MITEN HINNOITELLA OMA ARVONSA SOSIAALISESSA MEDIASSA?

17.03.2019
0

Rahapostaukset ovat täyttäneet sosiaalisen median viime viikkojen aikana ja mielestäni on mahtavaa, että näistä asioista puhutaan. Yksi aiheeseen liittyvä asia, joka itseänikin on mietityttänyt paljon on se, minkä arvoinen oma status on somessa.

Paljonko palkkaa voi siis pyytää Instagram, Youtube tai blogiyhteistöistä? Luin taannoin artikkelin, jossa kerrottiin suurimpien IG-starojen palkkauksesta ja esimerkiksi listauksen ykkönen, Kylie Jenner kuittaa miljoona dollaria yhdestä yhteistyöpostauksesta Instagramissa. Omia seuraajamääriä on ehkä hieman haastavaa suhteuttaa Kylien tasoon, joten miten sitä osaisi pyytää riittävästi, mutta ei kuitenkaan liikaa?

Täytyy sanoa, että tätä aihetta on tullut mietittyä paljon itsekin. Tätä palvelua ennen, oikeastaan missään ei ole ollut mitään suuntaa antavia ohjeita miten hinnoitella työnsä.  Ja näin jälkikäteen hieman harmittaa, miten halvalla sitä on omia palveluitaan myynyt, etenkin blogin alkuajoilla. Mulla oli suurimmat kävijämäärät muutamia vuosia sitten (jopa 500 000 kävijää per kk) mikä tarkoittaa, että markkina-arvokin oli tietysti aika kova. Tuohonkin aikaan sain paljon yhteydenottoja yrityksiltä, jotka halusivat tehdä yhteistyötä pelkästään tuotevaihtoa vastaan. 😀 Riippuu tietysti paljon tuotteesta ja sen arvosta, mutta pelkillä tavaroilla ei laskuja makseta, eikä kanneta ruokaa kaupasta. Tätä voisi verrata siihen, että menisit töihin ja esimiehesi ehdottaisi että saat tässä kuussa palkkasi kosmetiikan muodossa. Suostuisitko?

Itse olen kirjoittanut vuodesta 2013 portaalin alla, mikä tarkoittaa että saan palkkani pääosin portaalin kautta. Tämä on ollut turvallinen tapa, mutta viime aikoina olen miettinyt asiaa myös toiselta kantilta. Olisko jonkinlainen muutos hyvästä? Pitäisikö ottaa asioita enemmän omiin käsiin?

No mutta, mennään nyt itse asiaan, eli työkaluun jonka avulla voit laskea oman arvosi sosiaalisen median parissa. Social Bluebook on palvelu, johon rekisteröidytään. Tämän jälkeen yhdistät somekanavasi palvelun alle ja samalla annat palvelulle oikeuden tarkastella analytiikkaasi. Kanavat, joita palveluun voi lisätä ovat blogi, Youtube, Instagram, Facebook (täytyy olla yli 1000 tykkääjää sivulla) ja Twitter. Blogi täytyy olla liitetty Google Analyticsin alle, jotta saadaan riittävästi lukuja käyttöön.

Social Bluebook antaa maksimi- ja minimiarvon (dollareissa) yhteistyölle, joten sen avulla saa hieman osviittaa siitä paljonko yhteistöistä voi pyytää. Palvelu laskee arvon tavoittamisen, katselujen, katseluaikojen, tykkäyksien ja kommenttien avulla. Arvoon vaikuttaa myös yhteistyöpostauksen kuvien tai videoiden määrä. 

Jos palvelusta ottaa maksullisen version (4,99 / kk) voi sinne lisätä useamman somekanavan. Ilmaispalvelussa sinne voi lisätä vain yhden, mutta jos tahtoo tsekata usemman kanavan arvon, poistaa vain edellisen ja lisää uuden. Samasta raportista näkee myös oman kanavan statistiikkaa esimerkiksi ikäjakauman, sukupuolen ja sijainnin mukaan, minkä avulla on helppo kertoa yhteistyökumppanille, millaista yleisöä omat julkaisut tavoittaa!

Nyt olisikin mielenkiintoista tietää, onko palvelu tuttu muiden alalla työskentelevien parissa, vai onko teillä jokin muu keino, miten hinnoitella työnne? Tästäkin asiasta olisi hyvä saada keskustelua aikaiseksi, että myös yritykset ymmärtäisivät sen, ettei pelkkä tuotepalkkio voi olla maksu työstä.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


ALKOHOLISMI – SUOMALAINEN KANSANTAUTI JOSTA EI USKALLETA PUHUA ÄÄNEEN

15.03.2019
22

Aihe, josta on vaiettu jo pitkään. Alkoholismiin liittyy paljon pelkoa, häpeää, kieltämistä, epätoivoa ja vihaa. Yleinen mielikuva alkoholistista on puiston penkillä makaava ”denso”, jolle maistuu kaikki lasinpesunesteestä eteenpäin. Todellisuudessa alkoholisteja on Suomessa arviolta 400 000. Heistä työssäkäyviä on noin 300 000 eli yli kymmenen prosenttia maan 2,4 miljoonasta työssäkäyvästä aikuisesta. Alkoholismi ei aina näy ulospäin mitenkään. Uskon, että suurin osa tämän ongelman kanssa elävistä, elää ongelmia peitellen ja häveten.

Totuus on kuitenkin se, että vaikka ajatellaan tämän riippuvuuden olevan oma vika, on se kuitenkin krooninen sairaus, joka vaatii hoitoa. Jos aiheesta puhuttaisiin enemmän, saataisiin ehkä rikottua näitä mielikuvia ja edistettyä sitä tietoa, että on oikeasti paljon ihmisiä jotka tarvitsevat apua. Avun saaminen ei nimittäin ole helppoa ja se vaatii aina omaa halua parantua. Ongelmahan on usein se, että sairauden kuvaan kuuluu sen kieltäminen ja näin ollen myös haluttomuus parantua, mikä tekee parantumisesta entistä vaikeampaa. Yksilöllistä tämäkin.

Olen kirjoittanut tästä aiheesta omakohtaisia kokemuksia aiemminkin ja valitettavasti olen joutunut nähdä hyvinkin läheltä, mitä tällainen sairaus saa aikaan. Alkoholismi on kamala sairaus sen kantajalle, mutta sanoisin, että vielä pahempi sairastuneen läheisille. Pahinta on se, ettei ole keinoja mitä tehdä asian ratkaisemiseksi. Et pysty auttaa ihmistä, joka ei halua ottaa apua vastaan. Jos alkoholismeja on suomessa arviolta 400 000, niin siitä voi laskea miten monta läheistä tästä kärsii. Kaikki tilanteessa olleet tietävät varmasti mistä puhun.

Pahimmalta tuntuu tietää, että on paljon koteja, joissa pienet lapset kasvavat alkoholin käytön ympärillä. Aikuinen voi ajatella, ettei lapsi huomaa ”muutamaa olutta”, mutta kyllähän sen huomaa ja vaistoaa. Harvoin ne oluet myöskään jäävät muutamaan, mikäli alkoholinkäytön suhteen on ongelmia. En tuomitse alkoholin käyttöä, mutta tuomitsen sen kyllä väärissä tilanteissa. Tällä hetkellä ajattelen, että jos saan joskus jälkikasvua, en käytä lapsen läsnäollessa alkoholia. Se tuntuu jo ajatuksenakin todella väärältä? Oletteko samaa vai eri mieltä?

Olisi mukavaa saada aiheesta keskustelua aikaiseksi ja rikkoa sitä tabua, että tästä pitäisi aina ja ikuisesti vaieta häveten. Sehän ei ole sinun tai minun vika. Ei oikeastaan kenenkään vika, mutta muutosta saadaan aikaiseksi vain puhumalla asioista ääneen.

Miten moni lapsi ja nuori elää tämänkin päivän ja viikonlopun peläten, että mitähän kotona mahtaa tapahtua kun perjantaipullo korkataan vanhempien toimesta.

Alkoholiriippuvuuden kansainvälinen tautiluokitus:

  • Voimakas halu tai pakonomainen tarve käyttää alkoholia
  • Heikentynyt kyky hallita juomisen aloittamista, lopettamista tai käytettyjä määriä
  • Vieroitusoireita käytön loputtua tai vähennyttyä
  • Kyky sietää alkoholia (toleranssi) kasvanut
  • Muut mielihyvän lähteet tai kiinnostuksen kohteet jäävät sivuun, aika menee alkoholinkäyttöön ja käytön vaikutuksista toipumiseen
  • Alkoholinkäyttö jatkuu haitoista huolimatta

Kolmen kriteerin on täytyttävä, jotta voidaan puhua alkoholiriippuvuudesta. LÄHDE.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


10 x PARASTA

14.03.2019
6

Elämässä parasta on pienet, arkiset ilot. Keskittymällä positiivisiin asioihin, hyvä kierre on valmis. Nykyään kaikkea pitäisi saavuttaa niin suuressa mittakaavassa, että helposti pienemmät jutut unohtuu. Mun mielestä yksi loistava tapa on summata jokaisena iltana päivän Top 3, eli kolme parasta asiaa. Vaikka olisi ollut paska päivä, jokaisesta päivästä pystyy kaivaa muutaman hyvän jutun. Näin sitä alkaa automaattisesti keskittyä enemmän hyvään, kuin etsimään negatiivisia asioita!

Tässä mun 10 pientä ilonaihetta viime päiviltä…

Se fiilis, kun oot tehny super herkullista ruokaa valmiiksi ja tuut kotiin jumpan jälkeen! Ah! 

Sellainen pieni kutina, joka on vatsanpohjassa koko päivän, kun odotat illan jumppaa, jossa on tuore ja erittäin hyvä uusi ohjelma.

Se tunne, kun otat jumpassa liian suuret painot ohjatessa ja mietit biisin aikana että selviitkö vai et, mutta jotenkin selviät. 😀 

Torstai-ilta, viimeiset työt paketissa ja tiedät, että seuraava päivä on töiden osalta helppo + viikonloppu odottaa. Parasta!

Kun keität aamulla kahvia ja valo tulvii ikkunoista sisään. Pöydällä olevat tulppaanit tuovat kevätfiilistä ja olo on jotenkin odottava.

Kun pähkäilet koko päivän, että meetkö salille ja missä välissä sen ehdit tehdä. Oot ihan kahden vaiheilla, mutta sitten otat vain härkää sarvista ja alat hommiin. Treenin jälkeen, et voisi olla tyytyväisempi että menit!

Sunnuntai. Ei mitään ohjelmaa, eikä mitään aikatauluja. 

Kun jälleen kerran huomaat, että oot stressanut turhaan ja että asiat järjestyi kaikesta huolimatta. 

Lähdet koiran kanssa ulos kauniiseen keliin ja hauva on niin iloinen, että säntäilee sinne tänne pomppien. Miten joku voi olla niin ihana ja suloinen, että omaankin kehoon valuu hyvän olon tunne.

Kehittelet uusia, terveellisiä reseptejä ja maistaessa huomaat, että osuit napakymppiin! Leivonta on muutenkin mulle rentoutumiskeino numero yksi. 

Haastan myös sut jakamaan kommenttiboksiin kolme pientä iloa viimeiseltä viikolta! 😉

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


20 x PUOLISO VASTAA

09.03.2019
4

”Saanko mä haastatella sua samalla kun pelaat?”

”Joo haastattele vaan.”

Facebookissa on pyörinyt haaste, johon puolisot ovat vastanneet kumppania koskeviin kysymyksiin ja koska näin lauantaina on kivempi jakaa kevyitä aiheita, ajattelin siirtää haasteen tänne blogiin. Herra keskittyi aika tiukasti telkkariin vastaillessaan ja välillä jouduin kysymään, että tunnetko mua lainkaan? 😀 Kai sitä voi suuttua, kun kysymyksiin vastataan jotain muuta mitä itse odotti, haha! 😀

1. Jos katson telkkaria, mikä siellä todennäköisimmin pyörii?

Me katotaan aika paljon vaan yhdessä..joku realitysarja.

2. Jos mennään yhdessä ravintolaan, mitä todennäköisesti tilaan?

Hampurilaisaterian..Tai no riippuu vähän myös ravintolasta! (hamppari on sellanen varma, tulee tilattua aika usein)

3. Mikä on inhokkiruokani?

En tiedä..Mikä vaan missä on hiilaria. (whaat 😀 Nyt on tainnu jäädä mieleen vain aika kun dietillä syklittelin hiilareiden suhteen)

4. Mitä voisin syödä päivittäin kyllästymättä?

Jätskiä. 

5. Millaista musiikkia kuuntelen?

Sitä mitä on noissa jumpissa. Bumtsibum-musiikkia.

6. Millaisista elokuvista pidän?

No draama ja trilleri. Sellasista hyvistä!

7. Mitä pelkään?

Hiilareita (mikä juttu tää ny on 😀)

8. Mitä kotitöitä en osaa tehdä?

Siivota sä osaat. Mutta et osaa vaihtaa lamppua tai auton renkaita.

9. Mitä osaan erityisen hyvin?

Tehdä ruokaa ja vetää jumppia.

10. Mihin työhön et missään nimessä minua laittaisi?

Asiakaspalveluun, missä pitää olla tekemisissä ihmisten kanssa.

11. Jos voittaisin lotossa, mitä tekisin rahoilla?

Maksaisit kaikki velat pois ja ostelisit jotain mukavaa. (kuulostaa että olisin isoissakin veloissa 😀 😀)

12. Mikä väri kuvastaa persoonaani ja miksi?

Varmaan vihree, koska sä tykkäät nurmikosta. 

13. Mitkä piirteet minua ärsyttävät eniten muissa ihmisissä?

Pistit pahan, mitä sä ny tämmösiä kyselet.(:D) Varmaan sellanen hitaus ainakin.

14. Minkä asian äärellä voisin viettää aikaa tuntikausia?

Tietokoneen.

15. Mikä saa minut vihastumaan?

Kiire ja jos et pääse jumppaan tai salille. 

16. Entäs mikä tekee minut iloiseksi?

Jumppaaminen, hyvä ruoka ja perjantai päivä.

17. Mikä on paras luonteenpiirteeni?

Iloisuus.

18. Entäpä huonoin?

Silloin jos oot vihanen.

19. Mitä kolmea asiaa kannan aina mukanani?

Puhelin, avaimet & lompakko

20. Paras yhteinen muisto?

No siellä Las Palmasissa oli mukavaa.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


PALJONKO KOVA TREENI KULUTTAA KALOREITA VIIKOSSA?

04.03.2019
6

Mua kiinnostaa ihan hirveästi erilaiset treenaamiseen, ravintoon ja kehon toimintaan liittyvät luvut ja testaukset. Sen vuoksi oon mielenkiinnolla seurannut Polar Vantage M – kellon antamaa dataa mun meiningeistä päivittäin. Tällä hetkellä infoa alkaa olla jo useammalta kuukaudelta, jonka perusteella olen pystynyt seurata mm. treenien vaikutusta energian kulumiseen. Aktiiviset ihmiset kuluttavat tietysti enemmän energiaa, mikä tarkoittaa että sitä energiaa saa laittaa myös suusta alas reilummin kuin passiivisempi kaveri.

Monesti ajatellaan vain treenien vaikutusta kulutukseen, kun oikeastaan arkiaktiivisuudella ja hyötyliikunnalla on suurempi vaikutus. Kulutuksesta voi elää hieman vääristyneitä mielikuvia ja unohdetaan, että sillä mitä tekee suurimman osan valveillaoloajasta on suurempi merkitys, kuin sillä mitä tekee sen yhden tunnin (treeni) ajan. Puhun tässä postauksessa nyt siis ainoastaan kulutuksen, eli kalorien palamisen näkökulmasta. Treeneissä kehittyminen on tietysti asia erikseen!

Viikko, jolloin treenasin jopa 14 kertaa nosti kulutustani viikkotasolla 6500 kaloria. Vertailuna voidaan ottaa että kun halutaan polttaa yksi kilo rasvaa, täytyy kulutuksen mennä miinukselle 7000 kaloria. Aika paljon saa siis tehdä hommia kulutuksen eteen versus kuinka helppoa onkaan syödä tuo sama määrä. 😀 Heh. Tässä täytyy huomioida, että mulla on ranteesta mittaava kello, ja uskon että treenien kulutus jää hieman alakanttiin siitä mitä se ihan oikeasti on. Kuitenkin vertailumielessä mielenkiintoista dataa. Lisäksi kello laskee ainoastaan treenin aikana kulutetun energian. Intervall-treeneissä/voimatreeneissä saadaan epoc-efektiä aikaiseksi, eli kehon kulutus on kohonnut vielä treenin jälkeenkin.

Otetaan vertailuun kevyempi viikko, kun treenasin ”vain” 8 kertaa ja tämä nosti kulutustani 3500 kaloria. Näiden kahden viikon kokonaiskulutuksella ei kuitenkaan ole kovin suurta eroa, sillä kevyellä viikolla mulla oli enemmän aikaa olla muuten aktiivinen ja ehkä jopa jaksoin tehdä enemmän yleisellä tasolla kaikenlaista, kun taas tuo kova viikko veti niin sippiin, että vapaa-aika meni pitkälti vaan palautellessa.

Se mitä haluan tässä tuoda esiin, on se että jos ajatellaan painonhallintaa tai laihduttamista, niin silloin kun treenimäärät nousevat todella korkeiksi, ei tästä ole enää juuri hyötyä. Kovat treenimäärät nostavat paljon ruokahalua ja vaativat hurjasti kapasiteettia palautumiselta, yöunilta jne. Määrä ei siis missään nimessä ole avainasemassa, vaikka tavoite olisi saada painoa alas. Sen sijaan, kannattaa treenata sopivasti (mikä sopii omaan elämäntilanteeseen / aikatauluihin) ja panostaa enemmän arkiaktiivisuuteen, sillä sen avulla saa huomaamattaan kulutusta ylös, viemättä kuitenkaan kehoa ihan finaaliin.

Tästä aasinsiltana päästäänkin aiheeseen nimeltä sykevyö. Mulla on huomenna synttärit ja kutina siitä, että paketista saattaa ilmestyä Polarin kelloon sopiva sykesensori. Näin ollen pääsen tekemään vertailua, paljonko suurempi tuo treeneistä tuleva kulutus on verrattuna ranteesta mitattuihin tuloksiin! Olisikin kiva kuulla kokemuksia teiltä jotka ootte ottanut dataa sekä kellolla että sensorilla ja kellolla, onko suuria eroja sykkeiden tarkkuuden / kulutuksen suhteen?

Ihanaa uutta viikkoa!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


« Vanhemmat
Uudemmat »