(TERVEYS)TAVAT JOISTA EN LUOVU

Kaikilla meillä on varmasti niitä hyviä sekä huonoja tapoja, joita tulee toistettua automaattisesti päivästä toiseen. Hyvä tapa voi olla se, että käy liikkumassa säännöllisesti ja huono tapa taas vaikka venyttää nukkumaanmenoa turhan pitkälle iltaisin. Itselläni on vakiintunut muutamia terveystapoja, joista en halua enää luopua. Kyseessä saattaa olla joku tosi pienikin juttu, mutta toistan sen silti päivittäin, sillä olen huomannut sen hyvän vaikutuksen omassa olossa! Pidemmittä puheitta, here we go..

_MG_1161

  1. Aloitan jokaisen päiväni juomalla 0,5 litraa kylmää raikasta vettä heti herättyäni. Tämän tavan oon ottanut käyttööni jo varmaan 15-vuotta sitten ja tästä en luovu, vaikka olisin missä. Veden avulla kroppa käynnistyy ja tulee otettua heti päivän alkuun hyvä nestetankkaus, jonka avulla vältetään vajeen syntyminen. Juon muutenkin paljon vettä päivän aikana. Mulla on tapana käydä kulauttamassa iso lasillinen vodaa kurkkuun ihan vähän väliä, oli jano tai ei.
  2. Enää en pärjää ilman päivittäistä annosta viherjauhetta. Tämä on myös vakiintunut tapa jo usean vuoden ajan. Viherjauhe matkaa usein mukana myös reissuihin, sillä sen avulla myös vatsa tykkää matkustaa, eikä turvotukset tai inhottavat olot iske kesken reissun. Yksi annos viherjauhetta vastaa suurta annosta vihreitä vihanneksia, joten mielestäni todella helppo tapa lisätä hyvien ravinteiden saantia päivän aikana.
  3. Mitä rentoutumiseen tulee, piikkimatto on tärkein työkalu mikä toimii mulla. Käytän piikkimattoa päivittäin, sillä nukun sen päällä päiväunet. Päikkärini kestävät useimmiten 30-45 minuuttia ja toimivat hyvänä palauttavana hetkenä aamu- ja iltatreenien välillä. Pyrin nukkumaan mieluiten ennen kello kolmea, jolloin päivikset eivät vaikuta yöuniin. Ilman piikkimattoa en pysty rentoutua riittävästi keskellä päivää, joten tämä on ihan must!
  4. Laadukkaat vitamiinilisät ovat myös päivittäinen tapa. Vaikka syön terveellisesti, koen että tarvitsen tietyt lisät hyvinvointini vuoksi. Laadun lisäksi oikeanlaisella määrällä olen saanut huomattavia vaikutuksia energiatasoihin, palautumiseen, aineenvaihdunnan toimintaan ja yöuniin. Omalla kohdallani näillä on merkitystä myös siksi, että suuret treenimäärät kuluttavat ravinteita enemmän kuin normaalisti.
  5. Lisäksi tähän voi toki lisätä esimerkiksi riittävän yöunen, säännöllisen ruokarytmin ja liikunnan. Nuo edellä mainitut ovat kuitenkin omalla kohdalla aika peruskauraa ja kuuluvat meikäläisen toimintaan yhtä lailla kuin vaikka hengittäminen.

Mitkä on sun terveystavat, joista et luovu?

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.

kuva: Anna Riska / Annmarias


RUTIINIT UUSIKSI

Noniin nyt sitä ollaan ihan virallisesti lomalla, mikä tarkoittaa että rytmit ja rutiinit menee hetkeksi aikaa uusiksi. Nyt saa elää taas hetken ilman aikatauluja ja tarkkaa suunnitelmallisuutta. Oon ennenkin maininnut, että kun treenaa määrällisesti paljon, vaatii se aina tarkempaa otetta myös ravinnon ja levon puolelta. Nyt voi höllätä myös sen suhteen. Valitettavasti treenimäärien tippuessa ei enää voikaan syödä niin paljon, ellen halua palata lomalta + 5 kg:n kanssa. :D Meinaan toki treenata, mutta määrällisesti vähemmän ja eri tavalla kuin muuten. Suurin haasteeni on kuitenkin oppia relaamaan, en siis tarkoita fyysistä rentoutumista, vaan ihan siellä ajatuksen tasolla. Huomaan ajattelevani ja analysoivani asioita aina liian paljon ja tarkkaan. Olisi kiva vaan oppia tekemään asioita myös hieman vapaammin, eikä kaiken tarvitse aina olla niin järkevää. Nyt pitäisi siis opetella lopettamaan suorittaminen! :)

Unknown

Treenirintamalla ajattelin koostaa treenit niin, että teen 2-3 salitreeniä, mäkivetoja/hiit- treenejä. Sellanen neljä viisi treeniä viikkoon voisi olla aika sopiva määrä, panostetaan nyt laatuun! Ajattelin myös että nyt olisi hyvin aikaa ottaa huoltaviakin settejä mukaan ja jos saisin vihdoinkin tehtyä jonkun laajemman kehonhuolto-jutun tänne, kun sitä ollaan pyydetty paljon. Tulen varmasti jakamaan myös enemmän treenijuttuja, sillä nyt kun treenaa itsekin hieman eri tavalla, tulee ehkä enemmän uusia ideoita. Teillä on usein hyviä toiveita ja ideoita, joten jos on jotain mistä haluaisit lukea, laita ajatuksia kommenttiboksiin, niin otan niitä taas toteutukseen heti tällä viikolla!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ravintopuolella jatkan vielä dieetin pohjalta, eli syön samoja ruokia ja samalla rytmillä, mutta rennommin. Tärkkelyshiilarien määrää tätyy hieman pudottaa nyt kun kestävyystreenin määrä vähentyy huomattavasti, onneksi nyt saa niin mahtavia kasviksia ja vihanneksia, joilla voi täyttää lautasen huoletta! Oon myös ihan koukussa kotimaisiin marjoihin, joita on hyvin saatavilla. Marjat ovat vaan aika hyvissä hinnoissa, mutta on ne niin hyviä että hintakaan ei estä ostamista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt lähdetään hauvan kanssa piitkälle kävelylenkille metsään ja loppupäivän otan vaan iisisti! :)


ONKO MUKA PAKKO?

Ootteko koskaan miettineet, miten suuri osa omasta päivästä menee asioihin, joita suoritetaan sen vuoksi, että pitää. Moniko asia päivässä on loppupepeleissä oma vapaaehtoinen valinta, tai asia jonka oikeasti haluaa tehdä, eikä vain siksi että täytyy, jonkun asian vuoksi.

Itse pidän rutiineista, mutta joskus tuntuu, että niihinkin saattaa jumittua hieman liikaa. Ajelin yhtenä päivänä töistä kotiin ja olin menossa kauppaan. Mietin ajaessani, että olis kiva käydä vaihteen vuoksi jossain toisessa kaupassa kuin missä yleensä käyn, mutta en voi….Sitten tajusin itsekin hullun ajatustyylin. Voin ihan hyvin mennä mihin kauppaan tahdon, mutta koska käyn aina samassa paikassa, tuntuu vaivalloiselta tehdä toisin. Tämä on aika pieni esimerkki, joka pätee kuitenkin hyvin moneen asiaan niillä, jotka ovat tottuneet rutiinien tahdittamaan arkeen.

graffiti

Jos palataan takaisin tekstin alkuun, niin veikkaan monen yhtyvän siihen, että oma elämä on pitkälti aikataulujen määrittämää menoa. Herätään herätyskelloon, koska pitää ehtiä töihin. Syödään aamiaista, vaikka ei olisi nälkä, ettei verensokeri heilahtele ja nälkä pääse yllättämään. Puetaan tietyn tyyliset vaatteet, koska töihin täytyy pukeutua tietyllä tavalla. Lounaalla syödään salaattia, koska pitää syödä terveellisesti. Töiden jälkeen väsyttää, mutta silti täytyy mennä salille, jotta pysyy kunnossa ja terveenä. Salin jälkeen täytyy vielä valmistaa ruokaa ja siivota, ettei olisi sotkuista.

Itse nautin arjesta ja myös noista rutiineista, mutta silti helposti sitä ajautuu rutiinien virtaan, jossa ei oikeastaan ehdi ajatella mitä oikeasti haluan tehdä, syödä tai vaikka treenata. Ei ehdi, koska täytyy jotain muuta. Nykyajan ilmiöksi on noussut myös se, että yritetään lopettaa suorittaminen suorittamalla, jolloin mennään kuitenkin taas metsään. Eli ikään kuin väkipakolla tehdään rentouttavia asioita ja nautitaan säästä/auringosta/ruuasta/herkuista jne jne. Olen ainakin itse törmännyt joskus oloon, jolloin ei oikeasti jaksaisi tehdä mitään, mutta koska ulkona on niin hieno keli, on siitä otettava kaikki irti. Kysymys kuuluukin, että minkä vuoksi? Ketä tämä teko loppupeleissä palvelee, jos alunperin ei edes haluaisi mennä sinne ulos.

Collage_Fotor

Mun esimerkit eivät ehkä ole kovin painavia asioita, mutta loppujenlopuksi pienistä asioista koostuu se rytmi ja oma arki. Joskus voi tietysti olla hyvä asia pakottaa itsensä tekemään jotain ja nauttia jälkeenpäin onnistumisen ja hyvänolon tunteesta. Ainahan ei tosiaan huvita mennä treenaamaan, mutta harvemmin sitä menemistä katuu kuitenkaan jälkeenpäin. Tämä on jotenkin niin laaja asia, että sitä on vaikea saada tekstin muotoon järkevästi. On tiettyjä asioita, joista on hyvä pitää kiinni, mutta toisaalta koko elämä ei saisi olla täytymistä. 

Mun on itse hyvin vaikea päästää irti suorittamisesta ja siitä että olisi aina langat käsissä. Myös viikonloppuisin ajatuksissa pyörii asioita, joita täytyy hoitaa ja huomioida. Oon yrittänyt miettiä mistä tämä johtuu ja tullut siihen tulokseen, että pelkään jollain tavoin epäonnistumista. Mitä jos en hoidakaan työtäni tarpeeksi hyvin ja olen muiden silmissä laiska ja kelvoton. Jos en päivitäkään blogia ja lukijamäärät tippuu ja koko blogin suosio romahtaa. Tämä on jollain tavoin outoa, sillä en kuitenkaan muuten ajattele kovinkaan paljoa sitä ”mitä muut ihmiset tekemisistäni ajattelevat”. Kai tämä on sitten se mun weak spot, pelkään olevani huono tai laiska, jos en ole jatkuvasti saatavilla. Ajattelen myös niin, että menestyäkseen täytyy uhrata paljon ja tämä ajatus voi taas joskus viedä sitä menestymistä vain huonompaan suuntaan, kun alkaa tehdä asioita väkipakolla.