URHEILUKELLON HYVÄT JA HUONOT PUOLET

Vuoden alussa sain yhteistyön tiimoilta käyttööni Polarin Vantage M – multisportkellon ja siitä saakka kello on ollut mun ranteessa 24/7. Kellosta kysellään edelleen aika paljon, joten ajattelin kirjotella hieman sen hyviä ja huonoja puolia. Tämä ei siis ole mikään maksettu mainos, vaikka kellon yhteistyönä sainkin!

Olen tykännyt Vantage M – mallista paljon, sillä se on siro ja sopii hyvin myös arkipukeutumiseen. Lisäksi kellon hyödyt kasvavat mitä kauemmin sitä käyttää. Treenistä näkee mm. kardiokuorman ja juostessa juoksuindeksin, joka mittaa juoksun tehoa. Lisäksi ympärivuorokautinen sykkeenseuranta ja unitoiminnot kertovat myös kehon palautumisesta. Tiesittekö, että alkoholin nauttimisen jälkeen yön aikainen syke on jopa 20-30 iskua korkeampi kuin normaalisti, mikä kertoo mm. siitä, että nukkumisesta huolimatta keho tuskin lepää saati palautuu. Tämä siis omakohtainen kokemus!

+ Kellon avulla voi seurata päivittäistä aktiivisuutta ja askelmäärää, mikä motivoi liikkumaan ja pitämään aktiivisuuden riittävän korkealla. Uskon, että monet ihmiset kuvittelevat kulutuksensa ja aktiivisuuden suuremmaksi kuin se todellisuudessa on. Mittarin avulla saa selkeät lukemat niin päivittäisestä kulutuksesta kuin aktiivisuudestakin.

+ Motivoi treenaamaan oikealla alueella. Sykkeen avulla pystyy säädellä treeniä tarkemmin, eli jos haluaa tehdä peruskestävyyttä kehittävän harjoituksen, joutuu yleensä vähän himmailla menoa, kun taas kovatehoisissa treeneissä itse saan ainakin puskettua kovempaa kun on tavoite nostaa syke tietylle alueelle. Etenkin aerobista treeniä tekeville, kellon avulla saa järkeä tekemiseen.

+ Ympärivuorokautinen syke kertoo miten keho palautuu. Itse huomaan heti jos yön aikainen syke on korkeammalla –> se tarkoittaa, että on aika hidastaa, sillä keho alkaa mennä ylikierroksilla. Mun yöllinen syke on yleensä siinä 30 pintaan, eli aika levollisessa tilassa oon. :D

+ Kello on todella kätevä apuväline juoksutreeneissä. Matkan aikana voi seurata nopeutta, sykettä, matkaa ja kellottaa kierrosaikoja, kun taas juoksun jälkeen juoksuindeksi kertoo juoksun tehosta. Juoksuindeksi-arvo on arvio maksimaalisesta, aerobisesta juoksutehosta, johon vaikuttavat aerobinen kunto ja juoksutavan tehokkuus. Kirjaamalla Juoksuindeksi-arvosi pitkällä aikavälillä voi seurata edistymistä. Kohentuminen tarkoittaa, että tietyllä nopeudella juoksemiseen tarvitaan vähemmän voimaa tai että tietyllä rasitustasolla vauhtisi on nopeampi. Itse olen esimerkiksi huomannut että 10 km lenkki sujuu paremmalla indeksillä ja vaikka vauhti on sama, syke pysyy matalampana.

Päivän aktiivisuus

+ Ranteesta mittaava sensori on tarkka! Mulla on myös sykevyö, mutta vyön ja ranteesta mittaavan kellon erot ovat aika pieniä. Vyö mittaa hieman tarkemmin nopeat sykkeen nousut ja laskut ja yleensä sillä mitattuna treenin korkein syke on hieman korkeampi kuin pelkällä ranteesta mitattavalla ominaisuudella.

+ Unitoiminnon avulla saa selkeämmän kuvan siitä kauanko oikeasti nukkuu yön aikana. Monesti sitä kuvittelee, että unta tulee tarpeeksi, mutta todellinen uniaika saattaakin olla lyhyempi mitä oli ajatellut. Olen huomannut, että kello tunnistaa aika tarkkaan nukahtamisen ja myös heräämisen. Se antaa myös statistiikkaa unen laadusta, mutta tästä olen hieman skeptinen kuinka tarkkaa tuo data voi olla.

Tämän treenin juoksuindeksi oli 58, mikä on asteikolla ”huippu”

– Siinä missä aktiivisuuden ja askelien mittaaminen on hyvästä, voi se aiheuttaa joillekkin myös stressiä siitä, että pitäisi olla enemmän liikkeessä. Joskus myös sykkeen ja lukujen seuranta menee vähän liian pitkälle ja unohtuu kokonaan tunnustella miltä kehossa tuntuu. Joskus ihmiset ottavat liian tarkkaan ja täytenä faktana kaikki luvut ja lukemat. Kyseessä on kuitenkin vain asioita mittaava laite ja oma keho on se, jota pitäisi osata kuunnella myös ilman mittareita.

– Salitreenejä ei kannata mitata sykkeen avulla, sillä syke ei kerro juuri mitään salitreenien tehokkuudesta. Jos siis tavoitteena on tehdä salilla muutakin nostaa kulutusta, kannattaa mitata hommaa mielummin siltä kannalta, miltä lihaksissa tuntuu ja miten sarjapainot nousevat treenistä toiseen. Toki punttailussakin syke nousee, mutta jos tavoitteena on haastaa lihasta, tulisi tätä mitata ihan muulla kuin sykkeen liikkumisen avulla.

– Henkilöt, joilla on luonnostaan hyvin matala tai korkea syke (poikkeava syke) voivat saada kulutuksen näkökulmasta hieman virheellistä tietoa kellon avulla.

Kuvat 1,4: Anna Riska / Annmarias

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


LYHYTKIN DIEETTI VOI TUODA PYSYVÄT TULOKSET

Tasan vuosi sitten tänä päivänä mun lyhyt kiristelyjakso tuli päätökseensä ja muistan kuinka hyvä fiilis oli! Olin päättänyt ottaa kahdeksan viikon haasteen, jonka tavoitteena oli tehdä tietyt salitreenit (Bikini Fit – ohjelma) viikossa ja noudattaa miinus viisi kiloa – ruokavaliota. Pääsin haluamaani tavoitteeseen itse asiassa jo etukäteen, joten vaikka vedin haasteen loppuun, aloin nostaa kalorimääriä jo kahden viimeisen viikon aikana.

ennen – jälkeen

Tämä kuva on jaettu ennenkin ja olen asiasta kirjoitellut aiemminkin, joten miksi taas? No syy tähän on se, että tämän haasteen jälkeen olen pysynyt samassa kunnossa nyt vuoden päivät. Pudotin viikkojen aikana muutamia kiloja ja pääsin sellaiseen kondikseen missä viihdyin silloin ja viihdyn edelleen. Paino ei ole noussut tuosta ja kuntokin pysynyt aika lailla samana, mitä nyt tietysti joskus turvottaa enemmän ja niin edelleen, mutta saitte pointista kiinni.

Tämä dieetti oli jollain lailla erilainen aiempiin nähden, sillä löysin sellaisen tavan syödä, jota on ollut helppo noudattaa myös tavoitteeseen pääsyn jälkeen. Tällä hetkellä oon sellaisilla fiiliksillä, että mun dieetit ja kiristelyjaksot taitaa olla historiaa, sillä en koe ainakaan nyt tarvetta sellaiselle. En ole enää vuoteen kokenut.

Aina sanotaan ettei lyhyet dieetit vie mihinkään (minä myös) ja se on osaltaan totta, mikäli kiristely tehdään liian radikaalisti. Tässä on silti esimerkki myös siitä, että tällainen lyhyempi freesaus/dieettaus toimi erittäin hyvin. Olo koheni ja tulokset ovat pysyneet vuoden päivät koska ruokavalio oli jo dieetin aikana sellainen, että sitä oli mielekästä noudattaa.

Välillä mua jopa ärsyttää, kun joka puolelta tulee niin paljon ohjeita siitä miten tulisi elää elämäänsä. Mm. kehon muokkaaminen on asia, joka herättää paljon tunteita. Tietyt asiat ovat hyväksyttävämpiä kuin toiset, esimerkiksi normaalipainoisen diettaamista katsotaan usein kieroon. Olen toki samaa mieltä, että radikaalit pikakeinot eivät ole millään tavalla järkeviä, mutta jos jostain asiasta tulee itselle hyvä fiilis niin toteuta se. Se on sun elämä.

Mä en ole koskaan ollut sellainen että halajisin isoja lihaksia (eikä pelkoa että sellaisia mulle kasvaisikaan :D) vaan liputan enemmän ihan sellaisen normi-sporttilookin perään. Tykkään itselläni enemmän sirosta kehosta, kuin massiivisesta. Ihailen kyllä, jos joku toinen on tehnyt kovaa duunia ja hankkinut lihaa luiden ympärille, mutta omalla kohdalla se ei ole ”the thing”.

Tuntuuko susta joskus siltä, että sun tavoitteet olisi jotenkin vähemmän hyväksyttäviä kuin toiset?

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


TIEDÄN KYLLÄ MITEN TULISI SYÖDÄ, MUTTA…

Niin. Tiedätkö sittenkään? Otsikon lausetta kuulee paljon. ”Tiedän kyllä miten pitäisi syödä tai treenata, mutta en vain saa itseäni motivoitumaan.” Valitettava totuus on se, että yhtä usein ollaankin aika pihalla monista ihan perus asioista. Lisäksi nykyinen ravintoon ja treenaamiseen liittyvä infoähky on sekoittanut hommaa entistä enemmän.

Nyt varmasti odotat, että alan paasata miten kuuluu syödä oikein ja terveellisesti. Ongelma taitaa olla juuri siinä, että perus terveellisen ruokavalion kuvitellaan olevan ydinfyysiikkaa tai siihen kuuluu vain kana, riisi ja vihannekset. Ei ihme, ettei löydy motivaatiota tehdä muutoksia jos ajatuksissa siintää vain ankeat luopumisen siivittämät ajat. :D

En tiedä miksi ravinnon suhteen on niin helppo mennä joko tai – ajattelumalliin, eli joko vedellä pelkkää p*skaa tai sitten ollaan jollain superkuurilla tai kieltädytään kaikesta mikä ei ole oikeaoppista ravintoa. Jos nimittäin ajatellaan ravinnon roolia fysiologisesta kulmasta, on sen tehtävä antaa meille energiaa ja ravintoaineita. Luulisi olevan helppo homma, mutta yllättävän usein ei kuitenkaan ole. Se, että saat riittävästi ravintoaineita ja energiaa onnistuu aika pitkälti sillä, että syöt säännöllisesti pitkin päivää ja pyrit tekemään perus terveellisiä valintoja. Puhdas ja likainen ravinto jaotellaan vahvasti omiin kategorioihin, vaikka todellisuudessa ei tällaisia ole edes olemassa. On ravintorikkaampaa ruokaa ja sitten sitä missä ei ole paljon muuta kuin energiaa. Jos normaalilla syömisellä (80% ruokailusta) taataan makro – ja mikroravinteiden saanti, ei ole väliä mistä loput energiat tulevat.

Mitä painonhallintaan tulee, jos vaan ihmiset ymmärtäisivät sen, että lihomisessa ja laihtumisessa on kyse energiatasapainosta eikä mistään sen kummemmasta, olisi kaikki paljon helpompaa. Olen kirjoittanut aiheesta kokonaisen postauksen, eli mihin perustuu erilaisten dieettien teho.

Multa kysellään usein ohjeita juuri laihdutukseen ja painonhallintaan. Keskustelu alkaa yleensä niin, että henkilö kysyy esimerkiksi mitä liikuntaa mun kannattaisi alkaa harrastaa että saisin painon putoamaan, tai että mitä ruokia kannattaisi syödä että laihtuisin. Usein perään heitetään vielä, että tiedän kyllä miten pitäisi syödä, mutta se on niin vaikeaa aloittaa.

Nuo kysymykset itsessään jo kertovat sen, ettei henkilöllä itseasiassa ole asiasta mitään hajua. En ymmärrä mistä on lähtenyt sellainen ajatustapa että jokin urheilulaji itsessään laihduttaisi? :D Tai että jokin ruoka-aine joko lihottaisi tai laihduttaisi? Mitä ihmettä?!

Ihan maalaisjärjellä ajateltuna on selvää, ettei ihmisen keho ei tiedä että nyt se söi suklaata, laitetaas nuo energiat rasvasoluiksi. Keho ei myöskään tiedä, että ollaanko juoksemassa ulkona vai imuroimassa kotona. Liike kuluttaa energiaa, oli se liike peräisin mistä tahansa. Koska mielekäs elämä on mukavaa, kannattaa liikuttaa itseään itselle mielekkäillä tavoilla.

Mitä ruokavalioon tulee, voi syödä välillä hampparia ja käydä grillillä, kunhan kaikki ateriat eivät ole pelkkää rasvaa ja hiilaria. Voit jopa laihtua, vaikka söisit pizzaa silloin tällöin. Kyse on aina energiatasapainosta ja niin kauan kun tasapaino syömisten ja kulutuksen välillä toimii, ei ylipaino ala vaivata. Samalla ajatusmallilla ylipainosta päästään myös eroon.

Seuraavan kerran kun mietit, miksi muutoksen tekeminen on sinulle haastavaa, mieti, että teetkö asioista itsellesi liian vaikeita tai kuvitteletko, että muutos vaatii enemmän kuin se oikeasti tekee? Mä painotan aina pieniä asioita ja pieniä muutoksia. Niin tylsää kuin se onkin, pienillä asioilla on oikeasti todella suuri merkitys. Lisää arkiliikuntaa, syö vähän enemmän vihanneksia ja juo vähän enemmän vettä.

Simppeliä sunnuntaita kaikille ruutujen sinne puolen! :)

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook