Ihan lapsesta lähtien mulla on ollut fiilis, että haluan ”isona” työskennellä joko liikunnan, ravitsemuksen tai molempien parissa. Kyseinen tunne on vahvistunut vuosien aikana ja vaikka en koskaan tiennyt tarkkaan mitä työni olisi, palaset loksahtelivat itsestään paikoilleen. Kun aloitin aikoinaan 19-vuotiaana työt kuntosalilla, oli kaikki uutta ja koska olen aina ollut hieman introvertti, oli esimerkiksi ohjaaminen todella jännittävää. Stressasin melko paljon ja jossain vaiheessa ajattelin, että ei tää kyllä ole mun juttu. Erikoisen sattumien ja kohtaamisten kautta (jos niin voi sanoa) päädyin tekemään yllättävänkin päätöksen lopettaa työt & opiskelut ja lähteä matkaoppaaksi.
Multa on monesti pyydetty, että kertoisin täällä blogissakin tuosta ajasta ja nyt ajattelin lyhykäisesti niin tehdä. En tosin muista kaikkea enää niin kirkkaasti, koska tästäkin alkaa olla jo kohta 10 vuotta aikaa, jestas! 😀 Uskon myös, että kyseinen ammattikin on muuttunut paljon noista ajoista. Halusimme silloisen poikaystävän kanssa töihin samaan kohteeseen joten haimme Gran Canarialle, jonne lennetään useita (9 kertaa tuohon aikaan) kertoja viikossa. Jännittävien vaiheiden jälkeen, pääsimme molemmat samaan paikkaan ja sain tiedon pakata kamat, lähtöön oli vain joitakin viikkoja.
Tuhon aikaan olimme juuri voittaneet aerobicin SM-kultaa joukkuesarjassa ja lähtö oli tietysti hieman huono juttu juuri kun olimme ns. huipulla lajissa. Olin kuitenkin päättänyt lähteä ja niin tein. Oli aika pelottavaa lähteä täysin uuteen maahan ja uuteen työhön, mutta suhteellisen nopeasti sitä pääsi hommaan kiinni. Nuorille sopivaa duuniahan tuo on ja vaatii ehkä enemmän juuri ongelman ratkaisu kykyä, jota työ ainakin tuolloin pääosin oli. Suomalaisia oppaita oli liian vähän kohteessa ja meille kerääntyikin aikamoinen määrä töitä. Välillä tuntui, että olin 24/7 töissä ja palkka oli huikeat 800 € / kk. 😀
Työnkuvaan kuului turistien lentokentältä hakemiset & tuomiset, hotellipäivystykset, tervetuliaisjuhlat, retket, yleisten asioiden hoito, call center päivtystys sekä päivystyspuhelin, johon tuli soittoja ympäri vuorokauden. Joku saattoi soittaa keskellä yötä, että menisitkö hakemaan tuon mun miehen baarista kun se ei lähde sieltä vaikka kuinka oon yrittäny! 😀 Haha. Työtehtäviä saattoi siis olla aamusta ihan yöhön saakka ja minä joka olin tottunut elämään rutiinien mukaista elämää ja treenaamaan paljon, ahdistuin tästä. Treenille ei meinannut löytyä aikaa ja ne kerrat kun pääsin liikkumaan, tuntui haastavalta koska ryhmäliikuntatarjonta oli aika suppea ja tuohon aikaan en käynyt esimerkiksi salilla lainkaan. Juoksin jonkun verran, kävin spinningeissä ja haaveilin mielessäni omista ohjauksista sekä meidän aerobic-treeneistä!
Työssä oli tietysti myös hyviä puolia ja tutustuin moniin uusiin ihmisiin, opin paljon asioita ja ns. kasvoin ihmisenä (koska olin niin nuori) jos niin voi sanoa. Kotiin palaaminen tuntui kuitenkin erittäin hyvältä asialta ja paloin halusta päästä takasin omaan juttuuni. Enää en epäröinut lainkaan etteikö liikunta-ala olisi se mun juttu. Muistan vieläkin, kun istuin lentokoneessa Las Palmasin kentällä ja mietin mielessäni, että mä en enää ikinä tule tänne. 😀
No nyt päästäänkin sitten otsikkoon, sillä huomenna olen lähdössä pienelle lomalle ja lentämässä juurikin tuonne Las Palmasin kentälle. Lomaillaan viikko Gran Canarialla ja on muuten kiva mennä tsekkaamaan, että miten paikat ovat muuttuneet vuosien aikana. Mullahan oli tuon kauden jälkeen vuosia sellainen ajatus, että en ymmärtänyt lainkaan miksi ihmiset menevät lomamatkalle tällaiseen ”turistirysään”. Siellä asuessa kun sai ehkä hieman yliannostuksen koko hommasta. Näin ne ajatukset kuitenkin laimenee ja nyt tuntuu jopa kivalta mennä pieneen lomamoodiin hetkeksi ja irtautua niistä rutiineista jotka täällä pyörii päivästä toiseen!
instagram: ainorouhiainen
snapchat: ainopaino
