MITÄ KAIKKEA KUULUU RYHMÄLIIKUNTAOHJAAJAN TYÖHÖN?

30.01.2015
38

Perrrjantai! Sain juuri ruuan valmiiksi ja lautasen eteeni, joten nyt voi samalla alkaa näpytellä koneella. Tänään ollaan taas treenattu Bikini Bootcampin jalka&pakara-ohjelma ja iltapäivällä ohjasin vielä spinning-bodypumpin. Tänään mulla ei ollut noiden lisänä muuta kuin pari pikkuasiaa hoidettavana. 2,5 h töitä, mutta silti on mennyt koko päivä. Lähdin 10:30 ja saavuin tunti sitten, kl 18.30. Ryhmäliikunnan ohjaus kestää tosiaan sen yhden ohjatun tunnin ajan, mutta siihen kuuluu aika paljon muitakin juttuja, mitkä vie aikaa. Kaikki tämä on tietysti ns. omaa, palkatonta aikaa. Voi kunpa saisi palkkaa kaikesta suunnittelusta ja oheistöistä, olisin miljonääri! 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Moni teistä varmasti käy jumpissa ja tiedätte, että usein riittää kun aktivoituu hieman ennen tunnin alkamista ja saapuu paikalle. Ohjaaja aloittaa tunnin prosessoinnin jo hyvissä ajoin. Viimeistään tuntia ennen ohjausta alkaa jo henkinen valmistautuminen. Muutamia juttuja, joita itse pyörittelen mielessä ennen lähtöä.

  • Onko puhelin ladattu (soitan musat sieltä)

  • Onko backup, jos puhelin tilttaa ja onko se ladattu

  • Onko puhelimen musiikkilistat päivitetty

  • Onko kappaleet oikeassa järjestyksessä (esim. eri pituisilla tunneilla, kappaleet voivat olla eri järjestyksessä)

  • Mitä kaikkea tarvii mukaan (ruokaa, palautusjuomat ja jos tunteja on useampi ja vietän töissä esim. koko päivän, vaihtovaatteet, useat treenivaatteet jne)

  • Älä vain unohdan puhelinta! 😀 (mulla on 3 puhelinta, joten lähtiessä saa tarkistaa aina muutaman kerran onko jokainen messissä :D)

Ohjaan usemamman tunnin päivässä, joten homma on mulle rutiininomaista, eikä mun tarvi hirveästi tsemppailla itseäni tai jännittää. Toki aina täytyy olla skarppina ja keskittynyt, jotta muistaa kaiken. Usein ohjatessa on niin keskittynyt, ettei välttämättä edes ”tunne mitään”, eli treeni tuntuu jopa kevyemmältä, vaikka syke hakkaa korkealla.

Mulla on viikko-ohjelmassa 6 itse suunniteltua tuntia ja 4 lesmills lajia. Monta erilaista tuntia tarkoittaa paljon suunnittelutyötä ja opettelemista. Täytyy etsiä biisit, keksiä koreografiat ja liikkeet. Yhden ohjelman suunnitteluun menee helposti tunteja, jopa koko päivä. Tämän vuoksi itse harvemmin teen täysin uusia ohjelmia kerralla, vaan vaihdan biisejä kerrallaan, tai vaikka puolet ohjelmasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lesmillsit vaihtuu aina kerralla, kolmen kuukauden välein. Silloin opetellaan koko ohjelma kerralla ja tuo vaihtoviikko onkin usein kunnon stressipommi. Tämä ei toki jää tähän, sillä jos jotain tuntia on vain kerran viikossa, joutuu ohjelmaan kerrata joka kerta ennen tuntia, yleensä 4-5 viikon ajan. Juuri kun ohjelma on kunnolla kaalissa, alkaakin mixailurumba ja sitten onkin taas aika opetella uudet ohjelmat. 😀 Mulla on itsellä 2 Bodyattackia viikossa ja siinä on heti selkeä ero, tunti jää helpommin muistiin, eikä sitä tarvi juurikaan kertailla ensimmäisten viikkojen jälkeen. Stepissä ohjaan joka toinen viikko atleettista ja perinteistä, joten joka viikko saa kerrata, miten ne muuvit menikään.

Tänään herättyäni kertasin Bikini bootcampin alkulämmittelyn, tsekkasin circuittien liikkeet läpi ja lähdin töihin. Ohjauksen jälkeen, kävin töissä suihkussa ja söin, jonka jälkeen aloin kerrata Bodypumpia, jonka ohjelmaa olin ohjannut vain kerran, kaksi viikkoa sitten. Kertaukseen meni reilu tunti, jonka jälkeen lähdin siirtymään meidän toiselle salille. Ennen tuntia kuuntelin vielä musiikkeja läpi, koska olen vainoharhainen, ja mielummin tuplatarkistan, kuin mokaan/unohdan. 😀 Siitä sitten pollen päälle ohjaamaan ensin spinning ja sen perään Bodypump, jonka jälkeen taas suihkurumba läpi. Tunnin jälkeen alkaa myös prosessointi, menikö kaikki hyvin? Mitä parannan ensi kerralle? Sanoinko jotain tyhmää? (tätä tapahtuu esim. spinningien jälkeen, kun endorfiinihuuruissa innostun vähän liikaa mun natsiroolista :D)

Toki normaaliin työpäivään kuuluu muitakin juttuja kuin ainoastaan ohjaaminen. Tänään oli aika iisi päivä, sillä tykkään pitää perjantait hieman rennompina, sillä työskentelen myös lauantaisin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tällä hetkellä mun täytyisi löytää ainakin 10 uutta kappaletta body- ja rpv-tunneille, jonka jälkeen mixata kappaleiden biitit ja koko soppa yhteen. Sitten pitäis vielä keksiä koreografiat. Aina on joku ohjelma joka vaatii uudistusta, tai joku ohjelma mikä pitää opetella tai kerrata läpi. Jos ajattelee työmäärää, on palkka siihen nähden aika pieni. 😀

Voisihan kaiken hoitaa nopeamminkin, käyttämällä esim. valmiita CD-levyjä, mutta toisaalta panostaminen palkitaan usein runsaalla asiakasmäärällä. Monien palkka määräytyy sen mukaan, kuinka monta osallistujaa tunnilla on. Useimmat kuntosalit käyttävät kahta menetelmää, eli kiinteää palkkaa, jolloin saa aina saman summan, oli tunnilla 2 tai 50 henkilöä. Toinen vaihtoehto on provisiopalkka, joka sisältää jonkinmoisen pohjapalkan ja siihen päälle osallistujien määrän mukaan tuleva lisä. Itse käytän jälkimmäistä. Jos ihan rehellisiä ollaan, harvemmin ajattelen palkkaa ohjatessa. Mun mielestä on toki kivaa kun tunnilla on paljon ihmisiä, se kai kertoo siitä että he ovat tyytyväisiä siihen mitä teen. Jos populaa on paljon, on usein fiiliskin katossa, joten raha ei todellakaan ole motivaatio, vaikka sitä kuitenkin on pakko saada kerran kuussa!

Vaikka kaikki suunnitellu ja opettelu vie aikaa, on työ todella palkitsevaa, enkä voisi kuvitella tekeväni mitään muuta! Kuuluuhan toki moniin muihinkin ammatteihin paljon ennalta suunnittelua ja omaa aikaa. En tosin tiedä, onko esim. opettajien suunnitteluun menevä aika palkallista?

Haluatteko kysyä jotain ohjaamisesta? Nyt olisi hyvä mahis, eli antaa palaa. 🙂


HEIKKOUDESTA UUSI VAHVUUS

18.12.2014
22

Useasti ajatellaan, että jos haluaa tulla paremmaksi, täytyy vahvistaa niitä omia heikkouksia, jotta voi kehittyä. Mutta mitä jos se heikkous olisikin sun vahvuus, jota olet vaan piilotellut siinä luulossa, että se ei tuo mitään hyvää?

Mitä urheiluun ja ohjaamiseen tulee, mun omat vahvuudet ovat selkeästi atleettisuus ja dominoiva tyyli ohjata. Omaan aika hyvän itseluottamuksen, tiedän mitä teen, enkä pelkää sanoa sitä ääneen. Ohjatessa voin sanoa joskus erittäin jyrkästikin asioita ja ehkä joidenkin silmissä olen jollain lailla myös pelottava. 😀 Tunnille ei voi tulla lusmuilemaan, vaan siellä treenataan kunnolla. Tässähän on hyvät ja huonot puolet, kuten joka asiassa. Mun treeneissä saa varmasti tehoja irti, mutta jos haluaa lähteä treenaamaan meiningillä sunnuntai-pyöräily, kannattaa ehkä valita joku toinen spinning-tunti. Mitä treenaamiseen tulee, omaan aika vahvat mielipiteet ja täytyy myöntää, että omista periaatteista voi olla hyvin vaikea luopua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kävin syksylla Lesmillsin Bodystepin ATM-koulutuksen, jonka ideana on viedä ohjaajien tieto&taito seuraavalle tasolle. Tulla siis paremmaksi siinä mitä tekee. Koulutuksen kuvauksessa luki, että täytyy olla valmis tekemään asioita eri tavalla, mihin on tottunut. Ajattelin, että eiköhän tuo onnistu ja lähdin avoimin mielin koulutukseen. Teimme useita ohjauksia ja saimme aina palautetta kouluttajilta. Sain positiivista palautetta juurikin niistä asioista, joissa tiedän olevani hyvä, mutta multa vaadittiin muutosta piirteeseen, mikä on oikeastaan koko mun ohjaajaprofiilin ydin. Mun piti yrittää olla inhimillisempi, vaatia vähemmän ja unohtaa täydellinen suorittaminen. Osaan yleensä koreografian just eikä melkein ja sainkin ohjeen, että ”mokaa vaikka jotain, ei se oo niin vakavaa.” Toinen ohjaajakaveri kertoi, että muistaa ikuisesti, kun yhdellä tunnilla joskus aikaa sitten, tein koreografiavirheen. Se oli kuulemma jäänyt mieleen, kun en muuten hirveesti mokaile. 😀 Kyllä niitä mokiakin toki sattuu, vaikka yrittäisikin olla tarkka.

Ohjasin useita biisejä, mutta en vaan onnistunut saamaan muutosta aikaseksi. Aina ne samat käskytykset ja tykitykset vaan puski läpi, ja sain uudelleen ja uudelleen neuvon ”olla inhimillisempi”. Yritin miettiä, että mitä hittoa mun pitää oikeen tehdä, meenkö silittelemään niitä jumppareita kesken sarjan vai kuinka teen itsestäni pehmeämmän. Mun yksi periaate kun on, että silloin kun treenataan, niin piru vie treenataan! 😉

Viimeiseen ohjauksen alkaessa yritin unohtaa kaiken suunnittelun ja keskityin vaan avaamaan silmät ja katsomaan, siis konkreetisesti näkemään, mitä siellä mun edessä on. Mitä ne tekee ja miltä niiden ilmeet näyttää. En tiedä mitä tapahtui, mutta olin jollain tavalla ihan erilainen. Olin minä, mutta kuitenkin eri tavalla. Tunsin itsekin eron.

Sain loistavaa palautetta ohjaamisesta ja kouluttajat olivat innoissaan siitä, että olin vihdoinkin ymmärtänyt koko homman jujun. Multa kysyttiin, mitä tein eri tavalla ja vastasin, että mä katsoin ja näin. Usein me ohjaajat kyllä katsomme asiakkaita, mutta kuinka moni oikeasti keskittyy siihen mitä näkee ja mitä siellä edessä ja takana tapahtuu. Helposti sitä opettelee kaiken maailman tekniikkaohjeet ja latelee niitä vain nauhalta, silloin kun kuuluu. Ohjatessa joutuu keskittymään hyviin moneen asiaan kerralla, jolloin asiakkaisiin keskittyminen voi herpaantua. Tärkeintä ei siis ole, että muistaa sanoa oikeassa kohdassa siihen kuuluvan ohjeen, vaan se, että reagoi siihen mitä edessä tapahtuu. (Toki tekniikkaohjeet ovat myös todella tärkeitä)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En sano, että tämä olisi uutta, olen toki aina ajatellut näin, mutta viime aikoina olen keskittynyt tähän entistä enemmän. Olen edelleen vaiheessa, eli muutos ei tosiaan tapahdu hetkessä. Välillä unohdan kokonaan nämä asiat missä yritän kehittyä ja välillä taas tunnen meneväni eteenpäin. Tämä oli vain yksi osa koulutusta ja sieltä jäi kyllä tosi paljon asioita mietittäväksi. Olin siis aina ajatellut, että mun vahvuus on se dominoiva tapa ohjata, mutta kun tuon siihen toista tai useampaa piirrettä mukaan, olen entistä parempi. Enkä nyt sano että olisin pelkästään joku hirveä natsi, mutta ehkä saitte pointin.

Olen ajatellut asian niin, että jokaista ihmistä ei voi miellyttää, mutta tuomalla ohjaukseen erilaisia sävytteitä, voi olla monipuolisempi. Joku syttyy musiikista, toinen haluaa tietää tarkkaan montako toistoa on jäljellä kun taas yksi nauttii vaan tekemisestä, eikä koreografiavirheilla ole sen kummempaa merkitystä. Itse ajattelen asian niin, että asiakkaat äänestävät jaloillaan ja jos tunnilla käy paljon ihmisiä, on asioita tehty oikein. Jos jollain tunnillani käy vähemmän porukkaa, yritän katsoa peiliin ja miettiä, mitä voisin tehdä paremmin. Mun mielestä ei ole huonoja kellonaikoja tai päiviä, ihmiset tulevat jumpalle, jos he haluavat tulla. Mikä on sitten vähän ja paljon on kai jokaiselle ohjaalle eri, mutta vuoden lopussa pyrin aina siihen, että tuntieni prosentuaalinen kävijämäärä on yli 60%, eli jos jokainen ohjattu tunti olisi täysi olisi luku 100%.

Vaikka usein sanotaan, että kuntosalit hiljenee joulun saapuessa, on mun mielestä tänä vuonna ollut aika kova ryysis vielä joulukuussa. Useat tunnit ovat olleet täysiä ja jengiä on riittänyt hyvin. Onko muilla saleilla sama meininki?


Onko jumppaaminen pelkkää humppaa?

07.11.2014
16

Moikka! Aihe, josta puhutaan paljon on ryhmäliikunta ja mielikuvat mitä se monille (jotka eivät ole edes kokeilleet) aiheuttaa. Monesti ryhmäliikunnasta puhuttaessa viitataan Bodypumppiin. Ryhmäliikunta = Bodypump ei pidä ihan paikkaansa. Etenkin salilla kävijät usein ”dissaavat” jumppaamisen pelkäksi bodypumpiksi, josta ei ole mitään hyötyä. Olen ihan samaa mieltä, että pelkkä bodypumpin veivaaminen ei ole kovin kehittävää. Yksipuolinen treeni ylipäätään ei ole mielestäni kovin suositeltavaa. On myös totta, että Bodypump voi olla hyödytöntä, jos painot ovat liian pienet ja/tai tekniikka väärä. Tämä sama ongelma pätee kuitenkin myös muihin liikuntamuotoihin ja siihen salitreeniin, myös salilla näkee jos minkälaista tekniikkaa ja tyyliä.

IMG_5736

Ryhmäliikuntatarjonta on kuitenkin nykyään niin laaja, että se on paljon muutakin kuin Bodypumppia. Minä väitän, että ryhmäliikunnalla voi kehittyä ja ja saada tuloksia halutessaan, jopa paremmin kuin pelkällä painojen heiluttelulla. Riippuu tietysti, millaisia tuloksia haluaa. Vaikka tämänhetken trendi on lihaksikkuus, uskon että monet, etenkin naispuoliset, tahtovat lähinnä sopusuhtaisen, timmin vartalon ja sellaisen voi saada myös jumppaamalla, kunhan tunti ja tavoitteet vastaavat toisiaan! Tämä riippuu toki myös ohjaajasta ja hänen ammattitaidosta ohjata asiakkaat tekemään oikealla tekniikalla ja teholla.

IMG_6351

Uskon, että ne jotka dissaavat jumppia, eivätkä ole itse saaneet tuloksia, ovat sellaisia, jotka ovat treenaanneet väärillä tekniikoilla, liian kevyillä tehoilla tai liian yksipuolisesti. Silloin ei voi syyttää lajia, vaan täytyy katsoa peiliin. 🙂 Sama homma pätee ihan kaikkeen liikuntaan, jos teet vähän sinne päin, tulokset ovat samanlaiset. On totta, että osa jumpissa kävijöistä treenaa ehkä liian lepsusti, mutta en näillä henkilöillä ei vaan ole vielä käsitystä siitä mihin keho pystyy ja mitä kova treeni tarkoittaa. Edelleen sama ongelma on myös kaikissa muissa liikuntamuodoissa. Aina jos tuntuu ettei niitä tuloksia tule, kannattaa käänytä ammattilaisen puoleen. Yksilöohjauksessa oppii parhaiten tekniikat ja tehot, jolloin myös tulosta alkaa syntyä.

IMG_6381

Treenaan itse jumpaten, eli ohjaan ryhmäliikuntaa ja paljon ohjaankin. Mulla on 9 eri lajia, joita ohjaan joka viikko 13-15 tuntia yhteensä. Bodypumppia ohjaan vain joka toinen viikko 45 minuuttia kerrallaan. Joitakin lajeja ohjaan pari kertaa viikkoon.

Tässä muutama ”saavutus” mitä oon pelkällä humpalla saavuttanut. 🙂 Yllä olevat kuvat kertokoon, kuinka ryhmäliikunta on muokannut kehoa ulkoisesti. Mikään lihaskimppu en sinänsä ole, mutta en suurempia lihaksia tarvitsekaan, sillä haluan olla myös kestävä ja räjähtävä.

Voimapuolella penkistä nousee se 60-65 kg ja maastavedossa 100 kg, muita maksimeja en ole kokeillut. (painan itse n. 58 kg) Salitreeni ei siis ole ainoa keino treenata ja saada tuloksia, vaan muillakin urheilumuodoilla kehittyy, jos tekee kunnolla ja monipuolisesti!! Tämän ei ole tarkoitus olla mikään ego-kirjoitus, halusin vaan tuoda esille toisen näkökannan tähän sali/lihas- palvontaan. 😉

Tärkeintä on löytää liikuntamuoto, josta tykkää ja nauttii! Voimaharjoittelu on myös todella hyvä treenimuoto ja loppupeleissä kannattaakin aina suunnitella treeniohjelma tavoitteiden mukaan. Jos ei ole tavoitteita, sittenhän voi tehdä mitä lystää.

Lähdenkin tästä ohjaamaan Spinning-Bodypumppia, kivaa viikonloppua! 😉


Ryhmäliikunnan Hyvät&Huonot puolet

15.04.2013
16

Heippa! Olipas kiva aloitus viikolle tänään. Rutiineista poikkeeminen virkistää aina hieman 🙂 Mulla on yleensä Combat tunti ennen RPV:tä ja tänään sai vetää pelkän rpv:n jolloin se ei ollut ihan niin rankka kuin normaalisti kun on jo yksi kova tunti alla 🙂

Jumpan jälkeisessä endorfiinihuumassa aloin miettiä kuinka mahtavaa ryhmäliikunta on! Itselle se on ehdottomasti lempparein liikuntamuoto ja ajattelin koota ryhmäliikunnan plussia ja miinuksia (jumppaajan näkökulmasta). Saatte mielellään auttaa ja lisätä hyviä ja huonoja puolia kommenttiboksiin!

PLUSSAT:

  • Treeni on valmiiksi suunniteltu, ei tarvitse itse urhrata aikaansa mitettimiseen mitä tekisi ja miten
  • Ohjaaja tsemppaa ja rutistaa jumppaajista enemmän mitä moni saisi itsestään irti omassa treenissä
  • Kun liike on suunniteltu musiikkiin on se tunne aivan ainutkertaista, etenkin kun oppii jonkin haastavan kuvion ja yhdistelmän!
  • Yhteishenki ja fiilis on usein mahtavaa ja toisista jumppareista saa voimaa ”kun tuokin jaksaa niin kyllä munkin täytyy tsempata loppuun saakka”
  • Sosiaalinen puoli; Oppii tuntemaan uusia ihmisiä ja tutustuu kanssa jumppaajiin jotka jakavat saman intohimon
  • Jumppa on tiettyyn kellonaikaan ja sinne on lähdettävä jos mielii treenata. Kun omissa treeneissä helposti venyy ja vanuu ”meen ehkä kl 18 treenamaan, meen sittenkin vasta 19.00, ehkä meenkin vasta huomenna….”
MIINUKSET:
  • Jos ohjaaja on omasta mielestä huono tai tunti liian kevyt voi treenistä jäädä p*ska maku suuhun ja harmillinen olo, kun tuhlasi aikaa turhaan treeniin
  • Jos käy vain ohjatuilla tunneilla voi treeni olla hieman liian yksipuolista; jumpissa tehdään yleensä kestävyyttä (myös lihaskuntotunnit) ja aerobisillä pätkillä sykkeet huitelee aina taivaissa jolloin peruskuntotreenaaminen jää kokonaan puuttumaan.
  • Nopeassa tempossa tekniikkaan keskittyminen voi olla haastavaa
  • (Huonoilla jalkineilla) jalat kärsii etenkin jumpissa jossa hypitään ja pompitaan paljon, seurauksena; penikkatautia, kipeytyneet jalanpohjat yms
Itse kun olen siellä toisella puolella niin en välttämättä osaa ajatella jumppaajan kannalta samalla tavalla kuin te jumpparit. Kertokaas hyviä ja huonoja kokemuksia sekä fiiliksia ryhmäliikunnasta! =)
Hienosti hiet kerääntyt yhteen kohtaan 😀

Ohjaajan ja asiakkaan välinen kontakti jumpissa

18.02.2013
24

Voi juku mikä treeni takana! Epänormaaliin maanantaityyliin odottelin töihin lähtöä heti aamusta 😀 
Fiilailin hieman BODYATTACKin biisilistaa ja nyt oon kyllä sitä mieltä että uudet ohjelmat saisi tulla jo! Meinaa ideat loppua noihin mixeihinkin pikkuhiljaa. Niitäkin ehtinyt jo vaihtaa muutamia kertoja. Pitäisi varmaan perehtyä noihin vanhoihin kitteihin hieman paremmin jos sieltä löytyisi jotain helmiä mitä ei oo ehtinyt luukuttaa vielä rikki.
BODYATTACK oli taas tänään tupaten täynnä ja vähän päälle, fiilis katossa ja hiki kirjaimellisesti lensi pitkin lattioita. I love it! Mikään ei voita hyvää treeniä ja nimenomaan ryhmäliikuntatuntia! Jaettu ilo on moninkertainen ilo vai miten se meni…:)
Spinnissä puristettiin vielä kivenkova treeni ja siihen Core päälle! Olkapää kesti attackin tosi hyvin, punneruksissa piti himmailla, mutta muuten pystyin tekee lähes kaiken. Coressa piti jättää sivulankut tekemättä toisella puolella ja keskityin korjaamaan asiakkaita toisen kierroksen. 
LesMillsin ”sääntöjen” mukaanhan ihmisiä ei saisi mennä korjaamaan tunnin aikana vaan pitäisi jakaa ohjeita yleisesti kohdistamatta sitä yhteen henkilöön. Silmiin katsomalla ja korjaamalla pystyy toki korjata myös yksittäistä henkilöä kun hän ymmärtää ohjeiden tulevan hänelle. Tsemppaavia ja kannustavia kommentteja saa toki heittää ja kutsua tällöin ihan nimelläkin. Itse tiedän monet asiakkaat nimeltä ja ihan luonnostaan tulee käytettyäkin aika paljonkin. 
Omilla tunneilla käyn joskus korjaamassa asiakkaita ihan ”koskettamalla”.
Etenkin teknisesti haastavammissa liikkeissä kuten esim. hoover/lankku. Tapaan aina sanoa etukäteen että tuun hieman kierteleen ja mahdollisesti korjaan jos näen jotain korjattavaa, ettei kukaan säikähdä jos tulee vaan yhtäkkiä käpälöimään 😀
Mitä mieltä te olette? onko hyvä vai huono jos ohjaaja kutsuu nimeltä tai tulee ihan viereen antamaan neuvoja? 🙂

Uudemmat »