TARINA YLIKUNNOSTA JA SEN AIHEUTTAMISTA TUHOISTA

Paljon puhutaan liikunnan hyvistä puolista, mutta liian vähän siitä, miten tuhoisaa treenaaminen voi olla, kun se lähtee lapasesta. Valitettavan usein, moni hyvä asia pilataan sillä, että sitä harrastetaan liikaa. Enemmän ei aina ole enemmän, oli kyseessä ravinto, terveellisyys tai treeni. Olin yllättynyt kuinka paljon palautetta sain kirjoittamastani postauksesta ”Pakkomielteenä treenaaminen”Mua myös haastateltiin asian tiimoilta ja juttu olikin ilmestynyt viime viikonloppuna Suur-Jyväskylän lehteen. Onneksi on tuttuja ympäri Suomea, muuten en olisi tiennyt tästä itse mitään. 😀

kuva: Riikka

kuva: Riikka

Sain myös yhteydenoton lukijalta, joka kertoi oman tarinansa. Hän antoi luvan jakaa tätä eteenpäin blogissa, koska näin voimme ehkä varoittaa tai herättää jonkun samaan tilaan ajautuvan ajatuksia. Ylirasitus ja ylikunto ovat eri asioita, mutta usein rasitustilasta seuraava etappi on juuri ylikunto, josta ei sitten enää palaudukkaan kovin helpolla. Itse haluaisin muistuttaa teitä urheilevia ihmisiä, että muistakaa myös levätä riittävästi. Lepopäivät ja riittävä uni ovat avain kehitykseen ja siihen että jaksaa treenata tehokkaasti sekä turvallisesti. Hiilihydraatteja ei tarvitse pelätä eikä välttää, ne kuuluvat urheilevan ihmisen lautaselle.

Tässä tarina siitä, miten treeni ei aina tee pelkästään hyvää:

Ikää minulla on 21 vuotta. En ole kilpaurheilija, enkä ole koskaan kilpaurheillut, mutta voidaan puhua todella aktiivisesta liikkujasta. Lajitaustaa on kertynyt mm. thainyrkkeilystä, juoksusta, pyöräilystä, kuntosalista ja crossfitistä. Toki teen/olen tehnyt kaikkea muutakin, esim. talvella hiihtänyt, lumilautaillut tms. Eli sanotaanko näin, että lajivalikoima on kirjava. 

Crossfitin aloitin tammikuussa 2014 ja sen jälkeen homma karkasi niin sanotusti käsistä. Treenasin tätä lajia noin 5x/viikossa, jonka lisäksi tein juoksulenkkejä. Jossain vaiheessa tein myös 9 päivän crossfit/kuntosaliharjoittelua. 

Tulokset kasvoivat hurjina silmissä, lihasta tuli paljon lisää ja voimatasot/kestävyys paranivat. Geeneiltäni olen toki muutenkin ollut aina jämäkkä ja lihaksikas, mutta tämänkaltainen laji antoi kuitenkin uusia ulottovuuksia. Kehonhuoltoakin tein kuitenkin melko ahkerasti, mutta enemmänkin olisin voinut tehdä sitä. 

Ensimmäiset virheet tein toki noissa treenimäärissä ja intensiteeteissä – vedin aina niin täysiä kuin pystyin. Eli siis täysiä minulle tarkoittaa sitä että treenin jälkeen makaan lattialla jonkin aikaa, joskus parhaimmillaan en voinut edes 20minuutin jälkeen nousta. Latausviikkoja ei juurikaan ollut ja peruskestävyysharjoittelu oli todella vähäistä. Lisäksi en varmaankaan syönyt tarpeeksi. Tiedän että kasviksia ja proteiinia söin riittävästi, mutta hiilihydraatit olivat todennäköisesti hyvinkin liian vähällä. Rasvaa kuitenkin paloi ja lihasta tuli. En tietenkään ulkonäöllisistä syistä tätä tehnyt, vaan ihan tyhmyyttäni en tajunnut että hiilareita olisi voinut vetää kolmekin kertaa enemmän. 

Kesäkuussa 2014 ennen täysin virheetön ihoni alkoi reagoida. Syntyi ihottuman kaltaista näppyä kasvoille. Ajattelin tuon olevan ohimenevää, mutta vieläkään tähän päivään mennessä ihottuma on ollut välillä parempana ja välillä huonompana. 

Työskentelin tuolloin ravintola-alalla, joten kesä yli hyvin stressaava ja kiireinen. Silti treenasin paljon, vaikka työpäivät olivat välillä todella pitkiä ja juoksujalkaa mentiin. Crossfit jäi hieman vähemmälle sinä kesänä, koska olin eri paikkakunnalla töissä. Treenit koostuivat maantiepyöräilystä ja juoksulenkeistä (mäkivedot,pitkät matkat tms). Välillä kävin myös Crossfitissä ja normaalipuntilla.  Lisäksi tiedossa elokuussa oli muutto toiselle paikkakunnalle ja alanvaihdos juuri tähän urheiluhierojan ammattiin, joka entisestään lisäsi stressiä, sillä kaiken keskellä muuttokin piti hoitaa. 

Heinäkuussa hajotin olkapääni ja Crossfit sai jäädä. Kaikenlainen muu harjoittelu jatkui  ja syksyllä muuttaessa uuteen kaupunkiin, tein omatoimista Crossfitiä ja tein myös sen tyyppistä harjoittelua, jotta olkapääni kesti. 

Syyskuussa kuukautiseni jäivät pois, mutta nämä saatiin käynnistettyä lääkityksellä. Epäsäännöllisyys on jatkunut tähän päivään saakka. 

Joulukuussa alkoi ensimmäisen kerran tuntua ihmeellinen hapotus ja väsymys treenien aikana ja niiden jälkeen. Edelleenkin vedettiin kovaa Crossfit -harjoittelua samalla tyylillä ja puntillakin väänsin hampaat irvessä. Lihakset saattoivat olla muutaman päivän -jopa viikon kipeät.

Treenit ja stressi jatkuivat koko kouluvuoden melko samanlaisena, sillä yhden vuoden aikana tenttejä, töitä ja lukemista oli todella paljon. Lisäksi uusi hierojan työ oli uudenlainen ärsyke kropalle. Hierontaa tein 4/päivässä, johon teoriatunnit ja opiskelut lisänä.  

Helmikuun-maaliskuun puolella alkoi tulla lisää outoja tuntemuksia. Tulokset romahtivat rytinällä alas, jopa 15-20kg esimerkiksi maastavedossa, taka- ja etukyykyssä ja penkissä. En vieläkään välittänyt vaan kovapäisenä jatkoin touhujani. Ajattelin, että ohimenevää lihasheikkoutta se on.

Maaliskuun puolessa välissä aloitin uudella Crossfit-salilla. Yhden treenin (melko helpon sellaisen) jälkeen lihakseni koko kropasta olivat yli viikon jumissa. Olin niin jumissa, että sängyltä pääsin alas pyörähtämällä ja siskoni piti auttaa pukemaan paita päälle tai ottamaan se pois. Tämä oli varmasti jokin kropan yksi voimakkaasta puolustuskeinoista, että vartalo menee niin pahasti jumiin, etten voisi yksinkertaisesti tehdä mitään. Menin silti parin päivän päästä salille. 

Talven/kevättalven aikana alkoi tulla ihmeellisiä oireita lisää. Esim. maitoallergiaa/laktoosi-intorelanssia, vatsakipuja, unettomuutta, olo oli ärtyisä, väsytti ja hapotti. Tein kerran pitkää vetoa jyrkkään ylämäkeen ja ihmettelin, kuinka sykkeeni ei nouse.  Seuraavalla viikolla se saattoi nousta liiankin herkästi, vaikka olisi vain kävellyt reippaasti. Aloin laskemaan ortostaattisia sykkeitäni ja kauhistuin, kun lukemat olivat pahimmillaan noin 38. (Eli siis leposykkeen ja rasitussykkeen erotus) kun se normaali on 15-20. 

Muutenkaan treenit eivät kulkeneet enää ja ei edes tehnyt mieli treenata, kun olo oli niin tukkoinen ja kipeä. Koulusta jouduin ottamaan välillä vapaata, kun nukahdin vasta aamuyöllä. Keho kävi ihan ylikierroksilla välillä ja välillä en jaksanut tehdä mitään. Typerintä tässä on se, että koulussa opiskeltiin ylikunto -aihetta. Tajusin tämän liian myöhään. Kävin huhtikuussa 2015 lääkärissä, jossa diagnisoitiin ylikunto. Sain kuukauden treenikiellon. 

Toukokuun lopussa valmistuin ja kesäkuun olin lomalla. Heinäkuussa aloitin urheiluhierojan työt. Kuukauden tauon jälkeen lähdin pikkuhiljaa treenailemaan taas. Heinäkuun puolessa välissä huomasin taas että sykkeet läpättää miten sattuu. Ortostaattiset sykkeet olivat taas pilvissä. Lääkäri määräsi minulle taas treenikieltoa, vähintään 2kk. Nyt eletään lokakuuta, enkä vieläkään ole lähtenyt treenaamaan. 

Tuohon mennessä oireet olivat tulleet pahempana takasin, oli flegmaattisuutta, alakuloisuutta, hormonit sekaisin. Kaiken väsymyksen lisäksi. Oireita oli lukemattomat määrät ja itse lääkärikin joutui pariin otteeseen miettimään että mitä tämä on. 

Minulta otettiin ensimmäiset verikokeet jo keväällä, esim rautavarastot ja kilpirauhasarvot. Kilpirauhasarvot olivat tuolloin kuulemma ok ja niin kaikki muukin. Heinäkuussa kilpirauhaset olivat viite-arvojen rajoilla, joskin vähän heikohkot. Pyynnöstä minulta tutkittiin myös lisämunuaiset, mutta näissä ei ollut mitään. Kaikki tehtiin julkisen puolen sektorilla. Ekg on myös mitattu, mutta sydän toimi normaalisti. 

Muutama viikko sitten sain niin pahan heikotus/päänsärkykohtauksen että jouduin tiputukseen. Pääkipuja minulla ei ole koskaan ollut, ei edes vaikka olisin kuumeessa. 

Vaihdoin lääkäriä yksityiselle puolelle, joka lähti tutkimaan asioita perinpohjaisemmin. En osaa oikein selittää tapaa, miten hän tutkii, mutta kyseessä on ilmeisesti funktionaalinen (?) lääketiede ja asioita katsotaan monelta kantilta ja näkökulmasta.

Lääkärini teetti minulle suuret verikokeet, 28 eri aineen verikoe. Mitattiin mm. vitamiinipitoisuuksia, kortisolia, pitkäaikaissokeria, maito- ja viljayliherkkyyksiä, TSH-hormoneja tms. Verikokeista selvisi, että reagoin maidolle ja viljoille hieman. Jätin maidon noin 3 vko sitten pois ruokavaliostani ja ihoni on hieman parempi jo nyt ja vatsani ei ole enää niin pahasti turvonnut. Piakkoin aloitan gluteiinittomankin kokeilun.  Testeissä saatiin myös selville, että kilpirauhanen käy hieman vajaalla, että hyötyisin kuulemma lääkkeistä, mutta yritetään fysiologisesti parantaa tämän toiminta normaaliin balanssiin. mm. vitamiineilla ja ruokavaliolla. 

Testit ja tutkimukset jatkuvat, ensi viikolla minulta testataan (muistaakseni) hormoneja ja jonkinlaisia happotasapainoja. En enää edes muista mitä kaikkea minulta testataan, kun näitä on niin paljon. 

Oloni on valitettavasti vielä harmillisen väsynyt ja nuutunut. Pahinta tässä on se, että olen itse terveydenhuollon ammattilainen. Jaksan kyllä hoitaa asiakkaani ja teen sen aina kunnolla, mutta työpäivän jälkeen en saa enää itsestäni mitään irti. Hieman ironinen tilanne, että muista jaksaa huolehtia, mutta itsellä ei ole kaikki reilassa. Erokin normaaliin luonteeseeni on hyvin suuri. Ennen olin kuin duracell, mutta nykyään en tunnista iloista itseäni. 

Jos jokin tässä on hyvä puoli, niin sosiaaliset suhteeni ovat vahventuneet enemmän kuin koskaan treenaamattomuuden ja sairastamisen vuoksi. Ystävät ja asiakkaat ovat tsempanneet minua hyvin paljon. Parantumiseen on mennyt hurjasti rahaa, aikaa ja voimavaroja. Vielä ei tiedetä, mikä suurin syy tähän nykytilanteeseen on. Liika treenaaminen liian kovalla intensiteetillä, stressaava elämänvaihe ja liian vähäinen energiansaanti ovat ylikunnon aiheuttaneet ja nämä ovat vielä todennäköisesti aiheuttaneet vielä jotain suurempaa. 

Asiasta surullisemman tekee se, että olen aina ollut täysin terve ilman minkäänlaisia turhia flunssia/allergioita. Nyt näitäkin on enemmän kuin ikinä. Olemme myöskin miettineet, pitäisikö minun jäädä töistä pois vähäksi aikaa. Tämäkin on melko kuormittava vaikutus, sillä teen fyysistä työtä. Luonteenpiirteenikin vaikuttaa tähän melko paljon. Olen aina ollut hyvin kovapäinen ihminen. Varsinkin niissä asioissa, joissa tunnen olevani suht hyvä. Moni ihminen kadehtii kykyä piiskata itseään ja antaa oikeasti se 110% treeneissä, mutta minun mielestäni se ei ole loppujen lopuiksi kovin hyvä. Pitäisi osata tehdä sitä peruskestävyys- ja höntsätreeniä. En tiedä, olisinko joutunut tähän tilanteeseen, jos en olisi harrastanut niin rankkoja lajia, vauhti- ja maksimikestävyyden rajamailla. Mutta kaikki vaikuttaa kaikkeen. 

——————————————————————————————————————————————————–

Kiitos tarinan jakamisesta ja toivon todellakin paljon tsemppiä toipumiseen! <3 // Aino

Ehdokasbanneri - Hyvinvointi -Indiedays Blog Awards