LAPSI SOMESSA

Raskaana ollessani yksi kysytyimpiä kysymyksiä oli, että aionko näyttää lapsen kasvoja somessa. En ollut ajatellut asiaa sen kummemmin ja vaikka tiesin, että tämä aihe on melko kuuma peruna, ei se ollut herättänyt itselläni ajatuksia suuntaan tai toiseen. Seuraan tilejä jossa lapsia näkyy paljonkin ja myös sellaisia, joissa lapsia ei näytetä kuin rajatulle porukalle. Suuremmilla tileillä tämä aiheuttaa varmaan enemmän mielipiteitä, koska seuraajissa on todella paljon täysin tuntemattomia ihmisiä. Itse en ole koskaan ajatellut pahalla niistä ihmisistä, jotka esittelevät vauvoja ja lapsia kanavillaan.

Koska sosiaalinen media on työalustani, keskustelimme tästä asiasta mieheni kanssa ennen vauvan syntymää ja hänen vahva mielipide ja kanta asiaan oli, ettei lapsen kasvoja näytetä sosiaalisessa mediassa. Alkuun tämä jopa hieman ärsytti, sillä ajattelin että se nyt vain on nykypäivää, että ihmisiä näkee somessa. Voithan nähdä saman vauvan kaupungilla vaunuissa. Mitä eroa on, näetkö hänet valokuvassa Instagramissa?

Kun vauva syntyi, oli hän mielestäni ja on edelleen (tietysti) suloisinta maan päällä ja olisin tietysti halunnut jakaa tämän myös seuraajilleni, mutta jokin muuttui ajatuksissani. Kun vauva oli konkreettisesti siinä, tajusin että hän on henkilö, jolla on myös oikeus yksityisyyteen. Mieheni sanoi joskus, että hänestä olisi kamalaa, jos hänen vauvakuviaan olisi levitelty ympäri nettiä. Minun mielestäni omien kuvieni löytäminen netistä taas ei olisi kamalaa, mutta me olemme kaikki erilaisia, enkä voi tietää mitä mieltä lapseni on tästä, kun hän kasvaa.

Aikaisemmin ajattelin tämän koskevan vain kuvia, jossa lapsi näkyy, mutta asia koskee toki myös asioita, joita hänestä kerrotaan. Itse olen vetänyt rajan siihen, että kerron meidän arkisia kuulumisia, myös haasteista ja onnistumisista, mutta tietyt yksityiset asiat pidän poissa somesta. En haluaisi että minun yksityisiä asioita kerrotaan ilman lupaa, enhän kerro ystävieni asioitakaan, joten saman ajatuksen olen ottanut tähän asiaan lapsen kohdalla.

Mä oon aina ollut sellainen, että vaikka itse teen tietyllä tavalla, en tuomitse niitä jotka toimivat toisin. Keskityn mielummin omaan elämään ja niihin arvoihin jotka sopivat meidän perheeseen, enkä nyrpistele ja negistele jos joku toimii toisin. Tapoja, ajatuksia ja ihmisiä on niin paljon erilaisia, että elämästä tulee aika hankalaa jos ajattelee että kaikkien pitäisi toimia samoin. Halusin silti avata ajatuksiani tästä asiasta, sillä nyt vauvakuplassa elellessä sitä miettii paljon juttuja, joille ei ole aiemmin suonut ajatustakaan.

Mun rajat menevät siis siinä etten näytä Olivian kasvoja somessa, enkä esimerkiksi ikinä jakaisi kuvia hänestä ilman vaatteita tai vähissä vaatteissa. Yksityisyyteen liittyy myös tietyt henkilökohtaiset asiat, jotka jätän kertomatta somessa.

Olisi kiva kuulla ajatuksia aiheesta? Oletteko samoilla linjoilla tai eri mieltä tästä asiasta, sana on vapaa!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


PALJONKO KALOREITA SYÖN TÄLLÄ HETKELLÄ?

Innostuin pitkästä aikaa laskeskelemaan keskiarvoa mun päivittäiselle energiansaannille. Meinasin kirjoittaa, että yllätyin lukemasta, mutta kun mietin asiaa tarkemmin, en edes tiedä mitä odotin. 😆 Kerrottakoon alkuun, että en siis seuraa kaloreitani tai punnitse ruokia. Kaurahiutaleet saatan joskus punnita, että osaan suhteuttaa kaikki puuron muut höysteet kauran määrään. Anyway, en siis seuraa mitään ruokavaliota, mutta mulla on aika samantyylinen rytmi arkisin, joten oli helppo laskea minkä verran energiaa suusta menee alas.

Kuten oon monesti maininnut, oon aika aktiivinen arjessa ja askelia tulee helposti 20 000 päivään, kiitos vaunu -ja reppulenkkien. Aktiivisuuden lisäksi treenailen 4-6 krt viikossa ryhmäliikuntaa ja saliharjoittelua. Lisäksi imetän, jonka sanotaan nostavan kulutusta noin 500 kcal per päivä. Painan noin 62 kg tällä hetkellä (168cm) ja paino palautui tuohon lukemaan aika nopeasti synnytyksen jälkeen. Vaikka paino on pysynyt samassa lukemassa siihen tippumisen jälkeen, koen että keho on tiivistynyt pikkuhiljaa tässä ajan kuluessa. Ennen raskautta painoin 60 kg, mutta mun mielestä kahdella kilolla ei ole oikeestaan mitään eroa tai merkitystä mihinkään.

Arkisin mun kalorimäärä on noin 2800-3000 kcal per pvä. Viikonloppuna taas energiamäärä nousee 3500 kaloriin, kun tavanomaiseen ruokavalioon tulee herkkuja ja/tai ravintolaruokia mukaan. Mun päivittäinen keskiarvo on siis noin 3000 kaloria. Pyrin syömään paljon marjoja, hedelmiä ja vihanneksia, mutta muuten mukaan mahtuu kaikenlaista laidasta laitaan. Välillä teen raakasuklaata ja terveysherkkuja, välillä vedän purkillisen magnumjäätelöä. 😄

Arkisin pidän ruokapuolen sellaisena että syön vain tavallista ruokaa, tavanomiaset herkut kuten karkit ja jäätelöt jätän viikonlopulle. Tällä hetkellä mulle sopii hyvin tällainen rytmi, sillä koska rakastan ruokaa, viikonloput tuntuvat vähän spesiaalimmalta kun ne poikkeavat edes jotenkin arjesta. 😅

Syön 4-5 kertaa päivässä ja tällä hetkellä suurin energiamäärä painottuu iltaan, koska ensinnäkin silloin mulla on aikaa syödä rauhassa ja nukun paremmin jos tankkaan hiilareita ennen yöunia! Tällä hetkellä ruoka maistuu, eli ruokahalusta ei ole homma kiinni. Arkisin tykkään syödä ihan perus itse tehtyä kotiruokaa ja viikonloppuisin panostan kokkailuun hieman enemmän aikaa.

Energiamäärän laskiessa huomasin myös, että vaikka en juurikaan mieti mitään makrojakaumia niin jakauma oli itseasiassa aika hyvä! 46 % hiilareita, 26 % proteiinia ja 28 % rasvaa. Se mitä voisin mielestäni petrata entisestään on rasvan laatu!

Maittavaa loppuviikkoa! 😋

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


VAUVAN UNI – MITEN MEILLÄ NUKUTAAN?

Kaupallisessa yhteistyössä LullaMe:n kanssa

Blogiurani aikana olen kirjoittanut unesta ja sen tärkeydestä moni postauksia ja uniasiat ovatkin olleet aina lähellä sydäntä. Itse ajattelen, että uni on kaiken hyvinvoinnin pohja ja sen vuoksi se on noussut tärkeäksi aiheeksi myös nyt vauvan vuotena!

Yksi yleisimpiä kysymyksiä onkin, että miten meillä nukutaan. Vertauspohjaahan mulla ei ole, mutta tämän kokemuksen perusteella, meillä on nukuttu alusta saakka hyvin. Olivia ei ole itkenyt kertaakaan yöaikaan koko lyhyen elämänsä aikana. Hän toki heräilee öisin, mutta jatkaa tyytyväisenä uniaan heti syönnin jälkeen.

Haasteita meillä taas on ollut nukuttamisessa sekä päiväunien pidentämisessä. Itsehän en aluksi edes tiennyt, että päiväunia voi ja kannattaa pidentää, jolloin vauva oppii itse siirtymään unisyklistä toiseen. Sain vastasyntyneen uniohjauksen Uneksija.fi:n Teijalta, josta olikin suuri apu meille! Vaikka suurempia ongelmia ei ollut, opin kuitenkin paljon hyviä juttuja, miten parantaa vauvan unta ja nukkumista entisestään. Olen aloittanut opettaa vauvaa itsenäiseen nukahtamiseen, jolloin myöhemmin unikouluja ei toivottavasti edes tarvita.

Mielestäni olisi ihan mahtavaa jos jokainen ainakin ensimmäisen lapsen saava saisi uniohjausta, sillä sen avulla voitaisiin ainakin joissakin tapauksissa välttää vanhempien totaalinen väsyminen. En väitä, että kaikki asiat olisivat korjattavissa, mutta itse olin ainakin aika tietämätön tietyistä fysiologisista asioista, jotka on hyvä tietää, jotta vauva nukkuu riittävästi ja oppii nukkumaan ilman katkonaisia unia.

Kaikki vauvat ovat erilaisia ja sen vuoksi kerron taas asioista, joista on ollut meille suurin apu tähän mennessä! Uniohjauksen lisänä kapalointi on ollut meillä ihan numero yksi juttu, että vauva ylipäätään rauhoittuu ja nukahtaa. Kapalointi alkoi heti synnärillä ja on jatkunut tähän päivään saakka. Alkuun kapaloitiin ihan vaan huopaan ja kudottuun kapalointisukkaan (kuva alla), mutta kun Olivia kasvoi, on tarrakapalo ollut todella jees. Alkuun hän vastusteli uutta systeemiä, mutta pienen siedätyksen jälkeen homma alkoi luistaa. Meillä on Swaddle me – kapalo. Swaddle up – puku taas ei menestynyt lainkaan, sillä Olivia ei nuku kädet ylhäällä ja tuo jäikin turhakkeeksi meidän taloudessa. Tilasin swaddlen kapalon saksan Amazonista ja se maksoi 24€ posteineen ja saapui viikossa.

Kohina on ollut myös apuna etenkin päiväunien jatkumiseen! Alkuun käytin erilaisia white noise sovelluksia, mutta aika pian kyllästyin siihen että ne katkesivat itsekseen yhtäkkiä, joten tilasin Hushh white noise – kaiuttimen, josta saa valita muutamasta kohinasta mieleisen. Kaiutin on helppo kiinnittää myös vaunuihin ja etenkin vaunulenkit ovat pidentyneet sen jälkeen kun otin kohinan käyttöön vaunuissa nukkuessa. Kaiutin ei tarvitse pattereita vaan se ladataan USB-kaapelin avulla. Hushh toimii koko yön yhdellä latauksella. Tilasin kaiuttimen Raskauskeijulta!

LullaMe Solina taas on tavallisen patjan korvaava uniratkaisu. LullaMe Solina tuo tuudittavan liikkeen tavalliseen pinnasänkyyn. Patjaa ohjataan sovelluksella ja siinä on viisi eri voimakkuustasoa sekä ajastin. Kapalo, kohina ja tuudittava patja yhdessä on aika tajunnan vievä yhdistelmä, jos niin voi sanoa. 😁

Tuudittamisen avulla on helppo opettaa vauvaa itsenäiseen nukahtamiseen, sillä tuudittamisen tasoa pystyy säätää ja näin ollen vähentää myös ajan kuluessa. LullaMe Solinan tarina alkoi Hanna Sissalan esikoisen vauvavuotena, kun väsyneen äidin toiveena oli löytää ratkaisu, jonka avulla hänen pieni esikoisensa olisi pystynyt nukkumaan paremmin. Patjassa yhdistyy liike ja myös ääni, joka toimii useimmille vauvoille hyvin rauhoittavana keinona.

Olivia viihtyy patjalla myös hereillä ollessaan, jolloin ripustan sängyn päälle mobilen, jota hän katselee patjan liikkuessa. Tämä combo on toiminut meillä paremmin kuin keinu, jonka ostin siinä toivossa, että vauva viihtyisi myös yksikseen aina välillä.😅 

Siinäpä nuo meitä auttaneet asiat. En varmaan vastannut vielä kysymykseen, että miten meillä sitten nukutaan?

Vauva nukkuu 20-8:30/9:00 välillä yöunet. Yöllä hän herää syömään kerran tai joskus kahdesti, joista toinen painottuu usein ihan aamuun 7-8 välille. Päiväunia hän nukkuu keskimäärin kolmesti, kahdet pitkät (1,5-2 h) ja yhdet lyhyemmät, noin 45 minuutin unet. Alkuun jouduin tehdä hieman töitä, että sain nuo päiväunet riittävän pitkiksi, mutta uneksija-Teijan vinkkien avulla ollaan onnistuttu kivasti, toki välillä on myös huonompia päiviä ja unia! Ihan alussa, kun Olivia oli vasta kuukauden parin ikäinen, hän nukkui toki itksekseenkin jo hyvinkin pitkiä päiväunia, mutta ne alkoivat pätkiä kun lähestyttiin 3 kuukauden ikää.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook