Moikka! Tämä viikko on ollut täynnä kiirettä ja stressiä. Miten sitä aina sattuukin niin, että kaikki asiat pakkautuvat samaan ajankohtaan. Työkiireiden lisäksi mielessä on siintänyt reissu Italiaan. Sunnuntaina siis vietellään siskon häitä ja ollaankin parhaillaan ajelemassa Helsinkiä kohti. Huomenna aamulla lähtee lento Roomaan ja voin kertoa, että on ollut pientä stressiä ilmassa, kun täytyy miettiä mitä kaikkea tarvitsee häitä varten ja siihen päälle vielä tavalliset pakkailut. Jäädään siis häiden jälkeen lomailemaan muutamaksi päiväksi ja kotiin palataan ensi viikon torstaina.

On toki ihanaa lähteä reissuun ja lomalle, mutta kieltämättä harmittaa ajankohta, sillä uudet Les Millsit vaihtuivat tällä viikolla ja just kun on päässyt ohjelmien makuun tuleekin viikon paussi. Työkaverit pitivät mua pöpinä kun harmittelin, että joudun lähteä viikoksi pois. 😀 Kuten otsikkokin kertoo, jumppafriikki on aina jumppafriikki!

Tällä viikolla on siis tullut opeteltua attack, combat ja steppi. Sitä ei varmaan normijumppari tajua kuinka paljon aikaa voi mennä noiden ohjelmien opetteluun, mutta siis paljon. Itse opettelen ohjelman aina samana päivänä kun ohjaan ja koko päivä meneekin aina nenä koneessa kiinni ja välillä olkkarissa pomppien. Opettelu on myös psyykkisesti aika raskasta kun pitää yrittää sisäistää paljon uutta yhden päivän aikana ja siihen vielä itse fyysinen suoritus päälle. Ohjelmien oppimisnopeus vaihtelee hieman ja esimerkiksi tällä kertaa steppi oli todella helppo oppia, kun taas combattiin meni hieman enemmän aikaa ja kertailua.

Näin ensiohjaamisen jälkeen, ohjelmat tuntuu tietysti hyviltä ja vaihtelu virkistää aina. Tykkäsin Bodyattackista paljon, biisit oli suurimmaks osaks hyviä ja 9. biisissä kivasti haastetta! En muista koska olisi viimeksi syke noussut noin korkealla hyppiessä. Ohjelman alkuosa tuntui kevyemmältä ja meno vaan koveni loppua kohti.

Combatin musatyyli oli aika konemaista, mutta sopii kuitenkin lajiin hyvin. Uskon, että tarvitsen muutaman ohajuksen alle, ennen kuin pääsen kokonaan sisälle tähän ohjelmaan. Ekan kokeilun perusteella todella tehokasta menoa ja mielestäni syke oli koholla ihan alusta loppuun. On myös kiva huomata että oma tekniikka kehittyy jatkuvasti ja sitä kautta liikkeet tehostuu. Combat on sellainen laji, että jos tekniikka ei ole kunnossa, se voi jopa tuntua melko helpolta ja kevyeltä. Lemppariksi taisi nousta 7, eli muay thai. Tiistain hakkaamisen jälkeen mulla on ollu koko selän lihaksisto ihan hellänä. 🙂

Tänään ohjasin stepin atleettisen version ja kuten aiemminkin mainitsin, ohjelman koreografia oli aika simppeli ja looginen. Tykkään itse melkein enemmän atleettisesta versiosta, sillä se tuntuu jotenkin sujuvammalta setiltä. Perinteisessä venkslaillaan enemmän laudan korkeuden kanssa ja edellisessä ohjelmassa myös käännettiin lautaa useempaan otteeseen. Meillä on nuo smart stepit ja niitä käytettäessä otetaan speed stepissä kaikki korokkeet pois ja sitten taas takas..Turhaa säätöä jos multa kysytään. 😀

Atleettisen version nelosbiisi oli kiva, myös vitonen ja kymppi iski meikäläiseen. Tuo kymppihän on tuttu attackin lämmittelystä suunnilleen vuosi takaperin.

Joko te olette kokeilleet uusia ohjelmia ja millaisia fiiliksiä on jäänyt mieleen?