TAUKO

Tässä on mennyt nyt niin monta päivää miettien, että mitä ihmettä sitä tänne raapustaisi, joten tässä vaiheessa on parempi ottaa pieni tauko bloggaamisesta. Viime viikot ovat olleet vähän haastavampia kuin normaalisti ja nyt kun olen lomalla ohjauksista, ajattelin ottaa myös pienen breikin täältä. Lähinnä tieto siitä, että ”ei ole pakko kirjoittaa” tulee nyt todellakin tarpeeseen.

Palataan taas! <3

KUVA: Anna Riska / Annmarias

Instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.

 


5 x MILLAINEN OLEN OIKEASTI

Meillä kaikilla on tietynlainen identiteetti, joka muodostuu tietysti monista asioista. Jos pitää esimerkiksi kuvailla itseään tai muita, tulee helposti sanottua vain ulkoisia juttuja. Itse voisin esimerkiksi kuvailla itseäni sporttiseksi, tavoitteelliseksi ja määrätietoiseksi tyypiksi. Nyt kun oon tässä vaan oleillut hetken, on taas tullut mietittyä vähän diipimmin juuri sitä mikä ja kuka mä oikeesti olen. Huomaan, että sokeudun välillä vähän liikaakin tähän treeni/hyvinvointi/fitti – hommaan ja määrittelen itseäni liikaa sen kautta. Tietysti mä haluan olla muutakin kuin treenibloggaaja, ryhmäliikutaohjaaja ja himotreenari. Huomaan, että myös ulkopuoliset määrittelevät mut hyvin pitkälti tietynlaiseksi. Monet ihmiset kuvittelevat, että oon esimerkiksi aina valmis jakamaan treeni – ja ravintoneuvoja, vaikka keskellä yötä. Joskus olisi ihanaa vaan sulkea kokonaan tuo ruutu elämästä ja keskittyä ihan muihin asioihin. :)

Poistuin omalta mukavuusalueelta ja mietin 5 asiaa itsestäni, jotka eivät liity mitenkään hyvinvointiin. Kääk, olipa vaikeeta! :D Huomaan myös, että helposti tulee vain negatiivisia asioita mieleen, mutta yritin keksiä neutraaleja juttuja.

Oon aika herkkä ja tunteellinen, mutta oon myös huono näyttämään tunteitani, jonka vuoksi saatan vaikuttaa joskus jopa kovalta ja tunteettomalta. 

Olen samalla hyvin spontaani, mutta silti rutiinien orja. Tuo on aika jännä yhtälö, mikä myös hämmentää usein ihmisiä, kun multa oletetaan tietynlaista asennetta sen mukaan missä on opittu tuntemaan.

Kiinnyn helposti ihmisiin, mutta vain tietynlaisiin. Oon huomannut, että koska mun on ollut vaikea olla yksin, haen turvaa tietynlaisesta ihmistyypistä. Tämän asian tiedostaminen on auttanut paljon siihen, että oon oppinut myös olemaan itsekseni. Tässä on jännää se, että vietän kuitenkin mielummin aikaa yksin kuin ”väärän” ihmistyypin kanssa.

Olen perfektionisti. Tästä kertoo esimerkiksi se, että kun ystäväni kysyi, että olenko ajatellut olevani sellainen, vastasin että en ole tarpeeksi perfektionisti ollakseni perfektionisti. :D

Viihdyn paremmin miespuolisten henkilöiden seurassa kuin naisten. Mulla on aina ollut paljon miespuolisia ystäviä ja mun on helpompi&rennompi olla heidän seurassaan jostain syystä. 

KUVA: Anna Riska / Annmarias

Instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


PÄIVÄ JOKA PYSÄYTTI

Mulla on vähän sellanen fiilis, että en voi kirjoittaa mitään muuta ennen kuin oon kirjoittanut tämän auki. En toki oo velvollinen ilmoittamaan mun terveydentilan muutoksista blogissa, mutta tuntuu jotenkin teennäiseltä kirjoitella jotain terveysjuttuja kun makaa sairaalassa rintakehä täynnä johtoja. :D Okei, ei ole hauskaa, mutta anyway..

Oon tosiaan ollut tässä pidempään vähän huonossa kunnossa ja tavallisen sairastelun sijaan on ollut vähän erilaisia oireita ja fiilis, että nyt ei niinku tosiaan edes pystyisi mennä urheilemaan, koska sen vaan tunsi. Kävin sitten maanantaina työterveyshoitajalla, jolta sain ajan lääkärille.

Eilen kun menin lääkäriin, en kyllä ikinä olisi voinut kuvitella millanen päivä siitä tulisi. Oireiden perusteella lääkäri passitti mut erilaisiin testeihin, jotka tehtiin välittömästi. Sydänfilmistä löytyi sitten jotain, mistä he eivät olleet varmoja, joten mut laitettiin lähetteellä keskussairaalaan. Sairaalaan päästessä testit jatkui ja multa on otettu ties kuinka monta testiä ja koetta. Keuhkoja ja sydäntä on tutkittu tosi paljon ja verikokeita otettu niin rannevaltimosta kuin kyynertaipeesta varmaan 15. Siinä vaiheessa, kun lääkärit alkoivat puhua jostain infarktista niin alkoi jo oikeesti pelottamaan. Siinä kun makasin niin mietin kyllä, että viimeistään tämä on opetus että mä en oikeesti oo mikään kone. :D …

Yllä olevat kappaleet kirjoitin tänään sairaalassa ja nyt oon taas kotona. Oon vieläkin vähän päästäni pyörällä, että mitä ihmettä tässä on tapahtunut. Vietin eilisen päivän, viime yön ja tämän päivän vielä sairaalassa, mutta selvisin onneksi säikähdyksellä, eikä mitään vakavaa diagnoosia todettu. Mutta olihan tää kyllä pienimuotoinen herätys..

Mua oikeen hävettää kirjoittaa tätä julkisesti, mutta ehkä joku ottaa koppia eikä käy tätä asiaa kantapään kautta, kuten meikäläisellä on tapana. Mä oon tunnetusti aika kovapäinen sen suhteen mihin pystyn ja mihin en pysty, ja nyt se sitten osui omaan nilkkaan niin että rysähti.

Muutamia viikkoja sitten kun sain ekat flunssan oireet, en ottanu niitä vakavasti, vaan jatkoin treenaamista ja jumppien ohjaamista, kuten oikeastaan aina teen. Moni ohjaaja voi ehkä samaistua siihen fiilikseen, kun omat tunnit odottaa ja olo ei ole ihan kuten kuuluu ja siitä tulee huono fiilis jos joutuu jättää tunnit pitämättä.

Tällä kertaa mun kroppa oli kuitenkin jo valmiiksi tosi viimeiseen saakka viritetyssä tilassa ja se ei ollutkaan yhtä vahva kuin normaalisti. Homma kärjistyi meidän Bodyattack-maratoniin, jonka jälkeen tulin tosi kipeeksi ja sen jälkeen tila onkin ollut enemmän tai vähemmän heikko. Saan olla kiitollinen, etten aiheuttanut itselleni sydänlihastulehdusta tai pahempaa vammaa, mutta tää riitti kyllä herätyksenä. Ja jos joku on varma, niin se että mä en enää urheile kipeenä, en edes pienessä lenssussa. Älkää tekään.

Kaikessa huonossa on aina jotain hyvää ja tän jutun hyvä on se, että nyt taas arvostaa terveyttä ja ymmärtää, että sitä ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Toinen hyvä on se, että koin jonkinlaisen herätyksen jälleen kerran siitä, mikä on tärkeetä ja mikä vähän vähemmän. Kyse ei olisi siitä, että en arvostaisi elämän muita juttuja, mun haasteena on vaan saada tasapaino työn, treenin ja kaiken muun välille, koska nuo kaks liittyy toisiinsa ja suurin osa mun ajasta menee niiden parissa.

Meikäläinen on nyt siis poissa treenien parista niin kauan kun se vaatii ja ajattelin keskittää energiat kesästä nauttimiseen ja lepäilyyn. Tiedän, että mun pitäisi olla jonkinlainen hyvä esimerkki kaiken suhteen ja monessa asiassa voin sanoa olevani… Mutta sitten toisaalta, valitettavasti mullakin on ne heikkoudet ja oon aina pitänyt täällä blogissa rehellistä linjaa, joten mielummin kerron tylsätkin jutut julki kuin pidän kulissia yllä. :)

PS. Mitäs pidätte näistä Annan ottamista kuvista? :)

KUVAT: Anna Riska / Annmarias

Instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.