INSPIROITUMINEN VS. ÄRSYYNTYMINEN

Sosiaalinen media tarjoaa nykyään todella paljon inspiraatiota, vinkkejä ja ohjeita lähes kaikille elämän osa-alueille. Välillä sitä oikein ahdistuu kaikesta tästä tarjonnasta ja joskus hyvällä tarkoitetut tipsit voivat aiheuttaa toiselle vain paineita. Faktahan on se, että kaikkia ei voi koskaan miellyttää omalla meiningillään. Joku voi inspiroitua toisen jakamasta treeniviikosta, kun taas toinen ahdistuu siitä. Ahdistumisen ja ärsyyntymisen voi yleensä peilata omaan elämään, sillä väitän että negatiivisia tunteita herättää asiat myös ne asiat, joista kokee itse huonommuutta. Jos omassa elämässä on ollut kiireitä tai jakso ettei liikunnalle ole jäänyt tilaa haluttua määrää, voi toisen täydelliseltä näyttävä treeniviikko vain ärsyttää.

Toisiin vertaaminen onkin asia joka on meillä varmasti sisäsyntyinen juttu. Aina sanotaan, että älä vertaa itseäsi muihin, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Somessa nähdään lisäksi vain ne elämän kohokohdat, joka saa oman alitajunnan uskomaan, että oma elämä on ihan pyllystä ja muilla kaikki on paremmin.

Mun mielestä on tärkeää, että jos joku some-tili tai henkilö aiheuttaa jatkuvasti vain ärsyyntymistä ja huonoa fiilistä, ei sellaista kannata seurata. Siitäkin huolimatta kannattaa myös kääntää negatiiviset ajatukset itseensä. Mistä ne tunteet johtuu, että joku henkilö tai asia aiheuttaa paineita tai ärsyyntymistä? Usein nimittäin tunteita, oli ne positiivisia tai negatiivisia, aiheuttavat asiat ovat itselle tärkeitä. Jos jokin asia herättää tunteita, on sillä usein joku yhteys itseesi. Ei välttämättä suoraan, mutta jotain kautta. Ehkä pelkäät asiaa alitajuntaisesti tai sinulla on menneisyydessä tapahtunut jotain, miksi asia aiheuttaa tunnereaktion. 

Oon itse huomannut, että jos omassa elämässä on vaihe, jolloin tuntuu että on vaikka aikaansaamaton ja kaikki ei ole kuten toivoisi, silloin toisten superpositiiviset jutut ja hehkutukset voivat aiheuttaa vain enemmän paskaa fiilistä. Silloin kun itsellä on kaikki hyvin, tulee kiinnitettyä vähemmän huomiota myös muiden elämään. Kateus on yksi aika yleinen tunne ja usein negatiiviset tunteet laitetaan kateuden piikkiin, mutta syyt voivat olla muitakin. Kuten aiemmin mainitsin, tunnereaktio voi johtua myös siitä että itsellä on paljon epävarmuuksia tai traumoja asiaan liittyen, eikä omia tunteita osata käsitellä, joten ne purkautuvat sitten tällaisena muotona ulos.

Maailmasta ei voi koskaan poistaa kaikkia niitä asioita ja ihmisiä jotka ärsyttävät. Asioita ja epäkohtia on ok nostaa esiin, mutta on myös hyvä oppia käsittelemään omia tunteita ja miettiä miksi joku asia saa niin suuren tunnekuohun aikaiseksi. Ennen sosiaalista mediaa ei ollut mahdollista olla kanssakäymisessä niin monen erilaisen ihmisen kanssa kuin nykyään.

Yhdellä ihmisellä voi olla jopa miljoonia seuraajia ja niiden joukossa niin monia erilaisia henkilöitä, ajatuksia ja arvoja, että on väistämätöntä, että mitä ikinä tämä henkilö tekee, se aiheuttaa tunnereaktion jossain ihmistyypissä. Tämä sama toistuu pienemmässä mittakaavassa meidän kaikkien elämässä ja koska on mahdotonta vaikuttaa toisiin, ainoa henkilö johon oikeasti kannattaa panostaa ja vaikuttaa on oma itsensä!

Keskity omaan juttuun ja toimi omien arvojesi mukaan. Älä anna muiden sanomisten vaikuttaa liikaa valintoihin joita teet. Ole ystävällinen muille ja vaikka jonkun tekemiset tai sanomiset eivät kohtaa sun arvoja, ole kohtelias ja toimi kuten toivoisit itseäsi kohtaan toimittavan tällaisessa tilanteessa.

Herättääkö ajatuksia? Oletko huomannut ärsyyntyväsi tietynlaisista asioista tai luonteista ja mistä se voisi viestiä?

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


JOS PAHIN TAPAHTUU

Kaupallinen yhteistyö: Henkivakuutusyhtiö Kaleva

En ole aikaisemmin ollut kova jossittelemaan, mutta tämäkin asia muuttui lapsen saamisen myötä. Sitä on vaikea selittää, millaisia ajatuksia ja tunteita tähän vuoteen on mahtunut. En olisi ikinä kuvitellut, että voin olla niin huolissaan toisesta henkilöstä. Vauvavuosi on ollut kokonaisuudessaan hyvin onnellinen, mutta rehellisyyden nimissä, olen myös välillä kokenut todella ahdistavia tunteita, koskien menettämisen pelkoa ja mitä kaikkea voisi tapahtua, jos jotain ikävää sattuisi.

Välillä on ollut tunne, että en halua olla lapsen luota pois hetkeäkään, jotta voin itse valvoa jatkuvasti ettei mitään pahaa tapahdu. Järjellä ajateltuna, tällainen ei ole pidemmän päälle järkevää ja ajan kanssa olen onnistunut myös elämään noiden tunteiden kanssa, kun olen antanut niiden tulla ja mennä.

Oon aina myös ajatellut, että itse selviän kaikesta, enkä ole pelännyt esimerkiksi terveyden puolesta tai muutenkaan. Lapsen saaminen on laittanut tämänkin asian uuteen näkökulmaan, sillä minä ja lapsen isä olemme hänelle tärkeimmät henkilöt maailmassa. Mitä jos minulle kävisi jotain, kuinka hän selviäisi ja pärjäisi? Tällaisia ajatuksia ei ole kiva ottaa esiin, mutta koska elämä on yllätyksellistä, on hyvä varautua myös siihen hetkeen jos jotain sattuu.

Henkivakuutuksen ottamista ei ehkä tule mietittyä silloin kun on nuori, mutta kannattaa huomioida, että juuri nuorena ja terveenä vakuutuksen hinta on hyvin edullinen. Kaiken lisäksi Henkivakuutusyhtiö Kalevan myöntämä henkivakuutus on
Suomen edullisin – jopa muutamalla eurolla kuussa saat taloudellista turvaa itsellesi ja perheellesi. Monille meistä kotivakuutuksen ottaminen on itsestäänselvyys, mutta todellisuudessa henkivakuutus on se, joka auttaa läheisiäsi, kun pahin tapahtuu ja auttaa selviämään surun keskellä.

Itse haluan miettiä perhettäni, etenkin lastani, mutta on hyvä miettiä mitä kävisi jos puolisolleni tapahtuisi jotain, miten pärjäisimme? Sen vuoksi haluan, että meillä on molemmilla vakuutus turvana kaiken varalta.

Henkivakuutus sopii ihan jokaiselle, mutta erityisesti vakuutuksen ottoa kannattaa miettiä:

Pariskuntien, joilla on paljon lainaa, esimerkiksi asuntolainaa tai isot asumiskustannukset. 

Lapsiperheiden, sillä henkivakuutus antaa lapsille hyvät mahdollisuudet elämässä, vaikkei olisi itse enää huolehtimassa heistä. Lapset voi nimetä henkivakuutuksen edunsaajiksi joko kokonaan tai osittain.

Varttuneemman pariskunnan kannattaa hankkia vakuutus silloin, kun on vielä terve. Nimittäin jos sairastuu vakavasti, henkivakuutuksen ottaminen on myöhäistä.  Huomiothan silti että esimerkiksi syöpä ei estä henkivakuutuksen saamista.

Henkivakuutusyhtiö Kaleva on Suomen vanhin ja yksi vakavaraisimmista henkivakuutusyhtiöistä. Vakuutuksenottajia on jo 216 000. Vakuutusta ottaessa voi itse valita omaan elämäntilanteeseen sopivan korvaussumman. Esimerkiksi minun ja puolisoni vakuutus maksaa kuukaudessa 31,10 € ja se korvaa 100 000 euroon saakka. Se tekee 15,55 € per henkilö, per kuukausi. Kuinka helposti sitä tuhlaa 15 euroa melkein mihin tahansa ja vielä monta kertaa kuukaudessa? Itse en edes huomaa tuollaisen summan poistumista tililtäni ja silti sillä saa aika suuren turvan pahimman varalle.

Vakuutusyhtiöistä saa usein lyhytkestoisia alennuksia, mutta Kalevan hinta on vakaa ja merkittävästi edullisempi. Kuulumalla johonkin Kalevan yhteistyöliittoon saat Suomen edullisimman hinnan.

Oman vakuutuksen hinnan voit laskea ja samalla hankkia täältä!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


PUUTUVAT, KIPEYTYVÄT JALAT TREENATESSA – MILLAISET KENGÄT KANNATTAA HANKKIA?

Olen toiminut ryhmäliikuntaohjaajana jo 15 vuoden ajan ja yksi todella yleinen kysymys koskee jumpissa käytettäviä kenkiä. Tähän samaan kastiin menee varmasti myös muutkin lajit, jossa tulee paljon askellusta/iskutusta. Yksi yleisimpiä ongelmia on jalan puutuminen tai jalkapohjan väsyminen/kipeytyminen jumpatessa. Olen myös itse kärsinyt samasta ongelmasta ja voin sanoa, että se vie kyllä fiiliksen koko treenistä! Niin inhottava tunne, kun muuten jaksaisi hyvin, mutta jalanpohjat tai koko jalka menee ihan tunnottomaksi ja voimattomaksi.

kuvassa näkyvät kengät on hienot, mutta ei toimineet mun jalalle.

Olen todennut, että omalla kohdallani kengät vaikuttavat tähän eniten ja usein kun olen kertonut näistä asioista, on moni löytänyt ratkaisun vaivaan. Tämä aihe tuli mieleeni, sillä olen viime aikoina tutustunut ja syventynyt suosituksien mukaisiin kenkiin koskien vauvoja/lapsia. Tässä taas aihealue, jonka ei olisi tiennyt olevan näin merkittävä, ennen kuin siihen on tutustunut. Monesti ajatellaan, että mahdollisimman tukeva kenkä olisi paras, mutta se ei kuitenkaan ole näin (mikäli jalka on normaali ja terve). Kun perehdyin lasten kenkien suositeltuihin ominaisuuksiin, tajusin että kyseessä on täysin samanlainen kenkä, joka on sopinut parhaiten jumppakengäksi itselleni.

Ihan ensimmäisenä kannattaa miettiä voisiko jalanpohjan lihakset ja pohkeet olla niin jumissa, että se aiheuttaa jalkojen väsymisen? Jalanpohjan lihaksia voi availla esimerkiksi tennispallon tai muun pallon avulla rullailemalla palloa jalan alla. Nilkkoja ja pohkeita kannattaa myös venytellä ja hieroa säännöllisesti, mikäli harrastaa aktiivisesti lajia, jossa ollaan paljon jalkojen päällä.

Terve jalka ei tarvitse ylimääräistä tukea ja pehmustusta, eivätkä valmiit pehmusteet ja tuet osu aina kaikilla oikeisiin kohtiin, esimerkiksi päkiällä tai jalkapohjan kaaren alueella. Pitkittäiskaaren tuki passivoi eli estää jalkaterän lihaksia ja hidastaa lihasten kehittymistä sekä poistaa normaalin jouston jalasta. Tällöin jalkaterä joutuu luonnottomaan asentoon ja se voi aiheuttaa kipuja.

Tässä asioita joita kannattaa huomioida kenkää hankkiessa, mikäli mainitut ongelmat ovat tuttuja:

Kengän pohja – Itse olen huomannut, että jos kengässä on koroke/pehmuste kantapäässä, paino siirtyy enemmän päkiälle, jolloin jalkani puutuu. Sama fiilis kun pomppisit jatkuvasti varpaillaan –> päkiä väsyy, pohkeet menee kramppiin. Jatkuva kuormitus lähes kokonaan päkiänivelillä johtaa ajan kuluessa ihomuutoksiin ja päkiän levenemiseen, sekä isovarpaan yliojentumiseen. 

Monissa trendikkäissä urheilukengissä nimenomaan on tällainen ”koroke” kantapäässä. Itse ostin Adidaksen Ultraboost kengät, jotka ovat todella hienot ja pehmeät, mutta kenkä ei sopinut mun jalalle sitten yhtään. Jalkapohja puutuu melkein heti kun alan jumpata niillä. Mulle sopii siis pohjan puolesta kenkä jossa on mahdollisimman tasainen, joustava ja ohut pohja. Jalkaterän lihakset pääsevät toimimaan mahdollisimman normaalisti kun jalkineessa tai pohjallisessa ei ole muotoilua. Nyt mulla on käytössä Niken todella vanhaa mallia oleva free – kenkä. Tarkoituksena on hommata paljasjalkakengät joissa nämä kaikki ominaisuudet toteutuvat.

Kengän lesti – Jos lesti on käyrä (banaanin mallinen) ohjaa se kuormituksen ulkosyrjälle ja voi siten aiheuttaa asentomuutoksia varpaissa. Kannattaa siis valita lesti jossa jalkaterän linjaus on suora kävellessä. Kun puolittaa kantapään kohtisuoraan pohjan puolelta ja piirtää siitä suoran viivan varpaille, tulisi viivan tule jakaa jalkineen pohja suhteellisen tasaisesti kahteen yhtä suureen osaan.

Kengän (kärjen) malliIhanteellisessa kengässä kärki on leveä ja lapiomainen, jotta jalkaterälle ja varpaille olisi tilaa levitä ja mukautua alustaan. Monissa kengissä on kapea kärki, jolloin isovarva vääntyy sisäänpäin. Isovarvpaan toiminta on tärkeä asia kävelyn, juoksun, hyppimisen toimivuuden kannalta. Jos varvas taipuu sisäänpäin, jalan kuormitus häiriintyy ja siitä voi tulla pitkällä tähtäimellä ongelmia. Itsellä on tästä syystä tullu vaivaisenluu.

Kengän koko ja paino  – Moni käyttää tietämättään liian pieniä kenkiä. Liian pieni kenkä taas estää jalkaa toimimasta luonnollisella tavalla, koska jalka ei pääse mukautumaan alustaan niin kuin sen pitäisi. Jalka kannattaa mitata tarkasti ja huomioida että käyntivaraa kengässä pitäisi olla 1-1,5 cm. Raskaat jalkineet aiheuttavat jaloille ja koko keholle ylimääräistä rasitusta ja väsymisen tunnetta. Painava jalkine estää nivelten normaalia liikettä ja saattaa aiheuttaa rasituskipua jalkaterässä ja/tai sääressä, joten mahdollisimman kevyt kenkä on paras vaihtoehto. Mielestäni jumppaaminenkin on huomattavasti mukavampaa kun jaloissa ei roiku moukarit joita pitää jaksaa nostella kaiken muun päälle! 

Tässä muutamia juttuja jotka ovat auttaneet itseäni pääsemään ikävistä kivuista ja puutumisista eroon. Näissäkin tulee huomioida yksilöllisyys, eikä edellä mainitut asiat välttämättä aiheuta ongelmia kaikille jaloille.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


MUUTAMA SANA RUUASTA JA LIIAN RAJOITTUNEESTA SYÖMISESTÄ

En muista olenko kirjoittanut tästä aiheesta ennen, voi olla että olen. Olen luultavasti sivunnut melkein kaikkia aiheita liittyen hyvinvointiin, joten annettakoon uusinnoillekin tilaa. 😃 Ruuan ja syömisen ympärillä pyörii edelleen paljon kuumotusta, mietintää, sääntöjä, kieltoja ja ajatuksia. Olen itsekin elänyt niin monta eri ruokaan sekä syömiseen liittyvää vaihetta läpi, että alan olla kyllästynyt koko aiheeseen, hah!

Nykyään pyrin syömään säännöllisesti ja ennen kaikkea riittävästi. Edellämainittujen suhteen on ollut hieman haasteita viime aikoina, sillä mun kulutus on yhtäkkiä noussut tosi paljon (työt) ja välillä on ollut jopa haasteita saada riittävästi energiaa. Ilman energiaa kone ei pysy käynnissä tehokkaasti ja olo on voimaton. Siitä olosta en tykkää sitten yhtään. Mä liikun ja treenaan sen vuoksi, että se on kivaa ja siitä tulee hyvä fiilis. Jos ei ole energiaa, nuo mainitut ei yleensä toteudu.

Mielestäni on hassua, että ne jotka urheilee paljon ja miettii hyvinvointia eniten, ovat kaikista tarkimpia sen suhteen mitä suusta menee alas. Älkää ymmärtäkö väärin, haluan itsekin katsoa, että reilu osa syömistäni ruuista on ravitsevaa ja terveellistä, mutta tässä kohtaa monilla menee puurot ja vellit sekaisin, sillä se, että urheilee ja haluaa syödä terveellisesti, ei tarkoita että syötyä ruokaa ja sen määrää tulisi rajoittaa. Vähän ei ole yhtä kuin terveellinen. Painonhallinnan kannalta on toki oleellista, että energiaa ei syödä liiaksi kulutukseen nähden, mutta todella usein tätä painonhallinta aspektia miettivät ne, joiden ei tarvitsisi sitä tehdä.

Usein myös tämä kyseinen ihmistyyppi on sellainen, joka pelkää etukäteen, että mitä tapahtuu jos ruokaa ei rajoita tai jos alkaisikin syödä vapaammin. Voin tunnustaa kuuluneeni itse tähän samaan kastiin ja voi että kun harmittaa, kuinka monta vuotta olen pistänyt niin hirveän paljon aikaa ja energiaa noiden asioiden miettimiseen. Omalla kohdalla liikuntaa on aina tullut niin reilusti, että olisin voinut enemmän kuin mielellään ottaa paljon rennommin.

Ja ei, en tarkoita että ruokaa pitäisi jotenkin ansaita kuluttamalla, en muutenkaan pidä siitä että ruokaa ansaitaan millään (raskaalla työviikolla, kovalla treenillä tai ihan millä vaan, koska ruokaa ei tarvitse ansaita). Ei kai kukaan ansaitse yöuniakaan sillä, että käy ensin ravaamassa kymmenen kilometrin lenkin, vai?

Oon miettinyt tätä asiaa ja tullut siihen tulokseen, että usein ehkä yhdistetään asioita niin, että jos oot kova treenaamaan, sun kuuluu syödä vain ”urheilijan ruokavalioon kuuluvia ruokia” tai sitten ajattelet että sulta odotetaan sitä. Samaan kastiin menee myös jos työskentelee hyvinvoinnin parissa ja luulee että kuuluu olla täydellinen esimerkki muille 24/7.

Tätä kaikkea ruokkii myös se, että toisten syömisiä ihmetellään ja kommentoidaan kotona, työssä, koulussa ja somessa. Jos urheilullinen tyyppi vetää pullaa, ihmetellään että syötkö säkin tuollaista. Jos urheilullinen tyyppi ei halua pullaa, ihmetellään myös sitä. Annetaan siis ruokarauha ihan kaikille, niille jotka urheilee, niille jotka ei urheile ja kaikille siltä väliltä. Kenenkään aikuisen syöminen tai syömättä jättäminen ei kuulu muille niin kauan kun siitä ei aiheudu haittaa muille tai itselle.

Eli jos pidät itseäsi urheilullisena, hyvinvoinnista kiinnostuneena tyyppinä, voit alitajuntaisesti ajatella että sun kuuluu syödä tosi terveellisesti ja vain terveellisesti. Mä oon sitä mieltä, että kaikkien kannattaisi syödä pääosin terveellisesti ja terveellisen kuuluisi olla enemmänkin ”tavallista”, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö ruokavalioon voisi kuulua kaikkea muutakin. Sen jälkeen kun keho on saanut tarvitut ravintoaineet, vitamiinit ja mineraalit, voi loput ruuat olla ihan hyvin ”ei niin ravitsevaa ruokaa”.

Jos treenaat paljon, tarvitset paljon energiaa ja pelkästään terveellisten (ja usein myös kevyiden) ruokien syöminen johtaa helposti energiavajeeseen. Energiavaje on toivottua silloin jos tarvitsee laihtua, mutta muuten siitä ei ole mitään hyötyä. Ihminen voi helposti totuttaa kehonsa pieneen energiamäärään ja pysyä tässä tilassa (missä yleensä kehitys jumahtaa) pitkäänkin. Sitten sitä kuvittelee, että tämä on se minulle sopiva määrä ruokaa, kun todellisuudessa voisi pysyä ihan samoissa mitoissa ja syödä paljon enemmän, jaksaa paljon enemmän, kehittyä paljon enemmän ja voida paljon paremmin.

Ja hei, joskus joku vaan on pieniruokainen, sekin on ok. En tykkää yhtään siitäkään, että viitataan esimerkiksi anoreksiaan/ortoreksiaan heti jos joku on hoikka ja syö kevyesti. Olemme kaikki erilaisia ja se, että joku elää eri tavalla kuin sinä, ei tarkoita että se olisi väärin. 🙂

Muuten toivotan rentoa otetta syömisiin ja elämään muutenkin. Nautitaan keväästä ja auringosta!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


VAUVA 9 KK JA PALUU TÖIHIN

Moikka! Vitsit kun nämä postausvälit meinaa venyä pitkiksi. On vaikea saada kirjoittamisesta säännöllistä rutiinia kun tottui hieman siihen että kirjoittelee vain silloin tällöin. No ehkä tämä tästä taas alkaa sujua. En kyllä ymmärrä miten ihmeessä olen keksinyt joskus päiviteltävää ihan joka päivä, kun nytkin tuntuu siltä ettei löydy aiheita edes joka viikko. 😀 Toki nykyään tulee päiviteltyä instagramiin enemmän ja osa aiheista menee sinne tarinaosioon tai feedille.

Mun vanhempainvapaa loppui viime viikolla ja olen aloittanut tekemään enemmän töitä sen myötä. Tällä hetkellä teen siis jumppaohjauksia noin 11 jumppaa/vko ja sen lisänä oman yrityksen alla somea. Mun ohjaukset painottuu iltoihin, joten oon päivät Olivian kanssa kotona ja teen sen verran töitä kun pystyn ja sitten illalla jumppailen salilla. Ensimmäinen työviikko oli aika raskas, sillä mulla on ollut käynnissä yksi projekti, joka on sekin fyysistä tekemistä, joten treenitunteja on tullut varmaan 20 h yhteensä ja sen kyllä tuntee kropassa. 🤪 Tänään mun on pakko pitää lepopäivä, sillä alan olla sellaisessa kokovartalokipsissä ettei mitään järkeä!

Nyt kun ohjauksia on ollut enemmän, on se vaatinut myös paljon enemmän valmistelua ja aikaa. Jumpan ohjaaminen kun ei ole tosiaan vaan se ohjaus, vaan siihen kuluu paljon taustatyötä, jota on ollut ehkä vähän haastavaa tehdä täällä kotona, mutta aika hyvin oon pärjännyt. Olivia on nyt sellaisessa iässä, että häntä ei kiinnosta lelut, vaan hän haluaa liikkua ihan jatkuvasti ja etenkin seistä kaikkea mahdollista vasten. Kaikista kivointa on roikkua mun housun lahkeessa niin kauan, että nostan syliin ja sen jälkeen hän haluaa pois sylistä ja sitten sama juttu sata kertaa putkeen. 😂 Mulla ei tosiaan ole kokemusta vauvoista, mutta tuntuu että tuo meidän oma on aika villi tapaus kaikin puolin, huh. Paikallaan oleminen tai jossain istuminen ei esimerkiksi tule kuuloonkaan. Hän seisoo/hyppii jopa syödessään. 😁

silloin kun hän vielä istui kiltisti syöttötuolissa

Onneksi unihommat sujuvat kivasti ja päivässä on se 2-3 h aikaa kun hän nukkuu. Yöunet menee tällä hetkellä suunnilleen 20-8 rytmillä, joten keskiviikkoisin ehdin käydä ohjaamassa pari jumppaa ennen kuin hän edes herää. Vaikka tässä on ollut vähän enemmän kiirettä niin silti oon hyvillä fiiliksillä palannut takaisin menevämpään arkeen. Nyt viikonloput tuntuu taas viikonlopuilta!

Mä oon hakenut Olivialle hoitopaikkaa syksystä lähtien, mutta katsotaan nyt miten tämä alkaa sujua. Ehkä pidämme hänet kotona pidempäänkin jos saadaan rytmitettyä meidän työt niin että hän voi olla kotona. Tällä hetkellä tuntuisi ihan hullulta ajatukselta viedä hänet hoitoon, on niin pieni vielä. Ymmärrän ettei kaikilla ole mahdollisuutta pitää lasta kotona ja varmasti kaikkeen tottuu, mutta siis fiilis on vaan tuo, koska hän ei ole ollut edes missään hoidossa poissa kotoa koko yhdeksän kuukauden aikana.

SIlloin kun hän vielä pötkötti paikoillaan ja itse pystyi katsoa vaikka telkkaria… 😀

Mun jumppaviikko näyttää tällä hetkellä tältä.

Ma 10:15 Total Body Workout / 11:00 Flexibility Workout /17:30 Booty Workout

Ti: 15.30 RPV 

Ke: 06:30 Tabata/ 07:00 Flexibility Workout

To: 16:30 Bodyattack/ 17:30 Bodystep/ 18:45 Sprint

Su: 10:30 Spinn45 / 11:30 Body

Uutena juttuna on tuo Flexibility Workout, joka on siis liikkuvuutta kehittävä tunti. Itse olen vähän huono tekemään mitään kehonhuoltoa tai venyttelyä itsekseen, joten suunnittelin musiikin tahtiin menevän harjoituksen joka avaa kehon jumeja ja kireyksiä. Puoli tuntia menee hujauksessa ja tuloksia on tullut tosi nopeesti.

Torstaisin mulla on aika kova ilta, mutta sen vastapainona perjantai ja lauantai vapaa ohjauksista. Näin reilun viikon perusteella tää tuntuu aika hyvältä kokonaisuudelta, mitä nyt kropan pitää vähän vielä tottua siihen että jalkoja rasitetaan joka treenissä. 😅

Pakko myöntää, että oma toiminta on vielä toistaiseksi ollut melkoista sähläämistä. Minä, jolla ennen pysyi kaikki langat käsissä, olen unohdellut ja säätänyt ihan ennätyspaljon viime aikoina. Hitsi miten raivostuttavaa! Ei auta kuin odottaa että tähän kaikkeen löytyy rytmi ja aivotkin alkavat taas toimia edes joten kuten. 😂

Olin asennoitunut siihen että tänään en tee mitään, mutta näyttääkin siltä että joudun lähteä kuitenkin hoitamaan yhden duunijutun. Sen jälkeen otan iisisti ja latailen akkuja. Kivaa viikonloppua myös ruudun sille puolen. 🙂

instagram: ainorouhiainen 

Facebook