Hedelmät herättävät nykypäivänä paljon ajatuksia ja mielipiteitä. Ovatko hedelmät sittenkään niin terveellisiä, kun aina ollaan ajateltu? Hedelmien makeus on peräisin hedelmän luontaisista sokereista, fruktoosista. Hedelmäsokeria pidettiin ennen muita sokereita terveellisempänä. Se ei nosta ja laske verensokeria niin jyrkästi kuin tavallinen sokeri, mikä pitää edelleen paikkaansa, sillä fruktoosin glykeeminen indeksi on pienempi kuin muilla sokereilla. Viime aikoina on silti tullut ulos useita tutkimuksia, joiden mukaan hedelmäsokeri olisi jopa haitallisempaa kuin tavallinen sokeri tai glukoosi, eli rypälesokeri. Joidenkin tutkimuksien mukaan on huomattu, että fruktoosia syömällä ei tule kylläiseksi. Tämän vuoksi fruktoosin tai ylipäätään sokerien syömistä kannattaa rajoittaa ruokavaliossa. Asioilla on kuitenkin usein kaksi puolta ja on typerää väittää, että mikään yksittäinen ruoka-aine johtaisi yksistään ylipainoon tai sairauksiin.

Yleensä kun jokin elintarvike – tässä tapauksessa hedelmät, otetaan suurennuslasin alle, unohdetaan asian toinen puoli. Hedelmissä on myös paljon hyvää, sillä ne sisältävät nesteen lisäksi tärkeitä hivennaineita, vitamiineja ja kivennäisaineita sekä antioksidantteja. Mielestäni suomalaisten ruokailutottumuksissa on niin paljon muita asioita pielessä, että hedelmät ovat siinä vierellä aika pieni paha. Sanoisin, että vasta kun perusasiat ovat kunnossa, kannattaa ruokavaliota alkaa viilaamaan entistä parempaan suuntaan, eli minimoida kaikenlainen sokerien saanti. Mielestäni myös syömisen ajoituksella on oma vaikutuksensa, itse en söisi isoa läjää hedelmiä juuri ennen nukkumaan menoa, mutta esimerkiksi aamiaisen yhteydessä tai treenin jälkeen hedelmät ja myös marjat ovat oiva lisä!

Mielestäni hedelmiä ei siis tarvitse karsia pois ruokavaliosta, mutta niiden käyttöä tulee rajoittaa, eli muutama hedelmä päivässä riittää. Hiilareiden ja sokerien saantia kannattaa tietysti suhteuttaa omaan aktiivisuuteen, paljon liikkuvat tarvitsevat hiilareista saatavaa energiaa, kun taas passiivisemmalla elämäntavalla pärjää vähemmällä. Jos hedelmien avulla pääsee eroon karkeista ja muista teollisista herkuista, niin go for it! Kuten aiemmin mainitsin, luonnollinen on aina luonnollista ja voittaa teolliset prosessiudut tuotteet.

Monet hedelmät, kuten esimerkiksi omena ja päärynä kannattaa aina syödä kuorineen, sillä niiden tärkeimmät ravintoaineet ovat juurikin hedelmän kuoriosassa. Hedelmä kannattaa tietysti pestä ennen syöntiä ja suosia aina luomua! Luomussa on vähemmän tuhohyönteisten torjunta-aineita. Tavanomaisessa viljelyssä kasvien ravinteet tulevat keinotekoisista epäorgaanisista lannoitteista ja tuhohyönteisiä torjutaan kemiallisilla tehdastuotteilla.

Eniten sokeria on kuivatuissa hedelmissä (kuivatut banaanilastut, omenat, mangoviipaleet, rusinat, ananas, papaija, taateli ja luumu). Alla on lista tuoreista hedelmistä ja paljonko niissä on sokeria per 100 g:

• Viikuna (42,5 g, punnittu kuorineen)
• Viinirypäle vihreä/tumma (kivetön 15,5 g, kivellinen 14,7 g)
• Granaattiomena (13,7 g)
• Banaani (kuorittu 13,5 g)
• Kirsikka (kivetön 11,4 g, kivineen 10,4 g)
• Ananas (kuorittu 11,2 g)
• Mango ja papaija (kuorittu 10,7 g)
• Aprikoosi (kivetön 10,6 g, kivineen 10,0 g)
• Omena, ulkomaalainen (kuorittu 9,3 g, kuorineen 8,1 g)
• Appelsiini (kuorittu 8,9 g)
• Omena, kotimainen (kuorittu 8,2 g, kuorineen 7,1 g)
• Luumu, tumma (kivetön 8,2 g, kivineen 7,5 g)
• Mandariini, kuorittu (8,2 g)
• Päärynä (kuorittu 8,0 g, kuorineen 7,0 g)
• Hunajameloni, kuorittu (7,8 g)
• Persikka/nektariini, kivetön (kuorittu 7,8 g)
• Vesimeloni, kuorittu (7,1 g)
• Kiivi, kuorittu (6,8 g)
• Verigreippi, kuorittu (6,9 g)
• Greippi, kuorittu (6,5 g)
• Verkkomeloni/cantaloupemeloni, kuorittu (4,1 g)

Vertauspohjana vielä muutamien marjojen sokeripitoisuuksia per 100 g kohti:

• Mansikka (8,4 g)
• Metsämustikka (6,4 g)
• Vadelma (4,1 g)

lähde