4 X ELÄTKÖ MERKITYKSELLISTÄ ELÄMÄÄ?

Tuntuuko joskus, että omalla elämällä ei ole päämäärää? On vaikeaa löytää motivaatiota mihinkään ja fiilis saattaa olla jopa alakuloinen tai masentunut? Tuntuu, ettei mistään tekemästään saa irti mitään ja monia asioita tekeekin vain koska on pakko. 

Useasti me jahdataan myös tietynlaista onnellisuutta. Uskotaan, että onni tulee siitä, kun elämässä on kaikki asiat mitä kuuluu olla. Stressataan jos ei tiettyyn ikään mennessä ole saavuttanut sitä mitä normeihin kuuluu ja tehdään jopa ratkaisuja sen pohjalta, mitä sulta odotetaan, eikä sen pohjalta mitä haluaisit tehdä.

Mitä jos se onni ja onnellisuus ei tulekaan havittelemalla, vaan keskittymällä tekemään asoita, joilla on itselle merkitystä. Merkityksellisyys ja sen kokeminen johtaa nimittäin mielekkyyteen ja sitä kautta myös onnellisuuteen.

Mitä tämä sitten tarkoittaa?

Merkityksellisyys on hyvin henkilökohtaista, eikä kukaan muu voi kertoa sulle mikä on oikein tai väärin. Olet ehkä itsekin tuominnut ihmisiä, jotka pistävät kaiken aikansa ja voimavaransa johonkin asiaan, joka tuntuu sun mielestä aivan päättömältä. Silti huomaat, että yleensä nämä ihmiset vaikuttavat tyytyväisiltä ja onnellisilta ja sehän saatta sua jopa ärsyttää. Syy on siinä, että ne jotka tekevät itselleen merkityksellisiä asioita, eivätkä keskity liikaa muiden mielipiteisiin, ovat yleensä niitä jotka menestyvät elämässään ja ovat onnellisia.

Merkitystä omaan elämään luovat esimerkiksi:

Yhteenkuuluvuus, eli perhe, ystävät ja sosiaaliset suhteet – Kaikki haluavat olla osa jotain ja tuntea yhteenkuuluvuutta. Oli elämäntilanne mikä tahansa, kalenteriin kannattaa aina raivata aikaa läheisille ihmisille ja viettää aikaa ystävien kanssa. 

Elämän tarkoitus voi tarkoittaa, että tekee työkseen jotain mikä on mielekästä ja missä kokee tekevänsä tärkeitä asioita. Asioista tulee yleensä merkityksellisiä esimerkiksi työssä, jos ne palvelevat muitakin kuin itseään. Jos teet päivästä toiseen työtä, jolla ei ole sinulle merkitystä, et luultavasti nauti lainkaan, vaan homma on enemmän ikävää pakkopullaa. Esimerkiksi omassa työssäni olen saanut paljon vahvistusta ja merkityksellisyyttä siitä, että olen pystynyt vaikuttamaan muiden ihmisten terveyteen positiivisella tavalla.

Itsensä ylittäminen kasvattaa ja on yksi parhaista itsevarmuuden kehittäjistä. Vain silloin, jos uskaltaa tehdä ja kokea asioita oman mukavuusalueen ulkopuolelta, pystyy kokea uusia asioita ja myös käänteentekeviä kokemuksia. Tämä on kohta, joka monelta jää kokonaan käyttämättä epäonnistumisen pelon vuoksi. Pelätään, että nykyinen muuttuu huonommaksi ja siksi ei uskalleta tehdä mitään. 

Kasvamista tapahtuu usein eniten juuri ikävien asioiden seurauksensa. Sairaudet, epäonnistumiset tai vaikka ero voivat aiheuttaa elämänarvojen muutosta, joka johtaa henkiseen kasvuun ja asioiden laajempaan ymmärtämiseen. Se miten suhtautuu ikäviin asioihin, vaikuttaa oman elämän mielekkyyteen ja kokemuksiin. Surun hetkellä on vaikea ymmärtää, että asialla voi olla myös positiivisia vaikutuksia tai jokin suurempi tarkoitus, joka tulee ilmi vasta myöhemmin. 

Moni meistä elää päiviä, viikkoja ja vuosia läpi sumussa, ajatellen ettei ole muita vaihtoehtoja. Jos sullakin ensimmäinen ajatus tämän lukemisen jälkeen on, että kuulostaa ihan hyvältä, mutta tuntuu, ettet pääse irti siitä omasta puuduttavasta arjesta millään keinoin, niin silloin juuri on aika pysähtyä. Kaikkia osa-alueita, ei tarvitse hallita heti eikä edes joskus, mutta tietynlainen ajankäyttö asioihin, jotka on itselle tärkeitä luo jo oikeanlaisen suunnan.

Jos mietit vaikka tulevaa viikkoa ja asioita, joita täytyy tehdä. Onko siellä paljon sellaista, mitä ei välttämättä tarvisi tehdä, et saa asioista mitään irti, mutta silti kulutat niihin aikaa ja voimavaroja? Lähde vaikka karsimaan näistä ja oot jo oikealla polulla.

Onko asioita, joita haluaisit tehdä ja saavuttaa, mutta tuntuu ettet löydä niille tarpeeksi aikaa tai mahdollisuutta edistyä? Raivaa näille asioille suunnitellusti aikaa ja käytä se aika huolella. Nimittäin aina kun teet jotain ylpeydellä ja rakkaudella, teet merkityksellisiä asioita ja sitä kautta itselle palveluksen!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


TERVEYSONGELMIA?

Sain muutama viikko sitten kutsun sairaalaan erilaisiin testeihin. Kutsussa luki, että multa otettaisiin sydänfilmi, verikokeet sekä gastroskopia eli tähystystutkimus, jossa kameralla varustettu letku viedään suun kautta mahalaukkuun. Hetken mietin siinä, että mitähän hittoa tämä tarkoittaa, kunnes muistin, että viime keväänä olin vuorokauden tutkinnassa erittäin matalan sykkeen vuoksi. Tämä kutsu johtui varmasti siitä.

Mulla on siis ollut ajoittain leposyke jopa 30 ja muutenkin mun syke on levossa hyvin matala. Tänäänkin kävelin reippaalla vauhdilla polille, jossa mulle lyötiin läpyskät rintaan ja siinä hetken oltuani syke oli laskenut jo lähelle 40. Treenissä syke kuitenkin nousee ihan hyvin, eli kyseessä ei ole ylirasitus.

Kun tajusin, että syy miksi olen siellä on se, että mulla on mahdollisesti (synnynäinen) reikä sydämessä, niin siinä alkoi pikkusen taas arvojärjestys muuttumaan. Mitä jos reikä löytyy ja se aiheuttaa ongelmia tulevaisuudessa? Olenko voinut itse sabotoida tätä hommaa kaikilla näillä kovilla treenivuosilla mitä on jo takana? Kyllä siinä ehti taas funtsia asian jos toisenkin.

Loppujen lopuksi tutkimuksissa ei löytynyt mitään ja sain terveen paperit. Lekuri sanoi, ettei keksi muuta syytä matalalle sykkeelle kuin megahyvä kestävyyskunto. :D Mulla ei myöskään ole ollut mitään oireita asian tiimoilta, mutta hyvä että asia on nyt selvitetty, eikä tarvitse miettiä sitä sen kummemmin.

On kyllä ollut stressaavat pari päivää, kun tähän jo valmiiseen sekuntti-aikatauluun on pitänyt vielä sisällyttää nuo sairaalassa hyppäämiset ja niihin liittyvät aina yhtä ihanat ”ei saa syödä eikä juoda mitään viiteen tuntiin” – säännöt. Yritä siinä sitten saada jonkinmoiset yöunet alle ja selviytyä ohjauksista kunnialla, vaikka ei olisi syönyt 15 tuntiin. :D No nyt on tämäkin viikko taputeltu ja helpottunut olo kaikin puolin!

Sain aika paljon kysymyksiä tuosta syke-asiasta Instagramin puolella ja moni kyseli, että nouseeko sykkeeni treenin aikana. En ole käyttänyt sykemittaria pitkiin aikoihin, mutta tunnen kyllä että syke nousee liikkuessa. Mulla ei ole koskaan ollut korkea maksimisyke, olisko korkeimmillaan ollut jotain 180-190 luokkaa ja saan kyllä tehdä duunia, että se nousee noin ylös. Vauhtikestävyystreeni (ryhmäliikunta) on mulle myös sitä ominaisinta ”mukavuusaluetta” ja oon tehnyt sitä niin paljon, ettei mun syke nouse kovin helpolla hurjan korkealle jumppien aikana. Toki sykepiikeissä meikäkin puuskuttaa, mutta keskisyke on luultavasti hieman matalampi kuin sellaisella joka ei omaa samanmoista treenitaustaa.

Tällaista tarinaa tänään ja pieni selvennys noihin mun IG:n tarinan sairaalapäivityksiin! :D Nyt kuitenkin ihanasti viikonloppu aluillaan! Nauttikaas tekin, pian on joulu! <3

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


SAMA PAINO ERI RASVAPROSENTTI

Tänään puhutaan painosta, kehonkoostumuksesta ja miten elämäntavat vaikuttavat niihin! Katselin tuossa kesällä otettuja ”kuntokuvia” dieetin jälkeen ja päätin vetää samat kuteet päälle ja ottaa kuvan nykyisestä tilanteesta.

Vedin siis touko-kesäkuussa kahdeksan viikon kiristelyjakson, jossa sain aika hyviä tuloksia aikaiseksi. Lopulta itse dieetti kesti vain kuusi viikkoa, sillä kunto alkoi olla omaan silmään ihan soppeli kesää varten! Tämän kiristelyjakson ajan vedin jumppien lisänä jopa viisi salitreeniä viikossa ja söin Miinus viisi kiloa – ruokavalion mukaisesti. Dieetin loputtua lopetin punnitsemiset ja muut tarkkailut ja aloin syödä rennommalla otteella, pitäen kuitenkin pohjan siistinä ja ruokavalion mukaisena. Kesä ja syksy onkin tähän asti vapaammin, kuten olen täälläkin siitä monesti kertonut. Oon käynyt aina silloin tällöin vaa’alla ja todennut vain että paino pysyy suunnilleen samoissa lukemissa.

Treenirintamalla muutos on ollut se, että puoleen vuoteen en ole juurikaan tehnyt voimatreenejä, eli käynyt salilla. Koko syksy on mennyt jumppaillen  ja salilla oon käynyt niin epäsäännöllisesti, ettei sitä voi oikeen käymiseksi kutsua. :D Monesti oon päättänyt, että nyt taas aloitan, mennyt kerran ja sit se on vaan jäänyt. Oonkin päättänyt olla stressailematta siitä, ehkä innostun taas tammikuussa, hah! :D

Kuten huomaatte, ei kuvissa ole kovinkaan suurta eroa, mutta vaikka paino on sama niin rasvaprosentti näissä on eri. Valitettavasti mulla ei ole tarkkoja rasvaprossia heittää tähän, mutta huomaan kyllä kehonkoostumuksessa muutoksen. Salitreeni + dieetin ansiosta keho oli vähärasvaisempi  ja kireä, kun taas nyt kroppa on pehmeämpi, etenkin yläkropasta. Keho on siis tyhjempi, sillä lihaspaineet loistaa poissaolollaan ja varmasti jonkun verran lihastakin on lähtenyt. Silitkään ero ei ole silmiinpistävä ja mulle tää on täysin ok.

NYT (joulukuu)  vs. DIEETIN JÄLKEEN (kesäkuu)

Tässä ehkä pointtina se, että maailma ei kaadu ja keho pullahda välittömästi, vaikka ottaisi joskus vähän iisimmin sekä treenien että ruokavalion osalta. Tietysti tämäkin on tavoitekohtaista. Oma tavoite kun ei ole koskaan ollut olla mikään todella lihaksikas (kuten kuvasta näkyy haha :D)

Oon toki liikkunut säännöllisesti, sellaisella tavalla josta nautin. Oon syönyt pääosin terveellisesti, mutta nauttinut myös elämästä paljon. Ehkä sillä psyykkisellä puolella onkin lopulta paljon suurempi vaikutus kaikkeen kuin mitä olisin koskaan voinut kuvitella.

Aina ei tarvitse loistaa elämän jokaisella osa-alueella, vaan se tasapaino on juuri sitä että välillä panostetaan muuhun ja löystetään hihnaa toisessa asiassa. Itse oon jo aikaa sitten lopettanut ainaisen virheiden etsimisen ja vaikka mullakin on huonoja päiviä niin silloinkin pyrin suuntaamaan ajatukset posiitivisiin asioihin ja keskittymään enemmän niihin!

 

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook