Diettaamiseen, eli painonpudotukseen tai rasvanpolttoon liittyy paljon uskomuksia, joista kaikella ei ole edes minkäänlaista perää. Aiheeseen liittyy vahvasti ajatus, että tällainen prosessi on aina erittäin haastavaa ja vaikeaa. Viikosta toiseen eletään nälässä ja ruokahimoissa, mutta sinnikkyydellä ja sillä kuuluisalla tahdonvoimalla pärjää! Tällainen ajatustyyli saattaa juontaa juurensa siitä, että dieetit liitetään vahvasti fitnessurheiluun, joka on kuitenkin kaukana siitä miten ihan tavallisen tallaajan tai kovemmankin sporttaajan kannattaisi asiat hoitaa. Okei, eihän se kisadieetti nyt ihan eri ääripäästä ole, sillä kaikessa kehonkoostumuksen muokkaamisessa on se tietyt pääpiirteet mitä noudatetaan. Harvoin kuitenkaan normaalissa elämässä halutaan, saati kannattaa viedä rasvaprosenttia niin alas kuin kisakunnossa!
Ne, jotka ovat joskus elämässään jonkinlaisen dieetin vetäneet läpi, saattavat olla samaa mieltä, että kun pääsee vauhtiin ja saa niitä tuloksia, vaikeampaa on dieetin lopettaminen ja ns. ylläpitokaloreihin siirtyminen kuin itse kiristely. Helposti sitä tulee vain jatkettua diettaamista, koska pelätään että tulokset katoavat sen sileän tien. Tässä piilee kuitenkin vaara, joka kannattaa ottaa huomioon jos itsensä edellisestä tunnistaa.
Painotan tässä, että viikkojen tai edes kuukausien dieettijaksot eivät tuhoa kenenkään aineenvaihduntaa hetkessä, mutta jos homma jää päälle oikeasti pitkäksi aikaa, voi keho alkaa adaptoitua matalaan energiamäärään, eli suomeksi sanottuna kulutus pienenee ja aineenvaihdunta hidastuu. Sitten jos joskus tuleekin syötyä enemmän, nappaa kroppa helpommin kaiken varastoon, pahan päivän varalle. Alhaisiin kaloreihin ja energiavajeeseen juuttuminen pitkäksi aikaa on valitettavan yleinen vaiva. Moni on tottunut elämään todella alhaisilla kaloreilla ja jojoilee herkuttelun ja diettaamisen välimaastossa jatkuvasti.
Myös dieettijaksoihin, jotka kestävät kuukaudesta ylöspäin (enemmän kuin n. 6-8 vk) kannattaa sisällyttää dieettitaukoja. Tunnetaan myös ”diet breaks” nimellä, joka tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan, että kalorit nostetaan tietoisesti ylös, yleensä hiilareita lisäämällä. Tällainen tauko voi kestää viikosta kahteen viikkoon, riippuen kauanko ollaan oltu miinuksilla ja miten kaukana tavoitteesta ollaan.
Dieettitaukoa ei kannata sekoittaa mättö- tai herkkupäivään, sillä kyseessä ei ole mikään hervoton tankkaus, vaan yksinkertaisesti siirtyminen miinuksilta suunnilleen plus miinus nollalle kulutuksen suhteen. Jos olet oikein fiksu, alat suorittaa tällaisia taukoja jo dieetin alkuajoilta lähtien. Fakta on se, että paino tulee nousemaan hieman taukojen aikana, mutta pitkällä tähtäimellä rasvanpolton tehokkuus säilyy kauemmin ja lopputulos on aina parempi!
Esimerkkinä: Vedät miinuksilla pari kuukautta, jonka jälkeen pidät viikon tauon nostamalla kalorit ylös. Taukoon mahtuu myös herkuttelua kunhan se ei mene överiksi tai kestä useita päiviä. Viikon jälkeen lasket kalorit uudelleen alas ja jatkat seuraavat 4-8 vkoa. Tätä voi suorittaa niin pitkään kunnes on tavoitteessaan. Tie ei ole ehkä ihan yhtä nopea, mutta yleensä lopputulos parempi.
Tauolla on usein myös positiivisia vaikutuksia psyykkeeseen. Kun on hetki höllätty, jaksaa luonnollisesti paremmin ja motivaatiokin nousee takuulla tekemistä kohtaan!
Mistä sitten tietää tarvitseeko tauon dieetistä? Yksi hyvä sääntö on, että jos mitään (eli tuloksia) ole tapahtunut hetkeen, tai mikäli tulokset eivät kulje käsikädessä tehdyn työmäärän kanssa, on hyvä ottaa breikki. Mikäli aineenvaihdunta on sotkettu pahemman kerran ja takana on vuosien kierre, silloin tarvitaan järeämpiä aseita, eikä valitettavasti kahden viikon dieettitauko siihen auta. 🙂
Tekemisen ja tuloksien saamisen ei tarvitse olla yhtä piiskaamista, vaan välillä hölläämällä saa jopa paremmat tulokset!
instagram: ainorouhiainen
snapchat: ainopaino