Heippa ystäväiset! Viime aikoina oon ollut ehkä hieman väsynyt ja kaivannut enemmän vapaa-aikaa. Kirjottelin tännekin, että kiirettä on piisannut, mutta en jaksa ruotia sitä sen enempää. Joskus tuntuu, että me ihmiset kilpaillaan siitä, kenellä on eniten kiirettä, stressiä ja töitä. Laiska töitään luettelee jne.. 😀 Enivei, eilen aamulla herätessä mulla oli todella huono olo, luultavasti jokin vatsapöpö, sillä pahin vaihe kesti vain eilisen päivän. Mun oli tarkoitus lähteä ystäväni polttareihin helsinkiin, mutta olotila oli sen verran heikko, että oli pakko jäädä kotiin. Lennot oli tietty varattu ja maksettu, samoin muut jutut. Rahaa tulee ja menee, eniten harmittaa missata hyvän ystävän tärkeä päivä, mutta eihän tälle mitään voi. Joskus kroppa vaan antaa vinkin, että nyt peli poikki ja lepoa kehiin. Toivotan Hennalle ihanaa päivää ja oon tunnelmassa mukana kotoa käsin, kiitos somen. 😉

Napattiin torstaina Even kanssa muutama kännykkäkuva ennen mun Bodysteppiä ja kun siirsin kuvat koneelle, huomasin näyttäväni aika väsyneeltä. Sitä kai vaistomaisesti kääntää katseen pois, kun tietää että silmien alla on mustat säkit. 😀

Olenkin päättänyt himmata tahtia sen mitä pystyn. Suurempi stressi on ns. psyykkisellä puolella, välillä tuntuu että sitä vaan suorittaa omaa To do – listaa aamusta iltaan ja samalla kun tehtävät vähenee, uusia tulee lisää. Fyysisellä puolella ei ole ongelmaa, kroppa jaksaa ja voi hyvin, mutta toki suuri fyysinen ja psyykkinen rasitus yhdessä vaatii vieläkin enemmän lepoa.

Päätin, että kunhan selviän näistä pakollisista jutuista mitä mun on hoidettava niin otan opikseni ja yritän hieman himmata. En halua elää päiviä niin, että odotan vain iltaa jotta pääsee nukkumaan. Tällainen elämäntyyli ei edes ole yhtään mua. Jos miettii elämää taaksepäin, harvemmin muistaa niitä päiviä kun oli supertehokas ja suoriutui mahdollisimman monesta asiasta. Mieleen jää ennemminkin pienet hetket ja kokemukset, jolloin ehti nauttia siitä tietystä hetkestä ja elämästä. 

Dramaattisesta otsikosta ja avautumisesta huolimatta, ei mulla oikeesti ole mikään vakavasti hätänä. Joskus vaan herää siihen, että on menossa väärään suuntaan ja pidemmän päälle tällainen voisi saada huonoja juttuja aikaan. Lepään tämän viikonlopun ja maanantaina oon taas täydessä iskussa! 😉 

Maanantaista puheenollen, olemme järjestäneen yhdessä Greenstreetin kanssa Raakasuklaa Workshopin Lady Linelle kl 12:30 alkaen! Workshopissa opitaan miksi raakasuklaa on terveellistä ja kuinka sitä valmistetaan. Tapahtumassa pääsee myös itse käsiksi hommaan, kokemaan sen helppouden ja hauskuuden. Ilmottautumaan pääsee täältä.  Saatte Workshopin alennettuun hintaan 40€, kun käytätte koodia ”LADYLINE”. 

Kaikki postauksen kuvat on otettu uudella Samsung Galaxy S5 puhelimella. Eikö olekin aika hyvä laatu? Puhelimen kameralla saa yllä olevan kaltaisia kuvia, jossa se tarkentaa kohteen ja sumentaa taustan. Mä diggaan itse tällaisista kuvista todella paljon, silloin pystyy keskittää huomion juuri siihen tiettyyn kohteeseen. 

16 megapikselin kameran nopea automaattitarkennus reagoi alle 0,3 sekunnissa. Puhelimella saadaan siis erittäin tarkkoja kuvia, vaikka kohde olisi liikkeessä. Puhelimessa on myös ”kauniit kasvot” sovellus, jolla voi ottaa selfien, minkä jälkeen toiminto silottaa ihon automaattisesti. Aika täydellistä, etenkin jos on tällainen väsynyt vaihe elämässä meneillään… 😉

Mukavaa viikonloppua, muistakaa levätä! 🙂 

Samsung Galaxy S5 saatu blogin kautta

Se olo kun syke on normaalia korkeammalla ja vatsaa kipristelee, ei tiedä miten päin olisi kun paikallakaan ei pysty olla. Jännittäminen on mielestäni jollain tavalla todella ärsyttävä olotila, mutta yleensä kun jännityksen aiheuttaneen jutun saa pois alta, on olo loistava! En muista koska olen viimeksi jännittänyt, mutta täytyy myöntää että eilen oli hieman perhosia vatsassa. Ohjasin siis 3000 ihmiselle alkulämmittelyn Nice Run tapahtumassa, ja vaikka ohjaan jumppia joka päivä, oli tämä hieman erilainen juttu. 🙂 Jännitys oli lähinnä sellaista kevyttä, joka piti ainakin pään skarppina. Olen joskus ollut ihan mieletön jännäri. Ennen aerobicin kisasuorituksia olin lähestulkoon paniikissa koko päivän. Kun aloin ohjaamaan jumppia, jännitin silloinkin todella paljon. Paljon voi tosin laittaa nuoruuden piikkiin, mutta nykyään olen päässyt tästä kokonaan eroon. 

Ohjaus meni kuitenkin tosi hyvin, fiilis oli hyvä ja vaikka oli hieman ahdasta kuulin jälkeen päin, että hiki oli tullut ja sehän oli tärkeintä! Sain myös paljon positiivista palautetta, mikä tuntuu tietysti mukavalta! Oliko lukijoista joku paikanpäällä jumppaamassa ja juoksemassa?

Lämmittelyn jälkeen alkoikin itse juoksuosuus. Me päästiin lähtemään ihan viimeisten joukossa matkaan. Järjestyksen tarkoitus oli olla niin, että juoksijat lähtevät ensin ja kävelijät viimeisenä. No, ei menny ihan putkeen meidän kohdalla! Ensimmäiset kilometrit olivat ihan jäätävää ruuhkaa ja vedettiin sellaista siksakkia, että meinasin pari kertaa juosta ojaan tai puun oksaa päin. 😀

Sanoin alussa Evelle ja Suville, että vedetään sellaista rentoo hölkkää vaan, mutta mihinkäs tällainen kilpailuhenkinen tavoistaan pääsee. Pahimpien ruuhkien jälkeen aloin laittaa tossua toisen eteen ja ohittelin jengiä minkä kerkesin. Aika meni nopeesti, sillä keskityin koko ajan siihen, mistä välistä ohitan seuraavat edellä menijät. Maaliin tullessa kellotin ajan 22 minuuttia ja matka oli siis 5 km. Tuo on kai ihan hyvä aika ja jäi hieman harmittamaan, kun ei päässyt alusta asti juoksemaan kunnolla. Olisi voinut voittaa vielä muutamia minuutteja.. Sellainen ”nice run” meikäläisen osalta. 😀 

Juoksun jälkeen alkoi piknik osuus, mutta mulla oli vielä RPV-ohjaus, joten jätin ruokailut väliin ja polkaisin vielä Ladylle jumppaammaan yhden tunnin. Päivän aikana olin harjoitellut meidän lämppäriä 3 kertaa läpi + tein jalka&pakaratreenin salilla. Ihan kiitettävästi tuli treeniminuutteja eiliseen päivään! 

Mukavia tapahtumia tällaiset ja tästä tulikin pieni kutina osallistua johonkin juoksutapahtumaan ja lähtee kokeilemaan kuinka kovaa sitä oikeesti pääsee. Meniskö 10 km 45 minuuttiin? Tämä oli mun tämän vuoden kolmas juoksulenkki, mutta eiköhän kesälomalla viimeistään tule otettua muutama useempi juoksuaskel!

Kuvat: Suvi