niitä ja näitä.

Kahtena ensimmäisenä päivänä säät olivat myös meidän puolella, mutta kolmas päivä oli sen verran sateinen, että alueella olo jäi vähiin. Onneksi hyvällä jengillä ei aina tarvita mitään ihmeempiä ja kokonaisuutena tuo reissu oli onnistunut. Näin jälkeenpäin on aina niin kiva muistella erilaisia tapahtumia ja niissä tapahtuneita juttuja. Kesän parasta antia on tietysti muistot, joita voi fiilistellä kun on taas pimeetä ja kylmää. 😀

Kaikki, jotka ovat käyneet festareilla tietävät kuitenkin, että ne vaativat myös veronsa ja voi että mä olin iloinen, että kotiinpalun koittaessa ei tarvinnut lähteä säätämään matkatavaroiden ja junien kanssa. Ei muuta kuin kamat Toyotaan ja Vaasaa kohti. Otettiin myös paluureissu aika iisisti ja aika monella pysähdyksellä. Ennen lähtöä tietysti tarkistus ajokunnosta ja sen jälkeen nopeuden säädin sekä tutka, joka piti edellä ajavaan autoon vakio matkan, auttoivat sujuvaan kotimatkaan. 

kotona!

Kiitos vielä Rinta-Joupille ihan huikeesta menopelistä. Näin naisena en tietenkään osaa kertoa kaikkia hienouksia ja systeemejä, mutta sanotaanko tälleen, että paras menopeli, jonka kyydissä olen ollut ja kaikki kyydissä olevat olivat samaa mieltä. Vasta kun siirtyi omaan autoon niin huomasi, että Toyotan kyyti oli hieman ”hiljaisempi” kuin tavallisen auton.

RMJ itsessään jäi mieleen yhtenä tämän kesän hauskimmista reissuista kokonaisuutena ja onneksi on vielä kesää jäljellä! Mä oon itse sellainen, että syksyt, talvet ja kevään otan iisisti, treenaan ja teen paljon töitä. Kesällä on sitten kivempi heittää vähän löysempi vaihde ja tehdä sellaisia juttuja, joita ei muuten tee.

Oletteko te käyneet festareilla vai ootteko enemmän mökkeilevää kansaa?

Yhteistyössä Rinta-Joupin kanssa

Instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


MISSÄ MENNÄÄN

17.07.2017
10

Mistäköhän sitä aloittais. Tuntuu nimittäin tosi oudolta avata edes koko blogia, kun on ollut täältä yli viikon verran pois. Tosi vaikea eritellä mitä haluan tänne jakaa ja mikä kannattaa pitää omana tietona. Oon aina ollut tosi rehellinen täällä ja saman linjan haluan pitää edelleen, tämän ei pitäisi olla mikään pintakiilto-sivusto, koska ketä sellainen kiinnostaa? Aloitetaan vaikka sillä, miten yllättynyt olin siitä, kuinka moni tuli juttelemaan mulle ruisrockissa!! Siis teitä oli tosi paljon! Ei sitä tajua ennen kuin konkreettisesti joku tulee juttelemaan, kiitos siis siitä. Tuli tosi hyvä mieli.

Mulla on tällä hetkellä käynnissä yksi ehkä isoimpia elämänmuutoksia, jonka takia oon joutunut käymään ihan pohjamudissa saakka, sillä kaikki, mikä on ollut osa mua, katosi vaan yhtäkkiä. Jouduin kyseenalaistamaan sen kuka oon ja mitä haluan tehdä. Voisin sanoa, että kyseessä on jonkinlainen identiteettikriisi. Jos kuvittelette, että kaikki ne perusasiat mitkä tekee elämästä tasapainoista viedään, niin saattaa olla että sitä hieman hämmentyy yksi jos toinenkin. Oon myös tajunnut hyvin paljon asioita ja myös omia käyttäytymismalleja. Oon siis vihdoin ymmärtänyt mistä ne johtuu ja myös se on ollut pieni shokki. Samaan syssyyn nuo terveysongelmat, josta kerroin ja soppa oli valmis. Oon kuitenkin jollain tavoin positiivisella mielellä, sillä kaikesta pahasta seuraa yleensä myös paljon hyviä juttuja. Ei välttämättä heti, mutta jossain vaiheessa. Ajatukset tuntuu aika selkeiltä tällä hetkellä.

Tollaisessa kuvailemassani tilanteessa ei vaan pysty tulla jakamaan jotain treenivinkkejä, etenkään kun on itse vielä saikulla treenistä. 😀 No mä tiedän, että te ymmärrätte. Aluksi oli vaan pakko ottaa vähän breikkiä ja nyt tuntuu, että voisin pikkuhiljaa kirjoitella taas. Tauko teki siis hyvää. Otin myös pienen irtioton vaasasta ja oon kierrellyt ympäri suomea. Ne, jotka seuraa mun somea on sen jo varmasti huomanneetkin. Erilainen ympäristö teki ihan hyvää ja oon pystynyt jättää kaikki rutiinit pois, sillä vaasassa olisin vaan toistanut niitä samoja juttuja edelleen. Mä tiedän, että selviin tästäkin asiasta ja sen jälkeen oon taas vahvempi, kuin ennen. Tällä hetkellä mietin ihan tosissaan jonkinlaisia elämänmuutoksia, mutta pitää nyt katsoa päivä kerrallaan.

Nyt oon taas kotosalla ja sekin tuntuu ihan hyvältä. En ole vielä saanut kaikkia tuloksia tuon sairastelu-keissin tiimoilta, mutta mietin jos olisin kokeillut jotain kevyttä treeniä tällä viikolla, ihan silleen iisisti. Muutama postausluonnoskin odottelee, joten postauksia on taas tippumassa pikkuhiljaa, tällä kertaa hoidan myös tämän ilman stressiä. Oon nimittäin hirveen hyvä ottamaan itselleni liikaa paineita ihan kaikesta.

Tällainen pieni tilannekatsaus heti viikon alkuun. Kivaa viikkoa kaikille! <3

KUVAT: Anna Riska / Annmarias

Instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


5 x MILLAINEN OLEN OIKEASTI

01.07.2017
3

Meillä kaikilla on tietynlainen identiteetti, joka muodostuu tietysti monista asioista. Jos pitää esimerkiksi kuvailla itseään tai muita, tulee helposti sanottua vain ulkoisia juttuja. Itse voisin esimerkiksi kuvailla itseäni sporttiseksi, tavoitteelliseksi ja määrätietoiseksi tyypiksi. Nyt kun oon tässä vaan oleillut hetken, on taas tullut mietittyä vähän diipimmin juuri sitä mikä ja kuka mä oikeesti olen. Huomaan, että sokeudun välillä vähän liikaakin tähän treeni/hyvinvointi/fitti – hommaan ja määrittelen itseäni liikaa sen kautta. Tietysti mä haluan olla muutakin kuin treenibloggaaja, ryhmäliikutaohjaaja ja himotreenari. Huomaan, että myös ulkopuoliset määrittelevät mut hyvin pitkälti tietynlaiseksi. Monet ihmiset kuvittelevat, että oon esimerkiksi aina valmis jakamaan treeni – ja ravintoneuvoja, vaikka keskellä yötä. Joskus olisi ihanaa vaan sulkea kokonaan tuo ruutu elämästä ja keskittyä ihan muihin asioihin. 🙂

Poistuin omalta mukavuusalueelta ja mietin 5 asiaa itsestäni, jotka eivät liity mitenkään hyvinvointiin. Kääk, olipa vaikeeta! 😀 Huomaan myös, että helposti tulee vain negatiivisia asioita mieleen, mutta yritin keksiä neutraaleja juttuja.

Oon aika herkkä ja tunteellinen, mutta oon myös huono näyttämään tunteitani, jonka vuoksi saatan vaikuttaa joskus jopa kovalta ja tunteettomalta. 

Olen samalla hyvin spontaani, mutta silti rutiinien orja. Tuo on aika jännä yhtälö, mikä myös hämmentää usein ihmisiä, kun multa oletetaan tietynlaista asennetta sen mukaan missä on opittu tuntemaan.

Kiinnyn helposti ihmisiin, mutta vain tietynlaisiin. Oon huomannut, että koska mun on ollut vaikea olla yksin, haen turvaa tietynlaisesta ihmistyypistä. Tämän asian tiedostaminen on auttanut paljon siihen, että oon oppinut myös olemaan itsekseni. Tässä on jännää se, että vietän kuitenkin mielummin aikaa yksin kuin ”väärän” ihmistyypin kanssa.

Olen perfektionisti. Tästä kertoo esimerkiksi se, että kun ystäväni kysyi, että olenko ajatellut olevani sellainen, vastasin että en ole tarpeeksi perfektionisti ollakseni perfektionisti. 😀

Viihdyn paremmin miespuolisten henkilöiden seurassa kuin naisten. Mulla on aina ollut paljon miespuolisia ystäviä ja mun on helpompi&rennompi olla heidän seurassaan jostain syystä. 

KUVA: Anna Riska / Annmarias

Instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


« Vanhemmat
Uudemmat »